Runoutta höyrypäille
Pimeyden laskeuduttua
taival jatkuu
kuten niin monesti ennenkin
Ylös taivaalle
liidellen kuvitelmissa
käyden läpi aikoja
otollisia ja heikkoja
Uskoako siihen
veisikö myrsky mennessään
vai murskaisiko
haudaten hiekkaan autiomaan
Säde tähden
henkäys tuulen
tuo halki ilmojen
viesti mukanasi
toivon kipinä
Olisiko jo hetki
lopettaa odotus
ajatusten tuska
antaa riepotella
taikka palaa
Saada selville
mitä piilee
takana tämän voiman
joka niin vetää puoleensa
taival jatkuu
kuten niin monesti ennenkin
Ylös taivaalle
liidellen kuvitelmissa
käyden läpi aikoja
otollisia ja heikkoja
Uskoako siihen
veisikö myrsky mennessään
vai murskaisiko
haudaten hiekkaan autiomaan
Säde tähden
henkäys tuulen
tuo halki ilmojen
viesti mukanasi
toivon kipinä
Olisiko jo hetki
lopettaa odotus
ajatusten tuska
antaa riepotella
taikka palaa
Saada selville
mitä piilee
takana tämän voiman
joka niin vetää puoleensa
Et näe kyynelten lävitse
maailma on kaunis
Urheilija kulkee sinun editse
tahdoitko nähdä oman saulis?
Syli täynnä mustikoita
siirappia kämmenillä
muuri täynnä mullikoita
tihruiset pyyhkeet sydämellä
Karjui aamu kauneutensa
kaavoitetuille korville
päivittäin hän luovuttaa sydämensä
teenäisyyden sorville
Sorvin kielet laulaa kiivasti
astelet sen eteen tietämättä
istut iltaa siivosti
kenenkään estämättä
surumieli soittaa siilossa
askeleet taittuu valmiina allamme
huru ukko istuu piilossa
allaan vastenmielinen sekoitteen amme
maailma on kaunis
Urheilija kulkee sinun editse
tahdoitko nähdä oman saulis?
Syli täynnä mustikoita
siirappia kämmenillä
muuri täynnä mullikoita
tihruiset pyyhkeet sydämellä
Karjui aamu kauneutensa
kaavoitetuille korville
päivittäin hän luovuttaa sydämensä
teenäisyyden sorville
Sorvin kielet laulaa kiivasti
astelet sen eteen tietämättä
istut iltaa siivosti
kenenkään estämättä
surumieli soittaa siilossa
askeleet taittuu valmiina allamme
huru ukko istuu piilossa
allaan vastenmielinen sekoitteen amme
Ilta nousi siiville
leijui kultaisille laineille
istuin vain paikoillaan
ihmetellen maailman menoa
Liiallisuutena käsitettyä etukenoa
Ei mono nouse nostajan voimin
ellei ole oma itsensä
ranteet auki riidellen roimin
Kultainen kuppi kuolin karvoilla koristettu.
Istui iltaa meidän muiden kanssa.
Sinä et siitä halunnut tietää.
Tai et tiennyt, kun et koskaan kuullut
Illan tuomaa tuloslaskelmaa huomisen mahdollisuudesta
Maille laski lantakuorman, oli näennäisyyden ilo kaunista
He elivät yllä syvyyden, rakkauden virrassa
Alla arvot, alempana katoava kaavoitus.
Palasista kaivettu palllistinen peli
pellit auki ja petteri pihalle, joko se tuo pukkia kotiin?
............
leijui kultaisille laineille
istuin vain paikoillaan
ihmetellen maailman menoa
Liiallisuutena käsitettyä etukenoa
Ei mono nouse nostajan voimin
ellei ole oma itsensä
ranteet auki riidellen roimin
Kultainen kuppi kuolin karvoilla koristettu.
Istui iltaa meidän muiden kanssa.
Sinä et siitä halunnut tietää.
Tai et tiennyt, kun et koskaan kuullut
Illan tuomaa tuloslaskelmaa huomisen mahdollisuudesta
Maille laski lantakuorman, oli näennäisyyden ilo kaunista
He elivät yllä syvyyden, rakkauden virrassa
Alla arvot, alempana katoava kaavoitus.
Palasista kaivettu palllistinen peli
pellit auki ja petteri pihalle, joko se tuo pukkia kotiin?
............
Viimeksi muokannut slam, 04.02.2006 14:23. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Kiinnostaisi tietää, missä
sinä olet.
Vieläkö muistat lumpeet, jotka
vapautimme kahleistansa
tietämättöminä
niiden hukkuvan
juuri - vain - siksi?
Minä muistan senkin
kun kaislat taipuivat tuulessa
kuin yrittäen hukuttautua
omaan vereensä.
Kiinnostaisi tosiaan tietää
missä olet
Sinä.
Päästitkö itsesi(kin)
vapaaksi?
Jos,
miksi emme vielä
ole tavanneet
?
sinä olet.
Vieläkö muistat lumpeet, jotka
vapautimme kahleistansa
tietämättöminä
niiden hukkuvan
juuri - vain - siksi?
Minä muistan senkin
kun kaislat taipuivat tuulessa
kuin yrittäen hukuttautua
omaan vereensä.
Kiinnostaisi tosiaan tietää
missä olet
Sinä.
Päästitkö itsesi(kin)
vapaaksi?
Jos,
miksi emme vielä
ole tavanneet
?
Ei istunut, jaksoi
ei vain voinut
Kattila kallellaan
kanttura kontillaan
virsi ei soinut
loi luodusta kuvan
kaavasta kanavan
kana kullia kutitti
kukko mulleja mutisi
sormet sovitti siivoukset
lanta levitti lastaukset
he tulivat paikoilleen
astelivat aloilleen
iltaan istumaan
Katselivat kaavasta karvoja
Läpitse aineiden harsojen
He olivat niitä harvoja
Jotka kuulivat kurjen soiton kuolinmaalla
Läpi sarkojen astelee saattue
Saappaissaan maan multaa mustaa
Rakentaja kulkee niiden alla
Asteen sivummalla selitellen
Sen olit tehnyt ennenkin
ei vain voinut
Kattila kallellaan
kanttura kontillaan
virsi ei soinut
loi luodusta kuvan
kaavasta kanavan
kana kullia kutitti
kukko mulleja mutisi
sormet sovitti siivoukset
lanta levitti lastaukset
he tulivat paikoilleen
astelivat aloilleen
iltaan istumaan
Katselivat kaavasta karvoja
Läpitse aineiden harsojen
He olivat niitä harvoja
Jotka kuulivat kurjen soiton kuolinmaalla
Läpi sarkojen astelee saattue
Saappaissaan maan multaa mustaa
Rakentaja kulkee niiden alla
Asteen sivummalla selitellen
Sen olit tehnyt ennenkin
Tapaamme taivaassa. (naur*) Emme nussi, koska pyhyys on vienyt sukukalleudet ja niiden kirouksen eli uhman. Ne ovat tarpeettomat. Kiertokulku on pysäytetty. Liikkeet vain jatkuvat. Luonamme on silloin aineellliset harppu ja kannel.etsijä kirjoitti: Jos,
miksi emme vielä
ole tavanneet
?
Kaivarissa kaikuu kuoleman huuto. Hurmiota tukkii elämisen sammal. Istumme hetken ilmassa. Maa työntää luotaan luitamme ja toinen kappale työntää kohden maata, niin ilmassa istuminen mahdollistuu teorioiden ja todellisuuden pysyessä fysiikan kaavoissa lähes samoillaan.
Totuuden kantaja
Todellisuus nousee kaakosta.
Sen katteet näkyvät naapuriin.
Se on täynnä ajatuksia;
"millainen ilma?"
"toimiiko tämä?"
"missä palaa?"
Nostan sen sormille ja tutkin.
Puen päälleni ja olen älyllinen eläjä maailman.
Todellisuus, tulet luokseni toisinaan luomatta.
Olen kanssasi hetken huomaamatta.
Kunnes taas aavitus kattaa pöydän
Täysin epärealistisen täyskäden
En kehu,
samanlaisia on varmasti tuhansia.
Mielelläni vain pakenisin.
On taas niin erilaista kuin eilen
Ajatukset aprikoi edellä
Syödessä söin samalla normaaliuden liuskan.
Rakennuin uudesti, hieman avustin.
Runolla nyt yritin itseäni ymmärtää, ja ihmetellä
Selkeyden seinähullu olen, kun tulet
Tiedän kulkeneeni ja paluukin on taas tiedossa
Samanlaisuutta on aina alkamassa
Jonkin sokeraa eri vinkkelistä
Miksi koko ajan olen hereillä,
eikä useimmiten ole edes paha olla?
Liikaa mielikuvitusta kaiketi varmaan.
Luumusta luon paviaanin perseen tai jotain parempaa
Sattuu vain aivot joskus tekemään niin.
Olipas taas järkevää purkaa tällaistakin potaskaa
Alla hajoamisen haavat kalkkeutuneet
kaiken seassa matkaan ja pyrin olemaan elossa
Silloin kuin karuuden kellot on seuranani
Haamut arvoituksellisesti huolenani
On normaalin niin erilaista tai ehkä myös tylsää olla
Olen askeleiden päässä valottomasta näkymästä
Eli normaaliuden kentästä,
puree venäjä kekkosta kuin pieni kärpänen
Selitteet laskeutuvat ruumaan ja lakkaa aineiden laulu
Tyhjyys puree puolikkaan rakentuneesta puvusta
Kestä ja keritse lammas
käy mielessä
Surua patoutunutta sielussa, kunnes
silmiä suojelee puhtaat kyyneleet.
Askeleet eivät ehtineet ahavoitumaan
Kaikki rekisteroityi 174,5cm maasta sijaitsevaan turpeeseen.
Turpa keikka tuomen tulilla
Olisi vastassa kauempana
Luulin ensin niin, mutta se oli jo huulilla
Kaapista katosi väliseinät ja hyllyt
Kiihottavia valitettavasti olivat naisten pyllyt
vaikka itku kiirii kiipelissä ja suu sutta hätisti
Surun kärpäset tulivat tuomisineen.
Keskellä ilon ja surun
Molempia käytellen ja heitellen
Esteettä esitellen
en ehtinyt vuolla, kun katse jo katosi
Kun putoaa puremaan palikoita
Tietää mikä on normaaliuden olemus
Näennäisyyden nätti näkemys
Oli vain vakallinen valistuksen puolukoita
Todellisuus nousee kaakosta.
Sen katteet näkyvät naapuriin.
Se on täynnä ajatuksia;
"millainen ilma?"
"toimiiko tämä?"
"missä palaa?"
Nostan sen sormille ja tutkin.
Puen päälleni ja olen älyllinen eläjä maailman.
Todellisuus, tulet luokseni toisinaan luomatta.
Olen kanssasi hetken huomaamatta.
Kunnes taas aavitus kattaa pöydän
Täysin epärealistisen täyskäden
En kehu,
samanlaisia on varmasti tuhansia.
Mielelläni vain pakenisin.
On taas niin erilaista kuin eilen
Ajatukset aprikoi edellä
Syödessä söin samalla normaaliuden liuskan.
Rakennuin uudesti, hieman avustin.
Runolla nyt yritin itseäni ymmärtää, ja ihmetellä
Selkeyden seinähullu olen, kun tulet
Tiedän kulkeneeni ja paluukin on taas tiedossa
Samanlaisuutta on aina alkamassa
Jonkin sokeraa eri vinkkelistä
Miksi koko ajan olen hereillä,
eikä useimmiten ole edes paha olla?
Liikaa mielikuvitusta kaiketi varmaan.
Luumusta luon paviaanin perseen tai jotain parempaa
Sattuu vain aivot joskus tekemään niin.
Olipas taas järkevää purkaa tällaistakin potaskaa
Alla hajoamisen haavat kalkkeutuneet
kaiken seassa matkaan ja pyrin olemaan elossa
Silloin kuin karuuden kellot on seuranani
Haamut arvoituksellisesti huolenani
On normaalin niin erilaista tai ehkä myös tylsää olla
Olen askeleiden päässä valottomasta näkymästä
Eli normaaliuden kentästä,
puree venäjä kekkosta kuin pieni kärpänen
Selitteet laskeutuvat ruumaan ja lakkaa aineiden laulu
Tyhjyys puree puolikkaan rakentuneesta puvusta
Kestä ja keritse lammas
käy mielessä
Surua patoutunutta sielussa, kunnes
silmiä suojelee puhtaat kyyneleet.
Askeleet eivät ehtineet ahavoitumaan
Kaikki rekisteroityi 174,5cm maasta sijaitsevaan turpeeseen.
Turpa keikka tuomen tulilla
Olisi vastassa kauempana
Luulin ensin niin, mutta se oli jo huulilla
Kaapista katosi väliseinät ja hyllyt
Kiihottavia valitettavasti olivat naisten pyllyt
vaikka itku kiirii kiipelissä ja suu sutta hätisti
Surun kärpäset tulivat tuomisineen.
Keskellä ilon ja surun
Molempia käytellen ja heitellen
Esteettä esitellen
en ehtinyt vuolla, kun katse jo katosi
Kun putoaa puremaan palikoita
Tietää mikä on normaaliuden olemus
Näennäisyyden nätti näkemys
Oli vain vakallinen valistuksen puolukoita
Suulla sukellan sen syvyyksiin,Anonymous kirjoitti:Näin teemme,slam kirjoitti:
Tapaamme taivaassa. (naur*) Emme nussi,
levitän harppuni eteesi
katsotaan
saatko sen soimaan
ilman soitintasi.
jos annat armon käydä oikeudesta.
Ja pystyt kahlitsemaan haavoittuvat haluni?
Penis annetaan minulle uudelleen,
koska ilman en jaksa kantaa harppuasi harteillani.
Haavoittuisin pelkästä haistelusta, nuuh!
Haalisin hunajaa silmillesi, jotta et näkisi tyhmyyttäni
Painaisin menemään kunnolla. Pitäisit siitä tai sitten et.
Paluu tulevaisuuteen, Billin niskaan kaadettiin lantakuorma.slam kirjoitti:Mikä leffa? en ole tv;eetä katsonut vähään aikaan?nojoojust kirjoitti:Inspiraatiota eilisestä leffasta?slam kirjoitti:Illan tuomaa tuloslaskelmaa huomisen mahdollisuudesta
Maille laski lantakuorman, oli näennäisyyden ilo kaunista
Rakkaus!
Rakkaus on kumma tunne
sisällä sykkii ja kuumottaa
Rakkaus tekee susta kauniin vaikka muuten oisitkin
nysvä
Rakkaus raastaa sua
kuin juustoa
Rakkaus tekee susta nysvän vaikket muuten oiskaan
nysvä
?
Koska susta tulee raastetta
kaunista ja nysvää
Rakkaus on kumma juttu
Rakkaus, rakkaus! Yllärimäinen pakkaus!
Rakkaus on kumma tunne
sisällä sykkii ja kuumottaa
Rakkaus tekee susta kauniin vaikka muuten oisitkin
nysvä
Rakkaus raastaa sua
kuin juustoa
Rakkaus tekee susta nysvän vaikket muuten oiskaan
nysvä
?
Koska susta tulee raastetta
kaunista ja nysvää
Rakkaus on kumma juttu
Rakkaus, rakkaus! Yllärimäinen pakkaus!
<3
[quote="nojoojust"]
"Illan tuomaa tuloslaskelmaa huomisen mahdollisuudesta" (aivan selkee menneisyyden kanssa kulkeminen)
Maille laski lantakuorman, oli näennäisyyden ilo kaunista (huomenna tai koska vaan... "peruspaskat lyödään taas eteemme" ja siitä aiheutui kaunis ilo, niiden asioiden näkemisestä...
Onko nyt ymmärretty? tai jopa sun vastaus asiaan näyttää ymmärrykseltä... ehkä se käsitti... hmm.
"Illan tuomaa tuloslaskelmaa huomisen mahdollisuudesta" (aivan selkee menneisyyden kanssa kulkeminen)
Maille laski lantakuorman, oli näennäisyyden ilo kaunista (huomenna tai koska vaan... "peruspaskat lyödään taas eteemme" ja siitä aiheutui kaunis ilo, niiden asioiden näkemisestä...
Onko nyt ymmärretty? tai jopa sun vastaus asiaan näyttää ymmärrykseltä... ehkä se käsitti... hmm.
Älä, soita kirkolle
Saavu luokse lokakuu
juokse jo
solutaso on taattu
Ajatusten arpikudosta
vaivalloista aapista
vaatimatonta viserrystä
ja virheiden viljelyä
vikuroiva varsa aitauksessa
asteet alapään oikeassa kulmassa
huulet huutaa hunajaa
askeleet parjaa muuntajaa
Baarikaappi kallellaan
astelut sielun siirrellään
arpikudosta arvaamatonta antoi vain
anna minulle paskasi peräsuoli
Arpikudosta arvaillaan
suurta vittua sorvaillaan
vieläkö niitä siirrellään
paljon vielä piirrellään
Eikö paska jo tule
kun on jo sonnalla käyty
ihmeellisistä uudelleen yritys
sen kerkiää kahdesti nauraan
Saavu luokse lokakuu
juokse jo
solutaso on taattu
Ajatusten arpikudosta
vaivalloista aapista
vaatimatonta viserrystä
ja virheiden viljelyä
vikuroiva varsa aitauksessa
asteet alapään oikeassa kulmassa
huulet huutaa hunajaa
askeleet parjaa muuntajaa
Baarikaappi kallellaan
astelut sielun siirrellään
arpikudosta arvaamatonta antoi vain
anna minulle paskasi peräsuoli
Arpikudosta arvaillaan
suurta vittua sorvaillaan
vieläkö niitä siirrellään
paljon vielä piirrellään
Eikö paska jo tule
kun on jo sonnalla käyty
ihmeellisistä uudelleen yritys
sen kerkiää kahdesti nauraan
Simuputa cp;eetä
olet silloin kovis
kun annat olla esteettä
olet sovittanut hovis
panopukki hoitaa hommat puolestasi
olet vain hiljaa vaivaisena
ehdit vielä kertomaan kuollessasi
tarpeistasi sinä viihdyt kaunaisena
kukka kusee kulmistaan
kalja kasvaa kannoistaan
kanttura kusee kuopastaan
kenen kulli kovana?
olet silloin kovis
kun annat olla esteettä
olet sovittanut hovis
panopukki hoitaa hommat puolestasi
olet vain hiljaa vaivaisena
ehdit vielä kertomaan kuollessasi
tarpeistasi sinä viihdyt kaunaisena
kukka kusee kulmistaan
kalja kasvaa kannoistaan
kanttura kusee kuopastaan
kenen kulli kovana?
voimakas tuuli,
aallot harvinaiset,
hämmentävät
tutut, totta tosiaan
kuitenkin
ennen kokemattomat
juuri siellä
kaukana ulapalla,
aavalla sinisellä
jossa olin jo tottunut
mereen tyyneen
Kuin olisin herännyt,
syvästä unesta..
joko vihdoin
olisin tarttunut purjeisiin
matkannut suuntaan
tuntemattomaan
Innostuin
hämmennyin ja epäilin
seilasinko vain unessani
aalloilla näillä
untako,
untako vain,
puhuimmeko edes koskaan
kieltä samaa ?
Kurssi kääntyi
kohti mannerta
kohti elämää
todellista, tavanomaista
Huomasin eksyneeni,
jouduin alle pinnan
en kyennyt hengittämään,
liian laimeata
selvisin
löysin maalta
avaimen
ja siiven
silloin ymmärsin
etsin tuulta
samanlaista
tai samankaltaista
yhä ja edelleen
aallot harvinaiset,
hämmentävät
tutut, totta tosiaan
kuitenkin
ennen kokemattomat
juuri siellä
kaukana ulapalla,
aavalla sinisellä
jossa olin jo tottunut
mereen tyyneen
Kuin olisin herännyt,
syvästä unesta..
joko vihdoin
olisin tarttunut purjeisiin
matkannut suuntaan
tuntemattomaan
Innostuin
hämmennyin ja epäilin
seilasinko vain unessani
aalloilla näillä
untako,
untako vain,
puhuimmeko edes koskaan
kieltä samaa ?
Kurssi kääntyi
kohti mannerta
kohti elämää
todellista, tavanomaista
Huomasin eksyneeni,
jouduin alle pinnan
en kyennyt hengittämään,
liian laimeata
selvisin
löysin maalta
avaimen
ja siiven
silloin ymmärsin
etsin tuulta
samanlaista
tai samankaltaista
yhä ja edelleen
Murheen alhot!
Yksin vaellan pimeydessä
en loistoa etsi, en valoa löydä
On discovalot vaimenneet
ja huoneessa roikkuu normilamput
Nääs
kun en ole menomestassa
yön sykkeessä, klubin lykkeessä
ja siks
kompuroin näin pimeässä
tavallises hämyssä tässä
En valoo löydä ja se on siks kun mun aurinko on iha muualla
Yön sykkeessä, klubin lykkeessä.
(Pistäkää mulle pydeen diskopallo - jelpakkaa tätä
hätää kärsivää sielua jok pimeydessä vaeltaa vaa!)
Yksin vaellan pimeydessä
en loistoa etsi, en valoa löydä
On discovalot vaimenneet
ja huoneessa roikkuu normilamput
Nääs
kun en ole menomestassa
yön sykkeessä, klubin lykkeessä
ja siks
kompuroin näin pimeässä
tavallises hämyssä tässä
En valoo löydä ja se on siks kun mun aurinko on iha muualla
Yön sykkeessä, klubin lykkeessä.
(Pistäkää mulle pydeen diskopallo - jelpakkaa tätä
hätää kärsivää sielua jok pimeydessä vaeltaa vaa!)
<3