Äh, ei Suvinen kysykään tässä ketjussa, menisikö joku kanssaan naimisiin!
No, kai tähänkin paljon tylsempään kysymykseen voi jotain vastata. Vaikka en olekaan koskaan ollut edes lähellä mennä edes kihloihin, en pitäisi ollenkaan mahdottomana mennä joskus naimisiin, jos oikea ihminen vain osuu vastaan. Sehän voisi olla jopa oikein houkutteleva idea. Mitään "pakko löytää joku jonka kanssa avioitua" -tuntemuksia minulla ei sen sijaan ole koskaan ollut. Eikä oikeastaan itse avioitumistapahtumankaan suhteen minulla ole mitään kummempia pakkomielteitä (enää: joskus aiemmin olisin saattanut olla aika tiukka ruokatunnilla maistraattiin -linjan mies). No, kirkkohäät tuntuisivat edelleen aika vierailta, kuin myös kaikki prinsessaunelmahössötykset. Ja ajatuskin perinteisistä juhlaohjelmista tai lahjalistoista on aika piinaava. Mutta kivat ja lämminhenkiset bileet sukulaisille ja ystäville olisi ihan mukava järjestää. Mutta tämä kaikki tietysti riippuu siitä, minkälaisen ihmisen kanssa sitä olisi - jos olisi - menossa naimisiin. Yhdessähän se pitäisi miettiä, mikä juuri meille sopii. Aika kummana pidän ajatusta, että joku olisi miettinyt ehdottoman kannan tällaisiin asioihin ennen kuin tietää, kenen kanssa kysymys aktualisoituu - jos aktualisoituu ollenkaan.
Turbohaltija kirjoitti:Sillä ei kai ole mitään väliä, kumpi kosii.
Kosimisasiassa olisin kyllä varmaan todella epäromanttinen tylsimys. Minusta tuntuu hyvin vieraalta asetelma, jossa toinen kysyy ja toinen sitten vastaa kyllä tai ei. Tällaisen asian, jos jonkin, täytyy olla yhteinen päätös jota vatvotaan yhdessä pitkäänkin.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."