Asiasta kukkaruukkuun, pelkän vittuilun ja tappelun seasta spinnoffina ihan oma asiansa - oletko mokannut todella duunin pikkujouluissa tai muissa juomingeissa? Jos sinulla on useampia mokia, äänestä mielestäsi pahinta.
Minä
Pikkujoulumokat
En ole ördännyt. Tosin mitään vakituista työpaikkaa ei ole ja olen ollut ehkä kolmissa työporukan virallisissa "virkistäytymistilaisuudessa".
Kerran vedin kouluavustajana ollessani opettajien kevät-kekkereissä (ilmaiseen viinaan tottumattomana) ihan hirveät tuubat, mutta kun huomasin että nyt meni överiksi niin marssin kotiin laattaamaan.
Kerran vedin kouluavustajana ollessani opettajien kevät-kekkereissä (ilmaiseen viinaan tottumattomana) ihan hirveät tuubat, mutta kun huomasin että nyt meni överiksi niin marssin kotiin laattaamaan.
nami nami
-
hebuli
Yleensä firman pikkujouluissa on ollut niin nuivankuivaa että olen lähtenyt heti pois kun olen saanut juotua alas ne pakolliset parit drinkkiliput ja syötyä vähän safkaa. Olihan siellä tälläkin kertaa kaksi hemmoa siitä Studio Impossiblesta esiintymässä lavalla, mutta plääh.
Pahinta mitä duunipikkareissa olen tehnyt on sammua työpaikalle ennenkuin edes pääsin lähtemään pikkujoulupaikalle. Lasketaanko se, vaikka missasin varsinaiset pikkarit?
Pahinta mitä duunipikkareissa olen tehnyt on sammua työpaikalle ennenkuin edes pääsin lähtemään pikkujoulupaikalle. Lasketaanko se, vaikka missasin varsinaiset pikkarit?
-
nokkaelain
-
Dumari
Parit kaatokännit olen vetänyt ja tuntenut häpeää ja moraalista krapulaa asiasta, vaikka kukaan ei ole jälkeenpäin huomautellut.
Edit: Itseasiassa viimeisin kunnon känni liian isokenkäisessä seurassa teki stopin juomisesta.
Edit: Itseasiassa viimeisin kunnon känni liian isokenkäisessä seurassa teki stopin juomisesta.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
-
mustaenkeli
- Kitisijä
- Viestit: 2872
- Liittynyt: 09.09.2005 12:08
- Paikkakunta: Hell-sinki
- Viesti:
Koskaan en ole työporukan kanssa silläviisii ördännyt, että pitäisi hävetä tai mitään morkkista kärsiä. Siweä Sipuli siis. Lukuunottamatta sitä älyttömän humalaista sessiota, kun esimiesasemassa olevan työkaverin kanssa mäiskittiin nahkaruoskalla toista duunikaveria kesäyönä pihallani. Sitäkään en kyllä häpeä. En vain osaa.
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma
-muumimamma
-
millivanilli
)-
Yönmustaritari
Re: Pikkujoulumokat
"Pleksit tai ei mitään" tuntuu yleensä korostuvan jos on vähänkään paremmissa juhlissa vähänkään rennommalla jengillä.
Lempireissnuni tapahtui silloisen Lahden seudulla sijaitsevan työpaikan vuosijuhlissa. Aivan mieletön reissu vaikka pukupakko olikin.
Sen verran siveä kuitenkin olin etten edes kourinut pirskeissä olevia mirkkuja, vaikka siinä tuoppia kaksin käsin kiskoessa se eräs tanssityttä löikin poskelle. Keskityin olennaiseen. Alusta loppuun sano.
Puoliltaöin muistan kävelleeni pitkin Lahden katuja ja soittelleeni ostopäällikölle "mis mä oon??". Löydettyäni paikan minne piti mennä, yritin luonnollisesti mennä mutta täytenä yllätyksenä tuli porttivahdin kommentti, mullistavan hienon éntreeni aikana. "liikaa pohjia" kommentin jälkeen aloin tutkia hiukan olemustani ja huomasit TODellakin olevani aika päreessä. Soitin kyydin, ja aloin valmistautumaan lähtöön nukkumalla puhelinkioskiin nojaten. Siinä hetken nojailtua, kuola suupielestä valuen huomasin auton pysähtyvän ja hyppäsin kyytiin.
Jossain pysähdyttiin hiukan parantamaa oloa ja muista juuri silloin hukanneeni osan arvotavaroistani samalla, kun koitin juopponyrkkeillä itseäni takaisin ojasta pientareelle.
Viimeinen ja samalla seuraavan aamun ensimmäinen muistikuva on kun olen polvillani vessa lattialla oksentamassa kauluspaita vedettynä selän taakse. Kännissä kun en saa KOSKAAN kalvosimia auki.
Krapula kesti kaiken kaikkiaan sen velisen päivää.
------------------------------------------------------
Toisiksi paras reissu olikin sitten uudessa, pääkaupunkiseudulla sijaitsevan työpaikan pikkujouluissa. Silloinkin elin siveästi enkä kourinut ketään vaan keskityin edelleen olennaiseen. Vedin kuitenkin oikein hyvät tumut siinä kinkkua syödessä. Drinkkilipuilla fernetbrankaa jne niin, että pysyy meininki päällä. Illan loppuvaiheessa muistan pienellä porukalla lähteneemme Helsingin keskustaa päin mutta ennen lähtöä aloin pinoamaa n eteisestä löytämiäni siidereitä reppuuni.
Pääsimme keskustaan ja sakki alkoi etsiä menopaikkaa. Minä sen sijaan yritin, reppu täynnä limuviinaa, etsiä taksi, bussi, junatolppaa tai jotain mistä pääsisi lähemmäs sitä taloa, jossa asun. Soittelin toverilleni, et "mis mä oon" mutta ohjeista huolimatta ei minulla ollut mitään hajua suunnasta, kaupungista, ajasta tai valuutasta. Jollain ilveellä löysin jostain taksitolpan, josta onnistui saa kyyti kohti poispääsyä. Jälkeenpäin kuulin ettei siitäkään porukasta ketään oltu enää päästetty baarin puolelle kun oli taas liikaa pohjia.
Aamulla heräsin vaatteet päällä eteisen lattialta. Tyhjensin repusta siiderit kaappiin ja jaoin niitä kyläileville tovereiile vielä kesällä.
Lempireissnuni tapahtui silloisen Lahden seudulla sijaitsevan työpaikan vuosijuhlissa. Aivan mieletön reissu vaikka pukupakko olikin.
Sen verran siveä kuitenkin olin etten edes kourinut pirskeissä olevia mirkkuja, vaikka siinä tuoppia kaksin käsin kiskoessa se eräs tanssityttä löikin poskelle. Keskityin olennaiseen. Alusta loppuun sano.
Puoliltaöin muistan kävelleeni pitkin Lahden katuja ja soittelleeni ostopäällikölle "mis mä oon??". Löydettyäni paikan minne piti mennä, yritin luonnollisesti mennä mutta täytenä yllätyksenä tuli porttivahdin kommentti, mullistavan hienon éntreeni aikana. "liikaa pohjia" kommentin jälkeen aloin tutkia hiukan olemustani ja huomasit TODellakin olevani aika päreessä. Soitin kyydin, ja aloin valmistautumaan lähtöön nukkumalla puhelinkioskiin nojaten. Siinä hetken nojailtua, kuola suupielestä valuen huomasin auton pysähtyvän ja hyppäsin kyytiin.
Jossain pysähdyttiin hiukan parantamaa oloa ja muista juuri silloin hukanneeni osan arvotavaroistani samalla, kun koitin juopponyrkkeillä itseäni takaisin ojasta pientareelle.
Viimeinen ja samalla seuraavan aamun ensimmäinen muistikuva on kun olen polvillani vessa lattialla oksentamassa kauluspaita vedettynä selän taakse. Kännissä kun en saa KOSKAAN kalvosimia auki.
Krapula kesti kaiken kaikkiaan sen velisen päivää.
------------------------------------------------------
Toisiksi paras reissu olikin sitten uudessa, pääkaupunkiseudulla sijaitsevan työpaikan pikkujouluissa. Silloinkin elin siveästi enkä kourinut ketään vaan keskityin edelleen olennaiseen. Vedin kuitenkin oikein hyvät tumut siinä kinkkua syödessä. Drinkkilipuilla fernetbrankaa jne niin, että pysyy meininki päällä. Illan loppuvaiheessa muistan pienellä porukalla lähteneemme Helsingin keskustaa päin mutta ennen lähtöä aloin pinoamaa n eteisestä löytämiäni siidereitä reppuuni.
Pääsimme keskustaan ja sakki alkoi etsiä menopaikkaa. Minä sen sijaan yritin, reppu täynnä limuviinaa, etsiä taksi, bussi, junatolppaa tai jotain mistä pääsisi lähemmäs sitä taloa, jossa asun. Soittelin toverilleni, et "mis mä oon" mutta ohjeista huolimatta ei minulla ollut mitään hajua suunnasta, kaupungista, ajasta tai valuutasta. Jollain ilveellä löysin jostain taksitolpan, josta onnistui saa kyyti kohti poispääsyä. Jälkeenpäin kuulin ettei siitäkään porukasta ketään oltu enää päästetty baarin puolelle kun oli taas liikaa pohjia.
Aamulla heräsin vaatteet päällä eteisen lattialta. Tyhjensin repusta siiderit kaappiin ja jaoin niitä kyläileville tovereiile vielä kesällä.
-
Feiz
En ole varsinaisesti mokaillut.
Viime pikkareissa mut oli laitettu illallispöytään istumaan toimitusjohtajan viereen. Olin ollut talossa viikon tota ennen. Pöydässä oli valmiina snapseja, ja minähän reippaana tyttönä kiskoin niitä ykkösellä ja ihmettelen kun kovasti maistuu ihan tequilalle ja poltteleekin niin pirusti. Loppuillasta selvisi että ne ei ollutkaan vodkaa vaan 85% pontikkaa
Lisäksi voitin karaokekisan ja jouduin illallispöydässä aloittamaan kaikki joululaulut (niin että lauleskelin ekan säkeistön yksin).
Viime pikkareissa mut oli laitettu illallispöytään istumaan toimitusjohtajan viereen. Olin ollut talossa viikon tota ennen. Pöydässä oli valmiina snapseja, ja minähän reippaana tyttönä kiskoin niitä ykkösellä ja ihmettelen kun kovasti maistuu ihan tequilalle ja poltteleekin niin pirusti. Loppuillasta selvisi että ne ei ollutkaan vodkaa vaan 85% pontikkaa
Lisäksi voitin karaokekisan ja jouduin illallispöydässä aloittamaan kaikki joululaulut (niin että lauleskelin ekan säkeistön yksin).-
Edith
Sen ainoan kerran, kun olen pikkujouluaikoihin ollut työsuhteessa, en jaksanut mennä koko jouluihin, kun olin niin hemmetin väsynyt siitä aamuseitsemältä alkaneesta joulu- tai marraskuisesta täydestä työpäivästä nimeltä mainitsemattoman Helsingin suurimman tavaratalon herkkuosastolla. Sen mitä muissa pikkujouluissa olen ollut, niin vaihtoehto siwiä sopii.
-
ElanorRaven
Onko meidän firma jotenkin epätavallinen, kun siellä on viinaa kaikille niin paljon kuin vaan kurkusta alas menee? Jahebuli kirjoitti:Yleensä firman pikkujouluissa on ollut niin nuivankuivaa että olen lähtenyt heti pois kun olen saanut juotua alas ne pakolliset parit drinkkiliput ja syötyä vähän safkaa. Olihan siellä tälläkin kertaa kaksi hemmoa siitä Studio Impossiblesta esiintymässä lavalla, mutta plääh.
Pahinta mitä duunipikkareissa olen tehnyt on sammua työpaikalle ennenkuin edes pääsin lähtemään pikkujoulupaikalle. Lasketaanko se, vaikka missasin varsinaiset pikkarit?
Ei, kyllä meilläkin on viinaa tarjolla niin paljon kuin ehtii sisäänsä kipata. Siitä huolimatta olen onnistunut olemaan siveä ja kohtuullisen asiallinen (vuonna 2004 tanssin terassin pöydällä, mutta sinä vuonna pöydillä tanssiminen oli muutenkin muotia).ElanorRaven kirjoitti:Onko meidän firma jotenkin epätavallinen, kun siellä on viinaa kaikille niin paljon kuin vaan kurkusta alas menee?
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
-
hebuli
Minkä sivuston kautta teille voi hakea töihin?ElanorRaven kirjoitti:Onko meidän firma jotenkin epätavallinen, kun siellä on viinaa kaikille niin paljon kuin vaan kurkusta alas menee? Ja
Mä olen sellaisessa köyhässä pikkulafkassa töissä että ihmisten juomista joudutaan rajoittamaan drinkkilipuin, ja niilläkin saa vain joko kaljaa, siideriä tai viiniä. Köyhää menoa. Jostain syystä tämä systeemi on käytössä lähinnä pikkujouluissa, kesäjuhlissa hanat ovat koko ajan auki ilman rajoituksia. En ymmärrä.
Tai niin joo, unohdin toki sen että pikkareissa meidän lähin esimies elikkä pomo kyllä huolehtii että pohjajuomista (pullo-olutta, terästettyä glögiä jne.) on työpaikalla enemmän kuin kukaan ehtii juoda. Mutta kun siirrytään itse sinne pikkujoulupaikalle johonkin ravintolaan tai muulle suljetulle osastolle, siellä alkaa köyhäily ja kaikki saavat vain alkudrinkin sekä kolme drinkkilippua, loput omaan laskuun. Kunnon pohjat tai ei mitään. Tästä kai johtui se kerta kun sammuin ennen pikkareita, mutta se tapahtui sivistyneesti punaviinin voimin.
-
McJanne
- Kitisijä
- Viestit: 8611
- Liittynyt: 13.11.2005 23:14
- Paikkakunta: Suomi Finlandia 40° PERKELEEEH!
Joopa, johtajien haukkuminen taitaa olla mun braatwurst eikun brawuuri ihan humalatilasta poikkeavissakin satunnaishetkissä.
Mutta kyllä viimesimmän joulujuhlistajaloin pikkujoulustakontaten erityisen huolellinen avautuminen hra. tekniselle johtajalle hävetti ainakin puoli vuorokautta.
Muutenhan olenkin ollut joka kinkereille valtakunnanpellenä järjestämässä kaikkee shittiä :C
Mutta kyllä viimesimmän joulujuhlistajaloin pikkujoulustakontaten erityisen huolellinen avautuminen hra. tekniselle johtajalle hävetti ainakin puoli vuorokautta.
Muutenhan olenkin ollut joka kinkereille valtakunnanpellenä järjestämässä kaikkee shittiä :C
Kirjoitan tätä alasti
-
Aito_Johanna
-
Geetzu
Sammunut olen, myönnän. Ja yhden typerän tappelunkin joskus vuosia sitten aloittanut... Noihin ei kyllä tarvittu suurta humalaa, sammumiseen johti mieletön väsymys ja siis raskas työviikko, tappeluun suuri vitutus, jonka kyseinen nainen muhun tartutti. Että ihan ihQ niin ku oon ja pikkiksiä en nykyisessä firmassa edes harrasta.
-
Elukka