Sannu kirjoitti: onko iällä todellakaan mitään väliä?
Ei.
Iästä valittaminen toimii kyllä kohdallani hyvänä turn offina. Siitä kun huomaa jo suoraan, ettei samat aaltopituudet ole käytössä.
Fyysinen ikä ei merkkaa minulle (tiettyyn hämärään rajaan asti) yhtään mitään, mutta olen kuitenkin huomannut, että tulen itseäni muutamaa vuotta vanhempien kanssa paremmin toimeen. Ja itse asiassa en ole koskaan tapaillut / seurustellut itsestäni nuorempien kanssa. Noissa menneissä suhdehässäköissä iät pyörivät +2sta +10een. Tosin kokemusta on sen verran vähän, ettei tuosta nyt mitään päätelmiä voi tehdä. Onpas muuten hemmetin ärsyttävää käsitellä ja niputella ihmissuhteita tällä tavalla.
Nyt kun aloin asiaa miettimään, niin yleisestikin kaveripiirini on koko elämäni ajan koostunut keskimäärin ehkä neljä vuotta vanhemmista tyypeistä. Tuollakin saattaa olla vaikutusta tai sitten ei.
Viimeksi muokannut Nighthawk, 14.01.2006 20:06. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
eps kirjoitti:
- Taloudellinen tasapaino (molemmat ansaitsevat suurin piirtein saman verran)
Luulen, että naisen paremmat tulot ovat kova paikka miehelle, varsinkin jos hän määrittää oman arvonsa ja itsetuntonsa työstä saamansa korvauksen mukaan.
No juu, tämä on totta. Monelle miehelle tämä on kova paikka, jos mies katsoo, että palkka tarkoittaa kyvykkyyttä. En ajatellut asiaa siltä kannalta, koska omalla alallani minun on vaikea kuvitella ketään, joka olisi minua kovin paljon parempi (öhöm).
Miehet ovat yleisesti ottaen aika suvaitsevaisia köyhemmän tai vähemmän koulutetun naisen huolimisessa, mutta ehkä eivät kestä paremmin koulutettua ja/tai paremmassa työssä olevaa naista. Sen sijaan varsinkin akateemiset naiset tuntuvat olevan kovin nirsoja huonommin koulutettujen miesten suhteen. He tuntuvat huolivan pääasiassa akateemisiä miehiä - joiden pitää lisäksi olla olemukseltaan yhtä upeita kuin asfaltointia tekevät veljensä. Hankala yhtälö.
Sannu kirjoitti:...ja suhde toimi hyvin....nyt sillä on mua vielä vuoden nuorempi uusi vaimo...
Perin tökerö kysymys, mutta: Harmittaako?
Periaatteessa ei, mutta kun erottiin niin meidän yhteinen "ystävä" pokasi miehen saman tien, vaikka kovasti kertoi tukevansa mua erossa ja erotuskassa.
That´s life...
Kuulostaa aika helpolta mieheltä.
Kyllä se 27 ikävuodesta ylöspäin alkaa olla semmonen sopiva, ei ainakaan alle, enää ikinä.
Mielipiteeni on selvä - älä sekoita minua tosiasioilla.
Jos nyt jätetään käsittelemättä se, että joistaikin hämäristä syistä koko seurustelun konsepti friikkaa mua täysillä, niin voin vastata tähän kysymykseen. Mä luulen, että helpointa olisi jotenkin samanlaiselta kokemuspohjalta ponnistaa, että olis jotenkin samaan aikaan sidottuja muistoja edes. Että toiselle vaikka kaheskytluku merkkais suht' samaa kuin mullekin. Pari vuotta suuntaansa tai toiseensa on ihan ok ajatus, mutta kyllä musta olis omalla kohdalla outoa, jos toinen olis vaikka kirjottanut ylioppilaaksi samoihin aikoihin kun toinen aloitti peruskoulun. Minunkaltaiselleni ihmiselle olisi varmasti helpompaa niillä samanlaisilla lähtökohdilla, edistyneemmälle ihmissuhdeihmiselle haasteet eivät varmastikaan olisi niin suuria.
Ja tota palkka-asiaa mä oon miettinyt. Olisko mahdollista, että tuo olisi jotenkin itseään ruokkiva ennakkoluulo tai käsitys, että ainakaan naiset eivät voisi "tyytyä" itseään vähemmän ansaitsevaan tai huonommin koulutettuun mieheen? Siis että kun niin usein tuota kuulee, niin olisiko tuolla toistelulla itsellään vaikutusta asiaan? Luulen, että on ihan normaalia haluta olla tietyillä tavoilla aivan niin kuin nuo toiset. Että tuo toistelu itsessään ruokkii sitä naistenkin välistä kilpailua siitä, kenellä muka olisi tasokkain mies tai muuta. Kun monellekaan ei varmasti ole tuttuvapiirissä sitten muita esimerkkejäkään, ei tiedä, että toisinkin on hyvä, ei uskalla olla ensimmäinen, joka tekee radikaalisti poikkeavan valinnan (joka sinänsä siis ei ole oikeasti lainkaan radikaalisti poikkeava, mutta josta yleisesti puhutaan sellaisena).
Äidilläni on aina ollut korkeampi koulutus- ja palkkataso kuin isälläni ja kaikki tuo yleisesti puhuttu p*ska sai minutkin pitkään näkemään heidän suhteensa säälittävästä näkökulmasta, että isäni hakisi äidistäni pelkkää taloudellista turvaa ja että äitini ei muuta olisi saanut. Totta kai ajattelin esim. varhaisteininä niin. En osannut vielä silloin kyseenalaistaa kovinkaan paljoa, ja malli on kieltämättä ympäristöstä niin valmis. (Olen myös tunnetusti kotoisin Espoosta.) Myöhemmin olen kuitenkin päätynyt siihen, ettei noin ole. Kyllä ne viihtyvä yhdessä ihan aidosti. Yhdessä minä opin niiden kanssa sittemmin lukioikäisenä nauramaan sanomalehtien esittelemälle tutkimukselle, jonka mukaan esim. perheväkivallan riski olisi heidän suhteessaan huomattavasti suurempi ja ties mille kaikelle muulle vastaavanlaisista suhteista löydetyille ja yllättävän laajalti uutisoiduille negatiivisille asioille.
Toisaalta en haluaisi uskoa ihmisten olevan ihan narussa kulkevia pässejäkään, mutta toisaalta jatkuva tietynlaisen ihannesuhteen kuvaus voi varmasti vaivihkaa vaikuttaa, ehkä enemmän, ehkä vähemmän.
Edith kirjoitti:
Olisko mahdollista, että tuo olisi jotenkin itseään ruokkiva ennakkoluulo tai käsitys, että ainakaan naiset eivät voisi "tyytyä" itseään vähemmän ansaitsevaan tai huonommin koulutettuun mieheen?
En usko, se on jo evolutiivisestä näkökulmasta tarkasteltuna melkoisen luonnollinen valinta. Lapset tarvitsevat elättäjän. Nykyään sillä ei ole mitään merkitystä onko niitä lapsia oikeasti tarkoitus hankkia vai ei. However, kaikissa kulttuureissa, kaikkina aikoina, naiset valitsevat mieluummin itseään varakkaamman miehen ja miehet taas itseään varattomamman naisen. Sosiaalipsykologista pohdintaa aiheesta löytyy mm. Nancy Fridayn kirjasta Kauneus ja valta.
LillyMunster kirjoitti:Iällä noin niin kuin numerona ei ole mitään väliä. Henkisellä iällä on paljonkin väliä.
Sanotaan nyt, että täysi-ikäinen pitää olla, tai nyt ainakin laillinen. Sen jälkeen ikä muuttuu vain numeroksi.
Aika hyvin sanottu. Tosin en näkisi itseäni (vielä) 18-vuotiaan miehenalun "naisena". Vasta sitten härskinä yli 40-vuotiaana voisin ottaa oppipojan, jos ei "se oikea" ole vienyt mennessään. Tämä siis edellyttää että myös näytän siltä että saisin sen oppipojan..
Tällä hetkellä asuntoa koristaa kolme kuukautta nuorempi oppipoika, ja hyvin tuntuu oppivan.
The great club outshines the individual, always and forever.
Vanhassa vara parempi ja eipähän ole ainakaan "lastentauteja". Elikkäs kyllä mä nykyään viihdyn vanhemman naisen seurassa ja näin tulee olemaan jatkossakin, jos nyksä jonnekkin mun elämästä katoaa en ainakaan itseäni nuorempaa etsi.
Itselläni ovat kaikki kolme seurustelukumppania olleet vanhempia kuin minä. Ensimmäinen oli kaksi vuotta vanhempi, toinen 10 vuotta vanhempi ja nykyinen 6 vuotta vanhempi. Jotenkin olen aina pelästynyt jos olen kuullut miehen olevan minua nuorempi ja tuntenut itseni kehdonryöstäjäksi ja tätimäiseksi
Exsat kirjoitti:Sopiva on sellainen, että yhteys pelaa. Nähdäkseni tämä on enemmän kiinni henkisestä puolesta kuin fyysisestä kypsyydestä. Tiedän 17-vuotiaita, jotka ovat enemmän aikuisia kuin jotkut tuntemani 30-40-vuotiaat tulevat ikinä olemaan.
Riippuu aina tietysti tapauksesta. Periaatteessa iällähän ei ole väliä, mutta kyllä käytännössä iso ikäero voi olla ongelma, kokemustausta ja historiakin ovat silloin niin erilaisia. Parhaiten toimii suht samanikäisen kanssa, mutta nyt kun olen jo yli 30, niin ei sitä nyt ainakaan kauheasti itseään vanhenpaa enää halua, nykyinen on 7 vuotta mua nuorempi.
Tärkeintä ei ole voitto, vaan vastustajan totaalinen nöyryyttäminen.
no kuten on jo mainittu ikä on vain numero ja se on se henkinen ikä joka on se tärkeempi juttu!
Ennen muinoin, kun olin vielä nuori ( nimim. ikäkriisi) olin asettanut itselleni ikärajat, weird I know... Että ei saisi olla vanhempi kuin tätini, eli mua 9 vuotta vanhempi, tai nuorempi kuin veljeni eli 7 vuotta nuorempi.. tosin se nyt ei olisi silloin käytännössä toiminutkaan, joku laillisuus sentään on säilytettävä... (Olin siis teini, kun nämä laskelmat tein...)
Nykyään sitten asustelen itseäni lähes 5 vuotta nuoremman kanssa ja hyvin toimii!
Feiz kirjoitti:Naekkonen ei saa olla vanhempi. Sori mut näin se vaan on.
Tarkoitatko ulkoiselta olemukseltaan vaiko biologiselta iältään? Ensimmäistä ehtoa kun on vaikeampi todentaa ilman henkilöllisyystodistusta. Minunkin ikäni veikataan reilusti alakanttiin siitä, mitä se oikeasti on. Ja olenpa tavannut monta itseäni reilusti yli kymmenen vuotta nuorempaa naista, jotka ovat näyttäneet pukeutumisensa, asenteensa ja ulkonäkönsä puolesta minua vanhemmilta.
Eiköhän nykyaikana ole vaikeampaa päätellä pelkän ulkoisen habituksen perusteella minkä ikäinen joku ihminen on. Oli aikamoinen järkytys kun näimme ystävättäreni kanssa hänen 13-vuotiaan murkkuikäisen pojan luokalla olevia tyttöjä, jotka seksikkäissä pissisvetimissään näyttivät aivan 18-vuotiailta. Joten en ihmettele, että kaiken maailman Timpet menevät sekaisin alaikäisistä lapsista, jotka näyttävät täysikasvuisilta naisilta.