Herra Manala kirjoitti:Nyt on pakko myöntää, että putosin heti alkumetreillä kärryiltä: Millä ihmeen tavalla uskollisuudella on yhtään mitään tekemistä tämän asian kanssa?
Tajusit varmaan, että se oli vastine omaan heittoosi. Henkilökohtaisena mielipiteenä tekstisi perusteella sanoisin, että et ole "suosinut rationaalisempia" naisia. Minusta ei ole kovinkaan rationaalista salasuhteilla tai kirjoitella varattuna itseään nuoremmalle junnulle huokailevia rakkauskirjeitä
Yrityksesi asettua ylemmäs oli siksi aika huvittava.
Herra Manala kirjoitti:En nyt oikein tiedä kumpi tässä jättää lukematta ja kenen tekstit, mutta minä en kyllä sanonut yhtään missään vaiheessa, että olen tosissani tai vähemmänkään tosissani sitä mieltä, että annan satunnaisesti valikoituneen runkkarilauman mielipiteelle YHTÄÄN mitään arvoa sen suhteen, mitä omille kirjeilleni ja korteilleni teen. Enhän sanonut? Tämä taisi vain olla joku oma kummallinen johtopäätöksesi aiemman spekulointisi johdosta, johon en viitsinyt edes ottaa kantaa sen epäjohdonmukaisuuden vuoksi.
Arvelinkin ettei kyseessä ole oikeasti mielipidegallup, oli vain mukava saada vahvistus sille omasta suustasi. Sait kyllä otsikon alle tuputettua paljon muutakin tekstiä kuin tuon kysymyksen, joten palaan aikaisempaan johtopäätökseeni siitä, että kyse oli myös aasinsillasta jolla voit markkinoida donjuanmaista menneisyyttään.
Jos olisit halunnut vain herättää keskustelua, siihen olisi varmaan riittänyt vähemmän yksityiskohtia menneisyydestäsi sisältänyt teksti.
Herra Manala kirjoitti:Totta kai asiasta voidaan keskustella, mutta en silti tekisi päätöstäni kumppanini vuoksi. Jos kumppanini tuntisi näitä mainitsemiasi mustasukkaisuuden tunteita, yrittäisin kyllä ihan ensimmäiseksi perustella hänelle mustasukkaisuudentunteet aiheettomiksi. Jos kaikesta järkiperäisestä keskustelusta huolimatta kumppanini sitkeästi vaatisi, että heitän osan omasta henkilöhistoriallisista muistoistani roskiin hänen takiaan, minusta kyllä rehellisesti sanottuna alkaisi tuntumaan siltä, etten välttämättä seurustelekaan ihan minulle oikean kumppanin kanssa. Moista suvaitsemattomuutta ja ehdottomuutta esittävä ihminen tuskin tulisi kanssani toimeen muidenkaan suhde-elämän arvomaailma-asioiden parissa.
En minäkään puhunut päätöksen tekemisestä kumppanini vuoksi, vaan ihan itseni vuoksi, ottaen vain huomioon päätöksen seuraukset kumppanille. Pitääkö tekstisi nyt ymmärtää niin, että muuten täydellinen kumppani, joka on sinusta tuolla tavoin mustasukkainen, joutaisi mielummin roskakoriin kuin puntta kirjeitä menneisyydestä? No tapansa kullakin, minä voin antaa sellaisen vian anteeksi jonka näen johtuvan etupäässä kiintymyksen voimakkuudesta. Eri asia olisi, jos mustasukkaisuus jotenkin rajoittaisi elämääni tai vaikeuttaisi arkea.
Herra Manala kirjoitti:Niin, se "pieni mustasukkaisuus josta hiukan joskus kärsin" tuntuu vain olevan aika suhteellista. Minun mielestäni kun nämä vaatimasi toimet edustavat ennemminkin sairaalloista mustasukkaisuutta, kuin hiukan pientä mustasukkaisuutta.
Saiko ex-avokkisi kuitenkin pitää muita valokuvia kämpässänne? Mitenkäs toimit esimerkiksi perhejuhlista otettujen kuvien kanssa? Pakotitko leikkaamaan ryhmäkuvista exän pois, vai ratsasitko nämä kuvat automaattisesti roskiin? Miksi ylipäätänsä pidät menneiden suhteiden kokemuksia ja muistoja painolastina? Etkö koe oppineesi niistä mitään, tai kasvaneesi niiden ansiosta lainkaan ihmisenä? Onhan se vähän huolestuttavaa, jos ihminen ei pysty katsomaan eiliseen. Silloin kun ei todennäköisesti pysty katsomaan huomiseenkaan.
Saitpa taas pienen asian kuullostamaan dramaattiselta paisutteluillasi, en ole vaatinut ketään koskaan tuhoamaan mitään tai sensuroimaan mitään, vain säilyttämään entisten ukkojensa potretit ja luritukset muualla kuin silmieni alla. Minun puolestani sinä voit vaikka tapetoida makuuhuoneesi seinät tyttöystäväsi entisten poikaystävien kuvilla, jos se sinun kodistasi viihtyisämmän tekee.
Minä en pidä lainkaan kohtuuttomana tai sairaalloisena mustasukkaisuutena sitä, että en halua partnerini entisen suhteen rakennusmateriaalia katsella arjessani. En ole vaatinut ketään koskaan tuhoamaan mitään. Minä vain ajattelen oman kotini sellaiseksi viihtyisäksi vyöhykkeeksi jossa on vain minulle miellyttäviä asioita ja esineitä. Ei kumpikaan avokeista ole tätä vaatimusta mitenkään kohtuuttomaksi tai ongelmalliseksi kokenut, päinvastoin, se on ollut heillekin itsestään selvää. Suhteissani on ollut tapana kuunnella ja kunnioittaa toista, eikä ihan kaikkien asioiden tarvitse perustua puhtaasti rationaalisiin perusteluihin, vaan arvoa on annettu myös sille miltä tuntuu. Toisen huomioon ottaminen ei ole kylmän rationaalista toimintaa.
Painolasti-sanaa käytin ehkä hiukan varomattomasti, en toki pidä kaikkea menneisyyttä painolastina. Parisuhdemenneisyys on kuitenkin usein juuri uuden suhteen kannalta painolastia. Toki menneisiin suhteisiin liittyy aina hyviä muistoja ja kokemuksia, mutta suhteet tuppaavat usein päättymään siksi että ongelmia on enemmän kuin hyviä puolia. Siksi suhtaudun epäillen sellaisten ihmisten valmiutta seurusteluun, jotka elävät vielä voimakkaasti kiinni entisissä suhteissaan tai eivät ole siivonneet kaikkia luurankoja kaapeistaan. Entisten suhteiden ongelmia ei pidä tuoda uusiin.
Miten tämä yksittäinen kysymys liittyy omaan kasvamiseen? Eihän kyse ole omasta menneisyydestäni vaan toisen. Toki minulla on omat muistoni ja kokemukseni ja menneisyyteni ja olen kokenut, kasvanut ja oppinut virheistäni. Katselen mielummin tulevaisuuteen, siksi en myöskään ole erityisen kiinnostunut kumppanini entisistä partnereista. Jotkut ovat uteliaampia tässä suhteessa, minulle riittävät suuret linjat partnerini parisuhdehistoriasta.