Daah.EveryWoman kirjoitti: Itseään on aika vaikea kehittää, jos ei ole selvillä kehittämistä kaipaavista piirteistään (= jos ei tiedosta heikkouksiaan ja virheitään). En kuitenkaan nimittäisi tätä filosofiaksi. Se on ihan määritelmällinen itsestäänselvyys.
Onko ihminen joku tietokone, jonka prosessorin voi hopeatahnalla "optimoida" toimimaan täydellä teholla? En tarkoittanut sitä, että toimimalla huonosti olisit onnellisempi vaan sitä, että jos sinulla on vaikka syylä pakarassa joka ei haittaa elämääsi oleellisesti mutta sen olemassaolo ärsyttää niin pitääkö se poistaa vaikka rahaa leikkaukseen ei ole?Sinä saat minun puolestani kehittää tai olla kehittämättä itseäsi ihan niin paljon kuin haluat, kunhan myönnät minulle saman vapauden. Heikkoudet merkitsevät epäoptimaalista toimintaa, joka taas merkitsee paskan karahtamista tuulettimeen aina välillä. Mitä huonommin toimii, sitä paskempi fiilis. Kyllähän tällainen pitää ihmisen "tavallaan nöyränä", mutta omasta mielestäni aika ei-toivottavalla tavalla. Nöyrä voi ja kannattaa olla ilmankin paskanmakua suussa.
Resurssien tasapainoisesta jakamisesta oli kyse.
Rehellisyys tärkeissä asioissa lienee perusedellytys mille tahansa onnelliselle parisuhteelle. Se riippuukin sitten parinvalinnan valikoivuudesta että minkälaiset tärkeyspreferenssit kumppanilla on.Alkuperäinen pointtini oli kuitenkin se, että riippumatta omista kehittymishaluistaan ihmisen on turvallisempaa seurustella rehellisen kuin epärehellisen kumppanin kanssa. Pysyy kartalla paremmin.
Absoluuttinen rehellisyys ei välttämättä ole se tie auvoon.