Ei ala, minusta tulee aina löytymään pehmustetta sen verran että nukkuminen onnistuu ja tissit ovat väh C-kuppia. En koskaan tule mahtumaan kokoa 38 pienempiin vaatteisiin, enkä haluakaan. Voit siis kuolata vaikkapa minua.Bluntly kirjoitti:... kaikki alkaa näyttämään maratoonareilta?
Laihdutusprojekti
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
No ihannsssama, nestekin kelpaa hyvinninnithequeen kirjoitti:No kyllä kahen ekan viikon aikana lähteneet kilot yleensä sitä nestettä on...Camilla kirjoitti:Olen laihtunut puoli kiloa! Tosin se saattaa olla pelkkää nestettä. Toisaalta viimeksi punnitsin aamulla ja nyt iltapäivällä, joten ehkä pientä muutosta on jo tapahtunut.
- NomenNescio
- Elämätön Kitisijä
- Viestit: 334
- Liittynyt: 02.09.2005 15:44
Re: Laihdutusprojekti
Heh, olen siis lihava painaessani 55 kg? 163 cm pituuteen? Kun kæytæn Hermesetasta tms? Ahaa =D..Lolita kirjoitti:Joo, ja oletko huomannut että Hermesetasta ja muita vastaavia makeutusaineita käyttävät vain lihavat eli tuskin se sokeri kahvissa tai teessä lihottaa.Ann kirjoitti:Miksi läskit ihmiset aina ilmoittavat harrastuksekseen lenkkeilyn? Why God, why..
Olin todellinen sokerihiiri (6 teelusikallista kupilliseen kahvia), ja makean perææn muutenkin, pæætin jættææ ne pois - paitsi suoraan karkeissa. Jos pysyisin erossa vielæ niistæ ja jædestæ, niin tiedæn painon tippuvan varmasti. Se on jo todistettu 5 kilon væhennyksellæ viime syksynæ, ja tænæ kevæænæ aion vielæ antaa muutaman kilon kadota. Jolloin olenkin takaisin siinæ painossa mitæ olen ollut suurimman osan aikuiselæmæstæni.
Tiedæn tæsmælleen mikæ pitææ painoani, ja millæ se læhtee.. Ikinæ en ole kokenut laihdutusta/painoani varsinaiseksi voittamattomaksi/taisteltavaksi ongelmaksi. Se mitæ laitan suuhuni muuntuu pehmusteeksi lanteilleni jos tulee syøtyæ enemmæn kuin kulutettua.
Mitæ syøn riippuukin sitten ihan siitæ mitæ tekee mieli, ja millainen haluan olla - elæmæ on valintoja. =)
Kävin tänään vaa'alla kolmen viikon tauon jälkeen. Tämä tauon aikana olen syönyt epäterveemmin kuin aikoihin ja useamman kerran ähkyksi saakka, mutta, koskapa lihaskuntoharjoittelukin oli ollut vähäisempää kuin aikoihin, en ollutkaan lihonut - vaan laihtunut kilon. Joten tämäkin taitaa kyllä todistaa aika pahasti iänikuista "mitä hoikempi, sitä fitimpi automaattisesti" -ajattelua vastaan. Salille mennään jatkossakin ja vaaka, no ehken minä sitäkään täysin hylkää, mutta suhteemme ei tule olemaan kovin intensiivinen.
-
- Kitinäaddikti
- Viestit: 91
- Liittynyt: 15.08.2005 15:53
- Paikkakunta: Helsinki
Luulin jo että palstan viehätys on minun kohdaltani lopahtanut, mutta olin väärässä.
Nyt on pakko päästä sanomaan, että kaikki on varmaan samaa mieltä siitä, että painoindeksi on aika huono mittapuu kun ihmisillä on erilaisia koostumuksia ja että vaa'an tuijottelu ei muutenkaan ole kauhean palkitsevaa/järkevää puuhaa. No, miks kuitenkin osa näistä anti-painoindeksi- ihmisistä puhuu KILOMÄÄRÄISISTÄ painonpudotushaaveista, varsinkin kun ovat olevinaan kovinkin urheilullisia ja liikkuvaisia ja tervehenkisiä? Kreitsille; luotan jonkin verran arvostelukykyysi, mutta olisiko kuitenkin harkinnan arvoista käyttää vaa'an sijasta mittanauhaa, kun noilla lukemilla kilot voi olla aika tiukassa ja toisaalta jos joku tietty paikka on erityisen ongelmallinen, niin pieni lihaskasvatus voi antaa paljon paremman tuloksen (kauniimman muodon, vähemmän roikkua/makkaraa) kuin painonpudotus (jolloin käy usein niin, että läski lähtee kaikkialta muualta paitsi sieltä ärsyttävästä liikakeskittymästään)?
Muuten on kyllä todettava, että ihmisiä on monen rakenteisia. Esimerkiksi äippäni on 170 cm pitkä ja painoi vielä toisen lapsensa kanssa synnytyslaitokselta lähtiessäkin vain 55 kiloa.. Eikä varmasti kiinnittänyt huomiota sen paremmin syömisiin kuin liikuntaankaan, kuten ei kukaan muukaan tavis kultaisella 80-luvulla. Tavisten fitnessbuumi on tullut vasta myöhemmin, ei siitä ole niin kauaa kun kuntosalitreeni oli ihan friikkitouhua. No, nyt joka tapauksessa äippä alkaa painaa jopa 65 kiloa ja tuskailee että hänellä on ekaa kertaa elämässään vatsamakkara. Isä taas on kauhea herkkuperse mutta muuten pieniruokainen, ja samanlainen nälkäkurki sekin on aina ollut. Olen varmaankin vaihtunut sairaalassa.
Olen ollut joulun alla ja jouluna syöttöporsaana, ja olen muutenkin sitä porukkaa, jolla on hyvä hyötysuhde. Olen 170 cm pitkä, ja alle 60 kg painosta en edes halua haaveilla, koska se todellakin tarkoittaisi sitä, että täytyisi luopua rakkaista, vaivalla hankituista lihaksista tai vetää aivan käsittämätöntä, normaalia elämää kohtuuttomasti vaikeuttavaa bodarikuuria. Ei se ole minusta muutenkaan mitenkään itseisarvoista saada joku tietty numero vaakaan, kehon koostumuksesta viis veisaten. Olen lähtenyt kuitenkin mukaan kilomääräiseen laihdutusporukkaan, jossa on sen verran kovat sanktiot että ne viisi kiloa täytyy saada pois. Ajattelin homman kuitenkin niin, että se viisi kiloa ei ole mitenkään mahdotonta (jos ei muuta, niin lopetan punnituksen lähetessä salitreenin pariksi viikoksi ja heti lähtee kaksi kiloa ). Olen ihan vakuuttunut, että minussa riittää poistettavaa fläsää viiden kilon edestä, eli lihakseni ovat turvassa. Olen tällä hetkellä vaarassa näyttää ns. läskibodarilta kohtapuoliin, on tullut treenattua ja taipumus massan keräämiseen on luonnostaan.
Minua turhauttaa, kun ihmiset eivät osaa painonhallintaa ja esiintyvät kuitenkin suurina asiantuntijoina. Esimerkiksi "liikunnalla ei ole merkitystä painonhallinnassa, vain syömisellä"-ex-työkaverini inhoaa liikuntaa, ja se olisi sitä paitsi hänelle kohtuuttoman vaikeaa, kun on ne rakennekynnet, ja ei halua meikata/laittaa hiuksia kuntosalilla ja siihen hommaan menee muutenkin toista tuntia päivässä. Ratkaisu? Kun paino nousee yli kriisirajan (ja tätä tapahtuu useita kertoja vuodessa), niin tämä neiti vetää viikon-parin crash-dieetin ja miinus viisi kiloa, jolloin syö etupäässä hedelmiä ja kevytcolaa. Jälki on sen mukaista. Kun vuosia sitten tutustuttiin, hän oli 19-vuotias teini, mutta nyt kun alkaa olla reilusti yli 20 vee lasissa, niin jojoilu näkyy. Reippaat jenkkakahvat, levenevä litukka peppu, vyötärö kadoksissa ja allit käsivarsissa, vaikka ei ylipainoinen olekaan. Mutta kun se vaaka nyt vaan on tärkein... Kukin tyylillään kai sitten vaan. Ottaa vaan päähän kun toinen ei tajua ettei yksi kilo ole yksi kilo ole yksi kilo.
Nyt nukkumaan, niin pysyn poissa ruokakaapilta monta tuntia =)
Nyt on pakko päästä sanomaan, että kaikki on varmaan samaa mieltä siitä, että painoindeksi on aika huono mittapuu kun ihmisillä on erilaisia koostumuksia ja että vaa'an tuijottelu ei muutenkaan ole kauhean palkitsevaa/järkevää puuhaa. No, miks kuitenkin osa näistä anti-painoindeksi- ihmisistä puhuu KILOMÄÄRÄISISTÄ painonpudotushaaveista, varsinkin kun ovat olevinaan kovinkin urheilullisia ja liikkuvaisia ja tervehenkisiä? Kreitsille; luotan jonkin verran arvostelukykyysi, mutta olisiko kuitenkin harkinnan arvoista käyttää vaa'an sijasta mittanauhaa, kun noilla lukemilla kilot voi olla aika tiukassa ja toisaalta jos joku tietty paikka on erityisen ongelmallinen, niin pieni lihaskasvatus voi antaa paljon paremman tuloksen (kauniimman muodon, vähemmän roikkua/makkaraa) kuin painonpudotus (jolloin käy usein niin, että läski lähtee kaikkialta muualta paitsi sieltä ärsyttävästä liikakeskittymästään)?
Muuten on kyllä todettava, että ihmisiä on monen rakenteisia. Esimerkiksi äippäni on 170 cm pitkä ja painoi vielä toisen lapsensa kanssa synnytyslaitokselta lähtiessäkin vain 55 kiloa.. Eikä varmasti kiinnittänyt huomiota sen paremmin syömisiin kuin liikuntaankaan, kuten ei kukaan muukaan tavis kultaisella 80-luvulla. Tavisten fitnessbuumi on tullut vasta myöhemmin, ei siitä ole niin kauaa kun kuntosalitreeni oli ihan friikkitouhua. No, nyt joka tapauksessa äippä alkaa painaa jopa 65 kiloa ja tuskailee että hänellä on ekaa kertaa elämässään vatsamakkara. Isä taas on kauhea herkkuperse mutta muuten pieniruokainen, ja samanlainen nälkäkurki sekin on aina ollut. Olen varmaankin vaihtunut sairaalassa.
Olen ollut joulun alla ja jouluna syöttöporsaana, ja olen muutenkin sitä porukkaa, jolla on hyvä hyötysuhde. Olen 170 cm pitkä, ja alle 60 kg painosta en edes halua haaveilla, koska se todellakin tarkoittaisi sitä, että täytyisi luopua rakkaista, vaivalla hankituista lihaksista tai vetää aivan käsittämätöntä, normaalia elämää kohtuuttomasti vaikeuttavaa bodarikuuria. Ei se ole minusta muutenkaan mitenkään itseisarvoista saada joku tietty numero vaakaan, kehon koostumuksesta viis veisaten. Olen lähtenyt kuitenkin mukaan kilomääräiseen laihdutusporukkaan, jossa on sen verran kovat sanktiot että ne viisi kiloa täytyy saada pois. Ajattelin homman kuitenkin niin, että se viisi kiloa ei ole mitenkään mahdotonta (jos ei muuta, niin lopetan punnituksen lähetessä salitreenin pariksi viikoksi ja heti lähtee kaksi kiloa ). Olen ihan vakuuttunut, että minussa riittää poistettavaa fläsää viiden kilon edestä, eli lihakseni ovat turvassa. Olen tällä hetkellä vaarassa näyttää ns. läskibodarilta kohtapuoliin, on tullut treenattua ja taipumus massan keräämiseen on luonnostaan.
Minua turhauttaa, kun ihmiset eivät osaa painonhallintaa ja esiintyvät kuitenkin suurina asiantuntijoina. Esimerkiksi "liikunnalla ei ole merkitystä painonhallinnassa, vain syömisellä"-ex-työkaverini inhoaa liikuntaa, ja se olisi sitä paitsi hänelle kohtuuttoman vaikeaa, kun on ne rakennekynnet, ja ei halua meikata/laittaa hiuksia kuntosalilla ja siihen hommaan menee muutenkin toista tuntia päivässä. Ratkaisu? Kun paino nousee yli kriisirajan (ja tätä tapahtuu useita kertoja vuodessa), niin tämä neiti vetää viikon-parin crash-dieetin ja miinus viisi kiloa, jolloin syö etupäässä hedelmiä ja kevytcolaa. Jälki on sen mukaista. Kun vuosia sitten tutustuttiin, hän oli 19-vuotias teini, mutta nyt kun alkaa olla reilusti yli 20 vee lasissa, niin jojoilu näkyy. Reippaat jenkkakahvat, levenevä litukka peppu, vyötärö kadoksissa ja allit käsivarsissa, vaikka ei ylipainoinen olekaan. Mutta kun se vaaka nyt vaan on tärkein... Kukin tyylillään kai sitten vaan. Ottaa vaan päähän kun toinen ei tajua ettei yksi kilo ole yksi kilo ole yksi kilo.
Nyt nukkumaan, niin pysyn poissa ruokakaapilta monta tuntia =)
Olen kirjoittanut näemmä aivan alakanttiin (muistin varaisesti) mitä jaksan nostella sarjoissa ja mitä en.. Asia tarkoistettu: 4 kilon punteilla homma hoituu vielä ok (sarjat yms). Testasin jutun vähän aikaa sitten.Mylwin kirjoitti:.. Jos haluat lisää voimaa käsivarsiin niin nostele progressiivisesti raskaampia puntteja aina. Käsiin pitää sattua (ts. lihaksen täytyy "hajota") jos haluaa että siitä on jotain hyötyä, keveillä painoilla tehdyt pitkät sarjat aktivoivat lähinnä I-tyypin soluja ja kehittää lähinnä (nopeus-)kestävyyttä, ei niinkään maksimivoimaa..HellBell kirjoitti: .. Voisin olla vahvempi vaikka käsistä, mutta kun en jaksa nostella yli kahden kilon puntteja vaikka sarjoissa. Okei, tekosyy, voisin kuitenkin nostella niitä pikkupuntteja. Jännä että käsinojapunnerrukset kuitenkin sujuu, vaikka muuten pidän käsivoimiani suht. onnettomina. ..
Kyllä se tästä lähtöö! Olen vahva! Nitistän teitit..
Ja Vadimille: olen nyt tarkistanut sanomasi tässä ketjussa ja korjannut viestiini samoasi ja nimesi välisen yhteyden.
Mulla on 24 kilon käsipainot. Haluutko lainata?HellBell kirjoitti:Olen kirjoittanut näemmä aivan alakanttiin (muistin varaisesti) mitä jaksan nostella sarjoissa ja mitä en.. Asia tarkoistettu: 4 kilon punteilla homma hoituu vielä ok (sarjat yms). Testasin jutun vähän aikaa sitten.
Kyllä se tästä lähtöö! Olen vahva! Nitistän teitit..
kylhän miekin noin kaksikymmentä kiloisilla painoilla nostelin jo ylä-asteella...Herra Manala kirjoitti:Mulla on 24 kilon käsipainot. Haluutko lainata?HellBell kirjoitti:Olen kirjoittanut näemmä aivan alakanttiin (muistin varaisesti) mitä jaksan nostella sarjoissa ja mitä en.. Asia tarkoistettu: 4 kilon punteilla homma hoituu vielä ok (sarjat yms). Testasin jutun vähän aikaa sitten.
Kyllä se tästä lähtöö! Olen vahva! Nitistän teitit..
voisi alkaa reenaan vartaloa kuosiin, jos vaikka rannalla iskis kiinni naisen bikini rajaan...
Pelottava mielikuva pamahti päähän, Helykkä pumppaamassa kympin sarjoja penkistä 80:llä.HellBell kirjoitti: Kyllä se tästä lähtöö! Olen vahva! Nitistän teitit..
Hiki ja ärräpäät lentelevät ja "MARKKU!" - huudot kaikuvat punttisalissa. Huh!
Kävin katsomassa Mylwinin kuvaa, ja näyttää kyllä just siltä ettei sillä ole yhtään ystävää.
- Ann 2005
- Ann 2005
Onnekseni en omista vaakaa. Tuijottaisin sitä varmaan kolme kertaa päivässä. Viikon päästä punnitsen sitten itseni ja katson onko mitään tapahtunut.
Nyt viikko takana 1200-1300 kalorin päiviä. Tällä vauhdilla ei nopeasti toki ihmeitä tapahdu, mutta se nyt ei ole tarkoituskaan. Lisäksi 100 vatsalihasliikettä päivässä, eikä tunnu missään
Olen yrittänyt jumpata kipeää selkääni, sillä tuloksella että kaikki muut paitsi vatsalihakset ovat jumissa. Huoh. Polvia särkee niin että mitään muuta kuin kävelylenkkiä on turha edes harkita
Nyt viikko takana 1200-1300 kalorin päiviä. Tällä vauhdilla ei nopeasti toki ihmeitä tapahdu, mutta se nyt ei ole tarkoituskaan. Lisäksi 100 vatsalihasliikettä päivässä, eikä tunnu missään
Olen yrittänyt jumpata kipeää selkääni, sillä tuloksella että kaikki muut paitsi vatsalihakset ovat jumissa. Huoh. Polvia särkee niin että mitään muuta kuin kävelylenkkiä on turha edes harkita
No niin, ei toimi itsekuri. Olen päättänyt jo usean päivän ajan olla puuttumatta tähän mutta...ninnithequeen kirjoitti: Tuo Kityn Ruokapäiväkirja-ketju on aika hyvä tsemppari...sitä vertaa omaa ruokavaliotaan muihin varsin kauhuissaan välillä.
Nuo sun diettiruoat, Ninni! Sä syöt pelkkiä hiilareita. Vaikka saisitkin painoa pois tuolla ruokavaliolla, niin samalla lähtevät kyllä lihaksetkin. Sitäpaitsi proteiini pitää nälän tunteen pois paremmin kuin hiilarit. Ja protskua tarttee kaikki, ei vaan urheilijat tai punttaajat.
Ja tuo 1300 kuulostaa tosi vähältä. Mitä jos söisit 1500, mutta liikkuisit ekstraa 200-300 kalorin edestä (johon riittää reipas kävelylenkki)? Silloin kroppa ei vetäisi niin helposti säästöliekille, ja päivässä saatu kalorivaje olisi kuitenkin sama kuin aiemminkin.
Samahan se mulle toisaalta on, jokainen tyylillään. En vaan osannut olla hiljaa tästä(kään).