Demonstroidakseni hiukan kohtaamaani hankaluutta yritän seuraavassa analysoida ensimmäisen kappaleen sisältöä.
slam kirjoitti:Sellainen nainen menee paremmin kaupaksi yhteiskunnassa menestyvälle tai ei menestyvälle miehelle, joka möllin tyyliin ei ole edistynyt elämässään.
Siis kuka menee kaupaksi (=kelpaa?) ja kenelle? Siis onko mölli edistynyt jotenkin elämässään, ja jos, niin mitä se tarkoittaa (saanut rahaa?)? Siis meneekö nainen möllille kaupaksi (=kelpaa?) vai ei? Vai onko kyse päinvastoin siitä, millainen mies kelpaa (menee kaupaksi?) naiselle, ja jos, niin miksi tässä rinnastetaan yhtäältä menestyvä ja ei-menestyvä mies ja toisaalta mölli? Viittaako relatiivipronomini "joka" menestyvään ja ei-menestyvään, vain yksinomaan jälkimmäiseen? Ja siis jos tässä kritisoidaan sitä, että ei-menestyvä mies (tai mahdollisesti mölli, joka tulkinnasta riippuen on tai ei ole edistynyt) ei kelpaa naiselle, miksi jälkimmäiset rinnastetaan menestyvään mieheen?
Toinen mahdollisuus on tulkita virkettä siten, että relatiivipronomini viittaa naiseen ("sellainen nainen, ... joka"). Tosin tässä tapauksessa mölli herättää kysymyksiä; toisin sanoen, käykö nainen kaupaksi (=kelpaa?) edistyneenä vai edistymättömänä?
slam kirjoitti:Mielestäni jotenkin surullista syyllistää miesihmistä sen tähden, että sinulla ei ole ollut menestystä yhteisössä, et pärjännyt, koska olit tyhmä ja pelkäsit.
Ilmeisesti tässä ei puhuta juuri minusta ("sinulla ei ollut... et pärjännyt") tai muutenkaan kityläisistä; "sinän" eli ns. sä-passiivin käyttämisellä kirjoittaja pyrkinee vetoamaan juuri sinuun, lukijaan, joka tulkitset itsesi ei-menestyjäksi, ja menestyjääkin ehkä yllytetään samaistumaan tähän. Slämäri siis harmittelee sitä, että häntä ja sinua ja miesihmisiä yleisemminkin syyllistetään (kuka syyllistää?) siitä, että hän ei menesty, ei pärjää, koska on tyhmä ja pelkää (menestyminen tulkitaan tässä jännittävällä tavalla tyhmyyden ja pelkuruuden käänteisfunktiona). Tässä ehkä tavoitellaan jonkinmoista miessukukunnan ja mahdollisesti ihmiskunnan solidariteettia (miesihminen, mies ja ihminen, ihminen). Ei-menestyjähän huutaa siinä missä menestyjäkin: "Antakee!", mikä yhdistänee miessukukuntaa ja ehkä ihmiskuntaakin.
Mutta miten tämä yhdistetään edelliseen virkkeeseen? Menestyvän ja ei-menestyvän rinnastaminen on huikea aporeettinen hyökkäys, mutta sen liittäminen seuraavaan virkkeeseen, jossa puhutaan yksinomaan ei-menestyvän kohtalosta, jota ilmeisesti samaan kategoriaan itsensä luokitteleva miesihminen suree, tuntuu ongelmalliselta. Alkuosan tulkinnallisuus ja perustavanlaatuinen ambivalenssi (kuka käy kaupaksi kenelle, nainen miehelle vai mies naiselle, mitä varioidaan vielä ei-menestyjän ja menestyjän näkökulmalla, mölliä unohtamatta) tekee ensimmäisen kappaleen merkityksen liian monipolviseksi meille normaaliälyisille, mitä ehkä kirjoittajan pläjäyksessä etupäässä kritisoisin.