Nyt tekisi mieleni esittää haiseva vastalause. Sen sijaan tyydyn kuitenkin vain vaisusti tokaisemaan, ettei tämä syrjäytyneenä luuserina olo nyt ihan niin kauheata ole kuin yleisesti annetaan ymmärtää. Tosin kyllä itseänikin joskus hirvittää ajatus, että elänkö täällä marginaalissa elämäni loppuun. Neljän vuosikymmenen edessä oleva kakku tuntuu aika pitkältä lusia loppuun asti. Tai toisaalta voinhan lohduttautua sillä, että minä itsehän sen luuseriuden loppujen lopuksi määritän eikä kukaan muu. Tämänhetkinen ajatus on sellainen, että aika luuserilta tuntuu nuo tavallista elämää elävät pikkuporvaritkin, jotka ovat liian arkoja ja pelokkaita irtautumaan siitä jokapäiväisestä pakkopullasta, vaikka ovat siihen jo tukehtua. Itse elän mieluummin vaikka jatkuvassa taloudellisessa ahdingossa kuin henkisesti riuduttavassa ilmapiirissä.Keikaus kirjoitti: Välillä pelkään, että minusta tulee syrjäytynyt luuseri. Huvittavaa tässä on se, että kuvittelisin syrjäytyneen luuserin olevan edes jonkin matkan päässä omasta todellisuudestani.
Itseäni ei huono taloudellinen tilanne ahdista tällä hetkellä yhtään, ehkä siksi, että olen joutunut pitkään kaveeraamaan kuoleman kanssa, kun olen kärsinyt pahasta masennuksesta. Nyt tuntuu, että jokainen päivä jonka saan ja jaksan elää on kuitenkin lahja, jonka arvoa ei voi rahassa mitata. Valitettavasti tuo "seesteisyys" ei oikein välity arjen toimiin niin kuin toivoisin. Tänään esimerkiksi sappeni kiehui valtavasti, kun soittelin terveyskeskukseen saadakseni verikokeitten labratulokset kuullakseni (sain taas kauhean kipukohtauksen eilen tiistaina vasemmalle kylkeen/selkään ja piti hurauttaa taksilla päivystykseen kipulääkitystä saamaan, verta virtsassa, ilmeisesti virtsakivet). No, ei mennyt kauaa kun alkoi vituttamaan se puolen minuutin välein toistuva "Hetkinen vielä, olkaa hyvä!" -jankutus. Sitten kun pitkän odotuksen jälkeen "olkaa hyvä" vaihtui normaaliin hälytysääneen ja ajattelin, että jess, nyt joku vastaa, niin vit*t eikös se saa*anan puhelu pian katkennut tai katkaistiin ja taas sama rumba piti aloittaa alusta - ja useampaan kertaan.
Vihdoin kun sain sen mamman langanpäähän niin vitutti kun "kaikki arvot olivat ok". Olis pitänyt vähintään syöpä olla, etten ihan turhaa olisi soitellut lähes kilahtamiseen asti.