
Meistä on tullut tylsiä, vakituisesti pariutuneita keski-ikäisiä. Paitsi mitä nyt elco on villiintynyt vanhoilla päivillään.
Ehkä minäkin villiinnyn kunhan tulen Elcon ikään. *yrittää tsempata*Kiukkutipu kirjoitti:Meistä on tullut tylsiä, vakituisesti pariutuneita keski-ikäisiä. Paitsi mitä nyt elco on villiintynyt vanhoilla päivillään.
Kiitos kauniista sanoistaMelnais kirjoitti:Ehkä se baariseura katoaa. Vähän vakavammin etsiskeleville nuo on suorastaan täkyjä! Sopivassa iässä oleva mies jolla ei ole tuskallista paloa parisuhteen mutta kokemusta niistä. Ei pelkää perhe-elämää, tulee hyvin toimeen itsekseen sekä taloudellisesti että henkisesti. Lisätään tähän ne myöhemmin paljastuvat seikat kuten jutut & ulkonäkö, joista ei ainakaan miinusta tule. Helposti pariutuisit jos tulee halua/tarvetta, alustaksi Tinder ei ehkä sopivin.disasterpiece kirjoitti:No säikäyttää kai se äkkiseltään kun ei ole ollut missään tekemisissä vastakkaisen sukupuolen kanssa puoleentoista vuoteen. Siis lukuunottamatta sukulaisia ja työtuttuja yms. Piti lisätä siihen profiiliin, että mulla on lapsi, asun keskellä metsää ja en ole etsimässä ketään. Eiköhän se juttuseura ala tipahtelemaan sillä.So Hard kirjoitti:On se vaikeita, on. Kannattaa varmaan poistaa koko ohjelma kun saa tuollaisia kauheita first world probleemeja kuten naisten lähestyminen tai baariinkutsu. Oikeastaan kannattaa varmaan varmuudeksi rikkoa tabletti ettei tule vahingossa asennettua uudestaan.
Neljänkympin nelistys. Pitää vähän päästää höyryjä, että jaksaa taas alkaa seukkaamaan!Kiukkutipu kirjoitti: Meistä on tullut tylsiä, vakituisesti pariutuneita keski-ikäisiä. Paitsi mitä nyt elco on villiintynyt vanhoilla päivillään.
En kuulu joukkoon kamalaan!!Kiukkutipu kirjoitti:Meistä on tullut tylsiä, vakituisesti pariutuneita keski-ikäisiä.
Mä kyllä ihailen tuota sun tapaa tehdä kaiken isollaan.elco kirjoitti:
Neljänkympin nelistys. Pitää vähän päästää höyryjä, että jaksaa taas alkaa seukkaamaan!
Itse ihailen Lumia-puhelinten auto correct toimintoa.exsu kirjoitti:Mä kyllä ihailen yötä sun tapaa tehdä kaiken isollaan.
En oikein tiedä miten tähän pitäisi suhtautua. Valitettavan pientä tässä on kaikki paitsi ego ja kivet. Huhtikuu oli ydintalvikatastrofi, toukokuu loi uskoa itseen ja kesäkuu on jälleen ollut yhtä raamatullista vastoinkäymistä.exsu kirjoitti: Mä kyllä ihailen tuota sun tapaa tehdä kaiken isollaan.
Tämä on persoonallisimpia näkemiäni kohteliaisuuksiaexsu kirjoitti: En usko, että ajaudut koskaan elämässäsi tilanteeseen, jossa se ettei vaimo ota suihin "loppuun saakka" näyttäytyisi kunnioituksen puutteena.
No hei, kuka tässä paikassa näitä juttuja lukiessa normaalina säilyisi.James Potkukelkka kirjoitti:Tämä on persoonallisimpia näkemiäni kohteliaisuuksiaexsu kirjoitti: En usko, että ajaudut koskaan elämässäsi tilanteeseen, jossa se ettei vaimo ota suihin "loppuun saakka" näyttäytyisi kunnioituksen puutteena.
Me muutettiin eilen yhteen. Siihen taloon minkä ostin. Remontti on vielä kesken. Näin tehtiin, vaikka minä olen sanonut, että hänen lapsensa ovat minulle hänen takiaan tärkeitä (siis koska he ovat hänelle tärkeitä), mutta toistaiseksi persoonina minulle yhdentekeviä. Uusperhekuvio tähän nyt kuitenkin tuli. On tämä mulleki opettelua.Kottarainen kirjoitti: Ei silti käy kieltäminen että itselle olisi varmaan todella iso kynnys äitinä lähteä uuteen suhteeseen. En tiedä pelkäisinkö niinkään eron vaikutusta, vaan ennemmin ehkä sitä miten lapsi ottaisi uuden ihmisen elämäänsä ja vielä enemmän toisin päin. Olen ehkä vähän ennakkoluuloinen, mutta epäilen, ettei varsinkaan monen miehen ole helppoa rakastaa lasta, joka ei ole biologisesti oma. Ja rakkaus lapseen olisi se edellytys, jotta voisin uuden ihmisen kotiimme ottaa. Missä välissä se rakkaus sitten kehittyisi jos sille ei edes anna tilaisuutta, enpä tiedä. Hankalaa!
Kuinka kauan pitäisi olla itsekseen, ennen kuin voi hyvillä mielin ja turvallisesti aloittaa uuden suhteen? Ehkä joku ½ vuotta? Vuosi? Mitä tänä itsekseenoleskeluaikana sopisi tehdä? Tavata ystäviä? Treffailla? Paneskella ympäriinsä? Vai olla oikeasti itsekseensä ja esim. muuttaa korpeen? Haen tässä rajanvetoa sille, mikä on "nopeaa" ja "sopiva aika" "edetä" "seuraavalle tasolle".So Hard kirjoitti:Sulle ei se parisuhteesta lähteminen tunnu olevan kovin helppoa ja et juuri ehtinyt olla itseksesi.
Uskon, että lasten huoltaja on ottanut tämän huomioon. [Ja epäilen, että tästä lausunnosta tulee täällä paskaa niskaan.]So Hard kirjoitti:Kun kuviossa on lapsia, pitäisi kaikenlaisiin isoihin askelin suhtatua niin ettei niitä ihan kevyin perustein sitten muutella.
Kiitos näistä kommenteista. Haluaisitko sitten vastata edellä esittämiini kysymyksiin, sekä tämän viestin, että edellisen?So Hard kirjoitti:Omapa on tietty elämäsi, mutta ei voi välttyä hätäisyyden tunteelta näin sivustaseuraajana.
3, 7, ja 9.Melnais kirjoitti:Minkäikäisiä mukuloita?
Check, ei oo kokemusta, check, check, check check check, check. Yms tulee kun on tullakseen.Melnais kirjoitti:Ehkä enemmin kuin aikarajoja haluaisin nähdä reaktioita ja toimintatapoja eri tilanteisiin; toinen raivostuttaa, rahat on loppu, exän kanssa neuvottelut lasten tapaamisista, juhlapyhien vietto, arkiset siivous, ruuanlaitto ja pyykkäys, päihteiden käyttötottumukset yms.
Kyllä, mutta hän lienee ottanut huomioon tämän jo aikoja sitten. Tai siis ei "lienee", vaan ON ottanut huomioon.Melnais kirjoitti:Kyllä ennen lapsia oli helpompaa tämä. Ilman muuta annepa pääset helposti suhteesta pois jos se ei toimikaan, vähän hankalampi tilanne on sillä miehellä lapsineen joka luonasi bunkkaa.
No niinpä! Kiitos!Melnais kirjoitti: ei kai tästä elämästä tule mitään jos kaikkea pelkää ja arvioi excelillä. Asutte, elätte ja tutustutte, kasvakaa kauniisti yhteen ja pysykää yhdessä.
Niinpä voi, mutta mikä sitten olisi sopiva aika uusioperheen perustamiselle? Kuinka pitkään ennen yhteenmuuttoa pitäisi seurustella eri kattojen alla, että yhteenmuutto olisi sinun mielestäsi soveliasta? Vuoden? Kaksi? Niin kauan, että kaikki lapset olisivat 15-vuotiaita tai vanhempia?So Hard kirjoitti:Suhteen voi aloittaa heti kun tuntuu siltä, mutta vaikea nähdä mitä lisäarvoa pikatahdissa perustettu uusioperhe tuo kenellekään osapuolelle. Seukata voi eri katon allakin.
Riippuu kaikkien osallisten keskinäisistä suhteista, mutta alle vuoden kuulostaa jo tosi hätäilyltä. Pahaa pelkään ettei se lasten huoltaja lastensa etua tässä mieti vaan lähinnä omaansa. Mutta turhaan sä multa mitään kiinteää aikarajaa tiukkaat, ei sellaista ole. Päätökset voivat joko olla virheitä tai olla olematta, ei siitä koskaan tiedä varmasti. Tämmöisiä ajatuksia on varmaan sun lähipiirissäkin, eivät vain kehtaa sanoa. Tosiasiassa noin lyhyellä tutustumisella ei vielä tunne sitä ihmistä jonka kanssa yhteen muuttaa.annepa kirjoitti:Niinpä voi, mutta mikä sitten olisi sopiva aika uusioperheen perustamiselle? Kuinka pitkään ennen yhteenmuuttoa pitäisi seurustella eri kattojen alla, että yhteenmuutto olisi sinun mielestäsi soveliasta? Vuoden? Kaksi? Niin kauan, että kaikki lapset olisivat 15-vuotiaita tai vanhempia?So Hard kirjoitti:Suhteen voi aloittaa heti kun tuntuu siltä, mutta vaikea nähdä mitä lisäarvoa pikatahdissa perustettu uusioperhe tuo kenellekään osapuolelle. Seukata voi eri katon allakin.
Joo voi olla. En ota kantaa muiden lastenkasvatukseen, paitsi jos homma menee aivan persiilleen ja lapsia esim. ei ruokita, kulkevat rääsyissä tai heitä piestään.So Hard kirjoitti: Riippuu kaikkien osallisten keskinäisistä suhteista, mutta alle vuoden kuulostaa jo tosi hätäilyltä. Pahaa pelkään ettei se lasten huoltaja lastensa etua tässä mieti vaan lähinnä omaansa.
Kyllä ja asioihin vaikuttaa mm. käyty kommunikaatio. Olen puhunut parisuhdeasioista enemmän kuin varmaan viimeisen 5 vuoden aikana yhteensä.So Hard kirjoitti:Mutta turhaan sä multa mitään kiinteää aikarajaa tiukkaat, ei sellaista ole. Päätökset voivat joko olla virheitä tai olla olematta, ei siitä koskaan tiedä varmasti.
Jaa-a. Mua kyllä vähän epäilyttä, että kehtaisivat sanoa. Itse olen pähkäillyt, että meneeko liian lujaa ja lähipiiri (2 läheistä ystävätärtä, sisko ja serkku) on sanonut, että jos tuntuu hyvältä ja järjen puolestakaan ei mikään töki niin why not. Sama hellun puolella, kukaa ei ole älähtänyt siihen suuntaan, että olemme etenemässä liian nopeasti. Ei edes lasten äiti. Päinvastoin ovat ilmaisseet olevansa tyytyväisiä, kun mies löysi näin mahtava naisen (suora lainaus).So Hard kirjoitti:Tämmöisiä ajatuksia on varmaan sun lähipiirissäkin, eivät vain kehtaa sanoa.
So Hard kirjoitti:Tosiasiassa noin lyhyellä tutustumisella ei vielä tunne sitä ihmistä jonka kanssa yhteen muuttaa.
Kyllä minä sen ymmärsin, että kyse ei ole kettuilusta. Mulla on jalat täysin maassa, en näe vaaleanpunaisia pilviä enkä sateenkaaria.So Hard kirjoitti:Tarkoitus ei ollut tietystikään kettuilla, mutta vähän aina hirvittää lasten puolesta jos aikuisillakaan ei pysy jalat maassa. Onnea ja menestystä valitsemallasi tiellä, voihan se olla erinomaisen palkitsevakin tie.
En vielä uskalla, koska mulla on koeaika töissä menossaSo Hard kirjoitti:Kitinäperinnettähän olisi, että tässä vaiheessa pitäisi olla jo maha pystyssä.