Addiktiot

[Haemaeraemies]

Palkitsemisjärjestelmä ovat kaikilla juuri dopamiiniradan kautta, mutta nykytiedon valossa ilmeisesti sitten ratkaisee ihmisen taipumus addiktioon, eli kuinka paljon siitä palkinnasta pitää ja kuinka helposti elimistö palkitsee. Addiktio-potentiaalinen ihminen käyttäytyy addiktiomaisesti muutenkin kuin päihteiden kanssa. Lyön vetoa, että tuolla ulkona, ellei tälläkin palstalla on joukko ihmisiä jotka ovat väistäneet päihdeaddiktion urheilulla tai muulla harrastamisella. Eli näitä, kun jotain aletaan tekemään, niin sitä tehdään sitten kanssa. Addiktion saa vaikka kaurapuuroon tai pihan kolaamiseen kun palikat on päässä oikein.

Mielestäni tuossa alat vetää addiktiota aika lavealla pensselillä. Jos ihan oikeasta addiktiosta puhutaan, niin harva lenkkeilijä on addikti, vaikka himona lenkkeilisikin. 50 tuntista viikkoa puskeva ei automaattisesti ole työnarkomaani, eikä paneskelusta tykkäävä nymfomaani.

Totta puhut, olisi voinut sanoa että kaikesta on mahdollista muodostaa addiktio, jos aivokemia on siihen erityisen taipuvainen.

Addiktiota on myös erinmoisia, se voi olla henkistä tai ruumiillista. Voit olla tapa-addikti, tottunut tekemään jotain, jolloin kaavan rikkominen aiheuttaa ahdistusta. Sitten kun olet fyysisesti addiktoitunut, niin ruumiisi kertoo siitä oireilemalla. Himo-lenkkeilijä voi tippua noihin molempiin ryhmiin, kun lenkkeily toimii meditaationa ja energian purkamisena. Sitten kun ei ole muita tapoja purkaa ja kohdentaa noita, tulee tästä lenkkeilystä henkireikä. Siinä vaiheessa voidaan puhua tapa-addiktion muodostumisesta: Vituttaa-> lenkille, levoton olo-> lenkille. Jos et pysty tai pääse, tulee vieroitusoireta erissä muodoissa. Ei missään heroiinin kylmä kalkkuna - muodossa, mutta selvästi addiktoitumisen takia.

Addiktio yleensä liitetään negatiiviseen käyttäytymiseen kyllä, mutta se ei tarkoita ettei positiivisia addiktiota voi olla, niinkuin tuo lenkkeily. Sitten kun lenkkeillään paikat paskaksi, sosiaalinen elämä pilalle ja laimin lyödään lähimmäiset, niin positiivinen addiktio on kääntynyt negatiiviseksi.

Asia ei todellakaan ole mustavalkoinen.

[sivustahuutaja]

Addiktiota on myös erinmoisia, se voi olla henkistä tai ruumiillista. Voit olla tapa-addikti, tottunut tekemään jotain, jolloin kaavan rikkominen aiheuttaa ahdistusta. Sitten kun olet fyysisesti addiktoitunut, niin ruumiisi kertoo siitä oireilemalla. Himo-lenkkeilijä voi tippua noihin molempiin ryhmiin, kun lenkkeily toimii meditaationa ja energian purkamisena. Sitten kun ei ole muita tapoja purkaa ja kohdentaa noita, tulee tästä lenkkeilystä henkireikä. Siinä vaiheessa voidaan puhua tapa-addiktion muodostumisesta: Vituttaa-> lenkille, levoton olo-> lenkille. Jos et pysty tai pääse, tulee vieroitusoireta erissä muodoissa. Ei missään heroiinin kylmä kalkkuna - muodossa, mutta selvästi addiktoitumisen takia.

Eihän tuollaisessa addiktion määritelmässä ole mitään järkeä. Jos addiktiosta ei ole merkittävää haittaa, niin mitä väliä sillä on, vaikka annoksen satunnainen saamatta jättäminen vituttaisi? Jos vituttaa liian pieni jalkatila, niin ei silloin 99,999999% tapauksista ole kyse jalkatila-addiktiosta.

Onko nälkäinen ihminen aineenvaihduntansa vallassa oleva addikti, jonka on saatava pakonomaisesti ruokaa? No ei ole. Jos taas ruuan syömisestä on haittaa ja tarve on pakonomainen, niin sitten voitaneen puhua addiktiosta.

[Haemaeraemies]

Addiktiota on myös erinmoisia, se voi olla henkistä tai ruumiillista. Voit olla tapa-addikti, tottunut tekemään jotain, jolloin kaavan rikkominen aiheuttaa ahdistusta. Sitten kun olet fyysisesti addiktoitunut, niin ruumiisi kertoo siitä oireilemalla. Himo-lenkkeilijä voi tippua noihin molempiin ryhmiin, kun lenkkeily toimii meditaationa ja energian purkamisena. Sitten kun ei ole muita tapoja purkaa ja kohdentaa noita, tulee tästä lenkkeilystä henkireikä. Siinä vaiheessa voidaan puhua tapa-addiktion muodostumisesta: Vituttaa-> lenkille, levoton olo-> lenkille. Jos et pysty tai pääse, tulee vieroitusoireta erissä muodoissa. Ei missään heroiinin kylmä kalkkuna - muodossa, mutta selvästi addiktoitumisen takia.

Eihän tuollaisessa addiktion määritelmässä ole mitään järkeä. Jos addiktiosta ei ole merkittävää haittaa, niin mitä väliä sillä on, vaikka annoksen satunnainen saamatta jättäminen vituttaisi? Jos vituttaa liian pieni jalkatila, niin ei silloin 99,999999% tapauksista ole kyse jalkatila-addiktiosta.

Onko nälkäinen ihminen aineenvaihduntansa vallassa oleva addikti, jonka on saatava pakonomaisesti ruokaa? No ei ole. Jos taas ruuan syömisestä on haittaa ja tarve on pakonomainen, niin sitten voitaneen puhua addiktiosta.

Niin no, addiktion määritelmä wikipediasta, mihin lihavoin relevantin kohdan:

"Riippuvuus eli addiktio (lat. addictio, jättäminen jonkun valtaan) on pakonomainen tarve harjoittaa jotakin toimintoa tai kokea tietynlainen tunnetila. Riippuvuuden vaikutus elämään vaihtelee hyödyllisestä ja elämää ylläpitävästä terveestä riippuvuudesta haitalliseen riippuvuussairauteen. Riippuvuudet voidaan jakaa kehollisiin tai henkisiin (fyysisiin tai psyykkisiin) riippuvuuksiin. Riippuvuus liittyy usein mielihyvähakuisuuteen. Yleisiä haitallisia riippuvuuksia ovat esimerkiksi päihderiippuvuudet, lääkeriippuvuudet, nettiriippuvuus ja peliriippuvuus."

Pahoitteluni jos addiktion määritelmä ei sinulle kelpaa, mutta kuten itsekkin sanoit, addiktiossa tarve on pakonomainen, mutta se ei sulje pois sitä ettet tekisi pakonomaisesti jotain ei-haitallista. Sinun silmissä hommasta tulee addiktio vasta kun se on haitallista pakonomaista toimintaa, ilmeisesti ei jos sitä muuten vaan tykkää kovasti tehdä.

Jalkatila-analogiasi ei nyt ihan osunut, sillä ei ole tekemistä palkitsemisjärjestelmän kanssa.

[exPertti]

Jos lainsäätäjä tietäisi miten hyvältä hölkkälenkin loppupuolella tuntuu se kieltäisi lenkkeilyn.

Ratkaisevaa lienee se, saako hyvän mielen terveellisestä toiminnasta vai ei. Tupakointi ja alkoholi ovat epäterveellisiä, ja ne kiellettäisiin, jos ne keksittäisiin nyt. Se ei kuitenkaan ole mikään syy laillistaa muita päihteitä.

Meille se voi olla ratkaisevaa, mutta seksiinhän mielihyvän lähteenä lainsäätäjä koettaa koko ajan puuttua. Ainut hyväksytty tapa on harrastaa sitä pimeässä peiton alla puolison kanssa kuusi kertaa vuodessa lähetyssaarnaaja-asennossa.

Ainoat joilla seksielämä on (ainakin kaupunkilegendoissa) ollut vielä vivahteikkaampa eli seksuaaliset vähemmistötkin koetetaan saada avioliittolain piiriin eri sohville katsomaan emmerdalea.

[So Hard]

Meille se voi olla ratkaisevaa, mutta seksiinhän mielihyvän lähteenä lainsäätäjä koettaa koko ajan puuttua.

Päivän pertismi heti aamusta.

[Riemumieli]

Joo, on se kyllä perseestä, kun rajoitetaan seksuaalisuuden erilaisia ilmenemismuotoja. Ihan käy sääliksi pedofiileja ja raiskaajia. Naisten ja myös miesten ympärileikkaus on osa seksuaaliterveyttä, mitä helvettiä nainen tekee häppäreillään? Onneksi esim. Japanissa saa runkata junassa vieruskaverin päälle, siellä Pertin kelpaisia kölliä.

[exPertti]

Joo, on se kyllä perseestä, kun rajoitetaan seksuaalisuuden erilaisia ilmenemismuotoja. Ihan käy sääliksi pedofiileja ja raiskaajia. Naisten ja myös miesten ympärileikkaus on osa seksuaaliterveyttä, mitä helvettiä nainen tekee häppäreillään? Onneksi esim. Japanissa saa runkata junassa vieruskaverin päälle, siellä Pertin kelpaisia kölliä.

Lässyn lää. Kohtuu hyvin olen pärjännyt näillä, mutta en oikein käsitä miksei joku saa myydä seksiä Gattikselle jos se hänelle sopii. Sitähän on koetettu kovalla innolla kieltää koko 2000-luku.

Ja kaikille vaan kiinteitä parisuhteita, joitten vaikutuksen seksielämään kaikki tietävät. Paitsi Vaga, joka käy luvalla vieraissa.

Ja koko ajan kiristetään seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkkejä ettei vaan vahingossa ehdota tai tee jotakin ehdotteluksi tulkittavia eleitä tuntemattomille. Tämä uusi käsittelyssä oleva laki takuulla poikiin lakimiehiä mukavasti työllistäviä keissejä.

Valtion talous on niin huonossa jamassa, että seuraavaksi tulee maksullinen seksikortti ja seksitarkastaja.

[sivustahuutaja]

Pahoitteluni jos addiktion määritelmä ei sinulle kelpaa, mutta kuten itsekkin sanoit, addiktiossa tarve on pakonomainen, mutta se ei sulje pois sitä ettet tekisi pakonomaisesti jotain ei-haitallista. Sinun silmissä hommasta tulee addiktio vasta kun se on haitallista pakonomaista toimintaa, ilmeisesti ei jos sitä muuten vaan tykkää kovasti tehdä.

Jalkatila-analogiasi ei nyt ihan osunut, sillä ei ole tekemistä palkitsemisjärjestelmän kanssa.

Pakonomainen on hiton paljon vaikeampi määritellä kuin haitallinen. En oikein jaksa uskoa, että juuri kellään lenkin tarpeessa tuskastelevalla olisi pakonomaista tarvetta päästä lenkille. Ei minullakaan ole pakonomaista tarvetta juoda kahvia, vaikka saan ihan konkreettisia vierotusoireita. Sen sijaan minulle kyllä syntyisi pakonomainen tarve saada ruokaa, jos olisin riittävän kauan nälässä. Olenko siis addiktoitunut syömiseen?

En ymmärrä miten jalkatila ei liittyisi palkitsemisjärjestelmään? Sen takiahan sitä jalkatilaa ostetaan, että se tuntuu hyvältä? Ylipäätään kaikki ihmisen toiminta on johdettavissa kemiaan, jolloin minä esim. soitan asiakkaalle, koska se tuntuu hyvältä. Olenko siis addiktoitunut asiakkaalle soitteluun? Ei kuulosta kovin fiksulta.

Sinun silmissä hommasta tulee addiktio vasta kun se on haitallista pakonomaista toimintaa, ilmeisesti ei jos sitä muuten vaan tykkää kovasti tehdä.

Minun määritelmäni on hyvin pragmaattinen, joten addiktio on addiktio silloinkin, jos kyse on pakonomaisesta mukavasta tekemisestä, joka kuitenkin on haitallista. Pragmaattiseen määritelmääni vaikuttaa esim. sosiaaliturva. Minähän liberaalina kannatan ihmisten oikeutta vetää huumeita omilla rahoillaan omaksi ilokseen, mutta en kannata sitä, että huumeita saa vetää silloin kun joku muu maksaa lystin. Jos muut maksavat nistin sekoilun, niin nistin toiminta on haitallista ja sitä pitää vähentää. Jos addiktio ei ole haitallinen, niin ketä kiinnostaa?

[Haemaeraemies]

Pahoitteluni jos addiktion määritelmä ei sinulle kelpaa, mutta kuten itsekkin sanoit, addiktiossa tarve on pakonomainen, mutta se ei sulje pois sitä ettet tekisi pakonomaisesti jotain ei-haitallista. Sinun silmissä hommasta tulee addiktio vasta kun se on haitallista pakonomaista toimintaa, ilmeisesti ei jos sitä muuten vaan tykkää kovasti tehdä.

Jalkatila-analogiasi ei nyt ihan osunut, sillä ei ole tekemistä palkitsemisjärjestelmän kanssa.

Pakonomainen on hiton paljon vaikeampi määritellä kuin haitallinen. En oikein jaksa uskoa, että juuri kellään lenkin tarpeessa tuskastelevalla olisi pakonomaista tarvetta päästä lenkille. Ei minullakaan ole pakonomaista tarvetta juoda kahvia, vaikka saan ihan konkreettisia vierotusoireita. Sen sijaan minulle kyllä syntyisi pakonomainen tarve saada ruokaa, jos olisin riittävän kauan nälässä. Olenko siis addiktoitunut syömiseen?

En ymmärrä miten jalkatila ei liittyisi palkitsemisjärjestelmään? Sen takiahan sitä jalkatilaa ostetaan, että se tuntuu hyvältä? Ylipäätään kaikki ihmisen toiminta on johdettavissa kemiaan, jolloin minä esim. soitan asiakkaalle, koska se tuntuu hyvältä. Olenko siis addiktoitunut asiakkaalle soitteluun? Ei kuulosta kovin fiksulta.

Epäilen kovati että soitat asiakkaalle koska se on kivaa, vaan soitat asiakkaalle koska sinun työsi sitä vaatii. Se että saat hyvin tehdystä työstä hyvää mielihyvää, ei tarkoita että saat asiakkaalle soittamisesta sitä, vaan asiakkaalle soitto on pakollinen osa että voit saada työsi menemään niin että voit kokea siitä mielihyvää.

Voit kyllä pitää puhelimessa puhumisesta, mutta siinä vaiheessa on ihan sama kenen kanssa puhut -> et ole addikti asiakkaaseen, vaan ehkö soittamiseen itse toimintona. Ja tuskin edes soittamiseen toimintona, vaan myynnin saantiin, tai mitä se soitto nyt palveleekaan. Mutta olen samaa mieltä että ole siihen asiakkaalle soittamiseen mitenkään addikti, vaan siihen mitä tavoittelet sillä soitolla.

Ei-kemiallinen addiktio on erilläinen addiktio kuin kemiallinen addiktio, ja niiden tuomat mahdolliset ongelmat on erillaisia.

Asiaa sivuten:

http://www.kuntoutussaatio.fi/files/796 ... ma_5_1.pdf

*Onko toiminnallisia riippuvuuksia olemassa?*
Tuukka Tammi
Tutkimuspäällikkö
A - klinikkasäätiö

[sivustahuutaja]

^ miten kemia nyt liittyy tähän?

Eikä minulla ole edes duuniin tai sen tavoitteisiin mitään pakottavaa tarvetta. Voisin lopettaa duunin tekemisen koska tahansa. Syömistä taas en voisi lopettaa.

Saahan sitä addiktiosta jauhaa kuten tuossa kalvosetis, mutta siinäkin homma konkretisoitui ainoastaan niihin yleisiin haitallisina pidettyihin juttuihin. Se lenkkily kun nyt vain kertakaikkiaan ole mikään oikea addiktio käytännössä kenellekään.

Toki ymmärrän tarpeesi rinnastaa lenkkeily ja pössyttely. Minulle tuo on yhtä fiksu näkökulma kuin jonkun teinin "mä olen ihan addiktoitunut tähän huulirasvaan!!!!"

[Haemaeraemies]

Toki ymmärrän tarpeesi rinnastaa lenkkeily ja pössyttely. Minulle tuo on yhtä fiksu näkökulma kuin jonkun teinin "mä olen ihan addiktoitunut tähän huulirasvaan!!!!"

Kiitos tästä, kiitos paljon. En ole rinnastanut noita asioita mitenkään, siksi erotin ei-kemiallisen addiktion kemiallisesta, mutta eihän tämä sinulle merkitse mitään. Tämä keskustelu lienee turhaa kun tuollaiseen olkiukkoon turvaudut. Käyhän opiskelemassa ja tule sitten takaisin kun on jotain asiaan sanottavana eikä tarvitse solvata vastapuolta.

Tämä on todella epäkohteliasta käytöstä mielestäni, ja olen oikeasti loukkaantunut. Kyllä, internet kyyneleitä mutta vituttaa silti.

Niin, sanoit että lenkkeily ei voi olla addiktio: http://en.wikipedia.org/wiki/Exercise_addiction Ei ole vielä DSM-5 alla, mutta menossa ilmeisesti.

This type of addiction can be classified under a behavioral addiction in which a person’s behavior becomes obsessive, compulsive, and/or causes dysfunction in a person's life..

Concrete classification of exercise addiction has proven to be difficult due to the lack of a specific and widely accepted definition.[6] While excessive exercise is the overarching theme with exercise addiction, the term also includes a variety of symptoms like withdrawal, "exercise buzz", and impaired physical function.[7] Excessive exercise has been classified in different ways; sometimes as an addiction and sometimes as a compulsion. With an addiction, individuals become "hooked" to the feeling of euphoria and pleasure that exercise provides. This pleasure keeps the individual from stopping and leads to excessive exercise. With a compulsion people often do not enjoy repeating certain tasks but feel like it will fulfill a duty that is required of them.[8] There are many opinions on whether concrete diagnostic criteria should be created for this type of addiction. Some say preoccupation with exercise that causes significant impairment in a person's life, not due to another disorder, may be enough criteria to label this disorder.[7] Others say there is not enough information about exercise addiction to develop diagnostic criteria. The term "excessive exercise" continues to be used and the acceptance of the term "exercise addiction" continues to be debated.[9]

Five indicators of exercise addiction are:[5]

- An increase in exercise that may be labeled as detrimental, or becomes harmful.
- A dependence on exercise in daily life to achieve a sense of euphoria; exercise may be increased as tolerance of the euphoric state increases.
- Not participating in physical activity will cause dysfunction in one's daily life.
- Withdrawal symptoms following exercise deprivation including anxiety, restlessness, depression, guilt, tension, discomfort, loss of appetite,
sleeplessness, and headaches.
- High dependence on exercise causing individuals to exercise through trauma and medical conditions.


Ai niin, eihän tuollaista ole. No, turhaa tutkivat vissiin sitten.

[sivustahuutaja]

Five indicators of exercise addiction are:[5]

- An increase in exercise that may be labeled as detrimental, or becomes harmful.
- A dependence on exercise in daily life to achieve a sense of euphoria; exercise may be increased as tolerance of the euphoric state increases.
- Not participating in physical activity will cause dysfunction in one's daily life.
- Withdrawal symptoms following exercise deprivation including anxiety, restlessness, depression, guilt, tension, discomfort, loss of appetite,
sleeplessness, and headaches.
- High dependence on exercise causing individuals to exercise through trauma and medical conditions.

Ai niin, eihän tuollaista ole. No, turhaa tutkivat vissiin sitten.

Tuohan on juuri sellaista haitallista addiktiota, jota pidin ihan mahdollisena, mutta äärimmäisen harvinaisena. Minähän olen koko ajan väittänyt, että käytännössä lenkkeilystä tykkäävät eivät ole addikteja. Toki jos tilastoja löytyy, niin muutan mieleni. Veikkaisin kuitenkin, että piikkihuumeiden vetäjistä käytännössä joka ikinen on addikti ja lenkkeilijöistä ei juuri kukaan. Tämä ei poista sitä, etteikö lenkkeilijä voisi olla addikti tai piikkihuumeiden käyttäjä ihan vaan satunnaista virkistystä hakeva.

Miten peruslenkkeilijä sitten eroaa addiktilenkkeilijästä? No, noiden yllä lihavoitujen kohtien osalta tietenkin. Eli kun lenkkeilystä alkaa tulla haittoja, niin silloin voidaan alkaa puhua addiktiosta.

Haitaton addiktio olisi aika omituinen käsite. Haitallinen addiktiokin on hankala käsite, koska heroiinia vetävän voidaan olettaa aloittaneen homman rationaalisesti, eli nistin mielestä heroiini oli se paras tarjolla ollut optio. Haitallisen addiktion oletus kai on, että rationaalisesti toimiva ihminen ei kykene lopettamaan haitoista huolimatta. Haitaton addiktio olisi ihan päätön idea, koska silloin meillä olisi rationaalisesti lenkkeilyn parhaana vaihtoehtona valinnut henkilö, jonka lenkkeily ei haittaisi ketään ja oikeastaan päinvastoin hyödyttäisi yksilöä ja yhteisöä. Tuollaista lenkkeilijää sitten pitäisi jostain syystä pitää addiktina? Miksi? Miten tuossa labran ulkopuolella voisi erottaa addiktion ja rationaalisen kuntoilun sekä nautinnonhalun? En vain näe haitattomalle addiktiolle mitään kiinnostavaa käytännön sovellusta.

[Haemaeraemies]

Haitaton addiktio olisi aika omituinen käsite. Haitallinen addiktiokin on hankala käsite, koska heroiinia vetävän voidaan olettaa aloittaneen homman rationaalisesti, eli nistin mielestä heroiini oli se paras tarjolla ollut optio. Haitallisen addiktion oletus kai on, että rationaalisesti toimiva ihminen ei kykene lopettamaan haitoista huolimatta. Haitaton addiktio olisi ihan päätön idea, koska silloin meillä olisi rationaalisesti lenkkeilyn parhaana vaihtoehtona valinnut henkilö, jonka lenkkeily ei haittaisi ketään ja oikeastaan päinvastoin hyödyttäisi yksilöä ja yhteisöä. Tuollaista lenkkeilijää sitten pitäisi jostain syystä pitää addiktina? Miksi? Miten tuossa labran ulkopuolella voisi erottaa addiktion ja rationaalisen kuntoilun sekä nautinnonhalun? En vain näe haitattomalle addiktiolle mitään kiinnostavaa käytännön sovellusta.

Asia helpottuu kun erotat käsitteestä sen ajatuksen että se on vain negatiivinen. Kyllä, nykykielessä se assosioituu täysin elämän rampauttavaan kemialliseen addiktioon (eli siihen että vedät kemikaalia,ja elimistö tottuu siihen) mutta useat tapa-addiktiot eli kun totut tekemään jotain, jolloin sinulla ei ole välttämättä ole kemiallista pakkoa tehdä sitä uudestaan, vaan on kyse valinnasta tehdä jotain, esimerkiksi se lenkkeily. Mutta, sitten kun lenkkeilystä tulee jotain mikä määrittää sinut, ainoa asia joka vapauttaa, ja ainoa mikä rauhoittaa, niin kyllä mä näen että sillä on vaaransa, niin ruumiilliset, sosiaaliset kuin henkiset. Ei se heroiini-vaarallinen ole, mutta siltikin pakonomaista käytöstä jolla on negatiivisia vaikutuksia.

William Glasser http://en.wikipedia.org/wiki/William_Glasser on tutkinut addiktiota ja tapakäyttäytymistä paljon. Tässä hän avaa posiitivisen addiktion "edellytyksiä" :

1) It is something noncompetitive that you choose to do and you can devote an hour (approximately) a day to it.

(2) It is possible for you to do it easily and it doesn't take a great deal of mental effort to do it well.

(3) You can do it alone or rarely with others but it does not depend upon others to do it.

(4) You believe that it has some value (physical, mental, or spiritual) for you.

(5) You believe that if you persist at it you will improve, but this is completely subjective -- you need to be the only one who measures that improvement.

(6) The activity must have the quality that you can do it without criticizing yourself. If you can't accept yourself during this time the activity will not be addicting.

Ja positiivisia addiktioitahan voi olla hitosti, jotka kehittää ja parantaa ihmisen elämänlaatua, kunhan se ei mene liian pitkälle. Itselläni oli jonglöraukseen vahva positiiivinen addiktio ja olen varma että se mahdollisti lajissa kehittymisen nopeasti. En ole koskaan aiemmin tehnyt elämässäni mitään niin määrätietoisesti ja niin että se on ainoa asia jolla on merkitystä. Hyvin addiktimaista käytöstä: kokoajan mielessä ja aina pallot kädessä missä pystyi. Jos ei voinut, ahdisti. Uskon että jossain asioissa hyväksi kehittyminen vaatii tuon addiktion, että jaksat hakata sitä päätä siihen seinään.

Se minkä itse sanoisin olevan se juttu, on että tuleeko siitä pakonomaista, ja jos tulee, niin mitkä on ne pakonomaisuuden / liikaa tekemisen oikeat haitat. Harmi että pitää lähteä töihin, tää on mielenkiintoinen aihe.

[sivustahuutaja]

^ ei tuollaisen positiivisen addiktion määritelmä tuo mitään lisäarvoa rationaalisuuteen. Jos valintatilanteessa otan aina mieluummin 500e kuin 50e, niin turha siinä on puhua addiktiosta, vaikka kuinka hyvältä tuntuisi.

Addiktion ainoa kiinnosta piirre on haitat. Muutenhan koko homman kiinnosyavuus on puhtaasti akateemista.