Shrink

[KKK]

Lapset ois pitänyt tehdä 20 vuotiaana. Nyt saisi olla kuin Piitu ja kaltaisensa.

Nojjoo. Ajatusvirhe tuo toki. Mutta pointti toivottavasti tuli läpi.

[So Hard]

Minä en edes puhu unelmistani kotona, kun hellu ottaa itteensä.

Anteeksi, mutta eikö tämä nyt ole aika perseestä?

[annepa]

Minä en edes puhu unelmistani kotona, kun hellu ottaa itteensä.

Anteeksi, mutta eikö tämä nyt ole aika perseestä?

Mun unelma ei ole hänen unelma ja ymmärrän hyvin, että toinen ottaa itteensä, kun haaveilen asuvani jossain skuttassa erakkona kahden koiran kanssa. Hän ei halua asua skuttassa. Kun minä haaveilen tuollaista, niin yhteisestä tulevaisuudesta on vaikea puhua. Puhun sit muille. Kuten teille Koitan löytää tasapainon ja asua skuttassa esim. vain osan vuodesta.

Se on perseestä että ei voi puhua. Olet oikeassa.

[saira]

Kuinka moni mies sitkuttaisi kitkerässä liitossa jos saisi huoltajuuden itselleen?

Jos saisin allekirjoitetun paperin jossa lukisi, että saisin lasten lähihuoltajuuden pakkaisin jo.

Ja mä lähihuoltajana toivoisin, et en olisi AINA vastuussa yksin, vaan että toinenkin hoitaisi jotain. Joo joo, se on ikuisessa iltavuorossa, ja mulla paljon apua omasta perheestäni, mut kuitenkin. Aika yksinäistä tää.

[Ylermi Ylihankala]

Mä elin riittävän pitkään sinkkuna ilman lapsia, että olen varma, että lapset ja perhe-elämä on mun juttu. Tätä ei ole mikään toistaiseksi horjuttanut. Tämähän ei poissulje omaa elämää.

[saira]

Masa: älä maalaile piruja seinille, sun tilanne ei ole sama kuin työkaverisi. Tiedän kymmeniä tapauksia, joissa yhteishuoltajuus(joko vuoroviikkoinen tai muun tahtinen) toimii enimmäkseen ihan mallikkaasti.

Älä herneile työkaverikaveritarinasta. Kunhan vaan mainitsin.

Vuoroviikkoinen on ok, mutta kaikki eivät siihen suostu vaan lapset pääsevät isälleen parin viikonlopun välein. Millaista isän elämää se on?

No esim mä lykkään muksua isälleen milloin vain sen työn takia onnistuu, lomilla yms., ja yritän parhaani muutenkin et lapsen ja iskän side pysyisi mahdollisimman vahvana, molempien vuoksi. Valitettavasti asutaan naapurikunnissa, eli arki on mulla jo siitä syystä, että iskällä ei ole edes ajokorttia, ja koulu on täällä kilsan päässä mu kämpästä. Eli mulle sopis vuoroviikot, käytännön toteutus vaan ei onnistu tällä hetkellä.

[Kottarainen]

Olen hämmentynyt siitä miten moni täällä kertoo olevansa parisuhteessaan jotta ei menettäisi lapsiaan. Eihän lapsia tosiaan menetä jos on asiansa hoitanut ja motivoitunut, ja useimmiten kai molemmat vanhemmat haluavat lastensa parasta, eli heille läheiset suhteet molempiin vanhempiin. Meillä on valmiiksi puhuttu se asia, että jos ero tulisi niin asuttaisiin niin lähekkäin, että lapsi pääsisi itse tulemaan ja menemään ilman tiukkoja aikarajoja. Jopa mun vanhemmat aikanaan pystyi siihen vaikka olivat muuten kuin kissa ja koira.

Toinen asia mitä en tajua on se, miten kenenkään pää kestää olla suhteessa vain lasten takia. Mun ei kestäisi. Eihän tää aina ruusuista ole eikä ole ollut, mutta yhdessä ollaan tasan sen takia että molemmat sitä haluaa. Pikkulapsiaika syö sitä kahdenkeskeistä aikaa ja romanttisuus on pääasiassa vaihtunut arjen puurtamiseen, mutta yritän ajatella tätä vaiheena joka menee aikanaan ohi. Aika nopsaan tässä aletaan saada enemmän niitä kahdenkeskisiä viikonloppuja ym. Enkä todella hankkisi tähän toista pientä lasta ja aloittaisi projektia alusta. Voi olla ettei sitä parisuhde enää (lähinnä minun puoleltani, mies kestää arkea paljon paremmin) kestäisi.

[masa]

Mun unelma ei ole hänen unelma ja ymmärrän hyvin, että toinen ottaa itteensä, kun haaveilen asuvani jossain skuttassa erakkona kahden koiran kanssa.

Hah! Mä olen suunnitellut muuttavani Inari-järvelle saareen erakoksi kun kakarat lentää pesästä. Alkaisin omavaraiseksi maailmanlopunodottajaksi ja rakentaisin saaren kokosen bunkkerin!

[exPertti]

Mä elin riittävän pitkään sinkkuna ilman lapsia, että olen varma, että lapset ja perhe-elämä on mun juttu. Tätä ei ole mikään toistaiseksi horjuttanut. Tämähän ei poissulje omaa elämää.

Olen kyllä täysin samoilla linjoilla kanssasi. Yleisesti ottaen perhe-elämä lasten kanssa, tila-auto ja omakotitalo on juuri sitä mitä lääkäri määrää Perttipojalle.

Ainut on, että onko tämä yhteiselo tapahtumassa oikeanlaisen henkilön kanssa. Vääntö välillä on ihan typerää, jotenkin pakonomaista. Sitten on parempaa ja sitten... Kyllä jokainen parisuhteessa ollut tajuaa mitä tarkoitan.

[NuoriDaavid]

Mulla on teille kuolematon elämänviisaus;

"Kaikkea ei voi saada"

[Kottarainen]

Daven kanssa samoilla linjoilla.

Jonkinlaisen ideaalipuolison kaihoaminen on minusta epärealistinen ja vähän keskenkasvuinenkin ajatus, vaikka joskus itsekin siihen olen syyllistynyt.

[NuoriDaavid]

Maailmassa on liian paljon ihmisiä siihen, että se teinirakkaus naapurilähiöstä olisi kovinkaan suurella todennäköisyydellä se kaikista sopivin kumppani Juuri Sinulle.

Sä et oo yhtään romanttinen!!!1

Ps. tietysti teoreettisesti voisi ajatella, että kannattaa koko ajan hakea parempaa, mutta se ei taida käytännössä onnistua mm. rajallisen ajan takia.

[NuoriDaavid]

Tässä viime vuosina kun on alkanut pikku hiljaa käsittää, että myös 30+ -ihmisillä on uusia ihmissuhteita

Oot käsittänyt väärin!!1

[masa]

Jonkinlaisen ideaalipuolison kaihoaminen on minusta epärealistinen ja vähän keskenkasvuinenkin ajatus

[Vesper]

Onko pakko aina hakea jotain? Eikö ihmiset osaa enää olla yksin? Jos elää sinkkuna ei se automaattisesti tarkoita sitä, että koko ajan pitää pörrätä baareissa ym. etsimässä sitä vähiten väärää.
Joo, myönnän, että välillä tulee fiilis että olispa kiva jakaa tää hauska asia jonkun kanssa, mutta senkin voi toki tarvittaessa jakaa kaverin/siskon/mutsi kanssa.

Ollaan vaan ja nautitaan mansikoista, junou pox zäp!

[Ylermi Ylihankala]

Jo ennen kolmeakymppiä mulla tuli tosi päämäärätön ja tyhjä olo sinkkuudesta. Sitä vain kävi töissä ja harrasti. Jotenkin tosi onttoa ajelehtimista. Parisuhteen ja etenkin lasten myötä elämässä on selkeä runko, päämäärä ja tarkoitus. Moni tarve tuli myös tätä kautta täytetyksi. Sen verran olen sosiaalinen, että yksin eläminen on usein yksinäistä mulle. Tavallaan siis en osaa elää yksin, enkä halua.

[Kottarainen]

Ei tässä kukaan varmaan tarkoittanut että pitäisi tyytyä johonkin random-tyyppiin, tai edes tarttua sellaiseen alun perin. Ja on mullakin tähän asti parantunut vaihtaen, mutten vaan usko, että se jatkuu ikuisesti. Pointti oli se, ettei täydellistä, virheetöntä kumpparia ole olemassakaan vaikka jotkut sellaista ikänsä etsiikin, ja se on minusta keskenkasvuista, ei se että lopettaa huonon suhteen.

[Kreitsu]

Jos etsii suhteessa(kin) olleessaan koko ajan jotain parempaa, niin kyllä siinä suhteessa on varmaan jotain pielessä. Tai siis ainakin siinä etsijässä, joka ilmeisesti hyppää suhteesta toiseen, kun ei osaa olla yksin. Eli tuskin edes kummemmin välittää siitä toisesta. Tuli vaan mieleen. En mä ainakaan haluaisi olla jollekin se, jonka kanssa ollaan sillä aikaa, kun tulee parempi vastaan. Mikä vitun suhe se sellainen on?!

[Kottarainen]

Mun välipalasuhteen puolisko oli tuollainen. Nyt se on 43-vuotias, lihonnut paljon, lapseton ja yksin. Tavatessa sillä on tapana vongata takaisin. Käy vähän sääliksi. Joillekin se ruoho vaan on aina vihreämpää aidan takana.

[exsu]

Joillekin se ruho vaan on aina vihreämpää aidan takana.

Luin näin ja mietin, että pitää kyllä paikkansa.

[masa]

Tj 61

[exsu]

^ kakkosvaimon lähtöön?

[masa]

No just se.

[exsu]

Loppukiri! Voit alkaa vihjailemaan vaimolle, että järkkää sulle jonkun superyllärin, kun oot niin hienosti kestänyt koko vuoden. Nyt on vielä aikaa puuhastella!

[masa]

Loppukiri! Voit alkaa vihjailemaan vaimolle, että järkkää sulle jonkun superyllärin, kun oot niin hienosti kestänyt koko vuoden.

Joo. Kokonaan uuden vaimon!? Siis noiden kahden entisen tilalle kiitos.