En missään kohtaa ole sanonut, että Kottiksen pitäisi pysyä nykyisissä töissään jos ei nappaa. Mutta olen kyllä ehdottanut, että hän voisi koettaa vaan rohkaista mielensä hieman isompaa liikkumavaraa antaviin työtehtäviin.So Hard kirjoitti:.... kuinka monella duunarilla tai virkamiehellä luulet olevat joustavia mahdollisuuksia työaikoihin? Tai kuinka monen lakimiehen luulet pystyvän pysymään 37,5 tunnin viikossa? Tai kuinka hyvin luulet lääkärien päivystysten joustavan?
Jotenkin tuo sun jälkimmäinen virke ei nyt oikein ole linjassa sen kanssa, että sun mielestä kottiksen pitäisi vaan purra hammasta ja olla hiljaa, vaikka töissä homma kusisikin.
Kuules, mikään ei estä lukemasta lakimieheksi jos tuntuu siltä, että työn varmuus ja palkkaus on niin mannaisella tasolla.
Tämä on hankala aihe minulle, koska en ikinä ole tuntenut suurta kutsumusta mihinkään työhön ja ajatus, että joku jaksaisi puristaa mailaa noin paljon tuntuu vieraalta.
Yhtä vieraalta tuntuu osan insseistä loputon (ja minusta katteeton) ylpeys omasta työstä. Tällä palstallakin usein törmää siihen (ehkä enemmän vitsikkäässä viitekehyksessä), että työsi mukaan sinut lokeroidaan inssisektoriin tai humanistisektoriin jne.
Miksi työn pitäisi määrittää sinut ihmisenä? Ajatteleeko joku täällä niin?
Esimerkiksi Ylermi on minusta peruskaveri, joka vaan käy kuluttamassa aikaansa tärkeilemällä, että saa rahaa uusiin suksiin. Ja kaikkihan tietävät, mikä Pertti on.
