NuoriDaavid kirjoitti:En ole aivan tarkasti Manalan ja Annen viestittelyä seurannut, mutta eihän se estä mua kommentoimasta. Mulle on syntynyt mielikuva, että Manala aivan vilpittömästi pyrki auttamaan Annea, mutta oli siis tulkinnut viestin väärin. Ajatus siis oli hyvä.
Pus ja and lööv!
Minäkään en ole kovin kummalla tarkkuudella mainittua debattia seurannut. Hädin tuskin luin edes tämän lainaamani viestin. Joten olen toki hyvässä asemassa jatkamassa kommentointia:
Mua ei sinänsä yllätä, että lääkärinä ikäänkuin puolustat Manalan kontribuutiota Annen torjuntaa vastaan. Manalan vilpitön pyrkiminen auttamaan vaikuttaa nimittäin taas kerran aika suoraviivaiselta esimerkiltä jonkinlaisesta foucault'laisesta medikaalisesta katseesta. Manala voi olla vilpitön ja auttamishaluinen, mutta hänen kontribuutionsa ei ole sellainen, joka ottaisi Annen lähtökohdat auttamisintervention lähtökohdiksi, vaan hän haluaa aloittaa auktoriteettiaseman etabloinnista määrittelemällä tilanteen toisin kuin miten Anne sen itse määritteli. Manala haluaa nähdä asian jotenkin laajemmassa tai paremmin analysoivassa käsitteellisessä kehikossa, jossa Annen ongelmat ikäänkuin jäsentyvät toisella tavalla kuin Anne itse huomasikaan. Tämä on kiinnostavaa siksi, että tämä voi olla esimerkki vilpittömästä auttamishalusta, mutta on se kyllä kuitenkin samaan aikaan varsin totaalista vallankäyttöä: Annen oma analyysi elämänsä tilanteesta, merkityksistä, vuorovaiktuksista on jotenkin väärä, ja asiantuntija (toki vilpitön ja auttamishaluinen) haluaa korvata tämän analyysin *paremmalla* tai jopa *oikealla* käsitteellisellä kehikolla, joka osoittaa, mistä Annen elämässä ja ongelmissa *todella* on kyse. Kyllä tämä näyttää siltä, että vaikka asiantuntija olisi vilpitön ja auttamishaluinen, niin silti medikaalisen katseen kohteella on ymmärrettävä keissi vastustaa tätä oman elämänsä merkityksellisten asioiden uudelleenmäärittelyä. Kimpaantuessaan asiantuntijan kontribuutiosta medikaalisen katseen kohde ei väärinymmärrä asiantuntijan vilpittömyyttä ja auttamishalua, vaan taistelee oman autonomiansa ja auktoriteettisemansa (oman elämänsä merkitysten suhteen), viime kädessä vapautensa, puolesta.
Sanomattakin lienee selvää, että kaikki, mitä sanon Manalan medikaalisesta katseesta Annen suhteen sopii tietysti myös Urpiaiseen Manalan, Annen ja Daven suhteen. Mutta muistakaa, että se ei ole ristiriidassa vilpittömyyden ja auttamishalun suhteen!
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
