Rakkauden fetissit: MIKÄ saa sinut rakastumaan?
Minä tarjoan kyllä äidillistä hoivaani miehellenikin, ei siinä mitään. Samallahan se menee, kun lapsia (ei kyllä ole vielä) paapoo, hehheh. No, kyllä minä odotan, että hän myös hoivaa minua. Sitäpaitsi miehet, jotka haluavat silloin tällöin olla pieniä ja heikkoja ja tarvitsevia, ovat mun mielestä aivan vastustamattomia.HellBell kirjoitti:Mikset etsi naisesta persoonaa sen sijaan että etsit alistuvaa äitihahmoa?mölli kirjoitti:.. mutta kohde kuitenki on ollut samanlainen horatsu Tietysti helposti ihastuisin naiseen .. äidillinen ja naisellinen lämpö säteilee hänestä jonka lähellä on vaan hyvä olla. Siihen päälle enkeli kasvot ja vähän alistuva kiltti luonne. Siittä pitäisi hyvää huolta ja rakastaisin ehdoitta.
Pakkomielteistä.
Ja kuka haluaa tulla rakastetuksi 'äitinä'?
Jos äidillistä hoivaa kaipaa, voi hakeutua oman äidin luo.
Ja tässä iässä, kun biologinen pommi tikittää, katson kyllä miehessä myös sitä, onko hänestä lasteni isäksi. Mistään kivasta tsillailusta unelmoivasta myöhäisteinistä en haaveile, jos nyt koskaan olen sellaisesta haaveillutkaan.
Nyt kun olen hedelmällisessä kierron vaiheessa, näen ihania miekkosia joka puolella. Metron portaissa teki mieli halata jopa yhtä pitkää miestä takaapäin. Ja sitten näin Aleksilla sellaisen ihanan kävelyvikaisen komean tumman nuoren miehen, joka oli viehättävä.
Kikkelis kokkelis.
Mitä viehättävää kävelyvikaisessa on?Käveli omin jaloin,kainalokepeillä vai istui pyörätuolissa... olisi ihan kiva pieni tarkennus paikallaanKeikaus kirjoitti:
Nyt kun olen hedelmällisessä kierron vaiheessa, näen ihania miekkosia joka puolella. Metron portaissa teki mieli halata jopa yhtä pitkää miestä takaapäin. Ja sitten näin Aleksilla sellaisen ihanan kävelyvikaisen komean tumman nuoren miehen, joka oli viehättävä.
Se jotenkin vähän niinkuin raahasi sitä jalkaansa perässä tai nosteli sitä silleen. Mun mielestä monet viat on tosi viehättäviä. Kävelyviat, puheviat jne. Herättää ehkä vähän mun hoivavaistoja. Sitäpaitsi sellaiset "vialliset" ihmiset on yleensä mukavia, älykkäitä ja suvaitsevaisia itse, kun ovat luultavasti joutuneet käsittelemään tätä vika-asiaa omassa elämässään.Enthu kirjoitti:Mitä viehättävää kävelyvikaisessa on?Käveli omin jaloin,kainalokepeillä vai istui pyörätuolissa... olisi ihan kiva pieni tarkennus paikallaanKeikaus kirjoitti:
Nyt kun olen hedelmällisessä kierron vaiheessa, näen ihania miekkosia joka puolella. Metron portaissa teki mieli halata jopa yhtä pitkää miestä takaapäin. Ja sitten näin Aleksilla sellaisen ihanan kävelyvikaisen komean tumman nuoren miehen, joka oli viehättävä.
Kerran mulla oli säpinää sellaisen kävelyvikaisen mustan miekkosen kanssa. En tiedä mikä sen jalkaan oli käynyt, se oli jotenkin sillai ohuempi kuin toinen ja se kanssa jotenkin raahasi sitä perässään. Vaikka se tuoksui aika oikealle, ei siitä tullut kuitenkaan mitään, kun se ei kirjoittanut mulle tarpeeksi usein ja pitkästi kun palasi kotomaahansa Mosambikiin. Dääm, sinne meni sekin mies.
Kikkelis kokkelis.
Noo, kyllhän mäkin tietyllä lailla 'hoivaan' (*välitettäessä toisesta näin käy pakostikin jssk määrin) ja vastavuoroisesti odotan että toinenkin 'hoivaa' minua - se oli vaan tuo sanayhdistelmä "hoivata äidillisesti" tai "olla äidillinen" jonka liittää mielessään jonkinlaiseen äitikompleksiin ja sen takia kokee epämiellyttäviä viboja siitä asiasta.. ei siinä muuta.Keikaus kirjoitti: Minä tarjoan kyllä äidillistä hoivaani miehellenikin, ei siinä mitään. Samallahan se menee, kun lapsia (ei kyllä ole vielä) paapoo, hehheh. No, kyllä minä odotan, että hän myös hoivaa minua. Sitäpaitsi miehet, jotka haluavat silloin tällöin olla pieniä ja heikkoja ja tarvitsevia, ovat mun mielestä aivan vastustamattomia. ..
(Välihuomio : Toi oli aika kiintoisa seikka, tuo tarvitseviin ja pieniin ihastuminen - siinä on sellaista sympaattista suojelunhalua.. sydämellistä.)
* Voi ajatella että jos rakastaa toista, niin se välittäminen ja tietynlainen hoivaaminen tulee siinä samassa, sen muassa. Huomioiden että rakastamisen vastakohtana on välinpitämättömyys.
Mä uskon että se vanhemmuuspotentia ilmenee itsestään, kun toiseen tutustuu. Se että on ensin hyvä puoliso/kumppani, on hyvä juttu vanhemmuudenkin kannalta... Ja tässä iässä, kun biologinen pommi tikittää, katson kyllä miehessä myös sitä, onko hänestä lasteni isäksi. Mistään kivasta tsillailusta unelmoivasta myöhäisteinistä en haaveile, jos nyt koskaan olen sellaisesta haaveillutkaan..
Ei mulla ole sitä vastaan mitään, että minussa voi olla ns. vanhemmuuspotentiaa, mutta määrittelyä sen perusteella ja rakastumista tiettyyn tarkkoin rajattuun mahdollisuuteen (äitiyden toteutuminen).. sitä vastaan on. (lapset myös poikkeuksetta pitävät minusta, mutta tämä voi johtua siitäkin että luulevat minua yhdeksi heistä.. Pidän myös lapsista, mutten ekstaattisesti tai siten että haluaisin hoivata lapsia päivät pääksytysten)
Yllärihalaus.. se olisi aika kepponen! ;-)..Nyt kun olen hedelmällisessä kierron vaiheessa, näen ihania miekkosia joka puolella. Metron portaissa teki mieli halata jopa yhtä pitkää miestä takaapäin..
*jätetään hautumaan..*
HellBell kirjoitti: Yllärihalaus.. se olisi aika kepponen!
*jätetään hautumaan..*
Joopa joo. Siinä voisi mennä pukumieheltä pasmat sekaisin ja löytäisi itsensä putkasta syytettynä päällekarkauksesta. Ehkä voisi kysyä varovaisesti: "Anteeksi herra pukumies, saisinko halata teitä näissä metronrappusissa takaapäin?".
Kikkelis kokkelis.
Rehdisti sanottuna sitä halausjuttua ei niiinkään tekisi mieli kokeilla. Sen sijaan välistä syyhyttäisi kyllä potkaista heitiä nilkkaan. Ihan ilman syytä. Mutta nekin ovat vain fantasian tasolla..Keikaus kirjoitti: Joopa joo. Siinä voisi mennä pukumieheltä pasmat sekaisin ja löytäisi itsensä putkasta syytettynä päällekarkauksesta. Ehkä voisi kysyä varovaisesti: "Anteeksi herra pukumies, saisinko halata teitä näissä metronrappusissa takaapäin?".
No katsotaanpa. Nuorempana poikana tapanani oli ihastua suomenruotsalaisiin neitosiin, tosin tavallisimmin aavistamatta, että kyseessä oli sellainen. Minun ei siis vedonnut kieli sinänsä, vaikka on myönnettävä, että tuhmuuksien supattaminen korvaani toisella kotimaisella saa sukkani pyörimään jaloissani, vaan jokin ihan muu ominaisuus, mahdollisesti se, jota nykyään nimitän sofistikoituneisuudeksi. (Jos joku haluaa tästä malliesimerkin, voi avata telkkarin ja tuijottaa uutistenlukija Pia Pasasta, joka valitettavasti taitaa olla jo naimisissa.)
Sofistikoituneisuus on minun kielenkäytössäni edelleenkin naisen kohdalla superlatiivi, josta kaikki myönteinen kumpuaa. Se liittynee sekä luonteeseen että habitukseen. Se implikoi huomaavaisuutta, herkkyyttä, kiinnostusta ulkomaailmaan yhtä hyvin kuin sisäiseenkin maailmaan, lukeneisuutta, mutta myös vastuuntuntoa, itsehillintää, harkintaa sanoissa ja teoissa, huoliteltua ulkomuotoa ja vaatetusta. Sosiaalinen omatunto on myös tärkeä komponentti.
Valitettavasti ihmiset, jotka näyttävät sofistikoituneilta, eivät aina ole sitä. Olenkin ollut tarpeettoman monta kertaa aidosti hämmästynyt, kun käy ilmi, ettei sofistikoituneen oloinen hankenbanken -neito lopulta juurikaan piittaa taiteesta ja kirjallisuudesta. Tai minusta.
Sofistikoituneisuus on minun kielenkäytössäni edelleenkin naisen kohdalla superlatiivi, josta kaikki myönteinen kumpuaa. Se liittynee sekä luonteeseen että habitukseen. Se implikoi huomaavaisuutta, herkkyyttä, kiinnostusta ulkomaailmaan yhtä hyvin kuin sisäiseenkin maailmaan, lukeneisuutta, mutta myös vastuuntuntoa, itsehillintää, harkintaa sanoissa ja teoissa, huoliteltua ulkomuotoa ja vaatetusta. Sosiaalinen omatunto on myös tärkeä komponentti.
Valitettavasti ihmiset, jotka näyttävät sofistikoituneilta, eivät aina ole sitä. Olenkin ollut tarpeettoman monta kertaa aidosti hämmästynyt, kun käy ilmi, ettei sofistikoituneen oloinen hankenbanken -neito lopulta juurikaan piittaa taiteesta ja kirjallisuudesta. Tai minusta.
Vadim kirjoitti mielenkiintoisia huomioita ja osaksi löysin niitä asioita omista preferensseistäni, kunnes tajusin että jotta en kuolisi pystyyn, olisi ihmisestä löydyttävä sofistikoituneisuuden lisäksi myös annos rokkenrollia, pieruhuumoria ja nörtteyttä -- tai ainakin ymmärrystä niille ominaisuuksille.
Se olisi nimittäin elämää suurempi kohtalo, jos joutuisi jakamaan elämänsä ihmisen kanssa, jolle ei voisi selittää kuinka hauska ja tarkka satiiri maailmasta juuri oli South Parkin uudessa jaksossa, kuinka The Onionin uutinen osui kohdilleen tai miten hyvältä tuntui kuulla livenä Motörheadin Ace of Spades. Tai kuinka ei voisi jakaa sitä hyvää fiilistä, jonka saa löydettyään aivoja raastaneeseen ongelmaan ratkaisun ja saa korjattua jonkun ongelman monimutkaisesta hilavitkuttimesta tai härpäkkeestä.
Vielä parempi olisi, jos tuo ihminen samalla kertaa myös ymmärtäisi - kuinka isojen miesten on joskus pakko päästä leikkimään sotaa, painimaan ja saunomaan - sekä ihan puhtaasti juoksemaan munasillaan metsässä, laulellen samalla kansallishistoriallisesti tärkeitä veisuja. Kuinka joskus on vaan ihan pakko päästä ajamaan mikroautoilla tai soittaa musiikkia niin kovaa, että naapurikunnassakin kuulevat.
Toisinsanoen se mikä saa sukkani pyörimään jaloissani on se tunne, että tuo ihminen ymmärtää ja hyväksyy minun maailmani ( ne kaikki ) - ja että hänen maailmassaan on jotain joka koskettaa minua tai jota haluan oppia ymmärtämään.
Sellainen ihminen joka katsoisi rakkautta ja hymyä silmissä, oli sitten lähdössä puku päällä pelastamaan maailmaa - tai risaisissa farkuissa aiheuttamaan paheennusta.
Niin ja tietysti pitäisi olla kivat tissit.. Daah!
Se olisi nimittäin elämää suurempi kohtalo, jos joutuisi jakamaan elämänsä ihmisen kanssa, jolle ei voisi selittää kuinka hauska ja tarkka satiiri maailmasta juuri oli South Parkin uudessa jaksossa, kuinka The Onionin uutinen osui kohdilleen tai miten hyvältä tuntui kuulla livenä Motörheadin Ace of Spades. Tai kuinka ei voisi jakaa sitä hyvää fiilistä, jonka saa löydettyään aivoja raastaneeseen ongelmaan ratkaisun ja saa korjattua jonkun ongelman monimutkaisesta hilavitkuttimesta tai härpäkkeestä.
Vielä parempi olisi, jos tuo ihminen samalla kertaa myös ymmärtäisi - kuinka isojen miesten on joskus pakko päästä leikkimään sotaa, painimaan ja saunomaan - sekä ihan puhtaasti juoksemaan munasillaan metsässä, laulellen samalla kansallishistoriallisesti tärkeitä veisuja. Kuinka joskus on vaan ihan pakko päästä ajamaan mikroautoilla tai soittaa musiikkia niin kovaa, että naapurikunnassakin kuulevat.
Toisinsanoen se mikä saa sukkani pyörimään jaloissani on se tunne, että tuo ihminen ymmärtää ja hyväksyy minun maailmani ( ne kaikki ) - ja että hänen maailmassaan on jotain joka koskettaa minua tai jota haluan oppia ymmärtämään.
Sellainen ihminen joka katsoisi rakkautta ja hymyä silmissä, oli sitten lähdössä puku päällä pelastamaan maailmaa - tai risaisissa farkuissa aiheuttamaan paheennusta.
Niin ja tietysti pitäisi olla kivat tissit.. Daah!
- NomenNescio
- Elämätön Kitisijä
- Viestit: 334
- Liittynyt: 02.09.2005 15:44
Olen miettinyt mikä saa minut rakastumaan, ja vastaus on yksinkertainen. (täällä olevien hyvin vastauksien ohella)
Luottamus - ja se ei ole jotain mikä tulee ihastumisesta (en luota ihastumiseen, vaan katson sen olevan aivoille kuin huumetta, parempi olla tekemättä ratkaisuja siinä tilassa), vaan toisen tuntemisesta - pitkään. Ilman että koen toisen haluavan minusta mitään, ilman että hän yrittää esittää jotain parempaa kuin onkaan, vaan kyseinen on juuri sellainen kuin olisi 20 v yhteiselon jälkeenkin.
Sellainen joka on valmis seksiin ensimmäisillä tapaamiskerroilla on sellainen, joka sillä kertoo olevansa mulkkunsa johdatettavana - ei siinä mitään, onnea sellaiselle elämään.. mutta sellainen on jollekulle toiselle. Itseäni ei kiinnosta 2-4 vuoden kuluttua itkeä sitä että mieheni on minua pettänyt... ja eikä sellainen joka ajattelee sukupuolielimillänsä (mielestäni) osaa sanoa "ei", jos tarjotaan... Ja aivan varmasti jokaiselle miehellekin tulee houkutuksia eteen, ja hedonisti jonka maailma pyörii seksin/ oman napansa ympärillä sortuu sellaiseen. Eikä kyse ole vain seksistä, vaan itsekeskeinen ihminen tulee muillakin elämänalueilla pitämään oman napansa ensimmäisenä, ja haluan ennemmin parisuhteen jossa itsekkyys unohtuu molemmilta.
Omalta kohdaltani jätän yhden yön/ irtosuhde testailut väliin yksinkertaisesti siksi etten saa niistä mitään. Fyysinen jännite häviää seksin myötä, jos tunteita ja luottamusta ei ole syntynyt. Hyvin yksinkertaisesta jo syystä, kun en saa orkkua ilman luottamusta ja syviä tunteita. Kun en välitä partneristani sen enempää, jäljelle jää vain se että seksi on hauskaa.. ja uuden "lelun" viehätys kestää noin 2 vk, jonka jälkeen alkaa vähitellen kyllästyttää. Kyllähän omat kiksinsä saa siitä että miehen laittaa reagoimaan, ja että hioo tekniikkaa miten saa toisen mielipuoliseksi halusta, mutta nykyään en tarvitse ruokkia egoani silläkään enää. En myöskään pidä siitä että joudun torjumaan jonkun, enkä todellakaan viitsi sanoa suoraan että "oot tylsää sänkyseuraa" kun toinen kuitenkin tosissansa yrittää. Kun ongelma on vain siinä, että ilman molemminpuoleisia aitoja tunteita, ei parhainkaan toisen käyttämä tekniikka anna sellaista kiksiä..
Niin.. luottamus, hyvin yksinkertaisesti se on rakkausfetissini.. =).
Luottamus - ja se ei ole jotain mikä tulee ihastumisesta (en luota ihastumiseen, vaan katson sen olevan aivoille kuin huumetta, parempi olla tekemättä ratkaisuja siinä tilassa), vaan toisen tuntemisesta - pitkään. Ilman että koen toisen haluavan minusta mitään, ilman että hän yrittää esittää jotain parempaa kuin onkaan, vaan kyseinen on juuri sellainen kuin olisi 20 v yhteiselon jälkeenkin.
Sellainen joka on valmis seksiin ensimmäisillä tapaamiskerroilla on sellainen, joka sillä kertoo olevansa mulkkunsa johdatettavana - ei siinä mitään, onnea sellaiselle elämään.. mutta sellainen on jollekulle toiselle. Itseäni ei kiinnosta 2-4 vuoden kuluttua itkeä sitä että mieheni on minua pettänyt... ja eikä sellainen joka ajattelee sukupuolielimillänsä (mielestäni) osaa sanoa "ei", jos tarjotaan... Ja aivan varmasti jokaiselle miehellekin tulee houkutuksia eteen, ja hedonisti jonka maailma pyörii seksin/ oman napansa ympärillä sortuu sellaiseen. Eikä kyse ole vain seksistä, vaan itsekeskeinen ihminen tulee muillakin elämänalueilla pitämään oman napansa ensimmäisenä, ja haluan ennemmin parisuhteen jossa itsekkyys unohtuu molemmilta.
Omalta kohdaltani jätän yhden yön/ irtosuhde testailut väliin yksinkertaisesti siksi etten saa niistä mitään. Fyysinen jännite häviää seksin myötä, jos tunteita ja luottamusta ei ole syntynyt. Hyvin yksinkertaisesta jo syystä, kun en saa orkkua ilman luottamusta ja syviä tunteita. Kun en välitä partneristani sen enempää, jäljelle jää vain se että seksi on hauskaa.. ja uuden "lelun" viehätys kestää noin 2 vk, jonka jälkeen alkaa vähitellen kyllästyttää. Kyllähän omat kiksinsä saa siitä että miehen laittaa reagoimaan, ja että hioo tekniikkaa miten saa toisen mielipuoliseksi halusta, mutta nykyään en tarvitse ruokkia egoani silläkään enää. En myöskään pidä siitä että joudun torjumaan jonkun, enkä todellakaan viitsi sanoa suoraan että "oot tylsää sänkyseuraa" kun toinen kuitenkin tosissansa yrittää. Kun ongelma on vain siinä, että ilman molemminpuoleisia aitoja tunteita, ei parhainkaan toisen käyttämä tekniikka anna sellaista kiksiä..
Niin.. luottamus, hyvin yksinkertaisesti se on rakkausfetissini.. =).
Mut saa rakastumaan varmaan sillä että tuo jonkinlaista mielenkiintoista sisältöä mun elämääni ja että saman voi tehdä toiseen suuntaan. Pitää olla rohkea eikä liian ujo. Pitää olla kunnianhimoa ja ahkeruutta. Pitää ymmärtää hienojen asioiden päälle. Sellainen joka viikonloppuinen kännissä riekkuminen ja suomirokin laulaminen on aika nounou. Kiteytettynä sellainen hyvä ja mukava tyyppi jonka seuraa odottaa jos on 10 minuuttiakin erossa. Sellainen josta voi olla ylpeä eikä tarvitse hävetä. Ja ulkoisesti sellainen että on haluttava vaikka olisi tukka takussa ja kuraiset kuteet.
Vittu jätkä on mun exä. Mä jo funtsin tätä joskus cityn aikoina, nyt sä todistit sen (vaikka sillon päätettiin ettet ole, vaikka samalta näytätkin).tonyjl kirjoitti:Mut saa rakastumaan varmaan sillä että tuo jonkinlaista mielenkiintoista sisältöä mun elämääni ja että saman voi tehdä toiseen suuntaan. Pitää olla rohkea eikä liian ujo. Pitää olla kunnianhimoa ja ahkeruutta. Pitää ymmärtää hienojen asioiden päälle. Sellainen joka viikonloppuinen kännissä riekkuminen ja suomirokin laulaminen on aika nounou. Kiteytettynä sellainen hyvä ja mukava tyyppi jonka seuraa odottaa jos on 10 minuuttiakin erossa. Sellainen josta voi olla ylpeä eikä tarvitse hävetä. Ja ulkoisesti sellainen että on haluttava vaikka olisi tukka takussa ja kuraiset kuteet.
The great club outshines the individual, always and forever.
Minut on todella vaikea saada rakastumaan, olen tässä suhteessa hidas, varmasti myös elämän koulima murjake. Mutta kyse lienee kohdallani kokonaisuudesta. Vaikka kuinka mietin en pysty näkemään minkään tietyn piirteen olemassaoloa välttämättömänä. Voin listata kymmeniä mieleisiä ominaisuuksia, mutta mikään niistä ei yksinään riitä mihinkään.
Diplomaattista? Kyllä.
Diplomaattista? Kyllä.
Mies joka saa mut nauramaan. Se on yksi ja kaikkein tärkein ominaisuus. Sittenhän niitä juttuja riittää jotka vain syventää tuota rakkauden tuntoa... Älykkyys, kiinnostunut samoista asioista, keskustelutaito, se että on asunut ulkomailla, huomaavaisuus.... Lista on pitkä.
Jotenkin hassua on se että nykyisestä hengauskaverista tuntuu vain tupsahtelevan noita "rakastettavia" ominaisuuksia esiin... Olenko rakastumassa??? Kääk, apua....
Jotenkin hassua on se että nykyisestä hengauskaverista tuntuu vain tupsahtelevan noita "rakastettavia" ominaisuuksia esiin... Olenko rakastumassa??? Kääk, apua....
coldheart cynic
that's what's become of me
coldheart cynic
that's what you've made of me
that's what's become of me
coldheart cynic
that's what you've made of me
Fyysisessä ulkonäössä: kalju, tatuoinnit ja lävistykset, hyvät hampaat ja oikean kokoiset korvat, pituus ja normaali vartalo
(nyksä, Bruce Willis, Rock)
Eleissä: hyvä ryhti, suora katse, vahva kättely, avoin elekieli
Henkisesti: tietynlainen tietoisuus yhteiskunnallisissa asioissa, avoimuus, kyky lukea kirjoja, keskustelutaito, uskallus olla lapsenomainen=hassuttelu, pulkkamäki, ostoskärryissä vaimon työntäminen, kohtuullinen alapäähuumori,
sänkykamaripeto
(nyksä, Bruce Willis, Rock)
Eleissä: hyvä ryhti, suora katse, vahva kättely, avoin elekieli
Henkisesti: tietynlainen tietoisuus yhteiskunnallisissa asioissa, avoimuus, kyky lukea kirjoja, keskustelutaito, uskallus olla lapsenomainen=hassuttelu, pulkkamäki, ostoskärryissä vaimon työntäminen, kohtuullinen alapäähuumori,
sänkykamaripeto
Olen hyvin pitkälti samaa mieltä, vaikka edustankin vastakkaista sukupuolta ja lasken itseni hedonistien kerhoon kuuluvaksi.NomenNescio kirjoitti: järkipuhetta
Näiden lisäksi on muitakin vaikeasti määriteltäviä "fetissejä". Lyhyesti sanottuna: jos ihmisessä ei vaan ole sitä jotain, joka saan syttymään, ei hänessä vaan ole sitä. Tuota ei voi selittää, niinq.
Olen jossain määrin, kaiketi, mahdollisesti samaa mieltä Houellebecqin kanssa, kun hän kirjoittaa, ettei pelkkä fyysinen ilmiasu ole koskaan saanut häntä/päähenkilöä rakastumaan, vaan tähän henkilöön on täytynyt sisältyä jokin vihje hyvyydestä.
Valitettavasti noita vinkkejä tuppaa sekavassa mielentilassa tulkitsemaan mielivaltaisesti, ja yksi pääsky ei tunnetusti kesää tee, vaikka olen ehkä joskus niin saattanutkin luulla.
Valitettavasti noita vinkkejä tuppaa sekavassa mielentilassa tulkitsemaan mielivaltaisesti, ja yksi pääsky ei tunnetusti kesää tee, vaikka olen ehkä joskus niin saattanutkin luulla.
Ei ne autot tai lihakset minua viehätä. Jähmetyn kauniista miehistä, joilla on mystiset silmät, valloittava hymy ja suu, josta pulppuaa nokkelaa, hauskaa ja fiksua asiaa. Puolivallattomat, ruskeat pitkät hiukset kruunaavat tämän sivistyneen pään. Oikekielinen puhe ryyditettynä oikea-aikaisilla kitkerillä voimasanoilla on mahtavaa kuunneltavaa ja katseltavaa, kun vielä kulmat ovat hieman kurtussa ja ilme aavistuksen eksynyt. Mitä ruumiinrakenteseen tulee, lähes anorektinen hoikkuus vetoaa joka paikassa paitsi takapuolessa. Kaulan tulee olla erityisen kaunis. En voisi ihastua mieheen, jolla ei ole jotain intohimoista kiinnostuksenkohdetta. Koneiden kanssa leikkivät miehet ovat herttaisia, kodin ihmemiehiä. Musiikkiin miehen tulisi suhtautua suuremmalla vakavuudella kuin että "suosikkimusani on se mitä radiosta sattuu tulemaan". Vaadittava intohimoinen kiinnostuksenkohde ei saa olla mitään liian fundamentalistista, koska sellainen tappaa kaiken kiinnostuksen. Ja viimeiseksi tämä ihana mies vaatii joskus hieman äidillistä hoivaa. Että tällaista isäehdokasta etsin
Tell him to find me an acre of land. Parsley, sage, rosemary and thyme.
Between the salt water and the sea strand. Then he'll be a true love of mine.
Between the salt water and the sea strand. Then he'll be a true love of mine.