Kottarainen kirjoitti:Siksi tuntuu kummalliselta sekin lausunto ettei psykoterapiasta olisi apua jos ongelman alkuperä on ulkoiset tekijät.
Jos sä esimerkiksi olet tilanteessa missä olet todennäköisesti lopun ikäsi kiristyspannassa missä sua uhkaillaan väärästä ilmiannosta vakaviin talousrikoksiin mistä et ole itse edes tiennyt, mutta jotka on kuitenkin pedattu niin taitavasti mm. väärennöksillä ja nimelläsi esiintymällä, että se sellaisenaan menisi hyvin todennäköisesti läpi jos sulla ei ole jotain HC-luokan todistusaineistoa kädessä, niin minkälainen määrä psykoterapiaa tarvitaan, että saadaan tuo siitä aiheutuva turvattomuus elämässä loppumaan? Tai minkälaisia masennuslääkkeitä? Ei psykoterapia sen enempää kuin masennuslääkkeetkään todellisuutta mihinkään muuta, eikä ne luo kellekään ihmiselle niitä turvaa tuovia perusoikeuksia, jotka jokaiselle ihmiselle kuuluisi mm. lainkuuliaisuuteen liittyvästä syyttömyydestä, joita vastaan rikotaan.
Maailmassa on yllättävän paljon ilman minkäänlaista omaatuntoa liikkuvia ihmisiä, jotka pääsevät vaikuttamaan varsinkin läheistensä elämiin tavoilla, joita ei haluaisi uskoa tai edes kuvitella. Ei se siis toimi ihan aina niin, että hyväksy vain hommat ja istu terapiassa niin homma toimii. Joskus niitä ulkoisia asioita on vain yritettävä muuttaa, hinnalla millä hyvänsä, eikä mikään muu auta. Mä teen paljon töitä sen eteen, niin henkisesti kuin ajallisestikin. En vain oikein jaksa tehdä niitä töitä ilman kunnollista unta. Jo pelkkä unettomuus on ihan riittävä tekijä laukaisemaan kohtauksenomaista ahdistusta, saati sitten kun ottaa koko backroundin huomioon.
Mielelläänhän sitä katsoisi olevansa niin erinomaisessa voittajatilanteessa, että voisi laskea vaikka oman parisuhteensa pituutta jonkinlaisena meriittinä ja statussymbolina omasta henkisestä tasapainoisuudestaan (tai sitten vittu ei), mutta jos koko elämäntilanne on järjestetty niin päin hanuria, ettei moisia viitsi edes etäisesti ajatella ennenkuin hommat on suoristettu, niin minkäs teet. Ei se tilanne parane masennusnappia popsimalla tai "Miltä se tuntuu susta?" -kysymyksiin psykoterapiassa vastaamalla. "No kuule tuntuu vittu hirveältä, bitch. Mene urheilutoimittajaksi."