Mammailu 2.0

[NuoriDaavid]

Tää saattaa mun kohdalla jotenkin kietoutua siihen, että mulla on vaikeuksia hyväksyä perinnettä riittäväksi perusteeksi jollekin toiminnalle, josta toveri urpiainen tässä taannoin kuittaili.

Ei tämä ainakaan kenenkään muun viestissä tuohon perusteeseen liity oikeastaan mitenkään.

Enhän toki niin väittänytkään vaan esitin oman, joidenkin mielestä jyrkän, kantani osittain siitä juontuvan. Mun silmiini teidän kanta näyttää olevan, että tokihan lähisukulaisen hautajaisiin pitää osallistua vaikkei uskovainen olekaan, koska niin on tapana toimia ja ,jos ei toimi yleisen tavan mukaan, voi joku läheinen pahoittaa mielensä.

Niin. En ole vieläkään oikein ymmärtänyt, miksi et mene lähisukulaisen hautajaisiin. Siellä siis harjoitetaan taikamenoja, joihin et usko. En minäkään, mutta silti ne ovat lähisukulaisen hautajaiset.

[Vagabondo]

En ole vieläkään oikein ymmärtänyt, miksi et mene lähisukulaisen hautajaisiin. Siellä siis harjoitetaan taikamenoja, joihin et usko. En minäkään, mutta silti ne ovat lähisukulaisen hautajaiset.

Koska luterilaiset hautajaiset riittinä ei merkitse minulle mitään. Koska siellä on ahdistava tunnelma niin taikamenoihin osallistuvan papiston puolesta kuin taikamenoihin osallistuvien henkilöidenkin puolesta. En halua muistaa rakasta ihmistä niin kuin luterilaisissa hautajaisissa ihmistä muistetaan. Vastenmielisiä tilaisuuksia kaiken kaikkiaan. Ne ei ollenkaan vastaa sitä miten haluaisin läheiseni haudata. Olen mieluummin pois.

[NuoriDaavid]

En ole vieläkään oikein ymmärtänyt, miksi et mene lähisukulaisen hautajaisiin. Siellä siis harjoitetaan taikamenoja, joihin et usko. En minäkään, mutta silti ne ovat lähisukulaisen hautajaiset.

Koska luterilaiset hautajaiset riittinä ei merkitse minulle mitään. Koska siellä on ahdistava tunnelma niin taikamenoihin osallistuvan papiston puolesta kuin taikamenoihin osallistuvien henkilöidenkin puolesta. En halua muistaa rakasta ihmistä niin kuin luterilaisissa hautajaisissa ihmistä muistetaan. Vastenmielisiä tilaisuuksia kaiken kaikkiaan. Ne ei ollenkaan vastaa sitä miten haluaisin läheiseni haudata. Olen mieluummin pois.

Ok. Ei kait hautajaisissa koskaan kivaa ole.

[Kottarainen]

Vaikka sekin on kieltämättä jotenkin aika outoa, niin kyllä mä silti jotenkin toivon, että tässä on puheena se koira eikä ex-anoppi.

Anoppihan se. Hyvä kun tuli puheeksi. Heitän roskikseen.

[Kottarainen]

Meillä poika oli reilu kaksivuotiaana liian utelias työkalujen ja sähköjohtojen kanssa joten jouduin turvautumaan oikein shokeeraamiseen sen kanssa että uskalsin luottaa siihen ettei satu työkaluihin.

Sanoin sille että sirkkeliin voi kuolla ja kun kuolee, tulee haudatuksi maan sisään eikä sieltä pääse ikinä pois. Järkytys oli silminnähden kova, mutta niin on saaneet kaikki työkalut ja pistorasiat olla rauhassa.


Toivottavasti en tehnyt siitä breiviikkiä.

Mä oon tyytynyt uhkailemaan vaan sairaalaan joutumisella. En tiedä miten tervehenkiseksi sekään tekee, mutta mikään muu ei auta kun on kekkulointivaihde päällä niin, että kohta oikeasti muuten ollaan siellä polilla vähintään tikattavana. Lapsi pelkää sairaaloita koska yhdistää sairaalat siihen, että sinne hiljattain joutuneet ihmiset eivät suureksi osaksi ole palanneet keskuuteemme. Olen alhainen.

[saira]

kerrattiin mitä kuolema on. Ja kun jos ei ole selkeää näkemystä asiasta esim uskontoa, niin ei ole "valmiita vastauksiakaan". Meilläkin tuli välillä niin outoja kysymyksiä, mm onko pappa alasti siellä pilven reunalla yms.

Mun on nyt vaikea saada otetta tästä kannasta. Viittaako tuo uskonnottomuus teihin? Ja ilmeisesti lapselle oli kerrottu, että kuolema on sitä, että otetaan lähijuna pilven reunalle? Ja jos se uskonnottomuus viittaa teihin, niin on vaikea ymmärtää, miksi sitten opetatte, että kuolemaa ei oikeastaan ole, vaan osa vanhoista tyypeistä muuttaa Aurinkorannikolle tai Floridaan, ja osa pilven reunalle (ja kaikissa tapauksissa saa olla huolissaan, että kuinka alasti ne siellä kekkuloivat), erona kai lähinnä se, että pilvenreunaporukan tapauksessa molemminpuolinen vierailu on vielä hankalampaa.

Voi siis olla, että ymmärrän väärin, kuka tässä kuviossa uskoo ja lapsille opettaa mitäkin, mutta jos olen ymmärtänyt oikein, niin kiinnostaisi tietää, mihin tuo uskonnottoman pilvenreunaläppä perustuu. Onko takana jonkinlainen idiosynkraattinen (mutta ei-uskonnollinen?) aikuistenkin hyväksymä ikuinen elämä -oppi, vai ajatteletteko, että pikkulapsen on jotenkin helpompaa ja kasvattavampaa kasvaa kuoleman kieltävässä fantasiassa? (Joo, kirjoitin tämän vähän nihkeästi, mutta oikeasti kysymykseni on aito: ajattelevatko ei-uskonnolliset kasvatusteoreetikotkin, että tällainen pilvenreuna-lähestymistapa kuolemaan on hyvä tapa lapselle käsitellä kuolemaa? En itse siis tiedä.)

Kyllä, itse lasken itseni agnostikoksi. Eli ei mitään varmaa näkemystä asiasta mihinkään suuntaan. Pilvenreunalla oleskelu tulee muksulle siitä, että eskarissa kävi seurakunnan ihmiset puhumassa kirstinuskosta. Mielestäni ihan ok, mutta välillä sit meillä muksu lauleskelee Jeesus suojelee-lauluja.

Se, mitä olen saanut oppia lapsen surun käsittelystä, on nimenomaan vastata lapselle näkemyksensä mukaan rehellisesti ja suoraan. Kunhan ei sano, että "pappa nukkui pois"... Ei kukaan osaa antaa absoluuttista totuutta asiasta, mutta oman näkemyksensä voi. Itse olen näihin kyselyihin vastannut, että jotkut uskovat näin, toiset jollain muulla tavalla. Enkä oikein osaa sanoa mihin itse uskon. Mutta ehkä muksun on helpompi ajatella asiaa näin, koska pilvenreuna on säilynyt keskusteluissa. Toisaalta jos mietin omaa lapsuuttani ja ukin ja mumin koiraa, Remua, niin sen kuoltua kuvittelin jättiläis-Remun lähellä sijaitsevan vesitornin päälle heiluttelemaan minulle. Jotenkin helpompi miettiä niin, kuin totaalista poissa oloa.

[KKK]

Ei kait hautajaisissa koskaan kivaa ole.

Irlantilaisissa hautajaisissa vois olla. Eihän irkkuhäillä ja -hautajaisilla ole muuta eroa, kuin yksi juoppo vähemmän
Mä itse asiassa haluaisin irkkuhautajaiset. Kunnon peijaiset, eikä mitään nyyhkimistä.

[Dumiz]

Kyl mullekin kelpais semmoinen meno mitä tossa videolla, ainakin sen jälkeen kun olis kuunnellut Sentencedin Mournin ja juonut pullon jekkua, sais sit rallatella minkä jaksaa ja ajatella niitä tyhmimpiä/parhaimpia juttuja jota tein.

Tosiasiassa sit kun aika vie, niin kaverit ovat jo vanhoja gubbeja jotka ei enää jaksa ryypätä. Riehuntakin hautajaisissa tulee siitä Hämiksen kuvaaman hihhulin myyntimantrasta ja muistelun sijaan sukulaiset alkaa taistelun perinnöstä.

Että näin.

[Haemaeraemies]

Kyl mullekin kelpais semmoinen meno mitä tossa videolla, ainakin sen jälkeen kun olis kuunnellut Sentencedin Mournin ja juonut pullon jekkua, sais sit rallatella minkä jaksaa ja ajatella niitä tyhmimpiä/parhaimpia juttuja jota tein.

Tosiasiassa sit kun aika vie, niin kaverit ovat jo vanhoja gubbeja jotka ei enää jaksa ryypätä. Riehuntakin hautajaisissa tulee siitä Hämiksen kuvaaman hihhulin myyntimantrasta ja muistelun sijaan sukulaiset alkaa taistelun perinnöstä.

Että näin.

Ei välttämättä. Rakas ystäväni päätti maallisen vaelluksen 39 vuoden iässä, niin kyllä meillä oli aikamoiset kuoppajais-jatkot. Tuolla oli sama homma mistä olin vihainen: Ihminen itse vastusti uskontoja, vaikka kuului kirkkoon. Lähiomaiset tiesivät hyvin miehen kannan, mutta silti oli käytetty tilanne hyväksi rummutella noitamenoja enemmän kuin tarve vaati.

No, pidettiin sitten kaverin näköiset jatkot kaveriporukalla, ja se tilaisuus oli sellaiset kuoppajaiset mitä mä haluan: Kavereita yhdessä nauramassa , nauttimassa seurasta ja kertomassa hauskoja juttuja siitä yhdestä poistuneesta.

[exsu]

Tää on jo ihan OT, mutta kun äiti on suunnittelut omat hautajaisensa ja ostanut itselleen hautapaikan. Oon tiennyt tästä niin kauan kun muistan ja pitänyt sitä ihan luontevana. Äidin hautajaisissa pitää olla viinejä, juustoja, hyvää musiikkia ja hyvä meiniki.

[Haemaeraemies]

Tää on jo ihan OT, mutta kun äiti on suunnittelut omat hautajaisensa ja ostanut itselleen hautapaikan. Oon tiennyt tästä niin kauan kun muistan ja pitänyt sitä ihan luontevana. Äidin hautajaisissa pitää olla viinejä, juustoja, hyvää musiikkia ja hyvä meiniki.

2nd this. Noinhan se pitää ollakin, suunnittelee ne itse jos haluaa jonginlaiset erityisesti.

[So Hard]

Ihminen itse vastusti uskontoja, vaikka kuului kirkkoon.

Fail, fail and fail. Uskontoja ei vastusteta rahoittamalla niitä. Ettei vaan olis sellainen "ateisti" joka kuitenkin varmuuden vuoksi vähän uskoo että on saumaa kun viikatemies tulee.

[Haemaeraemies]

Ihminen itse vastusti uskontoja, vaikka kuului kirkkoon.

Fail, fail and fail. Uskontoja ei vastusteta rahoittamalla niitä. Ettei vaan olis sellainen "ateisti" joka kuitenkin varmuuden vuoksi vähän uskoo että on saumaa kun viikatemies tulee.

Ei, ei se kyllä ollut. Ainoa mitä se respectas oli seurakunnan tarjoama apu sen vanhemille jotka asu pienellä paikkakunnalla, ja luulen, että sen kirkollisvero oli tapa sanoa niille kiitos. En tosin voi lyödä rahaa tiskiin, mutta ei ollut halunnut äidiltään mitään uskonnollisia sanoja viimeisen puhelunsa aikana. Puhui siis äitinsä kanssa matkalla sairaalaan, minne asti ei selvinnyt hengissä.

[NuoriDaavid]

Meillä poika oli reilu kaksivuotiaana liian utelias työkalujen ja sähköjohtojen kanssa joten jouduin turvautumaan oikein shokeeraamiseen sen kanssa että uskalsin luottaa siihen ettei satu työkaluihin.

Sanoin sille että sirkkeliin voi kuolla ja kun kuolee, tulee haudatuksi maan sisään eikä sieltä pääse ikinä pois. Järkytys oli silminnähden kova, mutta niin on saaneet kaikki työkalut ja pistorasiat olla rauhassa.


Toivottavasti en tehnyt siitä breiviikkiä.

Mä oon tyytynyt uhkailemaan vaan sairaalaan joutumisella. En tiedä miten tervehenkiseksi sekään tekee, mutta mikään muu ei auta kun on kekkulointivaihde päällä niin, että kohta oikeasti muuten ollaan siellä polilla vähintään tikattavana. Lapsi pelkää sairaaloita koska yhdistää sairaalat siihen, että sinne hiljattain joutuneet ihmiset eivät suureksi osaksi ole palanneet keskuuteemme. Olen alhainen.

Voit vielä tehostaa uhkausta sanomalla, että äiti on siellä sairaalassa töissä

[par-sky]

Kavereita yhdessä nauramassa , nauttimassa seurasta ja kertomassa hauskoja juttuja siitä yhdestä poistuneesta.

Meidän suvussa hautajaiset on tällaisia, siksi mun on niin kovin vaikea käsittää mikä tässä on niin ankeaa että pitää ehdoin tahdoin vältellä. Mutta, tämä ei ilmeisesti ole se normaali tapa.

[Haemaeraemies]

Kavereita yhdessä nauramassa , nauttimassa seurasta ja kertomassa hauskoja juttuja siitä yhdestä poistuneesta.

Meidän suvussa hautajaiset on tällaisia, siksi mun on niin kovin vaikea käsittää mikä tässä on niin ankeaa että pitää ehdoin tahdoin vältellä. Mutta, tämä ei ilmeisesti ole se normaali tapa.

Valitettavasti tämä ei ole se normaali tapa mitä itse nähnyt. Yleensä hautajaiset on ankeaa jäykkää pönötystä, missä ei ole mitään kivaa kenellekään luvassa. Tottakai tunnelman luonteeseen kuuluu suru yms, mutta senkin voi kokea ja elää niin monella tavalla.

[Kottarainen]

Voi voi, tuomio tuli, pakko lähteä sinne kuoppajaisiin. Tulipa rento lomafiilis. Kai se sitten vaan on hyväksyttävä, että oma suru sumentaa kaiken järjen valon, eikä siinä auta kuin koettaa kestää tukena. Kyllä sitten vaan vituttaa jos tästä riemusta tulee puolen vuoden painajaisentäyteiset yöt.

Tarttis muuten tällaiset monttubileasiat suunnitella varmaan itselleen ennakkoon. Eri asia toteuttaako niitä toiveita sitten kukaan. Mun papallani ainoa toive aikanaan oli, että hänen hautajaisissaan tarjoiltaisiin Fazerin marjapiirakoita. Arvatkaas oliko niitä siellä?

Mun isän hautajaiset ei menneet myöskään ihan niin kuin olisin toivonut, ei ollut vaan voimia silloin ykskaks alkaa suunnitella mitään normista poikkeavaa lyhyellä varoitusajalla. Tuli sitten ne normitaikamenot enkä tykännyt papin jutuistakaan, jos nyt ylipäätään tilaisuudesta juuri mitään muistan. Kunhan nyt saatiin jotenkin kunnialla kuopattua, siihen oli tyytyminen. Olisi pitänyt hänenkin kanssaan ennakkoon asiasta puhua, mutta eihän me nyt tuollaiseen osattu varautua.

Tärkeintä olisi varmaan tutustua sellaiseen sopivaan pappiin hyvissä ajoin. Sairaalapapeissa olen törmännyt sellaisiinkin yksilöihin, jotka eivät väenväkisin tuputa uskomuksiaan ja suosikkiliturgioitaan, vaan kunnioittavat kuolleen ja läheisten vakaumusta, oli se sitten millainen vain.

[Vesper]

^ Mutsi on jo vuosia sitten kirjannut ylös toiveensa ja taitaapa samassa kuoressa olla rahatkin hautajaisia varten. Ihan mahtava juttu, teen itse samanlaisen kunhan hahmotan toiveeni. Eipä tartte sitten kenenkään arpoa. Ja perkele jos ei noudateta, tulen kummittelemaan!

[Kottarainen]

Meillä toimii 3-v kanssa muutama konsti.

Täytyy olla varmasti väsynyt. Meillä toteutuu jos viime heräämisestä on kulunut noin 13 tuntia. Päikkärit on myrkkyä. Samat rutiinit aina ennen nukkumaanmenoa. Iltasadut sovitaan etukäteen. Valitettavasti meillä on vielä unimaito käytössä, se tuntuu helpottavan nukahtamista, luultavasti koska on tottunut siihen. Sitten on unilelu ja unirätti. Viereen ei jäädä vaan mennään naapurihuoneeseen. Aina. Jos huutelee perään, mennään kurkkaamaan lyhyesti ja poistutaan. Nykyään ajaa jo itse pois, kun on tähän tottunut. Mahaongelmien vuoksi aika ajoin juoksee vessassa nukkumaan mentyä. Sitten käydään vessassa x n ja mennään takaisin. Tämä vessaralli voi joskus olla parikin tuntia ja siinä kyllä hermot on välillä koetuksella, se pitää sitten vaan peittää, koska eihän tuo sille mitään voi.

Hermostua nyt ei vaan muutenkaan kannata, tai homma mutkistuu, koska lapsi huomaa tämän ja hermostuu myös. Hermostuneena ei pysty nukahtamaan. Jos itsellä pinna kiristää, puolisko kehiin. Vähän mörkökautta meillä pukannut, siksi joskus on poikettu linjasta, ja jos lasta pelottaa joku, ja pyytää viereen, niin sinne menee isi. Äiti on liian hauskaa juttuseuraa. Isä ei yleensä juttele mitään vaan makaa hiljaa vieressä silmät kiinni. Mutta peloissaan ei siis koskaan tarvii yksin olla, luulen, että semmosilla peloilla on taipumus kasvaa, jos saa niitä elätellä itsekseen.

Unimaidosta olisi tarkoitus luopua kuukauden sisään kun toivon mukaan päästään muuttamaan makkarit yläkertaan.

Meillä ei ole mitään rangaistuksia edelleenkään käytössä. Mihinkään asiaan. Luulen kyllä että meillä on aika helppo ja kiltti lapsi, ei ole koskaan aggressiivinen, eikä tuhoa paikkoja. On silläkin uhmaa toki, ja välillä kaikki on taistelua, ja kaikkeen sanotaan ei, ja välillä voidaan huutaa puoli tuntia pää punaisena. Mutta sitten ne asiat (jotka täytyy tehdä) tehdään vaikka painimalla, ollaan tässä vielä ainakin fyysisesti vahvempia. Jos jotain asiaa ei ole pakko tehdä, niin sitten voidaan antaa periksi, pääsee minusta helpommalla näin. Lapsellakin saa olla oma tahto asioissa jotka eivät ole niin tärkeitä.

Muksut on yksilöitä ja se mikä toimii meillä ei välttis toimi muilla. Mutta johdonmukaisuus, rauhallisuus ja lapsen turvallinen olo on kai ne avainasiat. Ite ainakin oon huomannut, että jotain sääntöä usein testataan pari kertaa, ja jos muksu toteaa että siitä pidetään kiinni, niin sitten jatkossa sanoo jo itsekin, että näinhän se menee. On rutiiniensa orja, ja kaikki poikkeamat näistä on hankalia aina alkuun.

[KKK]

Meillä ei ole mitään rangaistuksia edelleenkään käytössä. Mihinkään asiaan.

Piti lukea tää lause kolme kertaa, enkä sittenkään uskonut silmiäni. Itselle tutumpia ovat perinteiset: uhkailu-kiristäminen-lahjonta-huutaminen. Pienemmälle riittää vielä nurkka, mutta isompi reagoi paremmin kun vaakakupissa on teeveen katseluoikeuden menettäminen..

[Kiukkutipu]

nukkumaanmeno-ongelma

Mä nyt olen mahdollisimman kaukana supermammasta, mutta...
Oletteko kokeilleet jutella lapsen kanssa päivällä pirteään aikaan nukkumaanmenon vaikeuksista? Mä tiedän, että teidän lapsonen on vielä ihan pikkuinen eikä varmaan kovin perusteellisesti osaa asioista lertoa mutta voi se silti osata avata ongelmaa itse kun keskittyy keskustelemaan jonkun mukavan puuhan ohessa.
Homma on toiminut aika moneen mörköön meillä.

Varsinaiseen nukkumaanmenon vaikeuteen jokunen vuosi sitten auttoi sellainen, että iltapesut sun muut hoidettiin hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoaikaa ja lapsi sai mennä sänkyyn peiton alle makailemaan ja itsekseen lukemaan akuankkoja. Parikymmentä minuuttia yleensä riitti kunnes kutsuttiin äitiä sammuttamaan valot.

Kyllähän tuollanen taistelu menee ohi aikanaan mutta on se yhtä helvettiä silloin kun sitä jatkuu ja jatkuu.

[exPertti]

Voisikohan joku supermamma...

Lapset osaavat pelata aikuisten tunteilla. He tekevät mitä tahansa saadakseen olla hereillä vaikka mikä olisi. Johdonmukaisesti viet häntä vaan "supernanny" tyyliin nukkumaan kunnes nukkuu. Onhan joskus oikeitakin murheita tietty, silloin itse olen halannut pitkään ja kysynyt mikä hätänä (saattanut muistuttaa myös, että vanhemmat ovat tuossa ihan vieressä vaikka nukutkin) mutta silti vienyt nukkumaan.

Meillä loppuivat päiväunet isolta jo ennen tuota lapsesi ikää, pienempi oireilee jo samaa. Meillä tosin nukutaan koko yö yleensä yhtämittaa.

Kyllä kun puoli päivää odottaa sitä hetkeä, että saisi sen pienen oman rauhoittumishetken niin meneehän se hermo lopulta. Pitää kaikin voimin koettaa purra hammasta, kun hermo menee nukkumaan saanti menee vielä kamalammaksi.

Ja haluan lohduttaa, että johdonmukaisuus, tutut iltarutiinit, lehmän hermot jne jne lopulta takasivat hankalamman vaiheen (luulen, että mahtoi olla lähellä lapsesi ikiä sekin) jälkeen hyvät nukkumaanmenot. Se tuntui kyllä hyvältä.

P.S. Tavallaan hän tekee sitä vittuillakseen.

[Riemumieli]

Meillä ei ole mitään rangaistuksia edelleenkään käytössä. Mihinkään asiaan.

Piti lukea tää lause kolme kertaa, enkä sittenkään uskonut silmiäni. Itselle tutumpia ovat perinteiset: uhkailu-kiristäminen-lahjonta-huutaminen. Pienemmälle riittää vielä nurkka, mutta isompi reagoi paremmin kun vaakakupissa on teeveen katseluoikeuden menettäminen..

Näinhän se on, että joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee. Kielto, kiellon rikkominen, varoitus, kiellon rikkominen, rangaistus -ketju on hyvä opettaa jo nuorena, muuten edessä on vankila tai siis suomalaisittain nuorisorangaistus, ehdollinen vankeus ja muuta paskaa.

Lapsen nukuttamiseen auttaa, kun lopettaa lätinän ja parasta olisi, ettei olisi sitä koskaan aloittanut. Jos pelkää mörköjä, kertoo, ettei sellaisia ole ja kehottaa olemaan vähemmän lapsellinen.

[prosessi]

"äiti miks sä oot niin vihanen, byhyhyyyyyyyyyyyyyyy!!"

Tuohon kysymykseen voisi ehkä vastata perinpohjaisesti. Selittää niitä syy-seuraus -suhteita tavalla, jonka lapsikin ymmärtää, eli jos ei mene ajoissa nukkumaan, ei jaksa aamulla nousta ylös, pukea ja syödä aamupalaa, ja jos ei anna äidin olla edes illalla vähää aikaa rauhassa, äiti tulee väsyneeksi ja väsyneenä monet ovat myös vihaisia jne. Toki selittäminen on työlästä, etenkin kun saman selityksen usein joutuu esittämään päivittäin jopa kymmenen kertaa (riippuen vähän siitä, mihin aiheeseen selitys liittyy), mutta varsinaista kiukuttelua harvemmin esiintyy kun asiat käsitellään lapsen järkeen vetoamalla eikä määräilemällä. Jossain vaiheessa voi sitten siirtyä siihen, että kun lapsi miljoonannen kerran kysyy miksi, voi vastata että arvaa, ja vastaukseksi tulee joko se oma miljoona kertaa toistettu selitys tai jonkinlainen hieman erikoinen väännös siitä.

Esim. hampaittenpesu ei ole koskaan ollut meillä ongelma (paitsi siinä mielessä, että nuo haluaisivat pestä hampaita useammin kuin on tarpeen), koska kaikki tietävät, että pesu tehdään jotta suusta saadaan kaikki hammaspeikot pois, ja yhdessä aina tiirailemme miten ne polskivat hammasmukissa vihaisina, kun hammasharja tonki ne pois niiden kodeista hampaiden väleissä. Tuon tajuaa puolitoistavuotiaskin.

[Riemumieli]

Esim. hampaittenpesu ei ole koskaan ollut meillä ongelma (paitsi siinä mielessä, että nuo haluaisivat pestä hampaita useammin kuin on tarpeen), koska kaikki tietävät, että pesu tehdään jotta suusta saadaan kaikki hammaspeikot pois, ja yhdessä aina tiirailemme miten ne polskivat hammasmukissa vihaisina, kun hammasharja tonki ne pois niiden kodeista hampaiden väleissä. Tuon tajuaa puolitoistavuotiaskin.

Veikkaisin, että tulevaisuudessa on edessä huume- ja muita päihdeongelmia, kun halutaan palata lapsuuden kivoihin hetkiin, jolloin tiirailtiin mukissa polskivia peikkoja.