Hei taas kaikille ehkä pitkästäkin aikaa!
Olen taas ikäänkuin maisemissa ja luin palstalleni tulleita postauksia. Tietenkin olen iloinen niistä, kiitos.
Ja vastaan, vaikka sitten myöhässäkin!
Minulle kuuluu ihan kivaa. Itsenäisyyspäivä meni pikkuisen juhliessa jne. En erityisesti ole sairastellut luojan kiitos kun töissä ja harrastuksissa ja mukavassa toiminnassa on pitänyt olla tai saanut olla.
Hiukan olen jopa ajatellut muuttamista pois, mutta toki kuitenkin Stadin alueelle! Enhän minä muuten voisikaan olla Stadinarska!
Minun piti sovitusti kertoa kun tosiaan tapasin HB:n toissapäivänä sovitusti.
Minun piti aikaistaa tapaamista kun oli hieman liikkuva aikataulu minulla, mutta se kävi joustavalle HB:lle hyvin, joten tapaaminen onnistui.
Käytin pitkästä aikaa metroa hyväksi ja saavuin asemalle, jossa näin ehkä satojen ihmisten joukosta pikasilmäyksellä HB:n istumassa selin ja puhumassa kännykkään! Nostin heti oman kännykkäni pilaillakseni hiukan, mutta ei hän minulle soittanutkaan vaan ihan muu asia.
No sitten odotin ja kun tunsin kylmää vetoa ja paikka oli levoton, pyysin HB:tä tulemaan sisäpuolen kahvilaan.
Hän esitteli siinä sarjakuvalehtiä, joita oli hankkinut taas jostain divarista ja kysyin häneltä Aku Ankoista, minulla on nimittäin niitä vanhoja itselläni vielä joitain.
Siinä sitten toisessa paikassa otettiin jotain virvoketta ja keskustelimme terveysasioista, lähinnä siis HB:n asioista. Keskustelu kävi ihan normaalilla tasolla, jos niin voi sanoa. Mitään erityistä siinä ei ollut. Nenänvalkaisukautensa on menossa, mutta uhkasi mennä joskus röpöttämään serkkunsa kanssa.
Kerroin jotain omasta elämästäni, sellaista jokapäiväistä. Lähinnä taisin mainita alituisen tekemisten vyöryn, josta pääsee vain tekemällä asiat, mutta sitten on oltava myös omaa aikaa.
HB mainitsi hernekeittopurkeista, joita saa isältään, ja siihen minä sanoin, että voisi pyytää isältään nyt "hyvänen aika" vaikka jotain muuta, esim. lihakeittoa!
Tapaaminen loppui hyvin sopuisissa merkeissä kun sanoin, että minun pitää mennä, koska seuraava "uhri" näin leikillisesti sanottuna, jo odottikin. Hänen kanssaan puhuimme taiteesta. Minä en taiteesta niinkään ole aluksi mitään ymmärtänyt, mutta tämä opiskeluystävättäreni ymmärtää senkin edestä ja tykkää puhua ja minullekin sitten tarttuu tietoa!
Näin on aika useinkin. Olen muutamalta saanut laajaa ja kiinnostavaa tietoa musiikista ja teoriasta ja sitten miehiltä paljon autoista ja varsinkin talonrakennuksesta, joista itsekin tiedän.
Sitten on myös ihmisiä, joilta saan nykytietoa siitä, miten taistella jokapäiväisen leivän eteen joko yksin tai sitten huollettavien kanssa. Sitten saatan olla ystävänä kahvilla ihmisen kanssa, jolla on aina ollut kultalusikka suussa.
Ihmiset ja ystävät rikastuttavat maailmaa kovasti. Siksi olen Kitinässäkin.
Se vanha juttu, jota olen korostanut silloinkin kun vielä olin "vanha Stadinarska" (ymmärtänette mitä tarkoitan) on että kammoksun väkivaltaa Se aita on vielä minulta ylittämättä, että pystyisin täysin ymmärtämään näitä ihmisiä ja heidän vaikuttimiaan.
Mutta tiedän olevani tässä kehitysvaiheessa. Ihmiset ovat luonnollisia, ja kaikki oikut pitäisi ymmärtää itse asiassa!
Ja ettei taas tulisi väärinkäsitystä, niin minussa omassa itsessänikin riittää varmaan puimista niin hyvässä kuin pahassakin, mutta ihmisen on hyvä kehittyä kyllä siihen hyvään suuntaan ja olla yhteistyökykyinen muitten kanssa!
Jos vielä palaisin konkretiaan niin minusta tämä lumi on ollut kyllä tosi KIVA asia. Ikäänkuin joka asia "valaistuu" kun valoa lumesta tulee lisää!
Oikein hyvää
Joulukuun Jatkoa kaikille kanssakitisijöille
Toivoo
Stadinarska
