Joulu töissä
Joulu töissä
Mites on, oksat ja männyn kävyt, olisitteko joulun töissä tupla/triplapalkalla vai hiljennyttekö ennemmin kuka mitenkin jouluansa viettämään?
Oletteko olleet useasti töissä jouluna? Minkalaista se on ollut? Mitä ajatuksia työjoulu teissä tämänhetkisessä elämäntilanteessanne herättää?
Mä olen nyt joulun töissä, useimmiten viime vuosina on tullut ainakin yksi pyhäpäivä oltua. Aina mielelläni ollut, haittatyörahaa ja rauhallista työilmapiiriä. Joulu on juhlana ylipitkä ja tylsistyttävä, lomapäivien muodossa tietenkin päin vastoin.
Onko Teillä mitään erikoisia kokemuksia työjouluun liittyen? Kai Teillä nyt edes pitkävetovihjeitä on?
Oletteko olleet useasti töissä jouluna? Minkalaista se on ollut? Mitä ajatuksia työjoulu teissä tämänhetkisessä elämäntilanteessanne herättää?
Mä olen nyt joulun töissä, useimmiten viime vuosina on tullut ainakin yksi pyhäpäivä oltua. Aina mielelläni ollut, haittatyörahaa ja rauhallista työilmapiiriä. Joulu on juhlana ylipitkä ja tylsistyttävä, lomapäivien muodossa tietenkin päin vastoin.
Onko Teillä mitään erikoisia kokemuksia työjouluun liittyen? Kai Teillä nyt edes pitkävetovihjeitä on?
Koskaan en enää Jouluksi töihin mene. En ikinä.
Kerran olimme ainoa baari koko yhdeksästä lähiön baarista auki aatto-iltana, ja meininki illalla sen mukaista. Ja minä yksin töissä. Jonot tiskille kulkivat ulos asti, ja kun joka tilaus oli suunnilleen: "kaksi punaviinipulloa" tai "17 glögiä" tai "8 kossukolaa, neljä tuoppia, kaksi salmaria ja kolme tervasnapsia" ja minä pieni juoksin. Turha kuvitellakaan että siinä vessaankaan ehti. Ja löytyi tietysti näitä "joulunionpilallamökötänjatappelen"-tyyppejä, jotka totisesti osasivat latistaa viimeisimmänkin joulumielenpoikasen minusta.
Never, ever again.
Kerran olimme ainoa baari koko yhdeksästä lähiön baarista auki aatto-iltana, ja meininki illalla sen mukaista. Ja minä yksin töissä. Jonot tiskille kulkivat ulos asti, ja kun joka tilaus oli suunnilleen: "kaksi punaviinipulloa" tai "17 glögiä" tai "8 kossukolaa, neljä tuoppia, kaksi salmaria ja kolme tervasnapsia" ja minä pieni juoksin. Turha kuvitellakaan että siinä vessaankaan ehti. Ja löytyi tietysti näitä "joulunionpilallamökötänjatappelen"-tyyppejä, jotka totisesti osasivat latistaa viimeisimmänkin joulumielenpoikasen minusta.
Never, ever again.
En nyt ehkä mieluummin töissä, mutta täällä kuitenkin. Ei tunnu kovin suurelta uhraukselta suvun ollessa kaukana ja lasten vielä puuttuessa, perheellisenä pyrkisin varmaan välttämään joulutöitä viimeiseen asti. Nyt ajattelin osaston äitien tarvitsevan vapaata minua enemmän ja paukuttelen pyhät läpeensä kahdentoista tunnin päiviä.
Joulu näkyy osastolla lisääntyneenä haikeutena, sillä vaikka ruuat on koitettu mukauttaa perinteisiksi, vaikka vieraita saa tulla ja lahjoja annetaan, puuttuvat vapaus, hiljentyminen ja perheen tavat. Oma haikeus on helppo asettaa taka-alalle kun koittaa viihdyttää ja lohduttaa niitä jotka eivät pääse pois minun jo lähtiessäni.
Ei missään nimessä rahavalinta vaikka tienesti kasvaakin. Maailma nyt vain ei lakkaa pyörimästä pyhäpäivinä.
Joulu näkyy osastolla lisääntyneenä haikeutena, sillä vaikka ruuat on koitettu mukauttaa perinteisiksi, vaikka vieraita saa tulla ja lahjoja annetaan, puuttuvat vapaus, hiljentyminen ja perheen tavat. Oma haikeus on helppo asettaa taka-alalle kun koittaa viihdyttää ja lohduttaa niitä jotka eivät pääse pois minun jo lähtiessäni.
Ei missään nimessä rahavalinta vaikka tienesti kasvaakin. Maailma nyt vain ei lakkaa pyörimästä pyhäpäivinä.
Elämä kantaa, jos sen antaa
Tämä tiedostetaan, olisin ehkä itsekin vapauttanut jonkun hommista, jos olisin pystynyt. Ja liksan olisi kyllä tässä asiassa ollut puolivoittoa/syytä.Melnais kirjoitti: Ei missään nimessä rahavalinta vaikka tienesti kasvaakin. Maailma nyt vain ei lakkaa pyörimästä pyhäpäivinä.
Perheettömänä olisin mielelläni mennyt töihin.
Yksin sitä nyt joulua vietän, kun kotiin juuri syömingeistä tulin. Hieno asia, että kaltaisiasi löytyy. Mulla on aika sekavat tunnelmat monestakin syystä. Kaikenlaista on taas tapahtunut. Lähinnä juuri haikea ja vittuuntunut olo, ahdistunutkin.Melnais kirjoitti: Oma haikeus on helppo asettaa taka-alalle kun koittaa viihdyttää ja lohduttaa niitä jotka eivät pääse pois minun jo lähtiessäni.
Täytyy tehdä pari glögipaukkua ja vetää muutama mentholsavuke, huomenna on siis taas työpäivä.
Edit: piti vielä sanomani, että olen aina ihaillut hoitsuja(tulkitsinko oikein?), ja sitä miten te jaksatte. Mulle on ihmetelty samaa, siis miten poliisi jaksaa kaiken paskan keskellä. Kai sitä tykkää työstään, arvostaa sitä.
Ja minä ihailen poliiseja! Erityisesti niitä univormuja. =) Leikki sikseen, nämä nyt ovat samantyyppisiä humaaneja palveluammatteja. Tänään en kyllä palvele lehmänmuotoinen tonttulakki päässä, yksi päivä sitä lajia riittää varmasti kaikille. Työniloa nypari, omat huolet saa painettua ainakin hetkeksi unhoksiin kun keskittyy muihin. Tai ehkä jopa huomaa etteivät ne niin suuria aina olekaan.nypari kirjoitti: Edit: piti vielä sanomani, että olen aina ihaillut hoitsuja(tulkitsinko oikein?), ja sitä miten te jaksatte. Mulle on ihmetelty samaa, siis miten poliisi jaksaa kaiken paskan keskellä. Kai sitä tykkää työstään, arvostaa sitä.
Elämä kantaa, jos sen antaa
Mielelläni olisin joulun töissä, mutta kun ei niin ei. En ole varma olenko koskaan ollut jouluna töissä, tuskin. Ravintola, jossa oli aikoinaan töissä, oli joulun kiinni ja sinne räkäläosastolle, joka oli avoinna en mennyt koskaan töihin. Muutama aatto meni niin että palomies oli töissä ja minä yksin kotona.
Tässä on vähän sama kuin juhannuksessa ja uudessa vuodessa, en minä niin välitä juhlia. Töitä tekisin mielelläni ja pitäisin vapaani ihan tavallisena arkena.
Tässä on vähän sama kuin juhannuksessa ja uudessa vuodessa, en minä niin välitä juhlia. Töitä tekisin mielelläni ja pitäisin vapaani ihan tavallisena arkena.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx