Shrink

[annepa]

^Kuulostaa hyvältä!

[Diddley Bow]

Vastasin tähän, mutta internet kuoli. Kyseessä on Espoon sosiaalitoimen salaliitto. Huostaanotto ja siihen liittyvä laitossijoitus maksavat Espoon laskelmien mukaan n. 45 000 euroa vuodessa, perhekuntoutus 15 000. Summa koostuu "pelkän" asuinpaikan lisäksi myös erilaisista hallinnollisista kuluista ja muista tukikuluista. Lisäksi huostaanoton yhteydessä kunta sitoutuu huoltovastuuseen lapsesta 21 ikävuoteen saakka (lastensuojelun jälkihuolto).

http://www.lansivayla.fi/artikkeli/5432 ... untoutusta

No niin. Tuon artikkelin kirjoittanut jantteri istuu tuossa käytävän päässä. Ja se on sellainen...

Ehkä mä kuitenkin hoidan noi juoksevat kulut ja käytännön, jääkööt laskenta, journalismi ja politikointi muille.

Over and out.

[exsu]

Mä törmäsin tohon juttuun kun hain jotain nopeaa numerodataa aiheesta. THL on tehnyt tutkimustakin, sieltä sais ehkä puolueettomampaa tietoa. Itse oon ollut töissä lastensuojelulaitoksessa, jossa laitosvuorokauden hinta oli jotain sadan euron korvilla, siitä voi laskea esimerkiksi kuuden vuoden laitoshuollon hintaa. Ja tähän ei kuulu vielä mitään sosiaalitoimiston oman byrokratian kuluja.

[KKK]

^ Olisko rohkea veikkaus, että loppukustis on samaa luokkaa kuin vankeinhuollossa per vrk (n. 200 e)

Pekka "Me Piss Anywhere" Himasen filosofiapläjäyksen hinnalla kustannettaisiin siis about 10 vangin tai laitoshoitolapsen ylläpito vuodeksi.

[Haemaeraemies]

Aloitan homman jakamalla erään kappaleen lyriikat, jotka ei osu täysin 100% kohdalleen ,mutta hyvin hyvin huolestuttavasti kuvaavat omaa fiilistä elämästäni:

Syystä inhoat elämää, se on kauheeta paskaa: talo, vaimo, kaksi ja puoli lasta. Nyrpeä vaimo joka sydämessään vihaa sua, kauppaat työksesi jotain tietoliikenne-ratkaisuja. Talossa vetää yöllä, putket pitää kolinaa, eikä ne lapsetkaan näytä ees omilta. Sie pelkäät lomia yhtä paljon ku vihaat arkea, etelässä perheen kanssa, se on aina yhtä karmeeta! Hikoilet lentokentän jonossa, tulli nappa jonosta sivuun, tunnet kumihanskan ja joku kuiskaa " nyt oot meikän pimu". Perillä Espanjassa ukkosta ja sadetta, siun täytyy jonku hotelli-nilkin edessä madella. Tyynyllä tahroja, naapurissa kahjoja jotka lomailun sijaan haluaa mafialta paikoilla. Ensimmäinen aamiainen ja pikku-Liisan naama turpoo, se menee sekunneissa sellaiseen kuntoon, että Tsernobylin säteilyuhritkin kattos jo säälien, mennyttä on hotellin matto ja pöydän päälinen. Huippu-vanhemmat, unohditte allergian, eikä se johtunut siitä että teillä ois ollut liian kivaa. Vaimo mököttää. siä kännäät, vanhimmainen vittuillakseen palohälytintä räkkää..

Äää siinä sitä mieli lepää, siinä määrin että oot valmis ranteet auki vetään. Kilo nappeja jotka huudot alas rommilla, joulukortin sijaan siä toivot kirjepommia. Ku siä et ymmärrä säkän lakia, kuolema napsii mielummin sieltä tyytyväisten sakista, itteensä pettyneet hapannaamat: työ elätte ikuisesti, nyt sun pitäää joku toinen ulospääsy keksii. Ite teit vankilas, ei kukaan lusimaan pakota, myy kaikki ja katoa.

Ei sota yhtä miestä kaipaa, ei siua varsinkaan. Huomenna kaikki jatkuis vanhalla mallillaan, vaikka tänään siä tukehtuisit kielees tai röökipaikan valinta menis pahemman kerran pieleen: tökö bensapumpun viereen, ihmissoihtu. Leski tarvis sipulilta apua että itku hommat hoituis. Et sie oo paha tyyppi, ainoastaan mitään sanomaton, muurahainen joka kaltaistensa sekaan katoo. Maan mato, pelkkää harmaata massaan, siä et pidä ittees minään eikä kukaan väitä vastaan. Hei mitä hittoo sulle tapahtu? Siusta on tullu arka niinku siua ois vuosikymmen hakattu orpokodin kellarissa sukalla jossa on saippua. Siua kun kattoo niin pahasti kyllä vaikuttaa siltö että luovutit ja annoit vaan periksi, ja Bannerin Brucen tyyliin muutuit eriksi. Et vihreäksi jätiksi vaan harmaaksi pikku-mulkuksi, menneisyyden sie ei edes tajua miten tähän on tultu? Se näkis siut niin se sylkis siun kengille, ei vapaalta herrasmieheltä löydy ymmärrystä rengille. Sie senkin babylonin portto, lasittunut katse, siulla on päällä kesto-horros. Pikkuhiljaa oot päästänyt ittes meneen pilalle, NWA:t on myyty ja Dire Straitsit hankittu tilalle. Et pelaa Nintedolla mutta et siksi ettet haluais, vaan sie vaan pelkäät että muut ei tajuais.

Oot ympäröiny ittes tyypeillä jotka ei ees tunne sua, ei ystäviä yhtään mutta tuttavia hirmu liuta. Teeskentelijöitä joilla on pikkusormi pystyssä, ja niiden jutut saa siut haaveilemaan pyssyistä. "mä harrastan pilatesta" BLAO! "Reikjavik on musta tosi siisti mesta" BLAO!! "Akakai on mun suosikki-sushi" BLAO!!! " säästän luontoa sähköautolla kun en uskalla mennä bussiin " BLA-BLA-BLAO!!!! Ankeeta saatana kun natsivallan ajan Kravoka, myy kaikki ja katoa.

Ilkka Kalevi Tillanen: Myy kaikki ja katoa http://youtu.be/y60c_holD5o

Ollut tässä vähän kaikenlaista, tosi super- vaikeaa parisuhdetta ja vitusti stressiä töistä. Ja jotenkin tämän kaiken vaikeilun keskellä alkanut tuntumaan siltä, että olen vähän hukanna itseni. En halua oikein mitään, ei kiinnosta oikein mikään, kokoajan vituttaa vähän, tai sitten on kireänä. Tosin suurin tekijä varmaan haastava parisuhde, jonka kanssa paininut tovin jos toisenkin. Mutta nyt on muutos edessä, heitin / minut heitettiin töissä toisiin hommiin. Ja muutto on edessä, eri osoitteisiin. Vaikea tilanne tuokin kun on tunnetta edelleen, mutta me ei vaan selvitä saman katon alla mitenkään. Miksi ei selvitä? No siihen on monia syitä. Molemmat tavallaan haastavia ihmisiä, mutta hyvin erillasia, ihan eri maailmankatsomus ja tulevaisuuden haaveet. Silti sitä on jotenkin jaksanu yrittää, vaikka välissä on ollut niin tuhat kilometriä kuin muita haasteita, niin psyykkisiä kuin fyysisiä.

Mutta nyt on peliliike tehty ja osoitteet erkanee. Enkä oikein tiedä, että mitähän hittoa sitä nyt sitten tekis? Uusi duuni? Uusia ihmisiä elämään? En tiedä, eniten odotan sitä ettei tarvitse tapella jonku kans, ja joku ei ole kokoajan vihainen jostakin mulle. Oon niin vitun väsyny siihen että saa vihaa niskailleen harva se hetki. Lihavoin tuosta biisistä kohdan joka erityisesti tuntuu osuvan: Tuntuu että olen muuttunut harmaaksi pikku-mulkuksi jota menneisyyden minä katsoisi halveksuen. Ei juurikaan intohimoa, mielenkiintoja tai jännää toimintaa.

Ei vittu, tähän on tultava muutos. Ei tämmöinen vetele. Joko tämä on orastava 30v kriisi, tai sitten oon oikeasti ottanut itseeni tässä vaikeassa myllerryksessä. Sama se , tää vaatii toimia.

Sorgenit sekavasta vuodatuksesta, tämä pitää saada nyt ulos.

[annepa]

Ei vittu, tähän on tultava muutos. Ei tämmöinen vetele. Joko tämä on orastava 30v kriisi, tai sitten oon oikeasti ottanut itseeni tässä vaikeassa myllerryksessä. Sama se , tää vaatii toimia.

Sorgenit sekavasta vuodatuksesta, tämä pitää saada nyt ulos.

I feel you.

[exsu]

Hämis: Se kaikki muutos voi tuntua hyvältäkin sitten kun konkretisoituu. Kun omassa kodissaan röhnöttää sängyllä, tuijottaa seinää ja kuuntelee hiljaisuutta. Tai sitä musiikkia jota toisen läsnäollessa ei voinut. Jos siinä hommassa on jäljellä jotain sellaista tunnetta jota haluatte ylläpitää, niin ei se osoitetta kysy vaan tahtoa. Jos kotona on jatkuva sotatila, niin ne omat kodit voi olla välttämättömyys tilanteen rauhoittamiseksi.

Nyt on se risteyspaikka, jossa on paljon uusia ovia avoinna. Voimia ja malttia kuunnella itseä!

[Kottarainen]

Tuohon Maniksen ajatukseen "väliaikaisesta huostaanotosta". Ihan vaan näin omasta näkökulmasta äitinä joku huostaanotto olisi mulle suunnilleen maailmanloppu. Pahempaa olisi vain lapsen vakava sairastuminen tai kuolema. Emmätie ees miksi, tarkalleen, mutta kai siinä joku liian kiinteä side katkaistavaksi on, ja tuo olisi suurin epäonnistuminen, mitä omalla kohdallani voisin kokea.

En väitä että ajatteluni on välttämättä fiksua. Enkä tosiaan mitenkään tuomitse ihmisiä, jotka kokevat asian toisin ja pystyvät niin toimimaan. Tämä on vaan varmaan ensisijaisesti tämmönen subjektiivinen tunnetason asia. Ehkä tuntisin toisin jos olisin pakon edessä ja kolkuttelisin psykiatrisen osaston portteja, sitä en osaa sanoa.

Siitä ehdottomasti samaa mieltä, että konkreettista tukea Kiukkiksen pitäisi arkeen jostain saada. Eikö nyt mistään sitten löydy yhteiskunnan puolesta paikkaa, johon lapsen voisi viedä hoitoon ajoittain vaikka päiväksi, yhdeksi yöksi tai viikonlopuksi? Jonkinlainen ammattilainen sen hoitajan varmaan pitäisi olla, että pärjäisi noiden raivareiden kanssa ja osaisi niihin suhtautua. Minäkin uskon, että ne ajan kanssa vähenisi ja helpottuisi kun hoitopaikka olisi aina sama ja ihmiset tulisivat tutuksi.

Oletteko Kiukkis lastenpsykiatrian klinikan asiakkaita? En tiedä mitkä siellä ovat resurssit (kai aika huonot), mutta luulisi että ainakin siellä olisi kaikki mahdollinen tieto tukimuodoista.

Ei kukaan normaali tai edes vähän paranormaali ihminen selviä tollasesta taakasta kunnialla, kun ei ikinä ole omaa aikaa eikä ikinä saa nukkua. Sääli, että teillä on tuo tukiverkko lähipiirin puolesta (mukaanlukien toinen vanhempi) noin surkea.

[Haemaeraemies]

Nyt on se risteyspaikka, jossa on paljon uusia ovia avoinna. Voimia ja malttia kuunnella itseä!

Noinhan se on, ja se pitäisi pitää tähtäimessä. Nyt on mahdollisuus tehdä mitä vaan. Ei rajotteita, en omista juuri mitään materiaa, joten se ei sido. Olisi itseasiassa mahtava mahdollisuus olemassa, tarvitsisi vain jonku työn mitä voi tehdä täysin etänä suomeen: saisin ystävän yrityksen kautta thaimaahan työviisumin, ja siellä on hommat valmiina, muutamakin ystävä tekee sieltä talvet töitä.

En tiedä liittyykö positiivisesti vai negatiivisesti nykyiseen maailmankatsomukseen, mutta tajusin juuri että on kulunut 5 vuotta edellisestä psykedeelisestä kokemuksesta. Voisi olla sen aika, ehkä se muistuttaa mikä on oikein. En itse ole varma muistanko enää, mutta nykyinen linja se ei selvästi ole. Tämä ei ole minua varten. Enkä nyt puhu vain työstä, vaan yleisesti siitä että koittanut vähän sopeutua ns. normaliin työura-ehkä perhettä jossain vaiheessa- skenaarioon. Olen tainnut koittaa polkea itseäni johonki muottiin mihin en joko ole vielä valmis, tai sitten en tule koskaan sopimaan. Esimerkiksi lapsettomuuden valintani on vahvistunut tämän kokeilun myötä. Pelkästään leikkiminen ajatuksella on tuottanut ahdistusta, vaikka olen itselle muuta väittänyt muutaman vuoden. Ja siinä samalla olen ollut ns. paska jätkä, koska olen johtanut toista ihmistä harhaan. Yritin muuttaa itseäni väkisin joksikin mitä en ole. Vielä?

Shieet, pitäisi vissiin koittaa purkaa ajatuksiaan enemmän tekstinä kun puhuminen ei luonnistu syystä tai toisesta.

[Kottarainen]

Hämikselle tsemppiä. Asioilla on kyllä tapana järjestyä, vaikka työ- ja parisuhdesotkut paskaa onkin, erityisesti kombona.

[annepa]

Shieet, pitäisi vissiin koittaa purkaa ajatuksiaan enemmän tekstinä kun puhuminen ei luonnistu syystä tai toisesta.

Hyvä että jotenkin pystyt purkamaan!

[exsu]

Esimerkiksi lapsettomuuden valintani on vahvistunut tämän kokeilun myötä. Pelkästään leikkiminen ajatuksella on tuottanut ahdistusta, vaikka olen itselle muuta väittänyt muutaman vuoden. Ja siinä samalla olen ollut ns. paska jätkä, koska olen johtanut toista ihmistä harhaan.

Nää on sellaisia asioita, mistä ei mun mielestä voi edes luvata mitään yhtä kantaa koko loppuelämäksi. Mun yks kaveri oli seurustellut pitkään ja ollut naimisissa useita vuosia onnellisesti, lapsettomasti ja yhteisymmärryksessä siitä, että lapsia ei tule. Kunnes miehelle paukkasi vauvakuume. Ihan yllättäen ja varoittamatta, mutta jonkinlaista kompromissia tai kriisiä siinä väkisinkin käydään. Toinen kaveri teki miehensä toiveesta lapsen vaikka ei olisi itse oikeastaan halunnut, ja inhoaa, INHOAA elämäänsä. Meillä molemmat haluaa lasta, mutta luonto on eri mieltä. Tilanteet elää, turha siitä on itseään syyllistää.

[MrM]

Tällä hetkellä vaarassa on äidin hyvinvointi, joka ei ilmeisesti vielä heijastu lapsen hyvinvointiin.

Jos äiti ei ole nukkunut ehjiä yöunia kohta kymmeneen vuoteen, niin kyllä sen seuraukset jonnekin aina heijastuu.

[exsu]

^ Tietysti heijastuu, ei kai kukaan ole muuta väittänytkään? Kysymys on nyt siitä, heijastuuko siinä määrin, että lastensuojeluviranomaiset näkisivät lastensuojelun tukitoimenpiteen tarpeelliseksi. Kiukkiksen tragedia tässä on se, että hän on äärimmäisissä univeloissakin niin hyvin pärjäävän oloinen, että se ei herätä huolta niissä, jotka ovat tottuneet katselemaan huomattavasti heikommassa hapessa jo ilman mitään erityistilannetta olevia.

[huima]

Tämä ei ole minua varten.

Dude.

Ei kannata välttämättä vetää ääripäästä ääripäähän, mutta sulla on selkeästi asioita prosessoitavaksi ja mietittäväksi. Luulen ymmärtäväni jollain tasolla mitä käyt läpi ja sympatiseeraan, mutta heitän samalla että intohimo jne. ei ole poissuljettua myöskään 'normaalissa' elämässä - eikä sen normaalin elämän tarvitse olla niin normaalia, sieltä pitää vaan löytää se oma juttu ja ne omat mahdollisuudet toteuttaa ja täydentää itseään.

Prööt.

Maailma muuttuu ja se normaali elämäkään ei ole enää niin normaalia kuin se Kekkosen aikaan oli.

Jos haluat jutella tai vodattaa muuten vaan harteilta paskaa pois, niin tiedät miten tavottaa.

[So Hard]

Shieet, pitäisi vissiin koittaa purkaa ajatuksiaan enemmän tekstinä kun puhuminen ei luonnistu syystä tai toisesta.

Hämis, pimeänä vuodenaikana fiilis voi laskea aika lailla ja stressi vaikuttaa mielialaan ja. Jos ihmissuhde ei toimi eikä sitä voi korjata, eroa vaan, mutta noin muuten kannattaa tsekata ettei kyse ole vaan kaamosoireista jos mieli on maassa.

[masa]

avautuu

Ollos huoleti. Sulla on vaan ihan tavallinen kolmenkympin kriisi.


Voit anaalisoida sitä päivätolkulla tai sitten vaan mennä eteenpäin ja nakata paskat siitä. Lopputulema on sama: sä et ole enää nuorisoa ja sun elämäs muuttuu halusit sitä tai et.

[huima]

Ollos huoleti. Sulla on vaan ihan tavallinen kolmenkympin kriisi.

Voit anaalisoida sitä päivätolkulla tai sitten vaan mennä eteenpäin ja nakata paskat siitä. Lopputulema on sama: sä et ole enää nuorisoa ja sun elämäs muuttuu halusit sitä tai et.

Pieni +1 tälle, kunhan hämis muistaa että se ei tarkoita pystyyn kuolemista - mitä nyt on tullut kokeiltua. Eikä sen ratkaisu ole vetästä trippiä jonnekin kauas pois, koska sielläkin se fiilis tulisi takaisin ennen pitkää - tai sitten ei.

Tähän sitten vitsi siitä, että miten se masis tuntuu erilaiselta biitsillä auringon alla misu sylissä kuin vesisateessa Helsingissä.

[Kiukkutipu]

Oletteko Kiukkis lastenpsykiatrian klinikan asiakkaita?

Ei. Olemme Lasten ja nuorten sairaalan neurologian puolen asiakkaita, olemme olleet siitä saakka kun poika oli 7kk. Puolivuosittaisen lastenneurologin ja neuropsykologin arvion mukaan tuo on _täysin_normaalia_ käytöstä tuolla tavalla vammaiselle nappulalle. En ollenkaan epäile heidän ammattitaitoaan. Osastolla on tullut nähtyä aika paljon samantyyppisiä lapsia.

Se on tavallaan ihan ihanaa, että yritätte tarjota mulle ehdotuksia erilaisiin ratkaisuihin vaikka en pyytänyt sellaisia. KKK kysyi mikä mättää ja minä vastasin.
En ole niin avuton tai kyvytön ettenkö olisi kaivanut jokaikistä mahdollista tahoa pohjia myöten. Tuloksena kielteisiä päätöksiä, jotka ovat valitusprosessin jälkeen edelleen kielteisiä. Reilussa kuudessa vuodessa on täytelty aika paljon paperia.

Olen myös sitä mieltä, että ne tosielämän ninnit, jotka ovat jo valmiiksi sekaisin, tarvitsevat avun noin tuhannesti kipeämmin kuin minä.

Tilanteisiin pitää vain sopeutua. Mahdollisesti sitä omaa aikaa on reilusti jo kymmenen vuoden sisällä.

[urpiainen]

Eikö nyt mistään sitten löydy yhteiskunnan puolesta paikkaa, johon lapsen voisi viedä hoitoon ajoittain vaikka päiväksi, yhdeksi yöksi tai viikonlopuksi? Jonkinlainen ammattilainen sen hoitajan varmaan pitäisi olla, että pärjäisi noiden raivareiden kanssa ja osaisi niihin suhtautua. Minäkin uskon, että ne ajan kanssa vähenisi ja helpottuisi kun hoitopaikka olisi aina sama ja ihmiset tulisivat tutuksi.

Oletteko Kiukkis lastenpsykiatrian klinikan asiakkaita? En tiedä mitkä siellä ovat resurssit (kai aika huonot), mutta luulisi että ainakin siellä olisi kaikki mahdollinen tieto tukimuodoista.

Mä olin joskus viime vuosituhannella vuoden verran avustajana Lastenlinnan sairaalassa, ja siellä oli sekä psykiatrisella että neuropuolella (esim. just lieville cp-tapauksille) käytössä tällaisia avohoitotyyppisiä hoitoratkaisuja, joissa hoitoon kuului silloin tällöin yhden-kahden yön sairaalajaksoja Suomen asiantuntivammassa ympäristössä myös vanhempien jaksamisen varmistamiseksi. Voi tietysti olla, että 90-luvun alkupuolella nämä olivat joitain Kekkosslovakian viimeisiä kaikuja, eikä tällaista luksusta enää kustanneta. Kuulostaa siltä, että Kiukkutipu on tästäkin kyllä jo ottanut selvää, eli sikäli tämä viesti on ikäänkuin yleisluonteista höpinää eikä hänen tilanteeseensa sopivaa.

Edit. No K-tipu kerkesikin tuossa yllä jo todistaa arveluni oikeaksi. Voimia ja myötätuntoa sinne, kun ei konkreettisiin ideoihin tietotaito palstalaisilla riitä.

[Kiukkutipu]

^Kuntoutukseen kuuluu edelleen 2-3 krt vuodessa 2-4 päivän pituisia sairaalajaksoja. Niitä ei tarvitse erikseen anoa.

[Haemaeraemies]

avautuu

Ollos huoleti. Sulla on vaan ihan tavallinen kolmenkympin kriisi.


Voit anaalisoida sitä päivätolkulla tai sitten vaan mennä eteenpäin ja nakata paskat siitä. Lopputulema on sama: sä et ole enää nuorisoa ja sun elämäs muuttuu halusit sitä tai et.

Tämä on varmasti hyvin lähellä totuutta myös. Mutta sitä ei voi kiistää, ettei tuo pitkään jatkunut perkeleen vaikea parisuhde ole vaikuttanut jotenkin. Toinen kun ei ole ollenkaan kiinnostunut niistä asioista mitä itse, ja sitten jotenkin homma meni siihen että alkoi karsimaan tekemistä toisen mieleksi, että ois niinsanottua yhteistä kivaa. Nyt olen löytänyt itseni sellaisesta kummallisesta koomasta, ettei mistään oikein syty samalla tavalla kuin aiemmin.

Tiedän hyvin että nuoruuden hurjat rilluvuodet ovat pääsääntöisesti takana ja tässä pitää tehdä ns oikeita hommia, mutta silti kaipaan elämääni myös tämän mainoksen fiilistä:



Jotenkin tuo konkeretisoi kaiken sen mitä koen hukanneeni jossain vaiheessa, mikä aiemmin oli suuri osa mikä teki elämstä hienoa: Adrenaliini, siistit kokemukset, toverit joiden kanssa jakaa noita kokemuksia , itsensä ylittäminen ja pelkojen voittaminen..

Jotenkin tosta videosta kumpuava vitutus on niin motivoiva, että katson kerran päivässä.

Kiitos kaikille sanoistanne, kiva kuulla miten muut näkee tämän mun vuodattelun ja on se aina jotenkin helpottavaa kuulla ettei ole yksin.

Kiitos.

[elco]

Oliko se nyt fiona joka sanoi, että nelikymppiset sedät, jotka eivät ymmärrä vanheta arvokkaasti ovat iljettäviä peterpaneja tmv.

Monessa tapauksessa vauhti hiljenee perhesyistä ja ihan vaan sen takia, ettei itse jaksa höyrytä kuten ennen. Olennaisia asioita havaita:
1. Vauhdin ei tarvitse pysähtyä nollaan: valtaosa hommaa perheet, lapset, kesämökit jne peruskaavat, mutta näin ei tarvitse olla.
2. Jos haluaa edelleen elää peruskaavan ulkopuolista elämää reissuineen sun muine kikkailuineen niin se edellyttää ihmissuhteita, jotka mahdollistavat moisen. Parisuhteen pitää olla ymmärtäväinen ja jollei ole niin on tehtävä valintoja. Kavereita joutuu yleensä päivittämään nuorempiin, kun ne kuitenkin menevät naimisiin ja saavat lapsia. Vanhemmiten ei välttämättä jaksa höyrytä kuin ennen, mutta vielä vaikeampaa on höyrytä itsekseen.
3. Ikääntymisessä on paljon hyviä puolia. Etenkin se, että rahaa pitäisi olla enemmän käytössä kuin nuorempana.

[Vagabondo]

Monessa tapauksessa vauhti hiljenee perhesyistä ja ihan vaan sen takia, ettei itse jaksa höyrytä kuten ennen. Olennaisia asioita havaita:
1. Vauhdin ei tarvitse pysähtyä nollaan: valtaosa hommaa perheet, lapset, kesämökit jne peruskaavat, mutta näin ei tarvitse olla.
2. Jos haluaa edelleen elää peruskaavan ulkopuolista elämää reissuineen sun muine kikkailuineen niin se edellyttää ihmissuhteita, jotka mahdollistavat moisen. Parisuhteen pitää olla ymmärtäväinen ja jollei ole niin on tehtävä valintoja. Kavereita joutuu yleensä päivittämään nuorempiin, kun ne kuitenkin menevät naimisiin ja saavat lapsia. Vanhemmiten ei välttämättä jaksa höyrytä kuin ennen, mutta vielä vaikeampaa on höyrytä itsekseen.
3. Ikääntymisessä on paljon hyviä puolia. Etenkin se, että rahaa pitäisi olla enemmän käytössä kuin nuorempana.

Asiaa elco.

Lisäyksenä:
1. Vaikka sen perheen hommaa, niin sen voi ottaa mukaan. Muutaman vuoden se lapsi rajoittaa harrastuksia, mutta järjestelemällä saa aikaa ja yllättävän nopeasti se jälkikasvu kasvaa, jonka jälkeen saattaa huomata, ettei se enää rajoita vaan suorastaan jo pakottaa kulkemaan. Riippuu tietenkin lapsesta.

3. Rahaa myös tuntuu kuluvan enemmän kuin nuorena. Ainakin näin perheellisenä. Matkustaminenkin on paljon kalliimpaa, kun ei lapsen kanssa viitsi ihan halvimman kaavan mukaan kulkea ja lapsenvahdin/-vahtien mukana rahtaaminenkin nostaa kustannuksia. Olettaisin, että kustannustasoa on helpohko ruuvata alaspäin, sitten kun lastenvahteja ei enää tarvitse olla reissuilla mukana.

[Fiona]

Oliko se nyt fiona joka sanoi, että nelikymppiset sedät, jotka eivät ymmärrä vanheta arvokkaasti ovat iljettäviä peterpaneja tmv.

En ole käyttänyt sanaa iljettävä tms. tässä kontekstissa.