Pelot
Pelot
Varastan tähän ystäväni muualla aloittaman keskustelun peloista, ja pelkoihin sekoittuvista ennakkoluuloista.
Millaisia pelkoja on?
1.Muualta opittu pelko: Namusedät on pahoja
2. Itse opittu pelko, kokemuksen kautta opittu viisaus: Kieli jää jäiseen tolppaan kiinni
3. Ennakkoluulo: Kaikki yönmustat tartuttaa aidsin.
4. Todellinen pelko: Läheisten menettämisen pelko
Mitä pelkäät ja mitä ennakkoluuloja sinulla on?
Minä pelkään mustaa vettä (ennakkoluulo)
Pelkään lapsilleni tapahtuvan jotain ikävää (todellinen pelko)
Millaisia pelkoja on?
1.Muualta opittu pelko: Namusedät on pahoja
2. Itse opittu pelko, kokemuksen kautta opittu viisaus: Kieli jää jäiseen tolppaan kiinni
3. Ennakkoluulo: Kaikki yönmustat tartuttaa aidsin.
4. Todellinen pelko: Läheisten menettämisen pelko
Mitä pelkäät ja mitä ennakkoluuloja sinulla on?
Minä pelkään mustaa vettä (ennakkoluulo)
Pelkään lapsilleni tapahtuvan jotain ikävää (todellinen pelko)
Tästä meinasinkin avautua kerran tai ainakin herättää keskustelua. Tuossa viime viikolla suihkussa tuli vain yks-kaks mieleen että mullapa ei ole "normaalin" läheisten&oman terveyden pelkäämisen lisäksi oikeastaan muita pelkoja. Toki jotkut asiat pelottaa enempi kuin toiset, mutta mitään nou-nou juttuja ei taida oikeastaan olla.
Onko jollain muulla samanlainen tilanne?
Onko jollain muulla samanlainen tilanne?
Viimeksi muokannut Dumari, 22.12.2005 9:30. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
No oikeastaan on. Olen saanut elämässäni paskaa niskaan ja silti niistäkin kokemuksista selvinnyt, että olen päättänyt olla pelkäämättä asioita kovin paljon etukäteen. Huonoja juttuja sattuu kuitenkin, joten ei kannata tuhlata energiaa siihen, että pelkäisi niitä etukäteen. Ottaa asiat käsittelyyn, sitten kun ne tulevat kohdalle.Dumari kirjoitti: Tuossa viime viikolla suihkussa tuli vain yks-kaks mieleen että mullapa ei ole "normaalin" läheisten&oman terveyden pelkäämisen lisäksi oikeastaan muita pelkoja.
Onko jollain muulla samanlainen tilanne?
Re: Pelot
1. Jos ui liian syvällä Näkki vie vesipyörteeseen ja sitten hukkuu.(vaihtoehtoisesti korvaa sana näkki sanalla Tappajahai)Bigmama kirjoitti:Varastan tähän ystäväni muualla aloittaman keskustelun peloista, ja pelkoihin sekoittuvista ennakkoluuloista.
Millaisia pelkoja on?
1.Muualta opittu pelko: Namusedät on pahoja
2. Itse opittu pelko, kokemuksen kautta opittu viisaus: Kieli jää jäiseen tolppaan kiinni
3. Ennakkoluulo: Kaikki yönmustat tartuttaa aidsin.
4. Todellinen pelko: Läheisten menettämisen pelko
Mitä pelkäät ja mitä ennakkoluuloja sinulla on?
Minä pelkään mustaa vettä (ennakkoluulo)
Pelkään lapsilleni tapahtuvan jotain ikävää (todellinen pelko)
2. Pyörällä ajaessa älä anna jalan luiskahtaa polkimelta kun saatat tipahtaa tangolle...auh:(
3. Kaikki somalit on rikollisia ja mannet on perseestä. eiku hetkonen toihan on fakta
4. Epäonnistumisen pelko
5. Lisätään listaan vielä Fobia: Syvien paikkojen kammo.
Mä mietin tätä silloin kun tämä topic avattiin. Mieleen ei tullut yhtään oikeaa kunnon pelkoa. En mä kuitenkaan pidä itseäni mitenkään hirmu rohkeana ja itsevarmana selviytyjänä, mutta mitään muuta ei tullut mieleen kuin hupsu kammoni hissinovien väliin jäämisestä, josta olen jo oikeastaan päässyt yli. Mietinnän lopputulos oli kuitenkin se, että ehkä pelkoni ovat jotain niin kipeää ja yksityistä, että ne on haudattu syvälle sisälle eivätkä tule tässä pinnallisessa tutkailussa mieleen.Dumari kirjoitti:Tästä meinasinkin avautua kerran tai ainakin herättää keskustelua. Tuossa viime viikolla suihkussa tuli vain yks-kaks mieleen että mullapa ei ole "normaalin" läheisten&oman terveyden pelkäämisen lisäksi oikeastaan muita pelkoja. Toki jotkut asiat pelottaa enempi kuin toiset, mutta mitään nou-nou juttuja ei taida oikeastaan olla.
Onko jollain muulla samanlainen tilanne?
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Minulla on yksi ainoa todellinen pelko/fobia, ja se on hämähäkit.
Kun olin ravintolassa töissä, pelkäsin aina että varaston pahvilaatikot ja julisteet viiltävät silmäni auki (outoa?), useimmiten ne kuitenkin viiltelivät vain sormiani. Tämä lienee verrattavissa monien ns. hammaspelkoon, jonka seurauksena pelkäävät esim portaita. Niissä kun voi kaatua ja katkaista etuhampaat...
Joskus pelkään jääväni loppuiäkseni yksin.
Menee ehkä hieman asian vierestä, mutta näen usein ns. päässäni tilanteita, joita voisi tapahtua. Esim. autolla ajaessani näen joutuvani kolariin, ja katson itseäni ikään kuin ylhäältä, roikkuessani verissäpäin jossain romuttuneen auton sisällä. Samalla tavalla osaan kuvitella mille se viilletty silmä näyttää/tuntuu. Muilla samoja "oireita"?
Kun olin ravintolassa töissä, pelkäsin aina että varaston pahvilaatikot ja julisteet viiltävät silmäni auki (outoa?), useimmiten ne kuitenkin viiltelivät vain sormiani. Tämä lienee verrattavissa monien ns. hammaspelkoon, jonka seurauksena pelkäävät esim portaita. Niissä kun voi kaatua ja katkaista etuhampaat...
Joskus pelkään jääväni loppuiäkseni yksin.
Menee ehkä hieman asian vierestä, mutta näen usein ns. päässäni tilanteita, joita voisi tapahtua. Esim. autolla ajaessani näen joutuvani kolariin, ja katson itseäni ikään kuin ylhäältä, roikkuessani verissäpäin jossain romuttuneen auton sisällä. Samalla tavalla osaan kuvitella mille se viilletty silmä näyttää/tuntuu. Muilla samoja "oireita"?
Ainoa todellinen ja selittämätön kammo on vatsan seutuun tai silmiin kohdistuvaa kirurgista operaatiota kohtaan. En kestä katsoa ollenkaan lääkärisarjoja sen takia että niissä on joku pallopää aina maha auki ja 6 ihmistä ronkkimassa ympärillä. Ei sen puoleen että katsoisin muutenkaan, mutta on se vaan sairasta kun ihminen on sisäelimet esillä. Extremepornoa?
Totta kai jokainen varmaan pelkää läheisien menettämistä yms. ikäviä asioita, mutta enpä niiden takia nyt yöuniani menetä. Ylipäätänsä pelossa eläminen on tehokas tapa rajoittaa itse omia mahdollisuuksiaan, josta pitää pyrkiä eroon.
Totta kai jokainen varmaan pelkää läheisien menettämistä yms. ikäviä asioita, mutta enpä niiden takia nyt yöuniani menetä. Ylipäätänsä pelossa eläminen on tehokas tapa rajoittaa itse omia mahdollisuuksiaan, josta pitää pyrkiä eroon.
^ hah, sä olisit tykänyt meidän faijan leikkauksesta. Se on halkaistu navasta selän puolelle, keskelle. Huimaa, miettiä et siel faija on maannut katki poikki.
Mullakin lukee leikkauskertomuksessa että "laitettiin suolet takaisin"
Mullakin lukee leikkauskertomuksessa että "laitettiin suolet takaisin"
Viimeksi muokannut Bigmama, 22.12.2005 10:51. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-Autolla ajaessani pelkään jatkuvasti että joku eläin juoksee alle. Ja että joutuisin vielä lopettamaan kituvan eläimen. Monasti myös kuvittelen, että seuraavan mutkan tai mäennyppylän jälkeen sattuu varmasti kolari.
-Edelliseen liittyen kolarit ym. pelottavat varsinkin kivunpelon takia. Myös kaikki leikkaukset ja vatsantähystykset tuntuvat ajatuksena kammottavilta.
-Jonkinasteinen korkeanpaikankammo myös näin vanhemmiten on alkanut vaivata. Lapsena kiipeiltiin hyppyrimäen tornissa ja lasketeltiin omia metsäreittejä korkeista putouksista hyppien, mutta nykyään ahdistaa jo korkealta parvekkeelta alas katsominen.
-Lentämistä pelkään hieman myös. Nousuja ja laskuja lähinnä.
-Pelottaa etten saa aikaiseksi niitä asioita, mitä olen ajatellut elämäni aikana aikaiseksi saavani.
-Yön kotoa pois ollessani pelkään, että hella tai kahvinkeitin on jäänyt päälle ja kämppä palaa. Ei se kämpän palaminen itsessään, vaan se että selviäisivätkö lemmikit.
-Edelliseen liittyen kolarit ym. pelottavat varsinkin kivunpelon takia. Myös kaikki leikkaukset ja vatsantähystykset tuntuvat ajatuksena kammottavilta.
-Jonkinasteinen korkeanpaikankammo myös näin vanhemmiten on alkanut vaivata. Lapsena kiipeiltiin hyppyrimäen tornissa ja lasketeltiin omia metsäreittejä korkeista putouksista hyppien, mutta nykyään ahdistaa jo korkealta parvekkeelta alas katsominen.
-Lentämistä pelkään hieman myös. Nousuja ja laskuja lähinnä.
-Pelottaa etten saa aikaiseksi niitä asioita, mitä olen ajatellut elämäni aikana aikaiseksi saavani.
-Yön kotoa pois ollessani pelkään, että hella tai kahvinkeitin on jäänyt päälle ja kämppä palaa. Ei se kämpän palaminen itsessään, vaan se että selviäisivätkö lemmikit.
Kyllä, esimerkiksi lapsuudenkotini betoniset jyrkät kellarinrappuset pelottavat joskus, kun näen sieluni silmin miten putoan ne alas ja makaan pohjalla verissä päin luut murtuneina. Lähes joka kerta tietsikan ääressä syödessäni myös kuvittelen sen tilanteen kun kaadan ruuat koneelle. Eihän se töissä haittaisi, mitä yhdestä näppiksestä, mutta kotona on läppäri. Joskus yöaikaan liikkuessa, vaikka minua ei pelotakaan, näen kuinka juuri tuo vastaantulija ryöstää, raiskaa ja pahoinpitelee minut.Patz kirjoitti:Menee ehkä hieman asian vierestä, mutta näen usein ns. päässäni tilanteita, joita voisi tapahtua. Esim. autolla ajaessani näen joutuvani kolariin, ja katson itseäni ikään kuin ylhäältä, roikkuessani verissäpäin jossain romuttuneen auton sisällä. Samalla tavalla osaan kuvitella mille se viilletty silmä näyttää/tuntuu. Muilla samoja "oireita"?
Näiden ennakkokuvitelmien takia minulla onkin melkein kaikkeen mahdolliseen selvät toimintakaavat, JOS jotain tapahtuisi
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
- mustaenkeli
- Kitisijä
- Viestit: 2872
- Liittynyt: 09.09.2005 12:08
- Paikkakunta: Hell-sinki
- Viesti:
Pelkään:
ahtaita paikkoja, pimeää (josainmäärin), suuria hämähäkkejä, mahdollista paniikkikohtausta, että joku tulee takaa ja kuristaa, sitä että yht'äkkiä happi ei kulje, ajaa autolla todella kurjassa kelissä, kauhuleffoja, sitä että joutuisi vanhenemaan yksin, mahdollista suurta vammautumista jossain onnettomuudessa, läheisen menetystä, hammaslääkäriä, joskus omia ajatuksiani, että olisin hedelmätön, kyykäärmeitä.....
pystyn toki elämään kaikkien pelkojeni kanssa ilman suurempia ongelmia. Pelkojen ei pidä anna voittaa itseään.
ahtaita paikkoja, pimeää (josainmäärin), suuria hämähäkkejä, mahdollista paniikkikohtausta, että joku tulee takaa ja kuristaa, sitä että yht'äkkiä happi ei kulje, ajaa autolla todella kurjassa kelissä, kauhuleffoja, sitä että joutuisi vanhenemaan yksin, mahdollista suurta vammautumista jossain onnettomuudessa, läheisen menetystä, hammaslääkäriä, joskus omia ajatuksiani, että olisin hedelmätön, kyykäärmeitä.....
pystyn toki elämään kaikkien pelkojeni kanssa ilman suurempia ongelmia. Pelkojen ei pidä anna voittaa itseään.
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma
-muumimamma
Ajattelin ensin, etten minä pelkää oikeastaan mitään. Muiden juttuja lukiessani löytyihän sieltä kuitenkin muutamia asioita, joita joskus olen pienessä päässäni itsekseni pyöritellyt.
Pelkään vammautuvani jossain onnettomuudessa, niin etten koskaan enää pysty kävelemään. Se olisi varmasti hirveintä, mitä minulle paljon liikkuvana tyyppinä voisi ikinä tapahtua. Aina olen sanonut, ettei minusta olisi ikinä tappamaan itseäni, mutta tässä voisi olla sellainen paikka, jossa sitäkin mahdollisuutta vakavasti harkitsisin.
Toinen pelkoni on, että kuolen yhtäkkiä. Tämä ajatus on vasta viime aikoina pyörinyt päässäni. Johtuen varmaan siittä, että tuntemiani ihmisiä on kuollut useampia lähiaikoina ympäriltä. Ilman mitään ennakko-
varoituksia. Kuoleminen sinänsä ei minua pelota, se meillä jokaisella on kuitenkin edessä ennemmin tai myöhemmin. Ajatus asioiden kesken jäämisestä ja karvakorvien kohtalo sen jälkeen pelottavat.
Loppukevennyksenä ehkä maailman typerin pelko. Kauhuleffat, jotka oikeasti ovat todella pelottavia ja joita en suostu katsomaan sitten mistään hinnasta ikinä. Joskus olen yrittänyt, mutta tulevat sitten ikävästi uniin ja laittavat mielikuvituksen laukkaamaan jokaisessa mahdollisessa paikassa.
Näiden pätkien katsomisen ja katsomatta jättämisen voi onneksi valita itse.
Pelkään vammautuvani jossain onnettomuudessa, niin etten koskaan enää pysty kävelemään. Se olisi varmasti hirveintä, mitä minulle paljon liikkuvana tyyppinä voisi ikinä tapahtua. Aina olen sanonut, ettei minusta olisi ikinä tappamaan itseäni, mutta tässä voisi olla sellainen paikka, jossa sitäkin mahdollisuutta vakavasti harkitsisin.
Toinen pelkoni on, että kuolen yhtäkkiä. Tämä ajatus on vasta viime aikoina pyörinyt päässäni. Johtuen varmaan siittä, että tuntemiani ihmisiä on kuollut useampia lähiaikoina ympäriltä. Ilman mitään ennakko-
varoituksia. Kuoleminen sinänsä ei minua pelota, se meillä jokaisella on kuitenkin edessä ennemmin tai myöhemmin. Ajatus asioiden kesken jäämisestä ja karvakorvien kohtalo sen jälkeen pelottavat.
Loppukevennyksenä ehkä maailman typerin pelko. Kauhuleffat, jotka oikeasti ovat todella pelottavia ja joita en suostu katsomaan sitten mistään hinnasta ikinä. Joskus olen yrittänyt, mutta tulevat sitten ikävästi uniin ja laittavat mielikuvituksen laukkaamaan jokaisessa mahdollisessa paikassa.
Näiden pätkien katsomisen ja katsomatta jättämisen voi onneksi valita itse.
Noiden normaalien läheisen kuolema / taloudellinen katastrofi / oma vakava sairastuiminen -pelkojen lisäksi pelkään kipua ja loukkaantumista.
Viimeksi mainittu menee ajoittain suiorastaan fobian puolelle.
Esim. jos tulen lukeneeksi jotain lääketieteen alaan liittyvää, niin iskee semmonen epämukava tunne, että multahan saattaa joskus vaikka mennä nivel sijoiltaan. (Se kuulemma sattuu.)
Lapsena pelkäsin sitäkin, että keuhkot tai suolisto voi revetä jos vaikka kaatuu pahasti.
Näön menettämisen pelko liittyy tuohon loukkaantumisfobiaan myös.
(Kuulin joskus todella ällön tarinan lääkäristä, jolta silmäkuoppaan osunut viinilasin reuna pullautti kaatuessa silmän ulos... *puist.* )
Viimeksi mainittu menee ajoittain suiorastaan fobian puolelle.
Esim. jos tulen lukeneeksi jotain lääketieteen alaan liittyvää, niin iskee semmonen epämukava tunne, että multahan saattaa joskus vaikka mennä nivel sijoiltaan. (Se kuulemma sattuu.)
Lapsena pelkäsin sitäkin, että keuhkot tai suolisto voi revetä jos vaikka kaatuu pahasti.
Näön menettämisen pelko liittyy tuohon loukkaantumisfobiaan myös.
(Kuulin joskus todella ällön tarinan lääkäristä, jolta silmäkuoppaan osunut viinilasin reuna pullautti kaatuessa silmän ulos... *puist.* )
Re: Pelot
Ilmeisesti tarkoitus oli antaa omia esimerkkejä noista allamainituista pelon alalajeista, eikä vain kertoa fobioistaan? Ainoa todellinen fobia jonka itsessäni olen huomannut on jonkinasteinen korkean paikan kammo. Minusta ei varmaankaan tulisi hyvää vuorikiipeilijää. Kuoleminen putoamalla korkealta vaikuttaisi minusta kaikkein pahimmalta tavalta kuolla, olen joskus yrittänyt miettiä miksi näin (esim. jäisin mieluummin rekan alle kuin putoaisin korkealta kuolemaani, vaikka molemmat ovatkin "rusentumiskuolemia"). Juurikaan muita, ainakaan usein stressaavia pelkoja minulla ei ole. Läheisten kuolema tai oma kuolema: se kuuluu elämän kiertokulkuun, työttömyys: kyllä sitä aina jotain keksii, se on aina uusi mahdollisuus, ja olisipahan ainakin enemmän vapaa-aikaa... jne.Bigmama kirjoitti:Mitä pelkäät ja mitä ennakkoluuloja sinulla on?
Ehkä myös terveyden menetys yleisesti voisi olla jonkinlainen pelonaihe, ehkä jo senkin takia syön terveellisesti ja urheilen. Mutta en kuitenkaan koe siitä kovin suurta stressiä. Ehkä pelko saisi vallan jos minussa havaittaisiin vakava sairaus, mutta otaksun kenen tahansa olevan sellaisessa tilanteessa kovilla ja maailman pysähtyvän. Tosin isäni pystyi jotenkin kummasti pitämään elämäniloisuutensa jopa halvaannuttuaan, mitä en voinut olla ihailematta. En usko että hän jaksoi vain feikata niin monta vuotta.
Sitten tuohon listaan.
1. Muualta opittu pelko: Aja ekstravarovasti huonoilla keleillä, ja pidä kunnon väli edelläajavaan äkkijarrutusten varalta.
2. Itse opittu pelko, kokemuksen kautta opittu viisaus: Erittäin varovainen terävien veisten kanssa (testasin (heiluttelin) isoa perhosveistä escrimassa, pikkurilli jäi epähuomiossa eteen ja terä pureutui sormen luuhun saakka), ja erilaisissa hommissa pitää osata arvioida voimankäyttönsä oikein (teloin joskus käteni repäistessäni erään komponentin irti liian suurella voimalla, ja käteni osui johonkin terävään).
3. Ennakkoluulo: Venäläiset edistyneet salillakävijät käyttävät luultavasti kiellettyjä aineita (mikään muu ei voi selittää että he nostavat penkiltä 2-3x enemmän kuin minä ), ja monet ulkomaalaiset ovat epärehtejä ja kieroja (paljon useammin kuin suomalaiset).
4. Todellinen pelko: korkean paikan kammo?
Mä pelkään vaiks mitä. Suurin pelkoni lienee tulipalo. Se olis oikeesti niin kauheeta etten muuta tiedä. Olen joskus nähnyt painajaisia siitä, että kaikki palaa ja tuhoutuu.
Kauhuleffojen jälkeen pelkään kaikkea mikä liikkuu ja mikä ei liiku. Mun kämpästä sais varmasti hyvää piilokameraotosta, kun mä sinkoilen pitkin seiniä ja sammutan järjestelmällisesti valoja.
Lisäksi pelkään ikivanhalla autolla ajaessani, että joudun kolariin. Lähinnä niin, että mulla on koira kyydissä ja joku ajaa kovaa takaa perään. Mun auto menis kasaan kuin maitopurkki ja koira rusentuisi peltimassaan. Tiedä sitten olisiko itsestänikään mitään jäljellä, mutta koiran puolesta pelkään enemmän.
Kaiken tämän päälle pelkään sairaaloita. En kestä vierailuja sairaalassa saati sitten, että joutuisi potilaaksi. Tähän asti onnistunut välttämään sitä aika lahjakkaasti. Toivottavasti hyvä tuuri jatkuu niin pitkään, että ekan kerran löydän itseni kalmankylmiöstä...
Kauhuleffojen jälkeen pelkään kaikkea mikä liikkuu ja mikä ei liiku. Mun kämpästä sais varmasti hyvää piilokameraotosta, kun mä sinkoilen pitkin seiniä ja sammutan järjestelmällisesti valoja.
Lisäksi pelkään ikivanhalla autolla ajaessani, että joudun kolariin. Lähinnä niin, että mulla on koira kyydissä ja joku ajaa kovaa takaa perään. Mun auto menis kasaan kuin maitopurkki ja koira rusentuisi peltimassaan. Tiedä sitten olisiko itsestänikään mitään jäljellä, mutta koiran puolesta pelkään enemmän.
Kaiken tämän päälle pelkään sairaaloita. En kestä vierailuja sairaalassa saati sitten, että joutuisi potilaaksi. Tähän asti onnistunut välttämään sitä aika lahjakkaasti. Toivottavasti hyvä tuuri jatkuu niin pitkään, että ekan kerran löydän itseni kalmankylmiöstä...
Korkeanpaikanhemmo tulee vastaan valituissa paikoissa: tikapuilla alkaa huimata, samoin tuuletusparvekkeella. Silti voin ihan mainiosti kieppua ja riekkua Linnanmäen vuoristoradassa. Tämä kai siis sitä järkeilyyn/ikäviin kokemuksiin perustuvaa(mulla on vahva luottamus Lintsin jarrumiehiin). Tikapuilta olen meinannut lentää alas ja tuuletusparvekkeen kaiteen koen liian matalaksi, kun sen yli koitan raskaampia mattoja huilutella.
Takaa, juosten, pyörällä/potkulaudalla..jne.., tulevat saavat myös aikaan pelkoa ja inhoa Helsingissä. Joo, olen jäänyt pyörän alle.
Tappajahaita voin syyttää syvän veden kammosta ja vastahakoisuudesta uimiseen. Skidinä kun tulin vahingossa tuon elokuvan ikävästi päättyvän uimakohtauksen nähneeksi. Tämä pelko siis höpöhöpö-osastoa, joka toisaalta on ihan järkeväkin varotoimi, koska olen paska uimari. Mikään ei muuten ole inhempaa kuin kaikenmaailman meriheinälima, joka kietoutuu jalan ympärille uidessa..hrr.. Panik!
Humalaiset vieraat ihmiset on nounou. Lähinnä siksi, että tulevat liian lähelle ja koskettelevat. Vaihdan yleensä kadunpuolta, jos tämmösiä tulee näköpiiriin.
Mitäs vielä..
Kyllä näitä neurooseja löytyy, kun vähän kaivelee..
Veren vuotaminen, oli se sitten omasta tai muiden kropasta, tekee höpöä. Veriset paperinöttöset, joita keskustasta löytyy baarien nurkilta joka viikonloppu(?), kierrän liioitellun kaukaa. Tervettä kai tämäkin..
Takaa, juosten, pyörällä/potkulaudalla..jne.., tulevat saavat myös aikaan pelkoa ja inhoa Helsingissä. Joo, olen jäänyt pyörän alle.
Tappajahaita voin syyttää syvän veden kammosta ja vastahakoisuudesta uimiseen. Skidinä kun tulin vahingossa tuon elokuvan ikävästi päättyvän uimakohtauksen nähneeksi. Tämä pelko siis höpöhöpö-osastoa, joka toisaalta on ihan järkeväkin varotoimi, koska olen paska uimari. Mikään ei muuten ole inhempaa kuin kaikenmaailman meriheinälima, joka kietoutuu jalan ympärille uidessa..hrr.. Panik!
Humalaiset vieraat ihmiset on nounou. Lähinnä siksi, että tulevat liian lähelle ja koskettelevat. Vaihdan yleensä kadunpuolta, jos tämmösiä tulee näköpiiriin.
Mitäs vielä..
Kyllä näitä neurooseja löytyy, kun vähän kaivelee..
Veren vuotaminen, oli se sitten omasta tai muiden kropasta, tekee höpöä. Veriset paperinöttöset, joita keskustasta löytyy baarien nurkilta joka viikonloppu(?), kierrän liioitellun kaukaa. Tervettä kai tämäkin..
Rotan aivot valtasivat pääni.