Hämmästyttävän laadukas kotimainen ekotrilleri, jossa pohdiskellaan mm Atlantiksen mysteeriä, keinoja ilmastonmuutoksen torjumiseen ja napajäätiköiden sulamisen aiheuttamia uhkakuvia.
Kirjoittajan "tietokirjailijatausta" puskee väistämättä läpi. Faktat esitetään uskottavasti, mutta henkilöhahmot jäävät ohueksi ja dialogi on ajoittain stilisoimatonta ja latteaa.
Voin silti suositella scifistä ja ympäristöasioista kiinnostuneille. Kyllä tämä pesi jonkun Michael Crichtonin "Pelon Ilmaston" mennen tullen.
Emt. Ei noi Isomäet oikein kolahda. Pari oon lukenut kyllä. Ton ja heräämisen. Henkilöhahmot on jotenkin kökköjä ja seksikin puuttuu.
Luin joululahjaksi saamani Risto Isomäen Con ritin. Ensimmäinen tutustumiseni tähän ekotrilleristiin. Jäänee myös viimeiseksi, jos ei taas teoksiaan pyytämättä ja yllättäen käsiini ilmesty.
Action-kohdissa ihan viihdyttävä, mutta ei tämä muuten kyllä mitään kirjallisuutta ole (perustuukin ilmeisesti johonkin jatkokertomukseen Seurassa tai jotain). Ja actioniakin oli oikeastaan koko kirjassa vain yksi kohtaus, joka sitten kestikin satakunta sivua. Outoa. Ekopuoli taas oli sellaista aika pitkästyttävää ja päälleliimattua "dialogia", jossa toinen päähenkilö (mies) luennoi ja kaunis mutta häikäilemätön bisnesnainen pikkuhiljaa vaikuttuu ja muuttaa elämänarvojaan. Oi kökköyttä. Kirjassa oli kuitenkin yksi parin rivin seksikohtaus, joten ehkä Dave kuitenkin tykkää.
Con ritiä ennen luin Julian Barnesin viime vuoden Booker-palkitun pienoisromaanin the Sense of an Ending, ja nyt on kesken Paolo Giordanon Alkulukujen yksinäisyys. Aika eri tasolla liikutaan kuin Isomäen sinänsä sympaattisessa tekeleessä. Vaikka toki tuo Giordano on aika masentava tyyppi: vuonna 1982 syntynyt fysiikan tohtori, joka on kirjoittanut kiitetyn kansainvälisen bestsellerin. Varmaan se on vielä hyvännäköinenkin!
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
urpiainen kirjoitti: Kirjassa oli kuitenkin yksi parin rivin seksikohtaus, joten ehkä Dave kuitenkin tykkää.
Kustannustoimittaja on lukenut kitinää.
urpiainen kirjoitti:
Vaikka toki tuo Giordano on aika masentava tyyppi: vuonna 1982 syntynyt fysiikan tohtori, joka on kirjoittanut kiitetyn kansainvälisen bestsellerin. Varmaan se on vielä hyvännäköinenkin!
No mut hei varmaan kuitenkin sisäisesti tyhjä ja pinnallinen!
Kertojalla on vähitellen kertyneitä muistikuvia ja muita "todisteita" siitä, että hän on aiemmin ollut merkittävä ajattelija.
urpiainen kirjoitti:Vaikka toki tuo Giordano on aika masentava tyyppi: vuonna 1982 syntynyt fysiikan tohtori, joka on kirjoittanut kiitetyn kansainvälisen bestsellerin. Varmaan se on vielä hyvännäköinenkin!
EDIT: Eikös tälläset nätit pojat olleet kitinän tyttöjen suosiossa.
We used to laugh a lot
But only because we thought
That everything good always would remain
^ Ah, mutta toisin kuin olin jostain ymmärtänyt, englanninkielisen wikipedian mukana kaveri vasta valmistelee väitöskirjaansa. Ja täyttäähän se tänä vuonna jo 30. Eli ei se niin aikaansaava ehkä olekaan.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
urpiainen kirjoitti:^ Ah, mutta toisin kuin olin jostain ymmärtänyt, englanninkielisen wikipedian mukana kaveri vasta valmistelee väitöskirjaansa. Ja täyttäähän se tänä vuonna jo 30. Eli ei se niin aikaansaava ehkä olekaan.
urpiainen kirjoitti:^ Ah, mutta toisin kuin olin jostain ymmärtänyt, englanninkielisen wikipedian mukana kaveri vasta valmistelee väitöskirjaansa. Ja täyttäähän se tänä vuonna jo 30. Eli ei se niin aikaansaava ehkä olekaan.
Joo. Selvä luuseri!
Kertojalla on vähitellen kertyneitä muistikuvia ja muita "todisteita" siitä, että hän on aiemmin ollut merkittävä ajattelija.
urpiainen kirjoitti:Vaikka toki tuo Giordano on aika masentava tyyppi: vuonna 1982 syntynyt fysiikan tohtori, joka on kirjoittanut kiitetyn kansainvälisen bestsellerin. Varmaan se on vielä hyvännäköinenkin!
EDIT: Eikös tälläset nätit pojat olleet kitinän tyttöjen suosiossa.
urpiainen kirjoitti: Paolo Giordanon Alkulukujen yksinäisyys. Vaikka toki tuo Giordano on aika masentava tyyppi: vuonna 1982 syntynyt fysiikan tohtori, joka on kirjoittanut kiitetyn kansainvälisen bestsellerin. Varmaan se on vielä hyvännäköinenkin!
Se on. Luin tuossa jokunen vuosi sitten. En oo uskaltautunut uusintaan, kun kirja oli niin :broken heart:
elco kirjoitti:A Song of Fire and Ice on nyt menossa kolmannen kirjan loppupuolella.
Tämä, toisen kirjan keskivaihella. Englanniksi. On raskasta! Mutta koukuttavaa myös. Kyllä minä vähän hmmmästyin kuin käsi mestattiin.
elco kirjoitti:
Tarinan perkeleenmoinen synkkyys pistää kyllä vähän masentamaan: ykköskirjan lopusta lähtien on nyt laseteltu menemään jatkuvia vastoinkäymisiä ns. hyviksille; hyviksiä mutiloidaan ja murhataan jatkuvalla syötöllä ja alkaisi jo pikkuhiljaa kaipaamaan jotain positiivista käänettä (vaikka yleensä pahiksien puolella olenkin), mutta kai se on syytä alkaa uskomaan, että tässä sarjassa ei hyvikset juhli.
Ai näinkö.. Sen lisäksi että on kielellisesti raskasta niin on mielellisestikin raskasta.... No, kyllähän tämä pitää läpi lukea kuitenkin, on se niin mielenkiintoinen!
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Olin tuossa lyhyellä työmatkalla, ja kun en muistanut ottaa kesken olevaa kirjaa mukaan, ostin lentokentältä summassa Emma Donoghuen kirjan Room. Valintaperusteena ihan vain se, että taisi olla Booker-palkinto-shortlistattuna tai jotain. Kirja oli kiinnostava lähinnä siinä mielessä, että en osaa oikein vieläkään päättää, oliko se hömppälehtien erilaisilla tragedioilla mässäilevien kauhisteluartikkelien tasoista kirjallisesti arvotonta ja moraalisesti epäilyttävää roskaa, vai oliko se oikeastaan ihan oivaltava kuvaus ihmismielen toiminnasta. Vaikeaa. Edit: sittenkin linkiksi ehkä mieluummin tämä.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Täytyy tunnustaa, että olen tehnyt syntiä, vaikka Uskoon en tullutkaan. Luin tuossa lomaillessa muutaman uudemmista Paul Austereista suomeksi, kun olivat sopivasti tyrkyllä, ja yllättyneesti tykkäsin. Tietty käänsin mielessäni englanniksi aika suuren osan ajasta, mutta kyllä hyvä kääntäjä on hyvä kääntäjä.
Taloyhtiömme roskahuoneen kirjojenvaihtohyllystä bongasin Milan Kunderan Identiteetin sekä Craig Novan(no pun) Hyvän pojan.
Miika Nousiainen - Maaninkavaara. Aivan äärettömän hyvä ja hauska teos, tuli naureskeltua useamman kerran ääneen. Harmi, ettei jokin kirja voi vaan jatkua loputtomiin.. Juoksuintoilijoille (kuten minä) suosittelen, mutta of course muillekin.
Menossa paraikaa Lionel Shriverin "Poikani Kevin" (elokuva ilmestyi nyt tässä vasta, joka sekin on tsekattava, kirjaan perustuu). Alku oli jotenkin nihkee, mutta nyt on päästy vauhtiin. Todella, todella koukuttava teos.
**
Muoks; eilen (tai itte asiassa tänä aamuna) sain kahlattua paksun teoksen loppuun. Ekaa kertaa elämässäni ITKIN. Upea, ehdottomasti yksi mun all-time-top-5- kirjoihin meni että heilahti. Tarinan idea on siis se, että Kevin- nimisen koulusurmaajan äiti kirjoittaa kirjeitä miehelleen tapahtunutta ja elettyä elämää pohtien.
Viimeksi muokannut scarface, 02.06.2012 16:57. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Fifty Shades of Grey on luettu, ja nyt luvussa on jatko-osa Fifty Shades Darker. Hyllyssä odottaa tietenkin kolmososakin
Pidin kirjasta todella paljon, mutta pitää tosiaan muistaa, että se on vain genrensä edustaja, ei mikään Nobel-ehdokas. Sekä romantiikka että BDSM-pehmoilu lämmittivät kehoa ja mieltä.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
exPertti kirjoitti:Niin, onko kukaan lukenut Mielensäpahoittajaa? Kiinnostaisi.
Ostin joululahjaksi appiukkoehdokkaalle muutama vuosi sitten. Lahjansaaja on kuin ilmetty kirjan päähenkilö vaikka parikymmentä vuotta nuorempi. Lukasin sen pikasesti tietty itte ennen kuin annoin lahjan:-) Ihan viihteellistä, ok = 3/5. Kannattaa minusta lukea.
Kottarainen on luokiteltu yhdeksi maailman sadasta haitallisimmasta vieraslajista.
scarface kirjoitti:Menossa paraikaa Lionel Shriverin "Poikani Kevin" (elokuva ilmestyi nyt tässä vasta, joka sekin on tsekattava, kirjaan perustuu). Alku oli jotenkin nihkee, mutta nyt on päästy vauhtiin. Todella, todella koukuttava teos.
**
Muoks; eilen (tai itte asiassa tänä aamuna) sain kahlattua paksun teoksen loppuun. Ekaa kertaa elämässäni ITKIN. Upea, ehdottomasti yksi mun all-time-top-5- kirjoihin meni että heilahti. Tarinan idea on siis se, että Kevin- nimisen koulusurmaajan äiti kirjoittaa kirjeitä miehelleen tapahtunutta ja elettyä elämää pohtien.
Minusta tuo oli kammottava opus, lukemisesta ehkä jo nelisen vuotta aikaa, joten en muista hyvin. Rivien välistä oli kuitenkin minusta hyvin luettavissa rakkauden puute missä lapsi oli kasvanut. Eikös se äityli siinä meinannut jotain semmosta jo vauvana tyyppi teki pahojaan vaan kiusatakseen, ja parivuotiaana mm. paskansi jonnekin puhdasta ilkeyttään. En ole ollenkaan yllättynyt, että tuollaisissa oloissa kasvanut kersa sopivan sattuman ja geeniperimän kera juurikin tekisi koulusurman. Sääli vaan ettei äiti ainakaan mukamas yhtään tajua miten siitä lapsesta sellainen tuli.
Mietitytti sekin oliko tuo tosiaan äidin kirjoittama vai ihan jonkun fiktiivinen tarina.
Kottarainen on luokiteltu yhdeksi maailman sadasta haitallisimmasta vieraslajista.
urpiainen kirjoitti:
Vaikka toki tuo Giordano on aika masentava tyyppi: vuonna 1982 syntynyt fysiikan tohtori, joka on kirjoittanut kiitetyn kansainvälisen bestsellerin. Varmaan se on vielä hyvännäköinenkin!
No mut hei varmaan kuitenkin sisäisesti tyhjä ja pinnallinen!
Kottarainen on luokiteltu yhdeksi maailman sadasta haitallisimmasta vieraslajista.
