NuoriDaavid kirjoitti:urpiainen kirjoitti:NuoriDaavid kirjoitti:Sä katsot tätä psykologian kautta. Mä katson fysiikan. Jos (kun) uskomme, että kaikki on loppukädessä fysiikkaa, niin kaikki psykologisetkin ilmiöt redusoituvat alkeishiukkasten vuorovaikutukseksi.
Ei, kyllä mä hyväksyn fysikaalisen determinismin (vaikka en välttämättä täyttä redusoitumista, jonka edellyttämät bikonditionaali-siltalait ovat tiukempi vaatimus kuin pelkkä determinismi - googlaa vaikka supervenience), ja haen siten vapaalle tahdolle myös kompatibilistista tulkintaa. Mutta (allekirjoituksesi ilmeisesti implikoima - sana "will" toimii vähän hassusti, ihan "want" tai "desire" olisi selkeämpi) toisen kertaluvun tahtomisten kielto ei ole avuksi tässä projektissa, vaan vain epätosi väite.
Allekirjoitukseni on englanninkielisen wikipedian Schopenhauer-sitaatin käännöksestä ja ymmärtääkseni se ilmaisee saman vapaan tahdon kannan kuin mitä itse kannatan.
Eli emme pysty valitsemaan, mitä haluamme, koska viime kädessä fysikaalinen (kova) determinismi määrää kaiken, myös halumme.
Muuten en pysty kommentoimaan yo. postaustasi ilman googlettelua.
Mutta oletko siis samaa mieltä, että kaikki on kuitenkin etukäteen määrättyä (poislukien kvanttisatunnaisuus)? Kvantti-ilmiöthän ymmärtääkseni nykykäsityksen mukaan ovat aidosti satunnaisia. Mutta tämä kvanttitason kolikonheitto ei tuo vapautta. Jos on määrätty, että
käännyt risteyksestä oikealle tai vasemmalle kolikon tuloksen mukaan ei sinulle ole vapaata tahtoa.
Ah, se oli Schopenhaueria. Entistä opettajaani seuraten suhtaudun suurella varauksella saksalaisiin ajattelijoihin, joiden sukunimi alkaa H:lla. Tässä yhteydessä Hschopenhauer sellaiseksi laskettakoon. Mun vajavaisen ymmärrykseni mukaan Schopenhaueria on vähän vaikea ottaa mukaan tällaiseen pseudo-luonnontieteelliseen keskusteluun psykologian ja neurofysiologian suhteesta, kun S. oli pikemminkin jonkinlainen esi-eksistentialisti, joka kirjoitti ihmisen maailmassa olon laadullisesta luonteesta.
Tavallaan tämä Schopenhauerin tahto-asia on ymmärtääkseni ikäänkuin enemmän epistemologinen kuin mielenfilosofinen: Schopenhauer kritisioi Kantia, jonka mukaan emme koskaan tavoita ajattelussamme maailmaa sellaisena kuin se meistä riippumatta on, vaan vain sellaisena, kuin se meille ilmenee. Tämä on kantilaista skeptisismiä: maailman sinänsä ja meidän välissä on ikäänkuin aina ilmenemisen tai ilmiöiden verho. Schopenhauerin mukaan tämä on liian älyllistä: emme ole mitään maailmasta erillisiä tarkkailijoita, vaan olemme lihaa ja verta maailmassa; olemassaoloamme luonnehtii pikemminkin tahto, jonkilainen pyrkiminen, touhuaminen, maailman muokkaaminen kuin maailmasta erillinen, tiedollinen reflektio tai representaatio. Olemme maailmassa tahtovina olioina, emme ulkopuolisina tai erillisinä tarkkailijoina. Tahdon varassa toimimme maailmassa (man can do what he wills) mutta emme voi erityä tahdostamme (he cannot will what he wills), koska tämä toisi mukaan kantilaisen etäännytyksen ja eron tahdosta ja siten maailmasta. Mutta en mä tästä nyt mitään kovin selkeitä kantoja mielenfilosofiaan tai vapaan tahdon ongelmaan lähtisi vetämään; mun mielestä schopenhauerilainen eksistentiaalifilosofia ei oikein pelaa sitä peliä.
Mitä viestisi loppuosaan tulee, niin mä en koskaan ole mitenkään ymmärtänyt, miten satunnaisuus, jonkilainen kausaaliketjujen katkeaminen, voisi edes teoriassa jotenkin tehdä tilaa vapaalle tahdolle.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Katsoin vain yhteiset kaverit.
![:]](./images/smilies/icon_hymy.gif "Iso Hymy"){kind=icon}
Entinen EOPH-tyyppi.
Oon ollut sen kanssa kyllä samalla opistolla opiskeluaikoina. Eri linjalla, tosin.
