Hyvä, että naurattaa. Tämä keskustelu on mennyt minulta täysin ohi.
Niin, muistaakseni olet kirjoittanut tyyliin "kaikki lomani ja vapaa-aikani on mennyt kämpän rakentamiseen ja tuleekin menemään vielä pitkän aikaa".
Siis kokemukseni naisista on, että he eivät arvosta lähellekään miesten kuvittelemalla tavalla miesten fyysisiä suorituksia perheen yhteiseksi hyväksi. Olisit raksalla tuhlaamasi ajankin vaan maannut sohvalla perheviikonloppuina ja pannut sitten vaimoasi.
Ei tulisi taloa, mutta kyllä pääsisit jahteihinkin.
exPertti kirjoitti:Siis kokemukseni naisista on, että he eivät arvosta lähellekään miesten kuvittelemalla tavalla miesten fyysisiä suorituksia perheen yhteiseksi hyväksi.
Ei tässä varmaankaan mistään arvostamisesta ole kyse, vaan siitä että molempi puoli on varsin väsynyt. Vaimo tekee kovaa duunia kahden lapsen kanssa 24/7. Minä käyn vaan duunissa ja rakennan taloa. IMO kovempi duuni sillä on..
exPertti kirjoitti:Siis kokemukseni naisista on, että he eivät arvosta lähellekään miesten kuvittelemalla tavalla miesten fyysisiä suorituksia perheen yhteiseksi hyväksi.
Ei tässä varmaankaan mistään arvostamisesta ole kyse, vaan siitä että molempi puoli on varsin väsynyt. Vaimo tekee kovaa duunia kahden lapsen kanssa 24/7. Minä käyn vaan duunissa ja rakennan taloa. IMO kovempi duuni sillä on..
Tietysti väsymys on osa sitä arvostuksenpuutetta, koska avunpuute väsyneenä on konkreettinen käsillä oleva juttu ja talon valmistumisen eteneminen ei ole.
Jos epämääräinen teoriani on oikeassa sinun pitää yksi ilta puhua, että en taida huomenna mennä raksalle ollenkaan kun pitäisi sitä välillä perheenkin kanssa olla. Ja ostat sillä suhdekrediittejä x-kappaletta haluamiisi asioihin.
exPertti kirjoitti:
Tietysti väsymys on osa sitä arvostuksenpuutetta,
Miten sä nyt asian tohon saat käännettyä?
Puoliso arvostaisi enemmän apuasi hänen työlastinsa helpottamista ja sitä mystistä yhdessäoloa siinä sivussa kuin sitä että talo siellä ottaa ja valmistuu päivä päivältä.
exPertti kirjoitti:Puoliso arvostaisi enemmän apuasi hänen työlastinsa helpottamista ja sitä mystistä yhdessäoloa siinä sivussa kuin sitä että talo siellä ottaa ja valmistuu päivä päivältä.
No joo totta varmasti.
Nää on näitä juttuja joista ei oikein tiedä mitä tehdä. Olen monta kertaa sanonut että laitetaan esikoinen tarhaan, niin saisi enemmän omaa aikaa ja pääsisi helpommalla. Mutta kun se ei käy. Ei kuulemma kehtaa laittaa lasta tarhaan kun itse on kotona..
exPertti kirjoitti:
Puoliso arvostaisi enemmän apuasi hänen työlastinsa helpottamista ja sitä mystistä yhdessäoloa siinä sivussa kuin sitä että talo siellä ottaa ja valmistuu päivä päivältä.
Niin, kun ei me typerät naiset ymmärretä, että ei se talo tekemättä valmistu.
Yhdessä olo varmasti tekee hyvää koko perheelle. Itsensä saa työllistettyä kodin ulkopuolella minkälaisissa harrastus/työ/muu aktiviteetti -kuvioissa halutessaan ihan loputtomiin, mutta se on aina muulta perheeltä pois, oli tekemisen lopputulos miten ylevä tahansa.
exsu kirjoitti:Niin, kun ei me typerät naiset ymmärretä, että ei se talo tekemättä valmistu.
Yhdessä olo varmasti tekee hyvää koko perheelle. Itsensä saa työllistettyä kodin ulkopuolella minkälaisissa harrastus/työ/muu aktiviteetti -kuvioissa halutessaan ihan loputtomiin, mutta se on aina muulta perheeltä pois, oli tekemisen lopputulos miten ylevä tahansa.
exPertti kirjoitti:Niin, muistaakseni olet kirjoittanut tyyliin "kaikki lomani ja vapaa-aikani on mennyt kämpän rakentamiseen ja tuleekin menemään vielä pitkän aikaa".
Siis kokemukseni naisista on, että he eivät arvosta lähellekään miesten kuvittelemalla tavalla miesten fyysisiä suorituksia perheen yhteiseksi hyväksi.
Siis en toki mitään eroa manaa Masalle, mutta muuten tämä Pertsan huomio tuo mieleen takavuosina lehdestä lukemani luonnehdinnan, jonka mukaan suomalaisen avioeron tragiikka on siinä, että eroava nainen valittaa ex-miehensä kyvyttömyyttä ilmaista rakkautta ja helliä tunteitaan, vaikka miehen omin käsin korpeen rakentama hirsimökki oikein huutaa "minä rakastan sinua!".
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
urpiainen kirjoitti:vaikka miehen omin käsin korpeen rakentama hirsimökki oikein huutaa "minä rakastan sinua!".
Sen jälkeen kun joku lipeväkieli latinoluikuri tulee kuiskuttamaan bellabellaa tarpeeksi, se mökki huutaa vain "minusta kuuluu puolet sinulle vaikka et pistänyt rikkaa ristiin!"
Avioliitto on ihmeellinen asia. Sen avulla kaksi olentoa kestää vaikeudet joita heille ei olisi tullutkaan jolleivät he olisi menneet naimisiin! -Lucky Luke
urpiainen kirjoitti:nainen valittaa ex-miehensä kyvyttömyyttä ilmaista rakkautta ja helliä tunteitaan, vaikka miehen omin käsin korpeen rakentama hirsimökki oikein huutaa "minä rakastan sinua!".
Ei meillä onneksi eromisesta ole sivuttukaan, mutta tuo ylläoleva on kyllä totta.
Siinä missä minä osoitan välitämiseni ja rakkauteni tekemällä kaikkeni perheen eteen rehkimällä ja laittamalla kaikki rahani likoon, vaimo olisi tyytyväinen kun saisi hartiahieronnan ja hivenen romantiikkaa.
Tunnustan olevani yhtä romanttinen kuin kaivon kansi.
So Hard kirjoitti:
Sen jälkeen kun joku lipeväkieli latinoluikuri tulee kuiskuttamaan bellabellaa tarpeeksi, se mökki huutaa vain "minusta kuuluu puolet sinulle vaikka et pistänyt rikkaa ristiin!"
urpiainen kirjoitti:vaikka miehen omin käsin korpeen rakentama hirsimökki oikein huutaa "minä rakastan sinua!".
Sen jälkeen kun joku lipeväkieli latinoluikuri tulee kuiskuttamaan bellabellaa tarpeeksi, se mökki huutaa vain "minusta kuuluu puolet sinulle vaikka et pistänyt rikkaa ristiin!"
Mun mielestä toi Masankin keissi osoittaa, että näissä tapauksissa on jotenkin sovinistisen likinäköistä olla näkemättä vaimon panosta rakennukseen.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
So Hard kirjoitti:
Sen jälkeen kun joku lipeväkieli latinoluikuri tulee kuiskuttamaan bellabellaa tarpeeksi, se mökki huutaa vain "minusta kuuluu puolet sinulle vaikka et pistänyt rikkaa ristiin!"
Tulitikkuaski ratkaisee tuon ongelman.
Kertojalla on vähitellen kertyneitä muistikuvia ja muita "todisteita" siitä, että hän on aiemmin ollut merkittävä ajattelija.
urpiainen kirjoitti:
Mun mielestä toi Masankin keissi osoittaa, että näissä tapauksissa on jotenkin sovinistisen likinäköistä olla näkemättä vaimon panosta rakennukseen.
Masa puhuu aika kauniisti vaimonsa jaksamisesta lasten kanssa ja yrittää järjestää sitä yhteistä aikaakin, kun ymmärtää tarpeen. Tuo "rahojen uhraaminen perheelle" särähti itselläkin naisnäkökulmasta vähän korvaan, kun harvemman äitiys/hoitovapaan tuloista tosiaan kauheasti osallistutaan talonrakennustalkoisiin. Näkisin, että siinä tilanteessa kaikki sisään tuleva raha on jollain tapaa yhteistä.
urpiainen kirjoitti:
Mun mielestä toi Masankin keissi osoittaa, että näissä tapauksissa on jotenkin sovinistisen likinäköistä olla näkemättä vaimon panosta rakennukseen.
Siis kuka ei näe?
exsu kirjoitti:
Tuo "rahojen uhraaminen perheelle" särähti itselläkin naisnäkökulmasta vähän korvaan, kun harvemman äitiys/hoitovapaan tuloista tosiaan kauheasti osallistutaan talonrakennustalkoisiin.
Uhraaminen? Särähti?
Olisiko siis pitänyt jättää mainitsematta että mun kaikki rahani menee perheeseen?
Jaa, en mä nyt tota allekirjoita. Lähinnä ahdistaa ajatus siitä, että siinä kohtaa kun yhteisestä päätöksestä pariskunnan toisen osapuolen tulot hilataan alas, aletaan perheen ainoan työssäkäyvän rahoista puhumaan "omina" joita sitten uhrataan sille muulle perheelle. Työttömyys nyt on harvemmin yhdessä suunniteltua, joten se ei tilanteena ole täysin verrannollinen. Tietysti myös siinä tilanteessa perheen sisääntulevan rahan ohjaantuminen aiempaa laajemmin yhteiseen käyttöön seuraa luontaisesti.
