Katsoin leffan

[Dumiz]

AIKA KOVA ON PUUTE"!

[NuoriDaavid]

^ romantiikan puute.

Kuten John Lennon sanoi
♪
All you need is love
All you want is sex
All you have is porn ♪

[NuoriDaavid]

Eilen töllöstä taas Alien 2:n

Hyvä leffa, mutta aivan pikkasen nyt häiritse katodisädeputkinäytöt ja se, että Burke kaivoi salkustaan printin, joka oli tulostettu rivitulostimella.

[So Hard]

Eilen töllöstä taas Alien 2:n

Hyvä leffa, mutta aivan pikkasen nyt häiritse katodisädeputkinäytöt ja se, että Burke kaivoi salkustaan printin, joka oli tulostettu rivitulostimella.

Et ymmärrä. Alus on sisustettu antiikki-chic -tyylillä.

[NuoriDaavid]

Eilen töllöstä taas Alien 2:n

Hyvä leffa, mutta aivan pikkasen nyt häiritse katodisädeputkinäytöt ja se, että Burke kaivoi salkustaan printin, joka oli tulostettu rivitulostimella.

Et ymmärrä. Alus on sisustettu antiikki-chic -tyylillä.

No joo. Mä kyllä mietien leffan aikaan, että toki tulevaisuudessa voi olla, että antiikkityylinen teknologia on muodissa, mutta tuntuu epätodennäköiseltä, että sitä kuitenkaan käytettäisiin suuryrityksissä ja armeijassa.

[elco]

Katottiin eilen Drive.

Kamalaa väkivaltaa. Ei se mitenkään paska ollut kyllä, mutta liikaa kamalaa väkivaltaa.

Kaikista Ron Perlmanin leffoista tulee aina fallout (siis peli) mieleen.

[Gat]

Eilen telkusta Aliens eli Alien kakkonen. Paras niistä, kolmonen on paska mm. koska mitätöi kakkosen tyydyttävän loppuratkaisun. "Resurrectionilla" oli joitain ansioita.

Tää oli kai se "Directors Cut" jota en ole vaivautunut katsomaan ostamaltani DVD:ltä, ja olihan siinä hyvää lisäkamaa, erityisesti automaattiohjautuvat konekiväärit. Kumma että noihin kaikkiin kohtauksiin perustuen alkuperäiseen leffaversioon onnistuttiin leikkaamaan sen typistetyn juonen puitteissa kuin saumattomasti.

Teknoloogiasta, että mistäs ne olis tienneet tai pystyneet lavastamaankaankaan jotain nykytiajan käyttöliittymiä. Vaikka tietokoneet leffoissa oli yleensä lähes tekoälyä. Aliensissa kuitenkin söpöä, että oli ruutiaseet eikä kuvitteelliset laserpyssyt.

Sitten Star Trekissä kai EKANA oli "Dark Star" eli Musta Aukko, jolle ei vielä ollut nimeä, tietokoneeseen työnnettävät levyt ja "poimuajo" joka nyttemmin harkiten olisi jopa mahdollinen, jos olisi ihan vitusti energiaa.

"Avaruusasema Alfan" eli "Space 1999" "Eagle"-aluksia taas Nasan foorumin insinörtitkin pitävät erittäin sopivana mallina kuualukseksi (miinus se antipainovoima ja ihmemoottorit), ja ihan kummasti saman näköisiä "paperiraketteja" on virallisesti esiteltykin.. toteuttamatta. Vaikka siinä sarjassa oli kökkojä muovinaamarihirviöitä ja tietokoneen monitoritkin mustavalkoisiä putkijutskia.

[Mirkku]

Olen nyt viikon sisällä kattonu kolme Twilight-leffaa.

Onhan tää jo tuttu? http://www.twilightmoms.com/

Ei ole tuttu... eh... onneksi

Mä olen joskus aikaa sitten nähny tosta sarjasta ekan osan ja senkin tuplanopeudella. Nyt päätin, että katson kaikki putkeen, vaikka sisulla. Ja ylläripylläri... mä tykkäsin niistä .

Mut ehkä mä vaan tyydyn haaveilemaan omasta "vampyyrista/ihmissudesta"... (tai kiihkeääkin kiihkeämmästä suhteesta?)

Nonnii. Katsoin just viimeisen osan Twilight-sarjasta. Breaking Dawn, osa 1. Ihan hirveetä tuubaa! Tuhlasin jus lähes 2h elämästäni turhaan

[Manaaja]

Moon. Oikein nautittava tunnelma, mutta pienet aukot tarinassa eivät irroita ihan täysiä pisteitä. Neljä scifitähteä viidestä.

[Nergal]

Jestas, tämä rainahan oli Uwe Boll mallia. Oli joku uutinen että löytyy yhteneväisyyksiä norjan pikku ammuskelijaan. No tottahan se, mutta ei Uwe setä osaa elokuvaa tehdä. Kyllä tämän katsoi kerran vaikka ei krapulaa ollutkaan.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=EJsa-iemNwk[/youtube]

[exsu]

Eilen kaksi nappivalintaa sunnuntaifiilikseen.

Ekana The kids are all right oli hauska, visuaalisesti kiva ja muutenkin pääosin kovin hyväntuulinen olematta sentään hattarahömppä. Draamaa ja suruakin oli. Neljä tähteä viidestä.

Toinen räjäytti pankin täysin. Parasta mitä olen aikoihin nähnyt! Lukija oli alkuun pakahtumiseen saakka rakkaudentäyteinen ja liikkis, lopussa niin surullinen, että mieskin vielä pahoitteli nukkumaan mennessä, kun jäi niin haikea fiilis. Iski ihan täysillä, suosittelen! Viisi viidestä.

[Haemaeraemies]

Jestas, tämä rainahan oli Uwe Boll mallia. Oli joku uutinen että löytyy yhteneväisyyksiä norjan pikku ammuskelijaan. No tottahan se, mutta ei Uwe setä osaa elokuvaa tehdä. Kyllä tämän katsoi kerran vaikka ei krapulaa ollutkaan.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=EJsa-iemNwk[/youtube]

Siis Uwe Bollin leffaksi tuo oli imdb-mittarilla tasoa 9.0. Kertaakaan aiemmin en ole yhdeltä istumalta kyennyt miehen elokuvia lusimaan putkeen, mutta tuo, tuohan oli suorastaan hyvä monessa kohtaa. Sisälsi paljon asioita joita ei Uwen leffoissa ole paljoa näkynyt : Suoraa & epäsuoraa yhteiskunta-kritiikkiä, melkein siedettävää näyttelyä ja JUONENKÄÄNNE JOKA EI NÄY KILOMETRIEN PÄÄHÄN.

Oikeasti, olin niin hämmästänyt tosta elokuvasta että jouduin kesken leffaa soittamaan kaverille, että et usko mitä katon, ja vielä tykkään tästä

Uwe sai käsittääkseni aivoinfraktin tuota kirjoittaessa / tehdessä, että en tiedä onko sillä syynsä..

[Nergal]

http://www.imdb.com/video/imdb/vi582131993/

Tämähän oli loppupeleissä ihan hauska, ainakin positiivinen yllätys.

[Lolita]

Katsoin eilen Humisevan harjun. Heathcliff FTW!

[nowaysis]

Låt den rätte komma in

Verisen kaunis esiteinien rakkaus- ja kostotarina 1980-luvun alun tukholmalaislähiöstä. Iiiihana

Kuusi viikkoa sairastaessani katsoin noin sata muutakin, mutta en taida jaksaa spammata ketjua niillä.

[scarface]

Pussikaljaelokuva. Tykkäsinpä muuten aika rutosti! Sanailu poikien kesken oli tosi hauskaa, lyhyttä, nokkelaa, semmosta "kätevää". Antasin lähes 4 tähtee viidestä. Ainakin 3,5.

[Lolita]

Katsoin eilen Humisevan harjun. Heathcliff FTW!

Mikä, kenen, milloin?

TV-elokuva vuodelta 2009, ostin dvd:n halvalla. Pääosassa tämä komistus.

Tänään katsoin The Breakfast Clubin.

[Nergal]

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=bKRxDP--e-Y[/youtube]

Ööö... En osaa sanoa oikein mitään.

Elokuva kertoo synkänpuoleisen tarinan sisarusparista, jota elämä on lapsuudesta saakka paukutellut päähän vähemmän jaloa metallia olevalla lusikalla. Veli Oscar (Nathaniel Brown) asuu Tokiossa, jossa hän elättää itsensä huumekaupalla ja lennättää myöhemmin diilaustuloillaan myös siskonsa Lindan (miellyttävän persoonalliset piirteet omaava Paz de la Huerta; Choke, 2008) luokseen. Tokioon saavuttuaan Linda päätyy yökerhoon strippariksi ja seksisuhteeseen pomonsa kanssa. Oscar ei Lindan ura- ja miesvalinnasta ole mielissään, eikä Linda vastavuoroisesti pidä siitä, että Oscar sekaantuu huumeisiin. Päätarina on kuitenkin vain kapea kehys, jonka sisään varsinainen sisältö asettuu.

Enter the Void on teknisessä mielessä raikas ja erittäin ansiokas. Jo heti hengästyttävästä alkutekstijaksosta asti on selvää, että Noén tyylitaju voi yhtä hyvin kuin aina ennenkin. Hypnoottiset kuvavälkyttelyt, DMT-trippijaksot ja niihin yhdistetty nerokas äänimaailma (säveltäjänä jälleen kerran Irréversibleenkin musiikit työstänyt Thomas "Daft Punk" Bangalter) eivät ehkä Noén tyylittelyyn jo tottuneille ole aivan uusinta uutta, mutta toimivat silti moitteetta. Heti elokuvan alkupuolella katsoja asetetaan päähenkilöveljen pään sisään ja tapahtumat nähdään ja koetaan hänen kauttaan (näin ollen katsoja näkee jakson aikana kuvassa myös päähenkilön silmänräpäykset). Point-of-view -asetelma on hyvin samankaltainen Kathryn Bigelow'n Strange Daysissä (1995) nähtäviin muistitallenneotoksiin verrattuna (elokuva, jonka Noé itsekin mainitsee innoittaneen POV-kokeilujaan). Myöhemmin kamera asemoituu third-person -näkymään päähenkilön takaraivon taakse.

Hämis saattaa pian vaikka tykätä.

[nowaysis]

Lukija oli alkuun pakahtumiseen saakka rakkaudentäyteinen ja liikkis, lopussa niin surullinen, että mieskin vielä pahoitteli nukkumaan mennessä, kun jäi niin haikea fiilis. Iski ihan täysillä, suosittelen! Viisi viidestä.

Minusta se oli alkupuoleltaan äärimmäisen errrrrroottinen, keskiväliltä sairaan ahdistava syyllisyydessä pyöriskelyineen ja lopussa vapauttava.

Poika nuorena ja vanhana sekä Bruno Ganz

[Manaaja]

Män som hatar kvinnor

Tässähän oli ihan suuren maailman meininkiä. Toimi.

4/5

[sivustahuutaja]

^ girl with dragon tattoo oli myös hyvä. Pitänee joskus verrata tuohon ruotsalaiseen.

[RolloTomasi]

Låt den rätte komma in

Verisen kaunis esiteinien rakkaus- ja kostotarina 1980-luvun alun tukholmalaislähiöstä. Iiiihana

Tinker Tailor Soldier Spy oli vielä parempi.

[nowaysis]

En voi vielä ottaa kantaa. LDRKI sais kuitenkin kuulua peruskoulun opetussuunnitelmaan pakollisena.

[exPertti]

Lopultakin oli aikaa katsoa "Kaamea kankkunen".

Nauratti, mikä ei ole ihan selvä juttu nykyleffoissa. "Here you go officers".

Varekset Huhtikuun tytöt ja Sukkanauhakäärme katsottu myös.

Ihan katsottavaa, mutta kyllä Törhönen selkeästi kakkosketjun varamies on. Ehkä huhtikuun tytöt olivat parempi kuitenkin. Jäin kyllä pohtimaan miten huhtikuun tytöt avautuvat kerronnallaan jos ei ole lukenut kirjaa. Muutama ratkaisu meni aika helposti ohi.

[NuoriDaavid]

Midnight in Paris

tavallaan ihan hauska, mutta jää harmittavan pintapuoleiseksi. Myös lopun "tarinan opetuksen" olisi voinut jättää alleviivaamatta. Kummallinen leffa: oli katsoessa viihdyttävä, mutta arvostellessa hötöinen ja täynnä reikiä.

Kävin pitkästä aikaa ihan oikeassa leffateatterisas elokuvissa. Minusta tämä oli kaikenkaikkiaan loistavaa viihdettä. Todella hauska; jotenkin sai kaikkiin kliseisiin asetelmiinsakin todella häpeämättömän kepeän otteen, ikään kuin tuhannet muut leffat ja kirjat ottaisivat nämä samat kliseet niin raskassoutuisen tosikkomaisesti, että vain silloin niiden kliseisyys on häiritsevää, kun taas tämä leffa vain seilaa niiden yli esimerkillisesti. Tarinan opetuksen rautalankavääntö häiritsi kyllä minuakin, mutta olihan siinä tietysti kuitenkin omat twistinsä siinäkin: ensinnäkin, päähenkilön nemesis Paul oli jo saman opetuksen sanallistanut, ja toiseksi tätä rautalankajaksoa seurasi aika suoraan hersyvän absurdi juttu yksityisetsivän kohtalosta, joka hölmöydessään jotenkin nauroi samalla koko opetuksen vakavuudelle.

Syvällistä tästä ei saa tekemälläkään, mistä juontuu kai tuo Suvisen huomio siitä, että arvostellessa substanssi vähän katoaa. Mutta syvällisen vastakohta ei aina ole pinnallinen; tässä tapauksessa ehkä kepeä, kupliva, riemukas, hauska. Nautin.

Tykkäsin. Olikohan se Hemingway oikeasti noin yksinkertaisen oloinen tyyppi?

Salvador Dalí oli mielestäni hauskin näistä 20-luvun tyypeistä.