NuoriDaavid kirjoitti:
No kyllä mä muistan ihan lukion uskontotunneilta, että Raamattu koottiin joskus, oliko se 300-luvulla ja äänestämällä, eli kirkolliskokoukset tai mitä ne sitten oli, äänestivät mitä kirjoituksia otetaan mukaan ja mitä ei. Eli ei Raamattu pudonnut taivaasta valmiina kirjana vaan se on äänestämällä koottu kirjoituskokoelma erillisistä, monista kirjoituksista. Osa kirjoituksista otettiin mukaan, osa ei.
Mutta eihän se silti estä sitä, etteikö voisi ajatella, että Jumalan käsi ohjasi äänestystä ja aiempia kirjoittajia ja joka kirjain oli kirjaimellista absoluuttista Jumalaa sanaa.
Ei se ole vain siitä kiinni että Raamattu koottiin komiteatyönä, vaan että niissä mukaan otetuissakaan ei ole yhtenäistä maailmankuvaa tai teologiaa. Jos meille sellaista koulussa syötetään, se tulkinta on meidän uskontomme hatusta vetämä. Samalla tapaa jokainen lahko ja Petri voivat mielivaltaisesti todistaa Raamatulla ihan mitä vain kukin haluavat.
Menee niinkuin teologian emeritusproffa Heikki Räisänen aikas hyvänä Raamatun oikeasti tuntevana sanoo:
"Jos luterilainen kirkko ja muut kristilliset kirkot olisivat rehellisiä, ne myöntäisivät sen ilmiselvän tosiasian, että niiden opit perustuvat sopimuksenvaraisiin valikoimiin Raamatun kohtia ja tiettyinä kirkkohistoriallisina tilanteina tärkeäksi koettuja ajatuksia."
"
Kristityllä ihmisellä on todellisuudessa täysi vapaus olla uskomatta sitä, mitä ei enää voi uskoa. Mitään “alkuperäistä”, yhtä muuttumatonta oppia ja uskoa ei ole ollut koskaan olemassakaan, vaan heti alun pitäen kristinuskossa esiintyi monia erilaisia tulkintoja.
Raamatussa on paljon oppeja, joita nykyihminen ei voi kuin tuomita moraalisesti epäoikeudenmukaisiksi, vääriksi ja epäeettisiksi. Myös Raamatun moraalinen kritiikki kuuluu nykyaikaiseen raamatuntutkimukseen. Kritiikin kohteena voi olla vaikkapa Vanhan testamentin Jumalan raakuus ja epäoikeudenmukaisuus muita kansoja kohtaan. Myös Raamatun käytön historia voi olla kritiikin kohteena.
– Raamatulla puolustetut historian vääryydet eivät aina ole perustuneet “väärään tulkintaan” – päinvastoin, Raamattua on ehkä luettu aivan oikein. Joidenkin vääryyksien, kuten juutalaisvastaisuuden, juuret ovat jo Raamatussa itsessään, Räisänen sanoo.
http://freepathways.wordpress.com/2010/ ... -raisanen/
Minä nykyään kummeksun, että miksi mokoman kirjakokoelman yleensä sanotaan olevan "Jumalan sanaa"? Miksi se sellaista olisi ja minkä Jumalan sanaa? Sen kertomusten heimojumalanko? Käsitys siitä Jumalasta on niistä tarinoista, jotka eivät olekaan luonnontieteellisesti tai historiallisesti tosia. Siispä ainakaan sitä Jumalaa ei ole olemassa Sanaansa sanomaan. Mutta Raamattuun vetoamalla saa arvovaltaa omille ajatuksilleen samalla teeskennellen nöyrää.
So Hard kirjoitti:Gattacalle ja Petrille on yhteistä omaan dogmaansa tuijottaminen ja tavaton vaikeus sietää sitä, että joku elää ja ajattelee toisella tapaa. Vaikea sanoa onko Gattacan uskisfobia jopa pahempi kuin Petrin homofobia, kun Petri ei sentään lähtökohtaisesti julista homoja pahoiksi ihmisiksi, vain syntisiksi.
Juu, on psykopatologiassani tuota, myönnän.
Seli-selittelen, että minulle itselleni se on alalla kuin alalla paremminkin dogmaattisuuden vastustamista (enhän tykkää sellaisesta edes luonnon- ja eläinsuojelussa) ja myös luontaista auktoriteettivastaisuuttani.
Samalla lailla ja enemmän vituttavaa minusta on esimerkiksi länsimainen filosofia ja monien kitinäläisten päähänpinttymät. Uskovaisuus on tässä minulle lähinnä se helpoin maali, helpompaa kuin eläinrääkkäys. Ja ne mulkuthan jos ketkä vetoavat Auktoriteettiin omia asenteitaan puolustaakseen.
Sitten olen lukenut kai vähän liikaakin Dawkinsia, Hitchensiä (RIP), Dennettiä ja Harrisia, nämä aktiivisen ateismin "Four Horsemen". Ja yksinäisenä kuijottajana kason sitten globaalista näkökulmasta, että sekä kristillinen että islamilainen fundamentalismi on oikeasti vakava poliittinen uhka. Lainsäädännössä, tieteessä, taiteissa, ihmisoikeuksissa. Vaikka Suomessa ovat harmittomia hörhöjä joo.
Myöskin oma pakkoneuroottinen psykopatologiani ja epävarmuuteni. Usein koen ihan hukkuvani ihmisten erilaisiin maailmanselityksiin ja asenteisiin. Minä en osaa terveesti vain sivuuttaa useimpia, vaan juuri niitä minulle vastenmielisimpiä minun pitää yrittää analysoida. Sen jälkeen vittuunnun että mitä ne ihmiset ovat jotka tuollaisia selittävät.
Demonisoidako ne sitten suorastaan "pahoiksi ihmisiksi", en tiedä.
Kumminkin esimerkiksi Petri on mies, joka nauttii maailmanselityksestä jossa maailmaa hallitsee uhrilihan käryä haistellut massamurhia komentanut heimojumala ja hyvänä uutisena pääsee Petrin kanssa Taivaaseen jos uskoo Jeesukseen just niinkuin Petri tietää oikein uskoa. (Valitettava sivuasia, että ilman sitä uskoa kuolleet 99.99% kituvat ikuisesti Helvetissä). Lisäksi väitän, että Petri on jopa minun kanssani jäänyt monesti kiinni paskanpuhumisesta jo jutuissaan "raamatun ristiriidattomuudesta". Niihin Petri ei edes vastaa. Samoin Tiede-fissä näkee miten hihhulit postaavat aina samat juttunsa uudelleen ja uudelleen, ollen kuin eivät olisi huomaavinaan miten oikeat asantuntijat ovat ne kreationismihorinät siellä moneen kertaan kumonneet.
Minusta siis vaikuttaa, että Petri ja muut hihhulit oikeastaan jo tietävät valehtelevansa, he eivät vain välitä siitä. Ja tuo sen haluamansa maailmanselityksen puolesta, jonka kuullessaan vähäiselläkin moraalintajulla oleva ihminen sanoisi: "Toivottavasti tuo ei ole totta". Mutta nämä haluavat sellaista. Juu, en keksi muuta sanaa kuin silkka pahuus.
Samaa tietysti muissakin uskonnoissa. "Muslimielämää"-sarjassa ne Koraanin arvovaltaa korostavat ja Koraanin sääntöjä pilkulleen noudattavat muslimioppineet kirkkain silmin valehtelivat, että Koraanissa kunnioitetaan muita uskontoja. Kun siellä minkä käännöksen mukaan selvästi kehoitetaan tappamaan vääräuskoiset ja vääräuskoiset joutuvat Helvettiin. He siis toisaalta kunnioittavat Koraania mutta samalla valehtelevat siitä. Uskovatko he edes oikeasti? Sanoisin, että eivät usko, uskovaisuus on vain lupalappu kieroilulle ja sairaille kuvitelmille luottaen että uskontoja kunnioitetaan.
Sitten sekin, että minulla ei ole suvussa uskovaisia. Ehkä teillä on, ja silloin ne ovat tietysti niiiiiin ihania ihmisiä. Ulkopuolelta katsoen minusta ne kaikki näyttävät mulkuilta, suloisintakin uskovaismummoa myöten.
