Haemaeraemies kirjoitti:Käytöstä rankaiseminen ei saa ketään lopettamaan, mutta voi helposti ajaa kauemmas lopettamisesta. Sen takia Portugalin malli toimii, samoin kuin valvottu aineiden jakaminen addikteille. Vuorokauteen tulee lisää tunteja heti kun saadaan aikaa pois kaman perässä juoksemisesta, ja apua voi hakea helpommin, kun ei tarvitse pelätä kaiken maailman sanktioita.
No on tässä kuitenkin se, että Suomessa huumeiden, myös mietojen, käyttö on tilastollisesti tavattoman harvinaista vaikka Keski-Eurooppaan verrattuna. Sikäli kun katsotaan tämän olevan toivottu paikallinen poikkeus eurooppalaisesta kulttuurista, niin voidaan myös ajatella, että tiukan huumelainsäädännön fokus ei ole käyttäjissä vaan nimenomaan niissä, jotka eivät käytä, ja joiden ei haluta alkavankaan käyttää. Tämä ilmeinen näkökulma unohtuu joskus niiltä, jotka työskentelevät tai toimivat käyttäjien parissa. Olen ymmärtänyt, että tämä näkökulma on virallinen peruste kolmelle suomalaisen huumelainsäädännön kummallisuudelle:
(i) käytön rangaistavuus
(ii) ei eroa mietojen ja vahvojen huumeiden välillä
(iii) tiukka suhtautuminen korvaushoitoihin
(disclaimer: yllä en itse ota kantaa kohtiin (i)-(iii) tai hahmottelemani "virallisen perusteen" oikeutukseen)
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."