Minusta tuntuu taas siltä, että tässä tarinassa mies on juuri se aktiivisempi ja sosiaalisempi, joka hakee enemmän kokemuksia ja asioita joita sitten jakaa. Toisen kuulumisista kiinnostuminen ei voi olla väkisin tehtyä, vaan sen pitää tulla siitä, että ihan aidosti kiinnostaa eikä velvollisuudesta.Melnais kirjoitti:Kummasti naisella olisi kiinnostusta miehen suppeaa elinpiiriä kohtaan. Ei tietenkään viihtymistään voi toisen harteille asettaa, mutta kyllä parisuhteessa toisen kuulumisten kuuluu kiinnostaa ihan ilman uusilla harrastuksilla hankittua lisäarvoa. Tietysti sitä voi (ja varmasti oman itsen vuoksi kannattaakin) laajentaa kuvioitaan kodin ulkopuolelle, se vain ei poista sitä tosiseikkaa että arki saman ihmisen kanssa tuntuu olevan se vaikein asia, eivät toisen aktiviteetit.
Myöskin mieheltä kohtuullisen munattomasti hoidettu tilanne. "Loittonen sinusta koska sun jutut on tylsiä, sun tyttökaverit on paljon mielenkiintoisempia."
Minä en edes tulisi kotiin jos jutut olisivat joka päivät "mitä mä laitan päälle", "kato mitä ostin tänään" tai "hitto kun se päivähoitotäti on niin joustamaton, mä hain sen tänään 16:20 ja se mesos kun olis pitäny hakee 16:15." Jos itsekin tunnistaa ja tunnustaa omien juttujensa arkisen rutikuivuuden, pitää mennä hankkimaan niitä juttuja. Jos on kaiken aikaa läsnä, ei synny myöskään kaipausta. Pahin virhe parisuhteessa on unohtaa oma elämä ja itsensä, koska samalla kadottaa sen ihmisen johon toinen viehtyi. Se voi kadota äitiyden ja kakkavaipojen alle tms. jos ei siitä pidä huolta.
Tuskin mies on tietoisesti mitään "loittonen susta" -signaalia antanut, minä haistan tässä enemmän itsetunto- tai alemmuuskompleksia siitä, että huomiota saavat muut(kin). Huomionkipeyttä voi oppia annostelemaan ja parisuhdetta parantaa se, ettei tukahduta toista.