urpiainen kirjoitti:Joo. Alan riskitekijöitä. Joskus viime vuosituhannella olin nuorena ylioppilaana kesätöissä sairaala-apulaisena suljetulla psykiatrisella osastolla, jossa yksi pakkohoidossa oleva lueskeli innokkaasti Russellin Länsimaisen filosofian historiaa ja halusi keskustella Hegelistä. No, keskustelin. Ja kun tulin viikonloppuvapaan jälkeen takaisin töihin, kyseinen jamppa oli lääkitty sellaiseen aika tujuun pöhnään jossa ei liiku ajatus eikä ruumis. Oli kuulemma puhunut niin kummallisia maailmanhengestä, historian kehityskulusta, ristiriitojen ykseydestä ja ties mistä esoteerisesta, että lääkitystä täytyi vahvistaa.
urpiainen kirjoitti:Joo. Alan riskitekijöitä. Joskus viime vuosituhannella olin nuorena ylioppilaana kesätöissä sairaala-apulaisena suljetulla psykiatrisella osastolla, jossa yksi pakkohoidossa oleva lueskeli innokkaasti Russellin Länsimaisen filosofian historiaa ja halusi keskustella Hegelistä. No, keskustelin. Ja kun tulin viikonloppuvapaan jälkeen takaisin töihin, kyseinen jamppa oli lääkitty sellaiseen aika tujuun pöhnään jossa ei liiku ajatus eikä ruumis. Oli kuulemma puhunut niin kummallisia maailmanhengestä, historian kehityskulusta, ristiriitojen ykseydestä ja ties mistä esoteerisesta, että lääkitystä täytyi vahvistaa.
Raja filosofian tohtorin ja suljetun osaston potilaan välillä on veteen piirretty viiva! Toki tässä tapauksessa kyse proosallisemmin oli asianmukaisesta valeasusta.
Ajattele, että jos olisi alkanut höpisemään noita jossakin kiasmassa niin kohta olisi jo vasemmistoliiton kansanedustaja ja ties vaikka kulttuuriministeri. Tasan eivät käy onnen lahjat.
^Näinhän se on, että sama repliikki eri tilanteissa aiheuttaa eri reaktiot. Tietysti samaa asiaakin luonnehditaan eri tilanteissa eri tavalla. Raportti laskettelumatkan sattumuksista vaimolle ja kaverille saattaa olla erilainen. Tai ainakin olisi hyvä olla.
Kertojalla on vähitellen kertyneitä muistikuvia ja muita "todisteita" siitä, että hän on aiemmin ollut merkittävä ajattelija.
Luulin että mulla on jo diabetes mutta tein ite sokerirasituskokeen josta selvisin liehuvin lipuin! Jee! (tässä siis kerrottiin vaivattomuudesta) Lisäksi mua ei kyllä mitenkään vaivaa mutta on tosi ovelaa että mulla on tosi matala leposyke! Voin istua tässä koneella töitä tehden ja syke on 40. Mitähän tuo olis yöllä?
Ai kauhea!!! Kävin toissaviikon pe hammaslääkärissä säryn takia, porailivat hammasta kun olin ollut tyhmä enkä ollut hoidattanut kipeää hammasta ajoissa kuntoon. ... NOH! Hoitivat sen sitten huonosti ja viikon verran sitten särki hammasta ja poskea reissussa... niin paljon, että yöunet menivät.
Tänään oli uusi keikka hammaslääkärissä, aloittivat juurihoidon. Poski on edelleen puutunut, mutta sattuu silti aivan kauheasti... leukaan nyt enemmän. AU!
"Fool me 7 times shame on you, fool me 8 or more times shame on me" -Amy Wong
No niin. Uusimpien kuvien mukaan eturistiside on vioittunut yläpään kiinnityksestä ja on osittain repeytynyt, eli ei ole parantunut aikaisemmin annetun ennusteen mukaan. Polvi kuitenkin pitää alla ja tuen kanssa olen käynyt ottamassa tuntumaa pelikenttiin. Päätettiin tämän uudenkin ortopedin kanssa olla vielä avaamatta polvea.
Ja kun ikää on mittarissa, niin ei sitä enää joka tilanteeseen tartte mennä niin tosissaan. Paitsi sitten Prahan reissulla.
Salille vahvistamaan tukilihaksia ja pelit jatkukoon, kunnes ne loppuu!
Onkohan se normaalia, että juurihoidosta vielä seuraaavana päivänä ei hoidettu hammas siedä ruoan pureskelua? Hirveä viiltävä kipu tuntuu, jos hampaalla erehtyy purra ruokaa.
"Fool me 7 times shame on you, fool me 8 or more times shame on me" -Amy Wong
DitaVonShagwell kirjoitti:Onkohan se normaalia, että juurihoidosta vielä seuraaavana päivänä ei hoidettu hammas siedä ruoan pureskelua? Hirveä viiltävä kipu tuntuu, jos hampaalla erehtyy purra ruokaa.
Mulla on nälkä. Eväänä olleen possupihvin heitti joku innokas jääkaapin siivooja niin syvälle roskikseen, ettei löytynyt, vaikka dyykkasin. Ei siis mitään intoa lähteä ostamaan niitä vihanneksia ja raejuustoakaan, joita oli tarkoitus syödä pihvin kanssa. Onneksi olen vasta käynyt salilla, niin ei tuo nälkä varmaankaan yllätä, ja iltapäivällä saa sitten protskupatukan!
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Alkaa elämä taas voittaa yhden stnan about viikon kestäneen masennusvaiheen jälkeen. Eilinen päivä oli kyllä ihan kamala, mutta kyllä tästä kai kuiville rämmitään - jälleen kerran.
Kelailin tuossa hampaita pestessä, että raahautuisiko tämän vaivan takia lekuriin - vaivannut on/off yläasteiästä saakka. Pahimmillaan taisi olla opiskeluaikana 1980-1990-luvun vaihteessa sekä 2000-luvun alussa. Tuolloin makasin päiväkausia sängyssä, ahmin itseni puolihöperöksi ja vihasin itseäni.
Kävin itse asiassa puhumassa asiasta lekuriin, joka kirjoitti lähetteen "nuppitohtorille" > joka olikin ylipainoinen erikoissairaanhoitaja joka iltaopiskeli psykologiksi. Vakuutuin hänen ammattitaidottomuudestaan kahden session jälkeen ja häivyin.
Jossain takaraivossa nakuttaa, että asiat voisivat olla paremminkin mutta kynnys hakea apua ja kaivaa todennäköisesti tuhansia eurostodollareita terapiaan on sekin aika korkea - semminkin kun ylimääräistä rahaa ei just nyt yllättäen ole.
Työkaveri evästi vetämään neljän päivän buranakuurin (600 x 3) mun akillesjänteen kiinnityskohdan jatkuvaan kipuun eli tulehdukseen. Onko tuossa järkeä? Vedin jo ensimmäisen buranan, kun en muutakaan keksi.
^^
Jos et oo vähään aikaan uusinut lenkkikenkiäsi niin kauppaan hop.
Tuo on ollut työkavereillani apu kipeytyneisiin akilleksiin.
Sonni, porsas sekä apina.
-
Rauno Räsänen:
Olen perehtynyt melkein kaikkiin asioihin ja ymmärrän niitä, jos vain haluan. Ainoastaan omat tekoni, tunteeni ja naisen logiikka ovat jääneet minulle mysteereiksi.
Kelailin tuossa hampaita pestessä, että raahautuisiko tämän vaivan takia lekuriin - vaivannut on/off yläasteiästä saakka. Pahimmillaan taisi olla opiskeluaikana 1980-1990-luvun vaihteessa sekä 2000-luvun alussa. Tuolloin makasin päiväkausia sängyssä, ahmin itseni puolihöperöksi ja vihasin itseäni.
Kävin itse asiassa puhumassa asiasta lekuriin, joka kirjoitti lähetteen "nuppitohtorille" > joka olikin ylipainoinen erikoissairaanhoitaja joka iltaopiskeli psykologiksi. Vakuutuin hänen ammattitaidottomuudestaan kahden session jälkeen ja häivyin.
Jossain takaraivossa nakuttaa, että asiat voisivat olla paremminkin mutta kynnys hakea apua ja kaivaa todennäköisesti tuhansia eurostodollareita terapiaan on sekin aika korkea - semminkin kun ylimääräistä rahaa ei just nyt yllättäen ole.
Suositan avun hakemista. En usko, että siitä ainakaan haittaa on. Eli et häviä mitään, mutta voit voittaa jotain.
Kertojalla on vähitellen kertyneitä muistikuvia ja muita "todisteita" siitä, että hän on aiemmin ollut merkittävä ajattelija.
Sain eilen kortisonia tulehtuneeseen nivelpussukkaan taqi johonkin vastaavaan rimpulaan niin tänään olkapää on sitten niin pirun kipeä ja kaikki sattuu.
Kelailin tuossa hampaita pestessä, että raahautuisiko tämän vaivan takia lekuriin - vaivannut on/off yläasteiästä saakka. Pahimmillaan taisi olla opiskeluaikana 1980-1990-luvun vaihteessa sekä 2000-luvun alussa. Tuolloin makasin päiväkausia sängyssä, ahmin itseni puolihöperöksi ja vihasin itseäni.
Kävin itse asiassa puhumassa asiasta lekuriin, joka kirjoitti lähetteen "nuppitohtorille" > joka olikin ylipainoinen erikoissairaanhoitaja joka iltaopiskeli psykologiksi. Vakuutuin hänen ammattitaidottomuudestaan kahden session jälkeen ja häivyin.
Jossain takaraivossa nakuttaa, että asiat voisivat olla paremminkin mutta kynnys hakea apua ja kaivaa todennäköisesti tuhansia eurostodollareita terapiaan on sekin aika korkea - semminkin kun ylimääräistä rahaa ei just nyt yllättäen ole.
Suositan avun hakemista. En usko, että siitä ainakaan haittaa on. Eli et häviä mitään, mutta voit voittaa jotain.
Paraskin puhuja.
Kottarainen on luokiteltu yhdeksi maailman sadasta haitallisimmasta vieraslajista.
Kelailin tuossa hampaita pestessä, että raahautuisiko tämän vaivan takia lekuriin - vaivannut on/off yläasteiästä saakka. Pahimmillaan taisi olla opiskeluaikana 1980-1990-luvun vaihteessa sekä 2000-luvun alussa. Tuolloin makasin päiväkausia sängyssä, ahmin itseni puolihöperöksi ja vihasin itseäni.
Kävin itse asiassa puhumassa asiasta lekuriin, joka kirjoitti lähetteen "nuppitohtorille" > joka olikin ylipainoinen erikoissairaanhoitaja joka iltaopiskeli psykologiksi. Vakuutuin hänen ammattitaidottomuudestaan kahden session jälkeen ja häivyin.
Jossain takaraivossa nakuttaa, että asiat voisivat olla paremminkin mutta kynnys hakea apua ja kaivaa todennäköisesti tuhansia eurostodollareita terapiaan on sekin aika korkea - semminkin kun ylimääräistä rahaa ei just nyt yllättäen ole.
Suositan avun hakemista. En usko, että siitä ainakaan haittaa on. Eli et häviä mitään, mutta voit voittaa jotain.
Paraskin puhuja.
Tarkoitat, että kun mä en ole mennyt kallonkutistajalle?
Kertojalla on vähitellen kertyneitä muistikuvia ja muita "todisteita" siitä, että hän on aiemmin ollut merkittävä ajattelija.