![Smile :)](./images/smilies/icon_smile.gif)
Pikkunen on kuulemma kellahtanut ensimmäistä kertaa tänään auttamatta mahalleen. Se oli iloinen hetki isomman kanssa. Nyt lähinnä alan pohtia kauhulla sitä, kun isompi alkoi kadota näköpiiristä kovaa vauhtia kaupassa.
![Smile :)](./images/smilies/icon_smile.gif)
Raskainta tais olla se, että kämppä jää aina aamulla kaaoksen valtaan. Töistäpaluun ja lasten ruokinnan jälkeen alat sitten siivota, tehdä seuraavan päivän ruokaa, pyykätä. Sitten onkin iltapalat ja nukutustoimet jonka jälkeen vielä jatkat huoltotoimenpiteitä kunnes kaadut zombiena soffalle tai sänkyyn. Äitiysloman aikaan oli aina ruoka valmiina pöydässä kun tulit kotiin ja kämppäkin muistutti ihmisasumusta.Ylermi Ylihankala kirjoitti:Mites teillä jo työelämään palanneilla sujui työhönpaluu?
...ja sitten mulla ainakin tuli ero.küllküll kirjoitti:Töistäpaluun ja lasten ruokinnan jälkeen alat sitten siivota, tehdä seuraavan päivän ruokaa, pyykätä...jne...Ylermi Ylihankala kirjoitti:Mites teillä jo työelämään palanneilla sujui työhönpaluu?
Niin. Älkää nyt helvetti soikoon kukaan pahastuko, mutta onhan palstallamme monta valittajatyyppiä. Tai ainakin monta, jotka mässäilevät vaikeuksillaan. Hyväksyn sen, koska ilmeisesti heillä ei ole ketään muutakaan, jolle purkaa möykkyään.So Hard kirjoitti: Priorisointikysymyksiä kaikki!
No ei ny sentään. Pari kertaa on kyllä ollut lähellä, että ajaisin kaikki ikkunasta ulos. Kun kaikki kolme alkavat huutaa ja itkeä yhtä aikaa, niin varaventtiili viheltää aika äkkiä. Eleen tosin tekee melko tarpeettomaksi se, että asumme maan tasalla...Kreitsu kirjoitti:^Aletaan olla siis aika lähellä sitä lumihanki, kirves ja perhe -skenaariota vai miten se nyt menikään
"Nokialainen nuoriso-ohjaajamme" haastaa totuuden sanoja. Nuorempana sitä ajatteli asian näin, että "jos ei omalla painollaan suju, niin akka vaihtoon". Toki asiat olivat tuolloin helpompia, ei ollut asuntovelkaa, skidejä, tukka takana ja elämä edessä - elämä joka oli yksi suuri lihallisten nautintojen smorgasbord. Joka lajia sai ja piti maistaa!Ylermi Ylihankala kirjoitti:Siihen voi mennä vuosia ja usein meneekin, mutta tahdosta se on kiinni.
Tää on niin totta. Jos koko elämä, jokainen hetki, pyörii vain kodin & lasten ympärillä, vanhemmat erkanevat toisistaan ja jossain vaiheessa sitä huomaa, ettei olekaan enää muuta yhteistä kuin just ne velat ja lapset.küllküll kirjoitti:Kun saapi nipistettyä laatuaikaa illan silloin, toisen tällöin niin sen voimin jaksaa taas montaa paskaa päivää.
Puhut viisaita, uskon että homma teillä skulaa, onnea ja jaksamista matkaan! =)Ylermi Ylihankala kirjoitti: Jos ei ymmärrä iloita saamisesta, niin se on sitten henkilökohtainen voivoi ja ehkä se lapsi ei sittenkään ollut se oma juttu.
Niiin ja Ylermi sentään puhuu kokemuksella ja onnistumisen tuomalla varmuudella.AngryBird kirjoitti:Tähän topicciin kirjoitettujen viestiensä perusteella Ylermi taitaa sittenkin olla viisas ja hyvä ihminen.
Ei se miettiminen aina vain auta, vaikka miten päin pyörittelisi. Helposti tekee virheen ja kuvittelee liikaa vaikka kuinka realistisesti sen yrittäisi tehdä ja itsetuntemusta löytyisikin sen osilta.Georgina kirjoitti:
Yllämainittu lainattuna siksi että monesti sivustaseuraavana niin toivoisi että ihmiset miettisivät näitä asioita enemmän etukäteen. Koska jos sen lapsen saatuaan huomaa että tämä ei nyt ollukaan mun juttu niin taas on yksi (tai useampi) ihmiselämä huonolla alulla, lasta kun ei voi palauttaa. Malttakaa mielenne, mielipide "en halua lasta" on paljon helpompi vaihtaa tarvittaessa kuin "haluan lapsen nyt!"
Musta jo se että on ajatellut asian perinpohjin on minusta hyvä. Vaikka esim. sulla nyt kaduttaisi valinta niin uskon että niinsanotusti "seisot valinnan takana" ja sulla on pyrkimys olla hyvä äiti. Olen varma että se riittää asian saavuttamiseen! Jos lapsi tehdään heppoisin perustein, ei ongelmien saapuessa varmasti ole samalla tavalla eväitä käsitellä niitä.RP kirjoitti:Ei se miettiminen aina vain auta, vaikka miten päin pyörittelisi. Helposti tekee virheen ja kuvittelee liikaa vaikka kuinka realistisesti sen yrittäisi tehdä ja itsetuntemusta löytyisikin sen osilta.
Mutta, mä en ole Ylermi, ja olen sitä mieltä että pahin mahdollinen juttu ikinä on laittaa parisuhde tauolle minkään asian takia.