Vesper kirjoitti:Oma empiirinen kokemukseni taas on osoittanut, että mies on kotona ihan perusflunssassakin niin s*atanan kipeä ja palveltava tapaus, ettei mitään rajaa.
Mutta töissä tietysti mies kokee olevansa korvaamaton, joten sinne on mentävä vaikka henki viimeisiä pihisis.
Lisäsin yhden sanan, niin olen kuullut minullekin kerrottavan
NuoriDaavid kirjoitti:Yleisesti ottaen kyllä on hyvin usein niin, että naiset kaipaavat saikkua, jos vähän nokka tuhisee...
Yleisesti ottaen kyllä on hyvin usein niin, että lääkäri on ensimmäiseksi kirjoittamassa sitä saikkulappua vaikka pakkosaikutettu haluaisi mielummin tietää mikä vaivaa ja tarviiko lääkkeitä.
Tässä kohtaa liputan liikunnan puolesta ja julistan, että kivunhallinta ei liity sukupuoleen, vaan kokemuspohjaan ja yleiskuntoon. Lyhyesti sanottuna; liikunnan kautta oppii tuntemaan omat kiputilat - lääkkeillä oppii unohtamaan ne.
Ja ehkäpä me hoivaviettiset nartut pyydetään sitä saikkua sinne työpaikalle, ettei tartutettaisi työkaverillekin flunssaa. Miestähän stereotypisesti näissä asioissa kiinnostaa tasan oma napa.
Kun tässä kesän aikana juoksin lääkäriltä toiselle tämän juuri selvinneen sairauteni takia (josta en siis silloin tiennyt), jokainen lääkäri viimeistä lukuunottamatta tarjosi muutaman päivän sairaslomaa ja lihasrelaksantti+kipulääke-komboa ilman aikomustakaan kuunnella tarkemmin.
AngryBird kirjoitti:Kun tässä kesän aikana juoksin lääkäriltä toiselle tämän juuri selvinneen sairauteni takia (josta en siis silloin tiennyt), jokainen lääkäri viimeistä lukuunottamatta tarjosi muutaman päivän sairaslomaa ja lihasrelaksantti+kipulääke-komboa ilman aikomustakaan kuunnella tarkemmin.
Syyttämättä ketään, niin yleensä ei kannata juosta lääkäriltä toiselle, vaan mennä samalle lääkärille uudestaan.
Kun menee uudelle lääkärille, hän tavallaan aloittaa aina alusta. Kun menee samalle uudelleen, niin homma etenee paremmin. Yleensä. Ei tietenkään päde aina, mutta yleensä näin.
Kertojalla on vähitellen kertyneitä muistikuvia ja muita "todisteita" siitä, että hän on aiemmin ollut merkittävä ajattelija.
Mun kokemus on osoittanut, että saikun määrääminen on lääkärikohtaista. Flunssa yms. tapauksissa joku lääkäri kysyy haluanko saikkua, toinen määrää kysymättä ja kolmas ei edes ota asiaa puheeksi, jos itse en ole ottanut.
AngryBird kirjoitti:Yleisesti ottaen kyllä on hyvin usein niin, että lääkäri on ensimmäiseksi kirjoittamassa sitä saikkulappua vaikka pakkosaikutettu haluaisi mielummin tietää mikä vaivaa ja tarviiko lääkkeitä.
En nyt varsinaisesti ole lääkäreiden vakioasiakas, mutta oman kokemuspohjan mukaan sanon, että he kysyvät ja keskustelevat asiasta sävyyn, että mikä se työkunto on ja yhdessä tuumin päätetään onko saikulle tarvetta.
NuoriDaavid kirjoitti:
Syyttämättä ketään, niin yleensä ei kannata juosta lääkäriltä toiselle, vaan mennä samalle lääkärille uudestaan.
Olisin varmaan mennyt sille ensimmäiselle lääkärille uudestaan ellei se olisi sattunut olemaan sijainen ja siinä paikassa vikaa viikkoa. Sijaistetun kanssa ei oikein ollut yhteistä säveltä joten menin kolmannelle.
Ei tää mitään hysteriaa ollut
NuoriDaavid kirjoitti:
Syyttämättä ketään, niin yleensä ei kannata juosta lääkäriltä toiselle, vaan mennä samalle lääkärille uudestaan.
Olisin varmaan mennyt sille ensimmäiselle lääkärille uudestaan ellei se olisi sattunut olemaan sijainen ja siinä paikassa vikaa viikkoa. Sijaistetun kanssa ei oikein ollut yhteistä säveltä joten menin kolmannelle.
Ei tää mitään hysteriaa ollut
Monestihan ongelma on tosiaan se, että systeemi arpoo aina uuden lääkärin, ja potilas ei voi siihen vaikuttaa.
Kertojalla on vähitellen kertyneitä muistikuvia ja muita "todisteita" siitä, että hän on aiemmin ollut merkittävä ajattelija.
Saikkulappuun napsahti syynä unettomuus, terveydenhoitaja puhui kuitenkin uupumuksesta ja stressisstä. Perjantaina kuitenkin lääkärille ja sit selvitellään ja jutellaan vähän enemmän.
Oli pakko tietenkin vähän googletella. Ei se ihan väärässä ehkä ollut, suurin osa oireista täsmää molempiin.
NuoriDaavid kirjoitti:Vaihda lääkäriä. Mä suositan aina silikonikorvatulppia. Apteekista saa ilman reseptiä.
Oisitko antanut sairaslomaa?
No jos olisit joku itkupilli.
Kyllä mä mieluusti otan korvatulehdukseen sen yhden päivän saikkua että alkaa dropit vaikuttamaan (mulla alkaa jo ensimmäisestä, vie kivun pois) koska mulla on yleensä koko toinen puoli päästä sekä naamasta niin saatanan kipeä silloin ja pelkkä pieni liike saa aikaan jonkun ihme kipuhölskyn korvaa ja päätä myöden että oksat pois. Tasoa kävely stoppaa automatic.
Pienenä sentään vaan särki se saatanan pelkkä korva.
NuoriDaavid kirjoitti:Jos joku filosofian tohtori tulee vastaanotolle, niin kirjoitan kyllä sellaiset tropit, että viisastelu loppuu.
Joo. Alan riskitekijöitä. Joskus viime vuosituhannella olin nuorena ylioppilaana kesätöissä sairaala-apulaisena suljetulla psykiatrisella osastolla, jossa yksi pakkohoidossa oleva lueskeli innokkaasti Russellin Länsimaisen filosofian historiaa ja halusi keskustella Hegelistä. No, keskustelin. Ja kun tulin viikonloppuvapaan jälkeen takaisin töihin, kyseinen jamppa oli lääkitty sellaiseen aika tujuun pöhnään jossa ei liiku ajatus eikä ruumis. Oli kuulemma puhunut niin kummallisia maailmanhengestä, historian kehityskulusta, ristiriitojen ykseydestä ja ties mistä esoteerisesta, että lääkitystä täytyi vahvistaa.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
NuoriDaavid kirjoitti:Jos joku filosofian tohtori tulee vastaanotolle, niin kirjoitan kyllä sellaiset tropit, että viisastelu loppuu.
Joo. Alan riskitekijöitä. Joskus viime vuosituhannella olin nuorena ylioppilaana kesätöissä sairaala-apulaisena suljetulla psykiatrisella osastolla, jossa yksi pakkohoidossa oleva lueskeli innokkaasti Russellin Länsimaisen filosofian historiaa ja halusi keskustella Hegelistä. No, keskustelin. Ja kun tulin viikonloppuvapaan jälkeen takaisin töihin, kyseinen jamppa oli lääkitty sellaiseen aika tujuun pöhnään jossa ei liiku ajatus eikä ruumis. Oli kuulemma puhunut niin kummallisia maailmanhengestä, historian kehityskulusta, ristiriitojen ykseydestä ja ties mistä esoteerisesta, että lääkitystä täytyi vahvistaa.
Raja filosofian tohtorin ja suljetun osaston potilaan välillä on veteen piirretty viiva! Toki tässä tapauksessa kyse proosallisemmin oli asianmukaisesta valeasusta.
Kertojalla on vähitellen kertyneitä muistikuvia ja muita "todisteita" siitä, että hän on aiemmin ollut merkittävä ajattelija.