Suvinen kirjoitti:Jotkut opet saattavat olla hyvinkin vanhanaikaisia kurinpitomenetelmissään, tai kostaa joskus uskomattoman epäreilulla tavalla oppilaalle vain sitä, että oppilas ei olekaan heidän mieleisensä ihminen.
Joo. Muistanpa yläasteen ja lukion ruotsinopettajamme. Keski-ikäinen naispuolinen. Tyylinsä oli opettaa pelolla. Läksyjen vastausvuoro kiersi pulpettiriveittäin, ja siinä hikoili verta omaa vastausvuoroa odottaessa. Yhtään virhettä ei saanut olla. Jos oli, sai kuulla armotonta pilkkaa ja häpäisyä. Tuon open takia lopulta lintsasin suurimman osan yhdeksännen luokan keväästä. Liberaalit vanhempani toki allekirjoittivat suosiolla poissaololaput
Kerran kahdeksannella luokalla yksi muukin poika oli lintsannut paljon. Tämä ruotsinopettajaämmä alkoi sille huutamaan, että tulee kotiisi katsomaan ja hakemaan sinut kouluun, ja ottaa miehensäkin mukaan. Johon poika ehken vähän rumasti kuittasi: "Tule vaan ja tuo ukkosikin, niin vedän sitä turpiin". No, ehken vielä asiattomampaa oli, että siloin se akka hyökkäsi fyysisesti tämän alaikäisen oppilaansa kimppuun, ja löi nyrkillä monta kertaa, suoraa huutoa karjuen. Poika ei lyönyt takaisin, kunhan yritti väistellä.
Tuolla tyylillä ruotsin oppimistani häiritsi, että kun tärkeintä oli kotiläksyjen virheettömyys, paradoksaalisesti itse kieltä en juuri ehtinyt oppimaan.

Joskus peloissamme jopa kopsasimme tehtävien oikeat vastaukset osaavimmilta. Niin ruotsin numeroni laski lukion päästötodistuksessa seiskaan. Ennen ylioppilaskirjoituksia kertasin peräti kolmessa päivässä kielioppikohdat, jotka eivät olleet jääneet mieleen. Ja kirjoitin Laudaturin!!!
Numeronkorotustentissä en enää paljoa siitä muistanut. Rohkenin ääni vavisten sanoa, että onhan tämä kun sun tyyli on opettaa pelolla. Johon se ämmä kuittasi, että "Ai, se on helppo syyttää muita kuin itseäsi" Ja "Yhden neuvon annan sinulle: Älä ala opettajaksi. Sinusta ei siihen ole"
