Kasvissyönti vs. kuolema

[Manaaja]

Äärimmäisen harva itsarin tekevä tekee sen objektiivisesti arvioiden rationaalisista syistä. Esim kivulias, parantumaton sairaus olisi sellainen.

Mutta mikä sitten kelpuutetaan rationaaliseksi syyksi? Ainoastaan parantumaton sairaus tai muu pysyvästi tuskainen olotila johon ei ole luvassa helpotusta? Ja silloinkin koetun tuskan pitää olla fyysistä, henkinen ei käy?

Siis entäs jos yksinkertaisesti ei vain näe oman elämänsä ylläpidossa kaikessa narsistiudessaan mitään niin kamalan korvaamatonta? Mitä jos se eläminen vaan on "ihan sama" itselle, eikä toisaalta koe kuolemanpelkoa? Onko se jollain tavalla epärationaalista ja epäobjektiivista? Jos on, niin miksi?

No ainakin depressio on sikäli aika huono syy, että suuri osa sitä sairastuvista paranee asianmukaisella hoidolla.

Olen nähnyt tyypppejä, jotka ovat olleet jo oksaa etsimässä ja vuotta myöhemmin hyvällä hoidolla ihan jeesch.

Ömm. Ei tää mun mielestä vastannut kysymykseen. Toki myöhemmin voi olla ihan jeesch ja todennäköisesti onkin, mutta siis eikö sitä asiaa voi ymmärtää täysin rationaalisesti ja silti olla sitä mieltä että eläminen on sen verran turhaa, mitäänsanomatonta tai yleisesti vaan negatiivisuuden puolelle sen verran käännettyä, että elämänsä lopettaminen voi olla ihan järjissään puntaroitu vaihtoehto? Minkä elämisessä katsotaan yleisesti olevan niin korvaamatonta, että siitä luopumista pidetään irrationaalisena ja mielenvikaisena ajatuksena?

[exsu]

Ömm. Ei tää mun mielestä vastannut kysymykseen. Toki myöhemmin voi olla ihan jeesch ja todennäköisesti onkin, mutta siis eikö sitä asiaa voi ymmärtää täysin rationaalisesti ja silti olla sitä mieltä että eläminen on sen verran turhaa, mitäänsanomatonta tai yleisesti vaan negatiivisuuden puolelle sen verran käännettyä, että elämänsä lopettaminen voi olla ihan järjissään puntaroitu vaihtoehto? Minkä elämisessä katsotaan yleisesti olevan niin korvaamatonta, että siitä luopumista pidetään irrationaalisena ja mielenvikaisena ajatuksena?

Mä oon tästä samaa mieltä. Jos ihmisellä on esim. joku traumaattinen kokemus, jonka kanssa on vaikea elää ja joka jatkuvasti tuottaa pahaa oloa, on kuolema ainoa pysyvä ratkaisu. Terapialla, lääkityksellä jne. voidaan hoitaa oiretta eli pahaa oloa ja sen aiheuttamia ongelmia elämässä, mutta lähtötilanne, eli sietämätön kokemus säilyy. Jos sen kanssa ei ole valmis elämään, on ainoa vaihtoehto kuolla.

[AngryBird]

Loppuelämä kasvissyöjänä olis ihan kakunpala.
En edes tykkää lihasta ja lihansyönti jumittaa mun ruuansulatuksen.

[Vagabondo]

Minkä elämisessä katsotaan yleisesti olevan niin korvaamatonta, että siitä luopumista pidetään irrationaalisena ja mielenvikaisena ajatuksena?

Koska elämä on ihmisen parasta aikaa. Kuolemalla loppuu tuska, mutta niin loppuu kaikki muukin. BASE hyppykin on itsaria rationaalisempi ratkaisu.

[Dave]

Ömm. Ei tää mun mielestä vastannut kysymykseen. Toki myöhemmin voi olla ihan jeesch ja todennäköisesti onkin, mutta siis eikö sitä asiaa voi ymmärtää täysin rationaalisesti ja silti olla sitä mieltä että eläminen on sen verran turhaa, mitäänsanomatonta tai yleisesti vaan negatiivisuuden puolelle sen verran käännettyä, että elämänsä lopettaminen voi olla ihan järjissään puntaroitu vaihtoehto? Minkä elämisessä katsotaan yleisesti olevan niin korvaamatonta, että siitä luopumista pidetään irrationaalisena ja mielenvikaisena ajatuksena?

Mä oon tästä samaa mieltä. Jos ihmisellä on esim. joku traumaattinen kokemus, jonka kanssa on vaikea elää ja joka jatkuvasti tuottaa pahaa oloa, on kuolema ainoa pysyvä ratkaisu. Terapialla, lääkityksellä jne. voidaan hoitaa oiretta eli pahaa oloa ja sen aiheuttamia ongelmia elämässä, mutta lähtötilanne, eli sietämätön kokemus säilyy. Jos sen kanssa ei ole valmis elämään, on ainoa vaihtoehto kuolla.

Voi olla, että tässä vaikuttaa mun historiani, eli se, että veljeni teki ketään varoittamatta itsemurhan 18-vuotiaana ilman mitään ulospäin näkyvää syytä.

Oli terve nuori mies, jolla oli elämä edessä. Oli kavereita, oli tyttöystävä, oli tavallinen perhe jne.

Tämän takia en halua kovinkaan herkästi hyväksyä itsemurhaa ilman erittäin hyvää objektiivista syytä.

[Melnais]

Mainitaan vielä, että kasviksilla on helpompi runkata kuin liharuoalla.

Tässä kuvittelisin olevan sukupuolikohtaisia eroja.

No hyh mitä puuhaat pihviesi kanssa!

Jos on pakko valita niin tietysti kasvikset kuoleman sijaan. Toisinpäin kysymys olisi kinkkisempi, pelkkää lihan syöminen olisi tosiaan kamalaa.

[exsu]

^^ Voi olla. Mä taas ajattelen oman perhepiirin itsemurhien (1 onnistunut ja X-määrä yrityksiä) muokanneen mielipidettä sallivammaksi.

[Varis]

Riittävän nälkäinen ihminen syö vaikka kuoret puista jos muuta ei ole. Hassuja ovat jotka muuta kuvittelevat.

[Dave]

^^ Voi olla. Mä taas ajattelen oman perhepiirin itsemurhien (1 onnistunut ja X-määrä yrityksiä) muokanneen mielipidettä sallivammaksi.

Jos tilanne on tosiaan se, että elämä on vuosia jatkuvaa tuskaa huolimatta parhaasta mahdollisesta hoidosta, niin itsemurha ei välttämättä siinä tilanteessa ole selkeästi väärä ratkaisu.

[Ylermi Ylihankala]

^^ Voi olla. Mä taas ajattelen oman perhepiirin itsemurhien (1 onnistunut ja X-määrä yrityksiä) muokanneen mielipidettä sallivammaksi.

Jos tilanne on tosiaan se, että elämä on vuosia jatkuvaa tuskaa huolimatta parhaasta mahdollisesta hoidosta, niin itsemurha ei välttämättä siinä tilanteessa ole selkeästi väärä ratkaisu.

Viran puolesta mun täytyy ajatella, että itsemurha on AINA turha ja siksi se tulisi AINA estää. Kuitenkin siviiliminä mieltää asian jokaisen yksilön omaksi päätökseksi, jonka objektiivisen oikeutuksen pohtiminen on loputon suo, usein turhaakin.

[Lilo]

Kunhan suklaata ei kielletä.

En usko että pelkkä lihasta luopuminen olis mitenkään hillittömän hirveää, mutta vegaanina eläminen olisi kyllä haasteellista.

[McJanne]

Hmm, täytyy kyllä valita se kuolema. Nykyajan (tehotuotetut) kasvikset ovat jo kirkkaasti vaarallisempia kuin esimerkiksi jaappanialandialaiset poksahtelevat ydinvoimalat.

[nowaysis]

KAsvissyöjillä on enemmän paksusuolen syöpää jostain oudosta syystä. voin kaivaa linkin jos jaksan, joku päivä. Hiton paljon mieluummin olisin vaikka elävällä ravinnolla elävänä kuin kuollut, goddammit! Jäis liian paljon hyviä juttuja väliin. 11 vuotta ilman lihaa, joista 6 ilman eläinkunnan tuotteita. Aika lailla hengissä ja hyvässä kuosissa kaiken aikaa.

[nowaysis]

^^ Voi olla. Mä taas ajattelen oman perhepiirin itsemurhien (1 onnistunut ja X-määrä yrityksiä) muokanneen mielipidettä sallivammaksi.

Näin myös. Jokamiehen ja -naisen oikeus. Loppupeleissä kukin on vastuussa vain itselleen.

[Pulkannaru]

En nyt kuitenkaan kuolema valitsisi.

[Manaaja]

^^ Voi olla. Mä taas ajattelen oman perhepiirin itsemurhien (1 onnistunut ja X-määrä yrityksiä) muokanneen mielipidettä sallivammaksi.

Näin myös. Jokamiehen ja -naisen oikeus. Loppupeleissä kukin on vastuussa vain itselleen.

Paitsi perheelliset/jälkikasvulliset IMO. Näkisin sen aika äärimmäisenä itsekkyytenä jos joku vetäis ranteensa auki niin että on jälkikasvua huollettavana. Tai edes "vain" seurustelevana ihmisenä. Aika helvetillinen paikka niille ihmisille jotka ovat jonkinlaisessa erittäin läheisessä emotionaalisessa ja/tai taloudellisessa riippuvuussuhteessa ranteittensariipijään.

[nowaysis]

Paitsi perheelliset/jälkikasvulliset IMO. Näkisin sen aika äärimmäisenä itsekkyytenä jos joku vetäis ranteensa auki niin että on jälkikasvua huollettavana. Tai edes "vain" seurustelevana ihmisenä. Aika helvetillinen paikka niille ihmisille jotka ovat jonkinlaisessa erittäin läheisessä emotionaalisessa ja/tai taloudellisessa riippuvuussuhteessa ranteittensariipijään.

Kyllä musta samat ihmisoikeudet kuuluu kaikille. Imo tilanne on aina helvetillisempi sille, joka siihen ratkaisuun päätyy. Erityisesti, jos on niitä lapsia.

[Dave]

Paitsi perheelliset/jälkikasvulliset IMO. Näkisin sen aika äärimmäisenä itsekkyytenä jos joku vetäis ranteensa auki niin että on jälkikasvua huollettavana. Tai edes "vain" seurustelevana ihmisenä. Aika helvetillinen paikka niille ihmisille jotka ovat jonkinlaisessa erittäin läheisessä emotionaalisessa ja/tai taloudellisessa riippuvuussuhteessa ranteittensariipijään.

Kyllä musta samat ihmisoikeudet kuuluu kaikille. Imo tilanne on aina helvetillisempi sille, joka siihen ratkaisuun päätyy. Erityisesti, jos on niitä lapsia.

Niin. Jäljelle jääneet kuitenkin kärsivät loppu ikänsä. Kyllähän se kuollut siinä helpommalla pääsee.

[Manaaja]

Kyllä musta samat ihmisoikeudet kuuluu kaikille. Imo tilanne on aina helvetillisempi sille, joka siihen ratkaisuun päätyy. Erityisesti, jos on niitä lapsia.

Ööm. Ei kuulu. Ihminen voi valita ottaako vastuun asuntolainasta, lemmikkieläimestä tai jälkikasvusta. Samoin ihminen voi valita ottaako hengen itseltään. Jos ihminen on tehnyt tietoisen valinnan ja ottanut elinikäisen vastuun jälkikasvusta tai muusta vastaavasta huoltosuhteesta, niin on äärettömän pelkurimaista ja itsekästä deletoida itsensä tilanteesta sormia napsauttamalla ja jättää muut kärsimään niistä vastuittensa luistamisista jotka itse tietoisesti otti.

Mun mielestä ihan eri asia riippumattomalla, perheettömällä ihmisellä. Toki sitä ihminen voi kärsiä vaikka minkälaisesta vakavasta masennuksesta vaikka olisi 2-vuotias napero sylissä, mutta sitten se on perkele vaan purtava hammasta ja suoritettava velvollisuutensa vanhempana. Silloin ihmisellä on vastuu hoitaa itsensä kuntoon, eikä juosta elämää karkuun.

[nowaysis]

Kyllähän se kuollut siinä helpommalla pääsee.

Joo, onhan se aika mitätön ratkaisu päättää elämänsä. "No biggie."

Toisilla se anteeksi antaminen ja luopuminen kestää pitkään, eikä kaikki siihen pysty koskaan. Tietty omaa elämää helpottaa, kun pystyy hyväksymään sen, ettei pysty loppupeleissä vaikuttamaan toisen ihmisen ratkaisuihin. Eikä tätä pidä missään nimessä tulkita siten, että olisin jotenkin prosuisidaalinen. Sitä vaan, että helpompi elää itse kun päästää irti menneestä, sitten kun siihen kukin pystyy, omalla ajallaan. Siihen kuuluu myös sen hyväksyminen, että kukin on vastuussa itselleen. Ei kenenkään itsemurha sulje pois sitä, että jäljelle jääneillä voisi olla ihan hyvä elämä. Toki se on aina iso "haava", mutta senkin voi oppia hyväksymään.

Toisen elämän ratkaisuja on niin helppo tuomita ulkoa päin. Itse ajattelen niin, ettei itsemurhan tehneellä itsellään ollut resursseja ottaa muiden tarjoamaa apua vastaan, tai pyytää sitä. Todennäköisesti jos olisi ottanut, olisi myös päässyt takaisin kiinni siihen, että elämä on elämisen arvoista. Mutta sillä hetkellä tilanne oli tuo tai tämä tai mikä milloinkin. Jokaisen ihmisen sietokyky elämän vastoinkäymisille on erilainen. Siksikään en voisi lähteä tuomitsemaan toista väärän tai itsekkään ratkaisun tekemisestä. Eikö jotainen aseta ne omat rajansa? Entäs sitten, kun ne tulevat vastaan? Ei ketään voi pakottaa jaksamaan. Kyllä, jos monetkin asiat olisivat menneet toisin. Mutta kun eivät.

Toisaalta nämä japsien itsarit potkut saatuaan jättävät minutkin aika hämmästyneiksi, mutta jos tyypin omanarvontunto perustuu siihen että hoitaa työnsä eikä koskaan saa potkuja, ja irtisanomisen jälkeen elämä on "ohi" ja täysin arvotonta, minkäs teet...

[Bruce Willisika]

Valitsisin kuoleman, mutten omaani.

[nowaysis]

Jos ihminen on tehnyt tietoisen valinnan ja ottanut elinikäisen vastuun jälkikasvusta tai muusta vastaavasta huoltosuhteesta, niin on äärettömän pelkurimaista ja itsekästä deletoida itsensä tilanteesta sormia napsauttamalla ja jättää muut kärsimään niistä vastuittensa luistamisista jotka itse tietoisesti otti.
.

No, jokaisella on toki oikeus mielipiteeseensä. Olisi minustakin raukkamaista ja tuomittavaa jättää lapsi nääntymään nälkään vanhemman itsemurhan jälkeen. Aika harvoin näin taitaa kuitenkin käydä. Yleensä kai huolehditaan ensin siitä, että lapset ovat jossain turvassa ja on joku joka heistä jatkossa huolehtii.

[saira]

Kuolema ehdottomasti. Meidän suku on selkeesti metsästäjiä, meillä suurimmalla osalla vaikeuksia B12-vitamiinin imeytymisen kanssa, ja siitä sit seurauksena esim. anemiaa. Itse söisin mieluiten lihaa ja erilaisia kasviksia, perunat, pastat, riisit ym jättäisin mieluusti kokonaan pois. Jos loppuelämäni kasvisruoalla eläisin, joutuisin ottamaan loppuelämäni myös tätä vitamiinia purkista, koska kropassa sitä kuitenkin jatkuvasti (liian) vähän. Ja kun kuitenkin kannatan ajatusta, että vitamiinit ja hivenaineet kannattaa ottaa luonnollisessa muodossaan...

"B12-vitamiinipuutoksen oireet
B12-vitamiinin puute voi aiheuttaa anemiaa ja hermoston oireita. Tässä anemiamuodossa punasolut ja niiden esiasteet luuytimessä ja veressä ovat tavallista suurempia (verenkuvassa suuri MCV-arvo, ks. «Punasoluindeksit»3), minkä vuoksi sitä kutsutaan megaloblastiseksi anemiaksi. Yhdeksän kymmenestä megaloblastisesta anemiasta johtuu B12-vitamiinin puutteesta.
Hermoston oireet voivat ilmetä lihasheikkoutena tai tunnon ja muistin häiriöinä, jotka saattavat olla pysyviä."

Täähän muuten selittää sen, et mun tyttäreni nyt jo huomauttelee siitä etten muista mitään...

Edit: Lisäys

[nowaysis]

Ja siks että liha on hyvää olisitte valmiit jättämään lapsenne kuvainnollisesti orvoiksi? Eiks tää oo nyt vähän ristiriitaista? Onko lihanhimo tärkeämpi syy kuolla kuin masennus ja ahdistus joka ei vaan lopu?

en tosin tiedä kuinka tosissaan ihmiset tohon vastaili

[Kreitsu]

Jos loppuelämäni kasvisruoalla eläisin, joutuisin ottamaan loppuelämäni myös tätä vitamiinia purkista, koska kropassa sitä kuitenkin jatkuvasti (liian) vähän. Ja kun kuitenkin kannatan ajatusta, että vitamiinit ja hivenaineet kannattaa ottaa luonnollisessa muodossaan...

Ai, en mä vaan joudu ja viitisentoista (15) vuotta on tullut oltua rehunneslinjalla. Maitotuotteista käytän maitoa (kahvissa ainoastaan) ja juustoa (en kahvissa).

Veriarvot on priimakamaa, samoin kolesteroliarvot ovat matalat ja hemoglobiini oli viimeksi mitattaessa 136. Ja ei, en vedä edes rautatabuja.

Piimaxeja tunnustan vetäväni kausiluontoisesti, koska se vaan tuntuu kivalta.