^Jos halusit kritisoida, mikset sanonut sitä suoraan.
Ps. Jätin kysymysmerkin pois, koska minua ei kiinnosta vastauksesi.
Luin kirjan
Tess Gerritsen: Jääkylmä.
Loistavaa jännäriviihdettä, uskonnollinen insestiyhteisö ja luminen metsäseikkailu.
Marjo Näkki: Hepoa Tallinnaan - Kaksi vuotta kirjeenvaihtajana.
Kolmikybäsen sinkun STT:n reportterin "hullunhauskaa" raportointia Tallinnasta. Välillä huumori hyppää jopa infantiilille puolelle, mutta mainion kevyttä yet informatiivistä luettavaa. Luotaa virolaista kansanluonnetta syvältä ja pinnalta, luonnollisesti ilman lubrikanttia.
Tess Gerritsen: In their footsteps. Kauheen jännää vakoilujutskaa, Gerritseniä vuodelta 1994. Mielenkiintoista nähdä, kuinka kirjoittajan tyyli on kehittynyt. Oon niin TG-addikti että oksat pois! Arrecifen kentältä löytyi myös saman kirjoittajan Never say die, eipä siis juurikaan houkuta tuo 600+ sivuinen tutkimusopas Michael Quinn Patton: Qualitative Research & Evaluation Methods, joka vaatii tuossa huomiota puoleensa.. aijai!11
Luvussa Grishamin Painted House. Puuvillan viljelyä Arkansasissa 1952. Soljuvaa kerrontaa, jännityksestä ei vielä tietoakaan ja viidesosa luettu. Jännitteitä on kyllä ilmassa..
Loistavaa jännäriviihdettä, uskonnollinen insestiyhteisö ja luminen metsäseikkailu.
Marjo Näkki: Hepoa Tallinnaan - Kaksi vuotta kirjeenvaihtajana.
Kolmikybäsen sinkun STT:n reportterin "hullunhauskaa" raportointia Tallinnasta. Välillä huumori hyppää jopa infantiilille puolelle, mutta mainion kevyttä yet informatiivistä luettavaa. Luotaa virolaista kansanluonnetta syvältä ja pinnalta, luonnollisesti ilman lubrikanttia.
Tess Gerritsen: In their footsteps. Kauheen jännää vakoilujutskaa, Gerritseniä vuodelta 1994. Mielenkiintoista nähdä, kuinka kirjoittajan tyyli on kehittynyt. Oon niin TG-addikti että oksat pois! Arrecifen kentältä löytyi myös saman kirjoittajan Never say die, eipä siis juurikaan houkuta tuo 600+ sivuinen tutkimusopas Michael Quinn Patton: Qualitative Research & Evaluation Methods, joka vaatii tuossa huomiota puoleensa.. aijai!11
Luvussa Grishamin Painted House. Puuvillan viljelyä Arkansasissa 1952. Soljuvaa kerrontaa, jännityksestä ei vielä tietoakaan ja viidesosa luettu. Jännitteitä on kyllä ilmassa..
Prepare for the worstest.
Mirja Tervo: Huimaavat korot - Luksuskenkien vaarallinen viehätys
Eka teki mieli käyttää korkkareita ja sit ei. Pysyn hyvin säädellyssä kohtuudessa vast'edeskin. Mielenkiintoista luettavaa kaikille kenkien kuin kenkien ystäville ja naisten yhteiskunnallisesta asemasta kiinnostuneille
Eka teki mieli käyttää korkkareita ja sit ei. Pysyn hyvin säädellyssä kohtuudessa vast'edeskin. Mielenkiintoista luettavaa kaikille kenkien kuin kenkien ystäville ja naisten yhteiskunnallisesta asemasta kiinnostuneille
Prepare for the worstest.
-
Riemumieli
- Kitisijä
- Viestit: 5971
- Liittynyt: 20.08.2005 23:12
- Paikkakunta: Vantaa
George R. R. Martin - Valtaistuinpeli
Sattumalta kirjastosta nappaamani pääsiäspyhien ajankuluke osoitttautui yllättävän hyväksi. HBO tekee tästä sarjaa, ensimmäinen jakso tuli juuri ulos.
Sattumalta kirjastosta nappaamani pääsiäspyhien ajankuluke osoitttautui yllättävän hyväksi. HBO tekee tästä sarjaa, ensimmäinen jakso tuli juuri ulos.
-
Bruce Willisika
James Ellroy: Alamaailma-trilogia
Eli:
American tabloid
Cold six thousand
Blood's a rover
Toimii paremmin kuin ehkä mikään koskaan ennen, niin alkuperäiskielellä kuin suomeksikin. Amerikan poliittinen historia 50-luvun lopusta aina 70-luvun alkuun dekkareina, joissa fakta ja fiktio sekoittuvat pahemman kerran. Kirjoitettu niin hyvin, että voisi kuvitella lukevansa ehtaa historiikkia. Henkilöhahmoissa on karua syvyyttä ja juoni hemmetin monisyinen, palaset loksahtelevat millin tarkkuudella paikoilleen loppua kohti. Jokainen kirja on oma tarinansa, mutta seuraava jatkuu aina edellisen tuhkista ja osa hahmoista elää kirjasta toiseen, joten suositeltava marssijärjestys on lueteltu yllä. Tyyli on monta pykälää karskin puolella, Jari Tervo kuvaili sitä jokseenkin näin: "Jos kuuden minuutin muna on kovaksikeitetty, Ellroyta on keitetty vuorokausi". Ei siis ihan herkimmille pikku tissiposkille tarkoitettu, mutta mässäilee imho väkivallalla juuri sen verran mitä vaaditaankin, jotta kävisi ilmi, ettei meiningissä kyse ole kultapossukerhon kevätjuhlista.
En osaa laittaa noita paremmuusjärjestykseen, kaikki ne oli luettava.
James Ellroy: Musta Dahlia
L.A.-kvartetin avajaiseepos. Tyyli edellisestä trilogiasta muuttunut hitusen fiktion puolelle, vaikka kuvaamaansa aikaa ja paikkaa pystyy tätäkin lukiessa hengittämään - jos jää henkiin. Tässä on kuitenkin laitettu enemmän painoarvoa itse tarinalle, ja se(kin) on aivan loistavasti kirjoitettu ja uskomattoman hyvin läjässä pidetty kaikessa monimutkaisuudessaankin. Olen nähnyt tämän aiemmin leffaversiona, mutta silti luin lähes yhdeltä istumalta viimeiset 150 sivua. Ei voi kuin suositella, leffa ei saa millään vangittua puoliakaan kirjan sisällöstä. Ei vaadi aiempia opintoja, vaan aloittaa oman kokonaisuutensa.
Eli:
American tabloid
Cold six thousand
Blood's a rover
Toimii paremmin kuin ehkä mikään koskaan ennen, niin alkuperäiskielellä kuin suomeksikin. Amerikan poliittinen historia 50-luvun lopusta aina 70-luvun alkuun dekkareina, joissa fakta ja fiktio sekoittuvat pahemman kerran. Kirjoitettu niin hyvin, että voisi kuvitella lukevansa ehtaa historiikkia. Henkilöhahmoissa on karua syvyyttä ja juoni hemmetin monisyinen, palaset loksahtelevat millin tarkkuudella paikoilleen loppua kohti. Jokainen kirja on oma tarinansa, mutta seuraava jatkuu aina edellisen tuhkista ja osa hahmoista elää kirjasta toiseen, joten suositeltava marssijärjestys on lueteltu yllä. Tyyli on monta pykälää karskin puolella, Jari Tervo kuvaili sitä jokseenkin näin: "Jos kuuden minuutin muna on kovaksikeitetty, Ellroyta on keitetty vuorokausi". Ei siis ihan herkimmille pikku tissiposkille tarkoitettu, mutta mässäilee imho väkivallalla juuri sen verran mitä vaaditaankin, jotta kävisi ilmi, ettei meiningissä kyse ole kultapossukerhon kevätjuhlista.
En osaa laittaa noita paremmuusjärjestykseen, kaikki ne oli luettava.
James Ellroy: Musta Dahlia
L.A.-kvartetin avajaiseepos. Tyyli edellisestä trilogiasta muuttunut hitusen fiktion puolelle, vaikka kuvaamaansa aikaa ja paikkaa pystyy tätäkin lukiessa hengittämään - jos jää henkiin. Tässä on kuitenkin laitettu enemmän painoarvoa itse tarinalle, ja se(kin) on aivan loistavasti kirjoitettu ja uskomattoman hyvin läjässä pidetty kaikessa monimutkaisuudessaankin. Olen nähnyt tämän aiemmin leffaversiona, mutta silti luin lähes yhdeltä istumalta viimeiset 150 sivua. Ei voi kuin suositella, leffa ei saa millään vangittua puoliakaan kirjan sisällöstä. Ei vaadi aiempia opintoja, vaan aloittaa oman kokonaisuutensa.
-
küllküll
Hynynen: Kesämies
Kotiteollisuus-nokkamies sortuu rahastamaan. Tämä läystäke on koottu vanhoista keikkapäiväkirjoista ja valikoiduista, jo aikaisemmin julkaistuista "Rakkaudella Hynynen"-pakinoista.
Menihän tuo kevyenä kesälukemisena. Ei suomalaisen keikkarokkarin arki kyllä kummoista ole:
- herätään vitunmoisessa krapulassa lattialta/hotellihuoneesta/keikkabussista
- nukutaan
- ruvetaan vetämään viinaa
- vedetään keikka
- vedetään lisää viinaa, kunnes joku sammuu
- toista seuraavana päivänä alusta
Toisaalta - Mötley Crûen "Törkytehtaassa" rundi sujuu presiis samalla tavalla, paitsi viinan sijasta vedetään humehia ja keikkabussin sijasta suhataan Learjetillä.
Kotiteollisuus-nokkamies sortuu rahastamaan. Tämä läystäke on koottu vanhoista keikkapäiväkirjoista ja valikoiduista, jo aikaisemmin julkaistuista "Rakkaudella Hynynen"-pakinoista.
Menihän tuo kevyenä kesälukemisena. Ei suomalaisen keikkarokkarin arki kyllä kummoista ole:
- herätään vitunmoisessa krapulassa lattialta/hotellihuoneesta/keikkabussista
- nukutaan
- ruvetaan vetämään viinaa
- vedetään keikka
- vedetään lisää viinaa, kunnes joku sammuu
- toista seuraavana päivänä alusta
Toisaalta - Mötley Crûen "Törkytehtaassa" rundi sujuu presiis samalla tavalla, paitsi viinan sijasta vedetään humehia ja keikkabussin sijasta suhataan Learjetillä.
Anna Johansson: Norsu nailoneissa
Kirja naisista, lihavuudesta ja syömisestä. Otin tämän aikanaan luettavakseni, kun olin lihava ja syöminen oli minulle ongelma, mutta luin kuitenkin vasta nyt kun lihavuus on takana. Mielenkiintoista mietintöä naisten kehoihin kohdistuvista odotuksista ja vaatimuksista, lihavuuden häpeällisyydestä ja syövään naiseen liittyvistä odotuksista, ahmimisesta ja itsekontrollista.
Itsessäni erotan ihan selvästi vatsan nälän ja suun nälän. Vatsan nälkää tunnen harvoin, koska syön jo ennen kuin tulee nälkä, mutta suun nälkää tuntee usein ja liian usein tulee jopa ruokittua. Entä miksi omaa syömistään pitäisi hillitä? Miksi nainen ei saisi syödä paljon ja hyvällä ruokahalulla? Kun syö niin, että tuntuu hyvältä, ei syö turhaan eikä ylimääräistä. Pelottaisi oikeasti syödä ihan kontrolloimatta, kuvittelen etten pysty lopettamaan. Mutta suhteessani ruokaan onkin vielä hiomista.
Kirja naisista, lihavuudesta ja syömisestä. Otin tämän aikanaan luettavakseni, kun olin lihava ja syöminen oli minulle ongelma, mutta luin kuitenkin vasta nyt kun lihavuus on takana. Mielenkiintoista mietintöä naisten kehoihin kohdistuvista odotuksista ja vaatimuksista, lihavuuden häpeällisyydestä ja syövään naiseen liittyvistä odotuksista, ahmimisesta ja itsekontrollista.
Itsessäni erotan ihan selvästi vatsan nälän ja suun nälän. Vatsan nälkää tunnen harvoin, koska syön jo ennen kuin tulee nälkä, mutta suun nälkää tuntee usein ja liian usein tulee jopa ruokittua. Entä miksi omaa syömistään pitäisi hillitä? Miksi nainen ei saisi syödä paljon ja hyvällä ruokahalulla? Kun syö niin, että tuntuu hyvältä, ei syö turhaan eikä ylimääräistä. Pelottaisi oikeasti syödä ihan kontrolloimatta, kuvittelen etten pysty lopettamaan. Mutta suhteessani ruokaan onkin vielä hiomista.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
-
küllküll
Risto Isomäki: Sarasvatin Hiekkaa
Hämmästyttävän laadukas kotimainen ekotrilleri, jossa pohdiskellaan mm Atlantiksen mysteeriä, keinoja ilmastonmuutoksen torjumiseen ja napajäätiköiden sulamisen aiheuttamia uhkakuvia.
Kirjoittajan "tietokirjailijatausta" puskee väistämättä läpi. Faktat esitetään uskottavasti, mutta henkilöhahmot jäävät ohueksi ja dialogi on ajoittain stilisoimatonta ja latteaa.
Voin silti suositella scifistä ja ympäristöasioista kiinnostuneille. Kyllä tämä pesi jonkun Michael Crichtonin "Pelon Ilmaston" mennen tullen.
Hämmästyttävän laadukas kotimainen ekotrilleri, jossa pohdiskellaan mm Atlantiksen mysteeriä, keinoja ilmastonmuutoksen torjumiseen ja napajäätiköiden sulamisen aiheuttamia uhkakuvia.
Kirjoittajan "tietokirjailijatausta" puskee väistämättä läpi. Faktat esitetään uskottavasti, mutta henkilöhahmot jäävät ohueksi ja dialogi on ajoittain stilisoimatonta ja latteaa.
Voin silti suositella scifistä ja ympäristöasioista kiinnostuneille. Kyllä tämä pesi jonkun Michael Crichtonin "Pelon Ilmaston" mennen tullen.
-
Bruce Willisika
-
RP
Anthony Bozza - Eminem
Tämä on ollut hyllyssä useamman vuoden, vihdoin pääsin perehtymään. Ehdotonta herkkua fanille, vaikkakin Em´jää kohtuullisen kaukaiseksi henkilönä. Mutta näinhän se on aina ollut. Enemmän keskittyy musiikkiinsa (joka toki on sama kuin Em´ joten sinänsä, jääkö sittenkään) ja räpin historiaan, valkoiseen ja mustaan.
Suosittelisin erityisesti ihmisille joilla ei ole käsitystä herran musiikista, vain luuloja, jos niitäkään. Ja diggaajille, tietty.
EDIT: Luin myös Steven Hallin Haitekstin ja pidin kovasti.
Tämä on ollut hyllyssä useamman vuoden, vihdoin pääsin perehtymään. Ehdotonta herkkua fanille, vaikkakin Em´jää kohtuullisen kaukaiseksi henkilönä. Mutta näinhän se on aina ollut. Enemmän keskittyy musiikkiinsa (joka toki on sama kuin Em´ joten sinänsä, jääkö sittenkään) ja räpin historiaan, valkoiseen ja mustaan.
Suosittelisin erityisesti ihmisille joilla ei ole käsitystä herran musiikista, vain luuloja, jos niitäkään. Ja diggaajille, tietty.
EDIT: Luin myös Steven Hallin Haitekstin ja pidin kovasti.
Viimeksi muokannut RP, 24.05.2011 13:38. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
NuoriDaavid
- Kitinä VIP-jäsen
- Viestit: 14469
- Liittynyt: 12.05.2011 8:48
Emt. Ei noi Isomäet oikein kolahda. Pari oon lukenut kyllä. Ton ja heräämisen. Henkilöhahmot on jotenkin kökköjä ja seksikin puuttuu.küllküll kirjoitti:Risto Isomäki: Sarasvatin Hiekkaa
Hämmästyttävän laadukas kotimainen ekotrilleri, jossa pohdiskellaan mm Atlantiksen mysteeriä, keinoja ilmastonmuutoksen torjumiseen ja napajäätiköiden sulamisen aiheuttamia uhkakuvia.
Kirjoittajan "tietokirjailijatausta" puskee väistämättä läpi. Faktat esitetään uskottavasti, mutta henkilöhahmot jäävät ohueksi ja dialogi on ajoittain stilisoimatonta ja latteaa.
Voin silti suositella scifistä ja ympäristöasioista kiinnostuneille. Kyllä tämä pesi jonkun Michael Crichtonin "Pelon Ilmaston" mennen tullen.
Tuli toisesta ketjusta mieleen, niin ajattelin mainostaa. Okalinnuista kuuluisan Colleen McCulloughin loistavaa Masters of Rome -sarjaa ei valitettavasti ole käännetty suomeksi, mutta aivan loistavia kirjoja, jotka tuo hyvin eloa Rooman historiaan. Myös Rome -tv sarjan tapahtumista ja henkilöhahmoista saa enemmän irti, kun tuon sarjan on lukaissut.
We used to laugh a lot
But only because we thought
That everything good always would remain
But only because we thought
That everything good always would remain
-
AngryBird
Jan Wallentin - Strindbergin tähti
Joo. Tätä mainostetaan kansainvälisenä menestystrillerinä.
Alku lupaa hyvää ja juttu pysyy kasassa noin kirjan puoliväliin saakka. Sitten lähtee lapasesta.
Mukaan on sotkettu ihan liikaa elementtejä: murhia, aasatarut, natsit, 1800-luvun tiedemiehet ja tutkimusmatkat, salainen järjestö... Tällä palasten määrällä kirjan olisi pitänyt olla noin viisi kertaa pidempi. Puolivälin jälkeen kaikki jää pintapuoliseksi.
Sisällöstä ei enempiä jos joku vaikka tykkää lukea
En kuitenkaan pystynyt lopettamaan lukemista. Ei siksi, että tarina olisi hyvä vaan siksi, että olin utelias näkemään kuinka kirjailija saa levällään olevat langat takaisin yhteen. Ei saanut. Uskomatonta pjaskaa. Asteikolla 1-10 arvosanaksi 5 alkuosan hyvän idean takia.
Joo. Tätä mainostetaan kansainvälisenä menestystrillerinä.
Alku lupaa hyvää ja juttu pysyy kasassa noin kirjan puoliväliin saakka. Sitten lähtee lapasesta.
Mukaan on sotkettu ihan liikaa elementtejä: murhia, aasatarut, natsit, 1800-luvun tiedemiehet ja tutkimusmatkat, salainen järjestö... Tällä palasten määrällä kirjan olisi pitänyt olla noin viisi kertaa pidempi. Puolivälin jälkeen kaikki jää pintapuoliseksi.
Sisällöstä ei enempiä jos joku vaikka tykkää lukea
En kuitenkaan pystynyt lopettamaan lukemista. Ei siksi, että tarina olisi hyvä vaan siksi, että olin utelias näkemään kuinka kirjailija saa levällään olevat langat takaisin yhteen. Ei saanut. Uskomatonta pjaskaa. Asteikolla 1-10 arvosanaksi 5 alkuosan hyvän idean takia.
-
RP
Chelsea Cain: Sydänverellä
Mielenkiintoinen ja kiinnostava juttu tämä kauniin sarjamurhaajan ja poliisin kieroutunut riippuvaisuus suhde. Tässä aletaan olemaan asian ytimessä. Kaivattua, ei tarvitse elää sen Karin Slaughterin latino-natsi suhteen kanssa! Itse tarina taas oli hieman tylsähkö ja tavanomainen, mutta aloitin kirjasarjan toisen osan tietääkseni miten tämä peli oikein jatkuu noiden kahden välillä.
Marilyn Manson & Neil Strauss: Helvettiin ja takaisin
Varsin omaperäinen tapaus tämä Brian. Symppaan. Rispektiä että saa kaikki konservatiiviset ja hihhulit varpailleen. Kuulemisen ja lukemisen ymmärryksessä on usein vaikeuksia. Pitää sympata! Tästä huomasi että ne asiat kerrottiin mitä haluttiin kertoa, varmasti paljon jäi sanomatta.
Valotti hieman sitä miksi Mansonilla on ollut aika upeahkoja (lievästi ilmaistuna) naisia, toisaalta ei. Mutta sen varmaan saa lukea siitä Jenna Jamesonin elämäkerrasta. En muista enää, mutta taisi olla kovasti ihanainen herkkä rakastaja.
Mutta, ei kosketa mun simpukkaa.
Mielenkiintoinen ja kiinnostava juttu tämä kauniin sarjamurhaajan ja poliisin kieroutunut riippuvaisuus suhde. Tässä aletaan olemaan asian ytimessä. Kaivattua, ei tarvitse elää sen Karin Slaughterin latino-natsi suhteen kanssa! Itse tarina taas oli hieman tylsähkö ja tavanomainen, mutta aloitin kirjasarjan toisen osan tietääkseni miten tämä peli oikein jatkuu noiden kahden välillä.
Marilyn Manson & Neil Strauss: Helvettiin ja takaisin
Varsin omaperäinen tapaus tämä Brian. Symppaan. Rispektiä että saa kaikki konservatiiviset ja hihhulit varpailleen. Kuulemisen ja lukemisen ymmärryksessä on usein vaikeuksia. Pitää sympata! Tästä huomasi että ne asiat kerrottiin mitä haluttiin kertoa, varmasti paljon jäi sanomatta.
Valotti hieman sitä miksi Mansonilla on ollut aika upeahkoja (lievästi ilmaistuna) naisia, toisaalta ei. Mutta sen varmaan saa lukea siitä Jenna Jamesonin elämäkerrasta. En muista enää, mutta taisi olla kovasti ihanainen herkkä rakastaja.
Mutta, ei kosketa mun simpukkaa.
Luettu on. Hyvä oli.exPertti kirjoitti:Reijo Mäki - Mustasiipi
On vielä sata sivua jäljellä. Sanoisin, että paras lukemani Vares tähän asti.
Mäkeähän usein kritisoidaan siitä, että hän tekee pahiksista ihan puupäitä. Minusta se on vaan hänen näkemyksensä, että typerykset yleensä ajatuvat tekemään rikoksia. Tai vähän fiksummat yliahneet. Eli sopii minulle.
Came here for school, graduated to the high life