Dumis kirjoitti:Pulkannaru kirjoitti:Ylermi Ylihankala kirjoitti:Paljos painoit armeijassa?
Pienimmilläni 84kg ja silloin kylkiluut oli koko ajan näkyvissä. Ei tytöt tykänneet. Ja on tainnut lihasmassaa karttua tuon jälkeen kilo tai kaksi.
Joo, mullakin 80kg tienoilla äiti kauhisteli että "syötetäänkö teille siellä mitään". Siinä kohtaa taitaa muuten olla bmi 23,6 meidän pituisilla jätkillä
![Very Happy :D](./images/smilies/icon_biggrin.gif)
84 jää justiinsa(24,81) alle lievän lihavuuden!
Nyt kun Dave, joka on vähän turhan kiinnostunut fyysisestä habituksestani, lekottelee rannalla kerrankin ilman kommunikaattoriyhteyttä Kitinään, voinen hakea vertaistukea tästä ryhmästä paljastamalla, että samat maagiset 184 cm on kertynyt tännekin. Tyypillisen suomalaisvartalon edustajana kesivartalo on aina ollut, hmm, roteva, ja raajat vastaavasti balettitanssijamittoja lyhyemmät. Moisella ruumiinrakenteella ei niihin ihan alhaisiin BMI-lukemiin oikein edes kannata pyrkiä, ja olenkin ollut tyytyväinen tuohon joskus kahdenkymmenen ikävuoden jälkeen saavuttamaani noin 84 kg painoon. Lukioaikaiset mittani, eli samalla pituudella joku 78 kg, oli jo vähän turhan lähellä kukkakeppirunoilijaa: viihdyin paremmin tuossa vähän painavammassa olotilassani.
3-kympin jälkeen tilanne on sitten vähän päässyt heikkenemään, vaikka omasta mielestäni elän aika samalla tavalla. No, ehkä liikunta on tosiasiassa jäänyt vähemmälle. Joka tapauksessa, paino on salakavalasti muutaman viime vuoden aikana hivuttautunut tasan 90 kiloon samalla, kun lihasten osuus ei ainakaan ole kasvanut. Kyllä mä ihan suht koht tyytyväinen olen tähänkin tilanteeseen, mutta olisi ihan mukava hinata painoa kuitenkin hiljalleen takas tuonne 85 kg suuntaan.
Monta vuotta mun painonhallintani perustui siihen, että elokuussa teki yhden pitkän (1-2 viikkoa) vaelluksen Lapissa tai Keski-Euroopan vuorilla kantaen kaiken tarvittavan tavaran selässään. Siinä paino tippui ja lihaskunto koheni, ja vaikutus ylsi pitkälle talvikauteen. Nyt on muutaman viime vuoden aikana nämä reissut jääneet väliin, ja samalla on paino noussut. Vai onko se lähes samalla ajanjaksolla tapahtunut Kitinöinti, joka muuttaa minua toimistotuoliperunaksi, en tiedä. Joka tapauksessa, uusia metodeja täytyisi varmaan keksiä.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."