Olen viime aikoina huomannut että väkivalta (luettu ja katsottu) sekä paskuus (esim muiden suorittama ihmisten sirpaloittaminen) saa mun luovuuden kukoistamaan. Nyt on niin monta novelli-ideaa että ei tiiä mitä niille pitäs tehä. En oo kirjottanu niitä ko en tiiä haluanko että kurjuus on mun muusa. Tai no jos se on niin sille ei varmaan voi mitään mutta en tiedä kuuntelenko muusaa vai noraanko sen.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
^Lontoossa pällistelen varmaan ympäriinsä ja nautin lempparikaupunkini ilmapiiristä Ja oluesta. Siellä majoitun erään ulkosuomalaisen kitisijän hoiviin ja asuuhan siellä myös vanhoja opiskelukavereista. Lisäksi matkailen ainakin Chesteriin tapaamaan ystävää ja erittäin todennäköisesti myös opiskelukaupunkiini Grimsbyyn. Ja Hulliin, joka on siinä ihan vieressä. Sielläkin on vanhoja kavereita.
Tytsä viety tutimaan, mies harrastaa laskennallista mietintää, mun kädet on liian kylmät munan hiplaamiseen, tulee pilkkuvirheitä eikä laskelmat toimi. Mitäs sitä tekisi?