Pappailu?

[RP]

^Joo mulla on tuo refluksi paska silleen etten uskois et on. Aina oletetaan että närärstää, tulee sisältö kurkkuun, mutta mulla harvoin kumpaakaan. Ja lapsilla oletetaan sitä pukluuta. Aijaa, jos se nyt vaan millin pukluu niin ei oo refluksi, on kai aika vakio mitä refluslasten vanhemmat on kuulleet :/

[RP]

Ei ne vielä kuusi vuotiaana vanhempien sängyssä nukkuvat lapsoset ole urbaani legendoja.

Voi kuule, siskon keskimmäinen näyttäis vielä 14-vuotiaanakin nukkuvan vanhempiensa välissä.

Mun painajainen :D

[Zeb]

Noista vanhempien välissä nukkuvista 6-vuotiaista. Itse oon vakaassa uskossa, että kun lapsi saa pienenä niin paljon turvaa ja läheisyyttä kuin tarvitsee, niin sitten ei ole tarvetta enää isompana takertua vanhempiin. Takertuvat tahmat on IMO usein just niitä joita on liian aikaisin yritetty saada itsenäisiksi, vaikka sitten itsenäisiksi nukkujiksi. Tasapainoinen ja olonsa turvalliseksi tunteva lapsi muuttaa kyllä omaan sänkyynsä ja usein huoneeseensakin mielellään siinä 3-vuotiaana. Moni haluaa sitä nimen omaan itse. Takertuvat vanhemmat on sitten oma lukunsa, tiedän muutaman yh:n joka itse laahaa isot lapset sänkyynsä kanssaan nukkumaan.

Vauva on vauva on vauva. Minusta vauva saa olla tarvitseva, eikä tarvii osata nukahtaa yksin. Minusta tärkeintä on säilyttää perusluottamus ja turvallisuuden tunne. Toki pehmein konstein itsekin yritän lasta rohkaista viihtymään omassa pedissään, mutta huudattamaan en ala. Mutta jokainen tekee niin kuin itse parhaaksi näkee, ja myös omien voimavarojensa mukaan. Loppuunpalaneet vanhemmat eivät tietenkään ole lapsenkaan etu.

[masa]

Itse oon vakaassa uskossa, että kun lapsi saa pienenä niin paljon turvaa ja läheisyyttä kuin tarvitsee, niin sitten ei ole tarvetta enää isompana takertua vanhempiin.

Vauva on vauva on vauva. Minusta vauva saa olla tarvitseva, eikä tarvii osata nukahtaa yksin. Minusta tärkeintä on säilyttää perusluottamus ja turvallisuuden tunne. Toki pehmein konstein itsekin yritän lasta rohkaista viihtymään omassa pedissään, mutta huudattamaan en ala.

Myös näiden oppien mukaan meillä on menty ja hyvin toimii. Nyt se tossa suukottelee ja paijaa vauvaa. Pomminvarmasti meillä jatketaan tytön kanssa samaan malliin kuin pojankin. Niin paljon perhepetiä, tukea ja turvaa kuin neiti vaatii.


Muutama päivä sitten kuulin tuttavapariskunnan tytöstä, jota on yritetty opettaa ihan vaavista lähtien omaa sänkyä ja yksin nukahtamista. Helvetillistä taistelua homma on ollut ja unikouluja on käyty useita.

Tyttö oli alkanut unnuttamaan ja sen jälkeen päässyt perhepetiin ja nukkumaan vanhempiensa kanssa. Unnuttaminen loppui kuin seinään.

Ai unnuttaminen? Googlaa.


Disclaimer!

En missäään nimessä sano, en väitä, en oleta, enkä pakota mitään yllämainitusta teksititä syntyviä virheellisiä olettamuksia, päätelmiä, herneitä, enkä maisseja nenässä. Cool down please.

[RP]

No meillä ei ole koskaan nukkunut samassa sängyssä meidän kanssa, samassa huoneessa nukkunut hiukan yli vuoden ikään eikä ole mitään itkuhuutoja yms. ollut koskaan. Ei edes huomannut sitä kun muuton yhteydessä siirtyi omaan huoneeseensa nukkumaan. Aina sinne on menty ja tullaan menemään jos jotain on, ei se sen kummempaa ole.

Itse taas olen ollut lapsi joka nukkui useastikin vanhempien kanssa vielä aika vanhaksikin, eikä kyse ollut turvattomuuden tunteesta vaan siitä että mun mielestä se oli hauskempaa niin.

Mulla on niin vähän lasten kanssa työskentelystä kokemusta, mutta yleensä nukkumisjutut johtuu enemmänkin lapsen persoonasta eli luonteesta kuin oikeastaan mistään muusta.

[Zeb]

^Totta varmasti tuo että persoonasta on kiinni ja siitäkin mihin lapsi on tottunut. Mitään ongelmaahan ei ole jos vauva tyytyväisenä nukkuu omassa sängyssään. Teillä ei ilmeisesti muutenkaan ole ollut niin läheisyydenkipeä tapaus jos yhtään oikein muistan.

Kuitenkin jos sattuu sellainen vauvapersoona joka ei halua nukkua yksin, niin minusta se on siltä pohjalta ymmärrettävää, että esihistoriassahan yksinäinen vauva oli välittömässä vaarassa kaiken maailman petojen sun muun suhteen. Eli varmaan ainakin osaan vauvoista on sisäänohjelmoitu hälytysjärjestelmä tällaisten tilanteiden varalta. Sen poiskouliminen on osalla niin hankalaa ettei minusta maksa vaivaa jos vanhemmat vain jaksavat.

[Vaola]

Mulla on yksi tuttavaperhe, jossa poika hiipparoi yläaaste-ikäiseksi asti joka yö vanhempien väliin. Ja senkin jälkeen vielä satunnaisesti. Toisaalta pojalla on eräs oireyhtymä, joten sillä saattaa olla tekemistä asian kanssa.

Meillä tyttäret luopuivat tuteista puolen vuoden iässä, mutta tuttipulloilla nukuttaminen oli kuvioissa vielä pari vuotiaina, sillä olin aivan kädetön saamaan kahta rasavilliä nukahtamaan, kun osasivat jo kiivetä pinnasängyistäänkin pois. Lohduttauduin sillä, että tuskinpa nuo enää kouluiässä tarttevat sitä pulloa nukahtamiseen ja aika pian se jäikin pois kuin itsestään ja pääsi jättämään yövaipatkin pois.

Harvemmin nuo kasvatukselliset ja muut asiat toimivat kertaheitolla. Mun mielestä voi ihan hyvin ottaa aikalisän ja kokeilla vaikka kuukauden päästä uudestaan, jos sillä säästyy turhalta pään seinään takomiselta. Itsekin joku kolmisen kertaa koetin maanitella tyttäriä pois vaipoista, vissiin neljännellä yrittämällä homma toimi sit kuin itsestään.

Tsemppiä kylli!

[Elppis]

Meillä poika siirtyi omaan huoneeseen 5kk iässä: asunnon pohjana 15m2 makuuhuone ja n.8m2 makuuhuone. 8m2 oli pojalla ensin omana mutta on suoraan rapunoven yläpuolella ja seinänaapurina rappu, joten pojan leikki-iän alkaessa aktivoitua vaihdettiin huoneita päittäin, eli vanhemmat pieneet ja poika leluineen isoon huoneeseen.

Poika on aina saanut tulla viereen, jos haluaa.. Kipeänäkin taapertaa omaan sänkyyn, vaikka mielellään meidän viekkuun nukahtaa. Periaatteena tosiaan ollut se, että siellä nukkuu missä haluaa. Oma sänky paras sänky..

[sipsi]

Meinasin unohtaa vallan..mutta ONNEA masa ja perhe!

Oon tuota itekin jo vähän miettiny, että mitäs jos ne omat lapset on kuin onkin niin ihania että niitä halajaa sitten enemmän kun yhden.. Noo, raportoin vaikka tuossa puolen vuoden päästä lisää, jos näin todella on.

[Ylermi Ylihankala]

Meinasin unohtaa vallan..mutta ONNEA masa ja perhe!

+1

[küllküll]

Ootteko varmoja ettei ole mitään vaivoja pojalla?

Vaikeahan näistä on varma olla, mutta minkään fyysisen vaivan oireita ei ole saatu pollattua - ellei hammaskiukuttelua lasketa. Miulla on vähän semmoinen kutina, että tulokas kokee jäävänsä isoveljen jalkoihin ja siksi pyytää useammin syliin/huomiota. Yhdessä välissä se leikki paljon itsekseenkin, mutta n. viim. kk ajan on koko ajan tulossa syliin.

Tultiin tuossa unikouluasiassa emon kanssa samaan tulokseen kuin Vaola eli time-out ja uusi yritys esim. kk päästä. Nää lapset ei kuitenkaan ole tietokoneita, joiden ohjelmapäivitykset voi runnoa läpi ennalta määritellyn aikataulun mukaan.

[Zeb]

Ootteko varmoja ettei ole mitään vaivoja pojalla?

Vaikeahan näistä on varma olla, mutta minkään fyysisen vaivan oireita ei ole saatu pollattua - ellei hammaskiukuttelua lasketa. Miulla on vähän semmoinen kutina, että tulokas kokee jäävänsä isoveljen jalkoihin ja siksi pyytää useammin syliin/huomiota. Yhdessä välissä se leikki paljon itsekseenkin, mutta n. viim. kk ajan on koko ajan tulossa syliin.

Totta että paha varmaksi sanoa, kun eivät mokomat osaa vielä kertoa. Hammasvaivat on aika helppo testata, jos kunnon annos Panadolia tai Pronaxenia antaa rauhallisemman yön niin sitten on tod. näk. hampaat. Tai muu kipu.

Voipi kai olla jotain ikään liittyvääkin, näillähän on niitä eroahdistuskausia ja semmosta. Itse peilaa vaan omaan vähäiseen kokemukseen tästä oman metkuista. Meillä kaikki on tosi helppoa kunhan ei ole vatsa kipeä. Sitten ei taas suju mikään ja vaatii jatkuvaa huomiota, kantamista ja viihdytystä päivin öin.

Tultiin tuossa unikouluasiassa emon kanssa samaan tulokseen kuin Vaola eli time-out ja uusi yritys esim. kk päästä. Nää lapset ei kuitenkaan ole tietokoneita, joiden ohjelmapäivitykset voi runnoa läpi ennalta määritellyn aikataulun mukaan.

Varmaan fiksua. Ei näitä oikein väkisin saa läpi menemään. Tunnen kyllä muutamia perheitä joissa on huudatettu yksin ihan huolella pari yötä ja lapsi on sittemmin nukkunut itse. Mutta millä hinnalla, sitä sopii miettiä. (Vaikka eihän teillä tarkoitus ollutkaan yksin huudattaa.)

Millaisia teillä noin keskimäärin ovat yöt ja päivät? Ehkä olet jossain aiemmin jo kirjoittanutkin, sorry jos näin.

Entä onko vielä rintamaidolla? Yhdellä tutulla oli auttanut kun lopetti viimeisetkin imetykset niin yöt rauhottuivat kun ei huudettu koko ajan tissiä suuhun. Yksilöllistä toki, eikä takuuta tuloksesta ole. Voipi mennä ojasta allikkoonkin.

Sivustahuutaja laittoi asiaa tuonne vittuuntumisketjuun. Kannattaa tehdä kaikkensa että saa niitä apujoukkoja jostain. Kurjaa kun ei ole isovanhempia lähellä, meillä oltaisiin varmaan lopullisesti pimahdettu ilman niitä.

Sitten vielä semmoinen, että jos sulla on mahdollista ottaa ylimääräistä vapaata töistä, niin ehkä nyt kandeis ottaa että selviäisi pahimman ajan yli. Mua ainakin helpotti vaikeissa kohdin paljon kun mies otti ekstravapaata edes pari päivää tai viikon. Taas jaksoi.

Ohi nuo teidänkin ongelmat menee, varmaan ainakin puolen vuoden päästä on jo paljon helpompaa.

[sivustahuutaja]

Vaikeahan näistä on varma olla, mutta minkään fyysisen vaivan oireita ei ole saatu pollattua - ellei hammaskiukuttelua lasketa. Miulla on vähän semmoinen kutina, että tulokas kokee jäävänsä isoveljen jalkoihin ja siksi pyytää useammin syliin/huomiota. Yhdessä välissä se leikki paljon itsekseenkin, mutta n. viim. kk ajan on koko ajan tulossa syliin.

Tultiin tuossa unikouluasiassa emon kanssa samaan tulokseen kuin Vaola eli time-out ja uusi yritys esim. kk päästä. Nää lapset ei kuitenkaan ole tietokoneita, joiden ohjelmapäivitykset voi runnoa läpi ennalta määritellyn aikataulun mukaan.

Oliko se nyt näin:
- ikä 11kk
- unikoulua 4 yötä
- roikkuvainen valveillakin

Aikalisä voi olla ihan ok, koska eihän noista vaiheista tai vaikka hampaista ota mitään selvää.

Käsittääkseni tuo 4 yötä kannattaa minimissään kuitenkin varata jatkossakin. Meillä unikoulut ajoitettiin viikonloppujen yhteyteen juuri noista syistä. Nyt unikouluja on takana 4 esikoisen kanssa: ilman maitoa, ilman tuttia, ilman vettä, ilman vanhempia. Joka kerralla touhu on kannattanut ja mennyt sitten aika helpolla alun huudon jälkeen.

Tuohon takerteluun: Kannattaa miettiä, josko äiti voisi häipyä muutamaksi päiväksi ja jäisit lasten kanssa kotiin esim. viikonloppuna. Meillä äidin reissu tässä hiljan lisäsi huomattavasti 1,5v omatoimisuutta.

[küllküll]

Ei ole syönyt tissimaitoa enää aikoihin ja purkkiruokiinkin suhtautuu jo vähän kursaillen. Yrittää syödä isän, äidin ja veljen lautaselta sen minkä ehtii ja suuttuu jos ei ole tarjolla jotain mitä voi itse pistää suuhunsa esim leipää. Kävelyä ja sohvalle kiipeämistä opettelee kovasti, eli eiköhän tuo perusterve - joskin pirun kovaääninen ja temperamenttinen - pikkumies olle.

Kiitoksia keskusteluun osallistuneille hyvistä neuvoista. Helpottaa omaa vitutusta jo pelkästään tämä virtulaalipurkautuminenkin... ja tiedän että kyllä tämä tästä helpottaa, joskin tieto siitä ei juuri nyt kamalasti lohduta

Oliko se nyt näin:

Juu, pääpiirteittäin näin. Tossa äiti-jutussa on luultavasti ainakin jotain perää. Huomasin että helpommin se mun sylistä sänkyyn jää kuin äitinsä.

[Zeb]

Odottavan aika on pitkä.

Ite oon miettinyt aika huolella että tämä yksi lapsi riittää. En ole enää valmis samaan rumbaan alusta, koska tuo yksi jo on ja varsin onnistunut Mieskin on onneksi ainakin toistaiseksi luopunut suunnitelmastaan kahden lapsen perheidyllistä.

[sivustahuutaja]

Juu, pääpiirteittäin näin. Tossa äiti-jutussa on luultavasti ainakin jotain perää. Huomasin että helpommin se mun sylistä sänkyyn jää kuin äitinsä.

Äiti voisi kokeilla tuota häipymistä jo ennen unikoulun yrittämistä uudelleen. Siitä voi meinaan olla paljonkin iloa, jos 11kk vanha vähän irtautuu äidin helmasta ja antaa äidille muutamankin kymmenen minuuttia rauhaa päivässä.

[küllküll]

Äiti voisi kokeilla tuota häipymistä...

Ihan näillä sanoilla en taida kuitenkaan kehoitusta esittää. Ex-vaimo otti sen ikävän kirjaimellisesti

[NuoriD]

Onhan se toki simppelimpi operaatio miehelle suorittaessa mutta kyllä mä ajattelin hoitaa sen ihan omasta puolestani koska olen päätöksen tehnyt eikä sillä silleen ole miehen kanssa tekemistä (eli se jotta miehen pitäisi lerssailla koska en halua käyttää ehkäisyä enkä lisääntyä).

Juu, itseä ei innosta, kun on vähän isompi operaatio.

En mäkään ketään siihen painosta mut olis ihan kiva jos mies itse haluaisi. Ei se halua. Sano ettei olisi muka mies sen jälkeen. Hassua.

Mulla on samat fiilikset (eli piuhojen poikkaisu vähentäisi miehisyyttäni). Seksuaalisuuteni on mimosan herkkä. Ehkä naisille eri juttu, kun parasta ennen päivä tulee kuitenkin eteen vääjäämättä.

[Vagabondo]

Mulla on samat fiilikset (eli piuhojen poikkaisu vähentäisi miehisyyttäni). Seksuaalisuuteni on mimosan herkkä. Ehkä naisille eri juttu, kun parasta ennen päivä tulee kuitenkin eteen vääjäämättä.

Syytä pitää optiot avoinna, että voi viiskymppisenä vaihtaa puolet nuorempaan ja aloittaa lisääntymisen uudestaan.

[NuoriD]

Mulla on samat fiilikset (eli piuhojen poikkaisu vähentäisi miehisyyttäni). Seksuaalisuuteni on mimosan herkkä. Ehkä naisille eri juttu, kun parasta ennen päivä tulee kuitenkin eteen vääjäämättä.

Syytä pitää optiot avoinna, että voi viiskymppisenä vaihtaa puolet nuorempaan ja aloittaa lisääntymisen uudestaan.

No tämän jätin sanomatta.

[masa]

Mulla on samat fiilikset (eli piuhojen poikkaisu vähentäisi miehisyyttäni).

Ja minua ei taas vois vähempää kiiinnostaa koko asia. Pähkinät lentää, mutta ne ei idä. Helvetin hyvä juttu sano.

[Vagabondo]

Lapsenlapsenkin mukavampi vierailla papan luona, kun on samanikäistä leikkiseuraa tarjolla

[NuoriD]

Lapsenlapsenkin mukavampi vierailla papan luona, kun on samanikäistä leikkiseuraa tarjolla

Niin ja onhan se mukava, että tyttärellä ja äitipuolella on yhteistä puhuttavaa.

[Ylermi Ylihankala]

Ostin Minealle 15 egellä suksipaketin. Maaliskuussa päästään hangille, kun ollaan viikko Sappeessa. Eihän siitä mitään tule, mutta...

[küllküll]

Esikoinen pisti taas killerin aamupalapöydässä: "ÄITI, ANNA ISILLE!" Saattoi tippa kahvia purskahtaa suusta aamulehdelle...