Vagabondo kirjoitti:...klassiseen musiikkiin, jossa mielestäni keskitytään liikaa tekniseen näppäryyteen ja tunnepuolesta jää kylmä ja kliininen vaikutelma. On toki hyviäkin teoksia tai niiden osia, mutta käytännössä en kuuntele juuri koskaan klassista.
Jaa, sä tykkäät vai muotoilinko itseni jälleen jotenkin epäselvästi
We used to laugh a lot
But only because we thought
That everything good always would remain
Haemaeraemies kirjoitti:Joo-o, muistan ne ajat kun ei voinu tallentaa ja kuolema tarkoitti pelin aloittamista alusta, ellet tajunnut / kerennyt kirjoittaa ylös jotain kryptistä koodia latausikkunasta tms.
:D
Jep. Ne oli niitä aikoja kun pelin kehittäminen ei maksanut 80 miljoonaa dollaria. Eikä pelin läpi pelaamiseen kulunut puolta vuotta (GTA San Andreas).
Bhven kirjoitti:[ Eikä pelin läpi pelaamiseen kulunut puolta vuotta.
Paitsi jos se oli vitun kamalan epälooginen ( Ghostbusters) tai aivan täysin käsittämättömän vaikea ( Castlevania I). Castlevaniassa vaikeus perustui kyll myös osaksi epäloogisuuksiin, mutta silti.
Kandee kattoa noiden kahden Angry Videogame Nerd-arvostelut. Kylmä hiki tulee vieläkin kun muistelee kuinka tajuttoman masentavan vaikeaa se oli.
Good human, but sometimes if needed, a bad citizen.
Haemaeraemies kirjoitti:Kylmä hiki tulee vieläkin kun muistelee kuinka tajuttoman masentavan vaikeaa se oli.
And that was better exactly how?
No, ei se noiden kohdalla kyll ollut parempaa. Aika kultaa muistot siis.. Mutta harvemin on saanut niin tajuttomia onnistumisen tunteita mitä silloin kun noi selätti. Nykyään lähimpänä lienee jotku GTA;n super-eeppiset tehtävät, joihin yleensä liitty joku rasittava takaa-ajo ja liian monta kohtaa missä homma pystyi menemään häneks.
Ja tietty jossain Transworld snowboardingissa missä masteroin itteni levelille,ettei kukaan tahtonut ees pelaa sitä enää meidän kommuunissa kun oli joka paikassa niin mauttomat pisteet
Good human, but sometimes if needed, a bad citizen.
Kyllä doomistakin sai mun mielestä eeppistä iloa viikkokausiksi vaikka siinä olikin save-mahdollisuus kesken pelin.
Lapsuudesta/nuoruudesta muistan, että niitä uusia hyviä pelejä tuli niin paljon uusia niin nopeasti, että vaikka aikaa oli aikuisuuteen verrattuna lähes rajattomasti, niin harvoin niitäkään jaksoi yrittää enää kymmenettä kertaa pelata läpi kun oli veivannut jotain peliä pari tuntia ja sitten kuolo korjasi toteamalla että palaapa lähtöruutuun.
Manaaja kirjoitti:
Lapsuudesta/nuoruudesta muistan, että niitä uusia hyviä pelejä tuli niin paljon uusia niin nopeasti, että vaikka aikaa oli aikuisuuteen verrattuna lähes rajattomasti, niin harvoin niitäkään jaksoi yrittää enää kymmenettä kertaa pelata läpi kun oli veivannut jotain peliä pari tuntia ja sitten kuolo korjasi toteamalla että palaapa lähtöruutuun.
Mä pelaan nykyään aika useasti hardilla ja toi 10 kertaa yhden kohdan yrittäminen on ihan normikauraa. Mä tykkään vetää itteeni äärirajoille pelatessa
Vaikka useasti siitä on kyllä hauskuus kaukana, sen myönnän. Paitsi sitten kun sen selättää.
Dead Spacen se yks meteori kohta taitaa olla ainoa jonka oon dissannu lähivuosina. Siis sellaisista jossa kaveri erikseen pyytää että please, pelaa toi lävitte tosta, mä en jaksa.
EDIT: Eipäs ookkaan, kyll pääsin sen kohdan. Mikähän se oli edellinen luovutus sitten oli..Tais olla sitten Wiille sen yhden uuden super marion jotain itsetehtyjä kenttiä jotka on suunnilleen myös sarjaa "mahdoton"
Good human, but sometimes if needed, a bad citizen.
Kyllä mäkin näitä doom-tyyppisiä 3D-shootereita aina pelaan ultra-violencella, veteranilla tai muulla vastaavalla haistapaska-vaikeustasolla. Mutta se todella edellyttää sitä, että pelissä on edes jonkinnäköiset seivattavat checkpointit. Kyllä mä voin yhtä kohtaa 10+ kertaa yrittää kesken peliä, mutta mä en jaksa pelata joka kerta 45 minuuttia "turhaan" alusta että pääsen kokeilemaan sitä ylivaikeaa kohtaa ne 10+ kertaa vain huomatakseni että elämä jäi taas kerran yhdestä pikselistä kiinni.
Manaaja kirjoitti:Kyllä mä voin yhtä kohtaa 10+ kertaa yrittää kesken peliä, mutta mä en jaksa pelata joka kerta 45 minuuttia "turhaan" alusta että pääsen kokeilemaan sitä ylivaikeaa kohtaa ne 10+ kertaa vain huomatakseni että elämä jäi taas kerran yhdestä pikselistä kiinni.
Joo no toi on kyll totta. Se just noissa GTA:n pahimmissa oli, että teet tsiljoona juttua siinä, sitten ihan viimisessä frames aina hommma kusee ja eikun alusta. FUFUUFUFUFUUU
Mutta jotain toikin on opettanut. Jos ei muuta niin; Harjoitus tekee metsurin.
Good human, but sometimes if needed, a bad citizen.
En mä GTA-pelien kanssa kyllä koskaan oo kokenut sitä sellasta turhautumista kuin niiden joidenkin kuusnepa- ja amigapelien kanssa.
Etenkin ne pystyvieritetyt shooterit tyyliin SWIV tai Xenon 2 olivat monesti sellasia että niissä pääs aivan saatanan pitkälle tuntikausien pelaamisen jälkeen ja sitten tuli pataan. Etkä muuta voinut kuin aloittaa alusta. Söi lasta.
Vagabondo kirjoitti:...klassiseen musiikkiin, jossa mielestäni keskitytään liikaa tekniseen näppäryyteen ja tunnepuolesta jää kylmä ja kliininen vaikutelma. On toki hyviäkin teoksia tai niiden osia, mutta käytännössä en kuuntele juuri koskaan klassista.
Jaa, sä tykkäät vai muotoilinko itseni jälleen jotenkin epäselvästi
Mua vaan pistää helposti silmään, kun joku arvostelee esim. kirjailijaa, jonka kirjoja ei ole lukenut, tai leffaohjaajaa, jonka leffoja ei ole nähnyt, tai sitten vaikka tuollaista huomattavan laajan skaalan kattavaa musiikin osa-aluetta, johon kuuluvia teoksia ei juuri koskaan kuuntele. Jos olet kuullut pari palaa klassista, et varmaankaan voi olla pätevä tekemään kaikkea klassista koskevia yleistyksiä? Vähän sama kuin joku olisi kuullut lähinnä Brian Adamsia ja Martti Servoa, ja tältä pohjalta ilmoittaisi pop-musiikin olevan epäkiinnostavaa.
Nyt tietty sanot olevasi orkesterimuusikko, joka ei enää juuri koskaan kuuntele klassista.
EveryWoman kirjoitti:
Mua vaan pistää helposti silmään, kun joku arvostelee esim. kirjailijaa, jonka kirjoja ei ole lukenut, tai leffaohjaajaa, jonka leffoja ei ole nähnyt, tai sitten vaikka tuollaista huomattavan laajan skaalan kattavaa musiikin osa-aluetta, johon kuuluvia teoksia ei juuri koskaan kuuntele. Jos olet kuullut pari palaa klassista, et varmaankaan voi olla pätevä tekemään kaikkea klassista koskevia yleistyksiä? Vähän sama kuin joku olisi kuullut lähinnä Brian Adamsia ja Martti Servoa, ja tältä pohjalta ilmoittaisi pop-musiikin olevan epäkiinnostavaa.
Nyt tietty sanot olevasi orkesterimuusikko, joka ei enää juuri koskaan kuuntele klassista.
Jotain tälläistä mä vähän pelkäsinkin, vaikka yritin muotoilla mielipiteen mahdollisimman rakentavasti ja vähän perustella näkemystä, enkä yks kantaan todennut sen olevan scheissea. No, ei tarvitse huolestua. Näkemys oli omakohtainen ja perusteltu, vaikken konserttimuusikko olekkaan
We used to laugh a lot
But only because we thought
That everything good always would remain
Mjoo, mulla on nipotuspäivä tänään. Sibbe-kisaa juuri seuranneena kuulosti kyllä aika oudolta nuo luonnehdinnat kylmyydestä/kliinisyydestä jne. Toki klasarissa on helppo ajautua painottamaan esiintyjän (/esiintyjien) virtuositeettia, mutta onhan se maailma tästä huolimatta täynnä mitä vivahteikkaimpia ja tunteita nostattavimpia teoksia.
Kas, olen jostain samaa mieltä EW:n kanssa! Täytynee tarkistaa mielipide...
Mutta joo, kyllähän klassisen musiikin sarka on niin laaja, että sieltä löytyy nasevia ralleja ihan pelkällä populäärimusiikilla aistinsa pilanneillekin. Joku Vivaldin Neljä vuodenaikaa toimisi tänä päivänä populäärimuotoiseksi sävellettynäkin ihan yhtä täysillä kuin perinteisessä asussaan. Joudun myöntämään olevani itsekin siinä määrin rokkenrollin hapattama, ettei ihan kaikki monikymmenminuuttiset pätkät riitä pitämään mielenkiintoani yllä, mutta onneksi klassisten mestariteosten joukosta löytyy minullekin omani.
Oiskohan FireFaxiin mitään kilkettä millä tän sais näyttämään noi muualta linkatut kuvat automaagisesti tai jostain oikean hiirennappulan valikon kautta, ettei tarttis aina copypasteta rikkinäistä kuvaosoitetta uuteen tabiin tai ikkunaan?
Manaaja kirjoitti:Oiskohan FireFaxiin mitään kilkettä millä tän sais näyttämään noi muualta linkatut kuvat automaagisesti tai jostain oikean hiirennappulan valikon kautta, ettei tarttis aina copypasteta rikkinäistä kuvaosoitetta uuteen tabiin tai ikkunaan?
Manaaja kirjoitti:Oiskohan FireFaxiin mitään kilkettä millä tän sais näyttämään noi muualta linkatut kuvat automaagisesti tai jostain oikean hiirennappulan valikon kautta, ettei tarttis aina copypasteta rikkinäistä kuvaosoitetta uuteen tabiin tai ikkunaan?
Joskus "View image" innostuu toimimaan suoraan.
Iso kiitos, tuohan toimii! Tosin minulla ohjaa naurunappulaan, mutta parempi tuo on kuin pasteaminen.
^ Ne ovat puhdasta paskaa, jonka tarkoitus on vedota yrityksen tuotteita ostaviin kuluttajiin ja ehkä ensimmäistä sinne töihin tuleviin.
Todelliset arvot suuryrityksillä nykyään ovat se, että miten rahaa jo alunperin yli tarpeen omistavat pystyisivät olemaan kuollessaan vielä nykyistäkin rikkaampia.
