Syntymästä saakka vaihtelevalla voimakkuudella. Pitkään aikaan ei ole ollut näin paha tilanne. On tuo varmaan muutaman päivän elämästään ollut täysin kunnossakin.exPertti kirjoitti: BTW, kuinka kauan nämä ongelmat ovat jatkuneet?
Mammailu 2.0
-
Zeb
-
Zeb
Menepä itsekin nukkumaanZeb kirjoitti:Kiitos kiitos! Mun toivo lepää tuossa Neocatessa nyt. Ainakin lupaavaa, että nukahti syliin ja sain laitettua sänkyyn päiväunille. Voi tietty olla että on vaan lopenuupunut kun nukkui yöllä vain 6 tuntia.
The great club outshines the individual, always and forever.
-
Zeb
En pysty kun olen niin innoissani siitä että lapsi nukahti noin helposti. Tällaista ei meillä tapahdu niin kuin ikinä.Elppis kirjoitti:Menepä itsekin nukkumaanZeb kirjoitti:Kiitos kiitos! Mun toivo lepää tuossa Neocatessa nyt. Ainakin lupaavaa, että nukahti syliin ja sain laitettua sänkyyn päiväunille. Voi tietty olla että on vaan lopenuupunut kun nukkui yöllä vain 6 tuntia.
Teidän pienellä on kyllä ollut niin kuoppainen alkutaival että itse olisin varmasti vastaavassa tilanteessa käynyt jo pidempään psykologilla itkemässä jaksamattomuuttani. Alkaisitte jo koko perhe todella ansaita helpompia aikoja! Huolehdit tytöstä niin lämpimästi ja aina etusijalle asettaen, pienokainen saa onnekseen hoivaa ja lohdutusta aina sitä tarvitessaan ja kokee varmasti vaivoista huolimatta olonsa turvalliseksi.Zeb kirjoitti: Huoli alkaa olla aikamoinen.
Mutta äidin huoli tosiaan..mäkin kuvittelin olleeni jo aiemmin empaattinen mutta nyt on mittari paukannut punaiselle. Vaikka tunteet lasta kohtaan osasi etukäteen aavistaa, niiden syvyys ja satuttavuus pääsi silti yllättämään. Eikä nyt puhuta edes todellisista ongelmista kuten teillä vaan ihan tavallisesta arjesta ja kasvusta. Vahvuutta ja jaksamista!
Elämä kantaa, jos sen antaa
Tämä Neocate on joku lisäruokavaliovalmiste? Googlaamalla tuolla spekuloidaan ettei sekään kaikille sovi. Mutta hyvä jos pienelle teillä sopii.Zeb kirjoitti:Kiitos kiitos! Mun toivo lepää tuossa Neocatessa nyt. Ainakin lupaavaa, että nukahti syliin ja sain laitettua sänkyyn päiväunille. Voi tietty olla että on vaan lopenuupunut kun nukkui yöllä vain 6 tuntia.
Came here for school, graduated to the high life
-
Zeb
Kiitos Melnais, mieltä lämmittävistä sanoista
Minusta kyllä väheksyt rankasti omaa urheuttasi, minusta on välillä ainakin näyttänyt että teillä on ollut vähintään yhtä rankkaa kuin meillä, oli syy sitten mikä vaan. Olen miettinyt etten itse olisi jaksanut yhtä hienosti kuin sinä teidän ongelmissa. Onko teillä jo elo rauhaisampaa?
Minusta kyllä väheksyt rankasti omaa urheuttasi, minusta on välillä ainakin näyttänyt että teillä on ollut vähintään yhtä rankkaa kuin meillä, oli syy sitten mikä vaan. Olen miettinyt etten itse olisi jaksanut yhtä hienosti kuin sinä teidän ongelmissa. Onko teillä jo elo rauhaisampaa?
-
RP
Ei muuten rajoitu äiteihin, ainakaan meillä. Pakko pitää kynnet lyhyenä ettei tule pureksittua.RP kirjoitti:^^Mielenkiintoinen tuntemus, tuo äidin huoli normiarjessa. Tytsä ollut nyt hiukan yli tunnin verran mummin kanssa kävelemässä, yleensä tekevät lyhyempiä lenkkejä, olen jo viitisen kertaa käynyt kuikuilemassa ikkunasta jotta näkyykö jo kävelytiellä
Came here for school, graduated to the high life
-
Zeb
Äidinmaidonkorvike, pitäisi olla parasta mitä ruoka-allerginen lapsi voi Suomessa saada. Tiedän kyllä vertaisfoorumeilta ettei tosiaan kaikille sovi sekään, eikä sopinut meillekään kun 2 kk iässä kokeiltiin. Nyt on kuitenkin ikää tullut lisää ja allergialääkesuojassa yritetään jos sopisi nyt. Olen siis imettänyt tähän asti, poikkeuksena ainoastaan kokeillut n kpl korvikkeitta, jotka ovat olleet äidinmaitoakin sopimattomampia. Mutta oireilee siis pelkällä äidinmaidollakin.exPertti kirjoitti:Tämä Neocate on joku lisäruokavaliovalmiste? Googlaamalla tuolla spekuloidaan ettei sekään kaikille sovi. Mutta hyvä jos pienelle teillä sopii.Zeb kirjoitti:Kiitos kiitos! Mun toivo lepää tuossa Neocatessa nyt. Ainakin lupaavaa, että nukahti syliin ja sain laitettua sänkyyn päiväunille. Voi tietty olla että on vaan lopenuupunut kun nukkui yöllä vain 6 tuntia.
Kaikenlaista. Jo ihan lyhyenäkin aikana jos pikkuisella on kipuja sitä tuntee olonsa jotenkin täysin avuttomaksi kun ei osaa auttaa. Varmaan painostavaa jos ne kivut vaan jatkuvat ja jatkuvat.Zeb kirjoitti:Mutta oireilee siis pelkällä äidinmaidollakin.
Voimia sinne.
Came here for school, graduated to the high life
-
Zeb
-
Zeb
Osuit naulan kantaan. Tuo tuska toisen kärsimyksestä on kaikkein pahinta. Paljon pahempaa kuin vuoden univaje ja tuntikausien päivittäinen kantorumba. Sitä ei mitkään psykologikäynnit poista, joten ei olla otettu tarjottua keskusteluapua vastaan.exPertti kirjoitti:Jo ihan lyhyenäkin aikana jos pikkuisella on kipuja sitä tuntee olonsa jotenkin täysin avuttomaksi kun ei osaa auttaa. Varmaan painostavaa jos ne kivut vaan jatkuvat ja jatkuvat.
Kiitos tsempeistä sinullekin.
-
RP
Uskon, kun kyseessä on tosiaan tuollainen asia.Zeb kirjoitti:Joo, pistää pimahtelemaankin. Miehen kanssa oltiin jo aamulla melkein toistemme kurkussa kiinni kun oli ilmaantunut neljäs ripuli vaippaan.RP kirjoitti:Mielenkiintoinen tuntemus, tuo äidin huoli normiarjessa.
Muistan kun käytiin päivystyksessä samana päivänä kun tytsä kotiutui koska mielestämme ei hengittänyt normaalisti. Ja sitä piti keskosuuden takia seurata, jotain sellaista kun voi ilmetä.
Mähän olin ihan hysteerinen, siis oikeasti hysteerinen ja paruin Q mikäkin siellä sairaalassa. Mieskin taisi hyppiä seinillä vaikka sentään toimi järkevästi. Kiltti lääkärisetä olisi ottanut osastolle (kaikki oli siis ihan ok) tytsän vaan sen takia että olisin saanut mielenrauhan
Ensi kosketus siihen vanhemmuuden tosihuoleen kun kyseessä jälkikasvun terveys, kuten teillä nyt. Oli kyllä.... sietämätön tunne.
Onneksi lastenlääkärit tajuavat, ainakin suurimmaksi osaksi, tän vanhempien tuskan siitä kun lapsi sairastaa. Esim. Pikku Jätissä Itäkeskuskessa on sellanen reilu 60v lastenlääkäri, joka on kyllä maailman paras.. tk:n lääkärit tuntuvat pyörittelevän silmiään jokaiselle lapsen kanssa "tosi sairaana" sinne tulevalle, mutta Pikku Jätissä tää herra on joka kerran yhtä aidosti kiinnostunut että mikä pikkujätkällä on, vaikka käynnit ovat olleet onneksi pääsääntöisesti vauvarokon, korvatulehduksen ja normaalin kuivumisen takia.
The great club outshines the individual, always and forever.
Nyt on tainnut käydä niin että tyttö on ennallaan mutta minä olen tottunut lapseeni.Zeb kirjoitti: Onko teillä jo elo rauhaisampaa?
Eli meillä ollaan jatkuvasti sylissä, ei suostuta jäämään hetkeksikään yksin, vaaditaan huomiota ja viihdytystä, halailua ja aktiviteetteja ihan jatkuvalla syötöllä mutta sellainen tämä on, minun kaikesta kiinnostunut, levoton muruseni. Ylimääräiset itkut ovat onneksi jääneet, se on selkeä parannus. Hampaita tuskittelee ajoittain ja yleistä osaamattomuuttaan ärisee kun mieli palaa tehdä mutta kyvyt eivät vielä riitä. Nukahtaminen on edelleen melkoista taistelua, selkeästi muistaa että kun nukahtaa, herää kopasta/pinnasängystä yksin ja tätä yksinjäämistä vastaan kamppailee niin pitkään kuin suinkin mahdollista. Mun vieressä loppuyö on rauhallinen, välillä vaan kokeilee onhan äiti siinä. Äiti on, ei mulla sydän kestä vieroittaa kauemmas jos toinen näin turvaa hakee.
Elämä kantaa, jos sen antaa
-
Zeb
Hienoa jos tilanne on nyt kuitenkin edes suht ok. Sinuna kokeilisin silti sen maidottoman ja munattoman dieetin, tuon kyllä edelleen mielelläni korviketta jos haluat. Meillä jäi nyt ainakin soijapurkkeja käyttämättäkin.Melnais kirjoitti:Nyt on tainnut käydä niin että tyttö on ennallaan mutta minä olen tottunut lapseeni.Zeb kirjoitti: Onko teillä jo elo rauhaisampaa?
Hampaita tuskittelee ajoittain ja yleistä osaamattomuuttaan ärisee kun mieli palaa tehdä mutta kyvyt eivät vielä riitä. Nukahtaminen on edelleen melkoista taistelua, selkeästi muistaa että kun nukahtaa, herää kopasta/pinnasängystä yksin ja tätä yksinjäämistä vastaan kamppailee niin pitkään kuin suinkin mahdollista. Mun vieressä loppuyö on rauhallinen, välillä vaan kokeilee onhan äiti siinä. Äiti on, ei mulla sydän kestä vieroittaa kauemmas jos toinen näin turvaa hakee.
Itse katson tätä tietysti tästä meidän allergiaperspektiivistä, mutta olen niin monelta kuullut tuon, että entinen "vaativa vauva" muuttuikin rauhalliseksi pikku auringoksi kun sopiva maito löytyi. Ja on meillä itselläkin hetkittäistä kokemusta tuosta, vielä kun saisi sen kestämään...
Voimia teille jotka vauvojen terveysongelmien kanssa painiskelette. Silloin kun meidän esikoinen oli vauva kymmenen vuotta sitten, muistan ajatelleeni, että voi kun joskus saisi elää tavallista arkea. Toiveena siis oli, että kun jokin päivä menisi ilman hirveää itkemistä, epilepsiakohtausta tai jotain muuta hässäkkää. No onneksi aikaa myöten tuli myös sitä tavallista arkea, vaikka se meidän monivammaisen esikoisen kanssa aika haasteellista on sekin.
Tänään tulikin flashbackeja sieltä kymmenen vuoden takaa. Käytimme vauvaa, nyt lähes 7 kk, ensimmäisen kerran fysioterapiassa. Vauva on hidas lähtemään liikkeelle, osaa nyt kääntyä itse mahalleen mutta eipä tee vielä muuta. Fyssari pyöritteli tyttöä aikansa ja totesi sitten, että hartioissa ja lavoissa on jäykkyyttä, joka estää käsien normaalia toimintaa ja siten vaikeuttaa liikkeellelähtöä. Saatiin harjoitteluohjeita kotiin (paljon lattialla olemista, kyljellään pitämistä, tarttumisharjoituksia ym.), mut jotenkin nyt tuntuu, että en millään jaksaisi. Asiat ovat ihan tuttuja esikoisen vauva-ajoilta, juuri noita samoja harjoituksia tehtiin hänenkin kanssaan. Jo tässä vaiheessa kuitenkin tiedän, että kuopus tulee protestoimaan näitä harjoituksia vastaan. Hänkään ei viihdy lattialla, haluaisi enimmäkseen olla sylissä ja pystyasennossa. Fyssari oli kuitenkin sitä mieltä, että juuri tätä pitäisi välttää. Pitää nimenomaan opetella olemaan siellä lattialla. Tytöllä ei ilmeisestikään ole mitään sairautta tai vammaa, sillä kehitys on muuten normaalia. Silti mulla on takaraivossa pieni pelko, että entäs jos jotain kuitenkin on vialla. En tiedä, ei kai tässä muu auta kuin siirtää omakin elämä lattiatasolle.
Tänään tulikin flashbackeja sieltä kymmenen vuoden takaa. Käytimme vauvaa, nyt lähes 7 kk, ensimmäisen kerran fysioterapiassa. Vauva on hidas lähtemään liikkeelle, osaa nyt kääntyä itse mahalleen mutta eipä tee vielä muuta. Fyssari pyöritteli tyttöä aikansa ja totesi sitten, että hartioissa ja lavoissa on jäykkyyttä, joka estää käsien normaalia toimintaa ja siten vaikeuttaa liikkeellelähtöä. Saatiin harjoitteluohjeita kotiin (paljon lattialla olemista, kyljellään pitämistä, tarttumisharjoituksia ym.), mut jotenkin nyt tuntuu, että en millään jaksaisi. Asiat ovat ihan tuttuja esikoisen vauva-ajoilta, juuri noita samoja harjoituksia tehtiin hänenkin kanssaan. Jo tässä vaiheessa kuitenkin tiedän, että kuopus tulee protestoimaan näitä harjoituksia vastaan. Hänkään ei viihdy lattialla, haluaisi enimmäkseen olla sylissä ja pystyasennossa. Fyssari oli kuitenkin sitä mieltä, että juuri tätä pitäisi välttää. Pitää nimenomaan opetella olemaan siellä lattialla. Tytöllä ei ilmeisestikään ole mitään sairautta tai vammaa, sillä kehitys on muuten normaalia. Silti mulla on takaraivossa pieni pelko, että entäs jos jotain kuitenkin on vialla. En tiedä, ei kai tässä muu auta kuin siirtää omakin elämä lattiatasolle.
Äiti tietää
Hieno saavutus! Aina se taitaa iskeä vähän puun takaa kun huomaa omalla pienellä olevan ison taitoja 
Teille ja myös muille poikien äideille(miksei tyttöjenkin jos maku ei ole perinteistä primsessaa), vaatetta 116-122cm on taas kertynyt aika läjät. Ilmoitelkaatte jos on kiinnostusta. Kenkää myös jokuset kutakuinkin kokoa 30.
Teille ja myös muille poikien äideille(miksei tyttöjenkin jos maku ei ole perinteistä primsessaa), vaatetta 116-122cm on taas kertynyt aika läjät. Ilmoitelkaatte jos on kiinnostusta. Kenkää myös jokuset kutakuinkin kokoa 30.
Prepare for the worstest.
-
Gaia