http://areena.yle.fi/video/1354542
Hihittelen tälle.
Ketjukolarikeskiviikko
Aiheessa pysyäkseni kerron teille ehkä kolmatta kertaa meidän perheen rahajärjestelyistä. Eksän kanssa oli omat tilit ja niihin käyttöoikeudet ristiin. Sieltä sitten lähinnä minä makselin laskuja sopivasti tasoitellen tilien välillä, mies maksoi vähän enemmän kuin minä pienipalkkaisena. Toimi hyvin, kaikki raha oli yhteistä.
Nyksän kanssa on eri tilit ja jaetaan yhteiset laskut vuoroperiaattella, samoin maksetaan kaupassa vuoroviikoin. Toimii hyvin, vaikka toisella ei tuloja juuri olekaan. Tuo taloustili kuulostaa hyvältä ja ehkä meillekin sopivalta vaihtoehdolta, mutta pitää odottaa siihen työllistymiseen asti ennen kuin lähtee kokeilemaan.
Nyksän kanssa on eri tilit ja jaetaan yhteiset laskut vuoroperiaattella, samoin maksetaan kaupassa vuoroviikoin. Toimii hyvin, vaikka toisella ei tuloja juuri olekaan. Tuo taloustili kuulostaa hyvältä ja ehkä meillekin sopivalta vaihtoehdolta, mutta pitää odottaa siihen työllistymiseen asti ennen kuin lähtee kokeilemaan.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
-
RP
No ei tod, olen ihan samaa mieltä. Ikäänkuin ihmiset eivät haluaisi päättää asiaa ja ovat sitten avoliitossa, vaikka sekin on päätös. Mutta se kai taitaa olla aika yleistä monessa muussakin asiassa että eletään ilman huolta huomisesta ja sitten kun paksahtaa niin itketään että paksahti. Voi nyyh, olisit ajatellut eilen ja varautunut ikäviin asioihin.Vagabondo kirjoitti: Se mitä en ymmärrä, on ihmiset jotka väkisin haluaa elää avoliitossa, eikä hoida papereita kuntoon ja sitten jälkikäteen itkevät, kun kakkaa tulee niskaan ja vaatii avoliitoille samoja oikeuksia kuin avioliitolle. Jos valtio on luonut yhden järjestelmän parisuhteenrekisteröimiseksi, eikä sitä haluta käyttää, eikä hoitaa asioita muuten kuntoon, niin ei mielestäni ole yhteiskunnan vika, jos asiat ei mene suunnitellusti.
Meillä on kyllä ihan tietoisesti päätetty että nyt mennään näin ja papereitakin tehty asian suhteen.
En tajua miksi avioliitto on mulle niin yhdentekevä ja joskus jopa vastenmielinen asia.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Moni sanoo että "maksetaan saman verran". Euromääräisesti vai prosenteissa? Prosenttilaskurihan on vaan yks tapa suhteuttaa yhteisen talouden menot tulohin. Ei se nyt ole sen kummempaa kuin että jos äiti on lasta hoitamassa pienellä äitiyspäivärahalla niin isän palkalla hoidetaan suurin osan menoista.Zeb kirjoitti: Minkään prosenttilaskurin kanssa en kyllä hynttyitä olisi yhteen lyönytkään, sen verran vieraalta kuulostaa.
Eikä sitä prosenttilaskua tarvi käyttää kuin silloin kuin jotain dramaattista tapahtuu toisen tai molempien tuloissa. Siis kertaluontoisesti. Jos silloinkaan.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
-
Zeb
Meillä ei lasketa noin tarkkaan. Tai lasketa ollenkaan. Luotetaan puolin ja toisin siihen että kumpikin tekee työtä yhteiseksi hyväksi, kumpikin saa kaiken tarpeellisen eikä kumpikaan ole kohtuuton.annepa kirjoitti: Moni sanoo että "maksetaan saman verran". Euromääräisesti vai prosenteissa? Prosenttilaskurihan on vaan yks tapa suhteuttaa yhteisen talouden menot tulohin. Ei se nyt ole sen kummempaa kuin että jos äiti on lasta hoitamassa pienellä äitiyspäivärahalla niin isän palkalla hoidetaan suurin osan menoista.
Eikä sitä prosenttilaskua tarvi käyttää kuin silloin kuin jotain dramaattista tapahtuu toisen tai molempien tuloissa. Siis kertaluontoisesti. Jos silloinkaan.
Olen itse nyt hoitovapaalla mikä tarkoittaa sitä että mies maksaa kaikki laskut ja suurimmaksi osaksi päivittäisen elämisen. Itse ostelen itselleni, kotiin ja lapselle jotain pientä niillä satkuilla mitä kuussa tilille tippuu. Saa nähdä pitääkö käydä säästöjen kimppuun ennen kuin töihin menen. Siinä asiassa saattaa tulla sanomista miehen puolelta, yrittää varmaan ennen potkia minua töihin, kuin että saisin kuormasta syödä.
-
Zeb
Riemikselle vielä avioehdosta. Mitä meidän tapauksessa voisi olla hyötyä siitä edes teoriassa? Minähän jaan jo nyt lopun ikääni tämän ihmisen kanssa sen mikä mulle on kaikkein tärkein, eli lapsen. Tuloissa tai varallisuudessa meillä ei ole mitään massiivista eroa. Meinaatko että surraan sitten eron sattuessa sitä saiko toinen mahdollisesti muutaman tonnin liikaa? Jos tuo on asenne niin ei kannata naimisiin mennäkään. Tai ei ainakaan lapsia hommata.
-
elco
Mhmmm, ikuisuuskysymysten äärellä ollaan... mitä sillä aivoehdolla sitten häviääkään?Zeb kirjoitti:Riemikselle vielä avioehdosta. Mitä meidän tapauksessa voisi olla hyötyä siitä edes teoriassa? Minähän jaan jo nyt lopun ikääni tämän ihmisen kanssa sen mikä mulle on kaikkein tärkein, eli lapsen. Tuloissa tai varallisuudessa meillä ei ole mitään massiivista eroa. Meinaatko että surraan sitten eron sattuessa sitä saiko toinen mahdollisesti muutaman tonnin liikaa? Jos tuo on asenne niin ei kannata naimisiin mennäkään. Tai ei ainakaan lapsia hommata.
exsu kirjoitti:Mitä jos ND:n vaimon äidillä olisi sama tilanne? Pitäisikö hoito kattaa yhteisistä rahoista?
Kukaan ei kommentoinut tähän! Mun mielestä mielenkiintoinen kysymys, mihin asti rahat on yhteisiä?
Olin oikeassa. Se piti mua ihan kajahtaneena kun kyselen tuollaisia.Pitää kysyä mieheltä maksettaisiinko me mun äidin hoidon ko. tapauksessa, luulen, että maksettaisiin.
Periaatteen vuoksi? Siis meillä tässä nykyisessä suhteessa olemme puhuneet sitä, että avioliitto on tavallaan sellainen virallinen lupaus toisillemme oikeastaan vain. Solmiminen tapahtuisi maistraatissa, kaksi ihmistä todistamassa, juhlat olis käynti ravintolassa, eikä asiaa varmaan edes mainostettais muutenkaan. Se olisi vain tietynlainen seremonia, meidän kahden keskeinen asia.annepa kirjoitti: miksi avioliitto on parempi kuin avoliitto?
"The only reason for time is so that everything doesn't happen at once."
~Albert Einstein
~Albert Einstein
Mahdollisessa kuolemantapauksessa (toinen osapuoli potkasee tyhjää) on kyllä omaisuuden kannalta helpompaa, jos ollaan aviossa. Samoin jos on lapsia, niin lasten etuja ajatellen on käsittääkseni parempi olla aviossa.saira kirjoitti:Periaatteen vuoksi? Siis meillä tässä nykyisessä suhteessa olemme puhuneet sitä, että avioliitto on tavallaan sellainen virallinen lupaus toisillemme oikeastaan vain. Solmiminen tapahtuisi maistraatissa, kaksi ihmistä todistamassa, juhlat olis käynti ravintolassa, eikä asiaa varmaan edes mainostettais muutenkaan. Se olisi vain tietynlainen seremonia, meidän kahden keskeinen asia.annepa kirjoitti: miksi avioliitto on parempi kuin avoliitto?
Virallinen tai ei, lupaus on lupaus. Me on luvattu toisillemme yrittää olla yhessä loppuelämämme ajan.Kreitsu kirjoitti:Mahdollisessa kuolemantapauksessa (toinen osapuoli potkasee tyhjää) on kyllä omaisuuden kannalta helpompaa, jos ollaan aviossa. Samoin jos on lapsia, niin lasten etuja ajatellen on käsittääkseni parempi olla aviossa.saira kirjoitti:Periaatteen vuoksi? Siis meillä tässä nykyisessä suhteessa olemme puhuneet sitä, että avioliitto on tavallaan sellainen virallinen lupaus toisillemme oikeastaan vain. Solmiminen tapahtuisi maistraatissa, kaksi ihmistä todistamassa, juhlat olis käynti ravintolassa, eikä asiaa varmaan edes mainostettais muutenkaan. Se olisi vain tietynlainen seremonia, meidän kahden keskeinen asia.annepa kirjoitti: miksi avioliitto on parempi kuin avoliitto?
On se avio helpompaa omaisuuden kannalta, mutta ei välttämätöntä. Kyllä omaisuuden pystyy järjestelemään muutenkin siltä varalta että toinen kuolee. Avio on vain helpompaa, kuten aikaisemmin on jo todettu.
Miksi lasten kannalta on parempi olla aviossa, muun kuin tuon isän oikeuden lisäksi?
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
-
SikaMika
Lopettakaa tuo paskanjauhanta, tai alan taas kirjoittamaan opiskelusta!
Kävin koulupäivän päätteeksi saunassa ja kylläpä se teki gutaa. Kotimatkalla pistäydyin kaupassa, jonka kassaneitinä oli übersöpö tummaverikkö. Katselin ruskeita silmiään ja hän minun ja yht'äkkiä hän alkoi heittämään smalltalkia. Mulla oli fillarikypärä kädessä ja hiukset saunan jäljiltä märät, joten jauhettiin siinä sitten hetki pyöräilystä. Lähdin moikkaillen menemään, täytyy käydä joku päivä uudestaankin. Harmi vaan, etten ostanut mitään muuta kuin tupakkaa...
Kävin koulupäivän päätteeksi saunassa ja kylläpä se teki gutaa. Kotimatkalla pistäydyin kaupassa, jonka kassaneitinä oli übersöpö tummaverikkö. Katselin ruskeita silmiään ja hän minun ja yht'äkkiä hän alkoi heittämään smalltalkia. Mulla oli fillarikypärä kädessä ja hiukset saunan jäljiltä märät, joten jauhettiin siinä sitten hetki pyöräilystä. Lähdin moikkaillen menemään, täytyy käydä joku päivä uudestaankin. Harmi vaan, etten ostanut mitään muuta kuin tupakkaa...
-
NuoriD
-
NuoriD
Jos anopin henki olisi kyseessä, niin kyllä se 10 ke pitäisi löytyä. Niillä olisi kyllä rahaa itsekin maksaa, eli kysymys ei ole aktuelli.exsu kirjoitti:exsu kirjoitti:Mitä jos ND:n vaimon äidillä olisi sama tilanne? Pitäisikö hoito kattaa yhteisistä rahoista?
Kukaan ei kommentoinut tähän! Mun mielestä mielenkiintoinen kysymys, mihin asti rahat on yhteisiä?
Olin oikeassa. Se piti mua ihan kajahtaneena kun kyselen tuollaisia.Pitää kysyä mieheltä maksettaisiinko me mun äidin hoidon ko. tapauksessa, luulen, että maksettaisiin.
Ja minä sanoin että en tiedä miksi avioliitto on mulle niin vastenmielinen tai merkityksetön asia. Minusta isompi asia on yhteinen kämppä, se meillä jo on. Helpompi liitosta monesti on lähtiä käveleen kuin pistää kämppä lihoiksi.NuoriD kirjoitti:annepa: kysyin jo aiemmin miksi tehdä vaikeasti jotain, jonka voi tehdä helposti? Miksi vaivata sopimusjuristeja, kun 2:n minuutin vierailu maistraatissa riittää?
Toisekseen, kyllä sitä joutuu paperisotaa käymään sen 2 minuutin lisäksikin, esim tekemällä avioehtopaperin. Onko se nyt sitten parempi käyttää juristia avioehdon tekemiseen kuin testamentin tekemiseen? Miksi?
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
No siis lupaus on lupaus, tietysti, mutta tuo on meille ehkäpä seremonia sille. Pieni, meidän kahden välinen, mutta kuitenkin. Ja tähän ikään olemme toisillemme ensimmäiset, joiden kanssa voimme edes miettiä avioliittoa. Kihlatkin on molemmille ensimmäiset...annepa kirjoitti:Virallinen tai ei, lupaus on lupaus. Me on luvattu toisillemme yrittää olla yhessä loppuelämämme ajan.Kreitsu kirjoitti:Mahdollisessa kuolemantapauksessa (toinen osapuoli potkasee tyhjää) on kyllä omaisuuden kannalta helpompaa, jos ollaan aviossa. Samoin jos on lapsia, niin lasten etuja ajatellen on käsittääkseni parempi olla aviossa.saira kirjoitti: Periaatteen vuoksi? Siis meillä tässä nykyisessä suhteessa olemme puhuneet sitä, että avioliitto on tavallaan sellainen virallinen lupaus toisillemme oikeastaan vain. Solmiminen tapahtuisi maistraatissa, kaksi ihmistä todistamassa, juhlat olis käynti ravintolassa, eikä asiaa varmaan edes mainostettais muutenkaan. Se olisi vain tietynlainen seremonia, meidän kahden keskeinen asia.
On se avio helpompaa omaisuuden kannalta, mutta ei välttämätöntä. Kyllä omaisuuden pystyy järjestelemään muutenkin siltä varalta että toinen kuolee. Avio on vain helpompaa, kuten aikaisemmin on jo todettu.
Miksi lasten kannalta on parempi olla aviossa, muun kuin tuon isän oikeuden lisäksi?
"The only reason for time is so that everything doesn't happen at once."
~Albert Einstein
~Albert Einstein
exsu kirjoitti:exsu kirjoitti:Mitä jos ND:n vaimon äidillä olisi sama tilanne? Pitäisikö hoito kattaa yhteisistä rahoista?
Kukaan ei kommentoinut tähän! Mun mielestä mielenkiintoinen kysymys, mihin asti rahat on yhteisiä?
Mun mielestä ilman muuta, ei tulis mieleenkään olla maksamatta moista ainakaan rakkaalle anopille, ellei se nyt olis pois oman lapsen hyvinvoinnista kuten em. tapauksessa ei missään nimessä olisi.
Huomaa tosin täälläkin, että ihmisten suhtautuminen rahaan vaihtelee kovasti. Toisille valitus siitä, ettei ole rahaa johonkin, tarkoittaa että tili on kirjaimellisesti nollilla, toisille sitä, että käyttää sen yhden ylimääräisen tonnin/satasen/kympin mieluummin johonkin muuhun.
Parisuhteessa raha ei imo ole riitelemisen arvoinen asia, ainakaan ei ole toistaiseksi ollut, ja vaikea sitä on sellaiseksi omalla kohdalla kuvitellakaan. Raha kuitenkin mahdollistaa asioita, ja oletuksena on ollut aina molemmilla, että rahaa on; sitä hankitaan ja käytetään ja joskus tuhlataankin mutta sitten säästetään jostain muusta turhasta.
Toisaalta, enää koskaan en jättäydy miehestä niin taloudellisesti riippuvaiseksi kuin olin lapsen vauva-aikana, mutta enpä siihen elämäntilanteeseen voi palata enää muiltakaan osin, koska olen vanhempi, kauniimpi ja viisaampi
![:]](./images/smilies/icon_hymy.gif "Iso Hymy"){kind=icon}
-----
Itsekin olen sitä mieltä, että Masa hieman kärkkään oloisesti esittää kantojaan siitä, minkälainen isyys on juuri parasta. Varmaan isyys on muuttanut hänen elämänsä täysin ja kerta heitolla, ja hän haluaisi muidenkin saavan osansa tästä "autuudesta". Tämä on kuitenkin helppo tulkita niin, että Masan mielestä lapsettomien elämä on jotenkin vajaata, mitä se ei missään mielessä ole, jos lapsettomuus on oma valinta tai vanhemmuutta ei nähdä välttämättömänä hyvän elämän kannalta.
Ajan myötä varmaan huomaa, että hyvää isyyttä kuten äitiyttäkin on monenlaista, ja ehkäpä toisen lapsen puuroaamiaisen mollaaminen yms. jää pois. Ymmärrän toki pointtisi tuossakin, mutta esitys oli kyllä melko "lapsellinen". Puuro ja marjat tai hedelmät ovat aivan mainio aamupala pienelle. Ehkä vanhemmuuskokemuksen karttuessa oppii pitämään toisten tapojen dissailut oman pään sisällä, koska vanhemmuus jos mikä on sellainen alue, millä toista ja toisen arvostelukykyä on todella helppo satuttaa. Omien vanhemmuustaitojen kehuminen on pidemmän päälle aika tarpeetonta itsetehostusta. Joku onnistuu jossain paremmin, toinen toisessa. Itse koen, että parhainta ystävien kesken jaetuissa vanhemmuuden iloissa on juuri se, että yhdessä tuetaan, kehutaan ja vuoroin autetaan. Kyllä vanhemmuus on tarpeeksi rankkaa ihan itsessäänkin
Pienten lasten vanhemmuus on btw hyvin erilaista kuin isompien. Eri tavalla rankkaa.Ehkäpä tässä nyt lähes tarpeeksi tätä lajia. Itse olen hirveän onnellinen siitä, että ystäväpiirissäni on lapsettomia pareja jotka eivät mene naimisiin ihan periaatteesta vaan matkustelevat vapaina loppuelämänsä, pareja jotka menevät naimisiin toivottavasti jo 11.11.2011 ja pitävät kivoja hääjuhlia tai "yllätyshääjuhlia" jonne tulee sitten vieneeksi häälahjaksi oliiveja ja pähkinöitä luulleen menevänsä ihan vaan illanistujaisiin, ja niitä jotka saavat lapsia ja joiden kanssa voi jakaa vanhemmuuskokemuksiaan.
Tiettyssä elämäntilanteessa voi olla hyvin vaikea eläytyä toisenlaisessa elävien ihmisten maailmaan, mutta mielestäni on myös epäkohteliasta tyrkyttää omaa tapaansa ainoana oikeana, kun se ei sitä kuitenkaan ole. Isompien lasten kanssa vanhemmuus ei ole koko elämä, paitsi amerikkalaisille hurmosäideille jotka ovat kotona siihen asti, että lapsi täyttää 18, tai U S of A:n ollessa kyseessä 21 tukahduttaen jälkikasvunsa ylenpalttisella huolenpidolla, treeneihin kuskaamisella ja imelillä hillopähkinäleivillä. Aamen.
Oon jotenkin aika varma, että Annepasta tulis hyvä ja topakka äiti jos moinen lipsahdus joskus olisi sattuakseen. Halusin vaan sanoa, saanko papukaijamerkin?
Prepare for the worstest.
