Vesper kirjoitti:Vähänkö olis siistiä olla ND:n tätipuoli
Ketjukolarikeskiviikko
Tätä minäki ihmettelin. Ilmeisesti kun on yhteinen talous niin pitää kaikkiin, jopa hyvin tärkeisiin menoihin kysyä lupa toiselta puoliskolta. Meillä on erillinen JA yhteinen talous, hellulle ei kuulu pätkän vertaa mitä teen omilla rahoillani kunhan hoidan yhteisen puolen sovitusti.Crowbar kirjoitti:Jessus päläpäläNuoriD kirjoitti:Itse asiassa mä olisin halunnut maksaa, mutta pelkäsin, mitä vaimo siitä olisi ajatellut.Gaia kirjoitti: Sähän olisit toki tarjoutunut maksamaan äitisi leikkauksen privapuolella koska olet epäitsekäs (vaikka ajatkin bussikaistaa) ja rakastava poika ja sulla on ylimääräistä rahaa.
Ja eikö se vaimo ois halunnu anoppiaan leikkaukseen pikaisesti vai mikä siinä pelotti?
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Meillä on sama juttu. En tahtoisi pelkkää yhteistaloutta, koska olen tuhlaavaisempi kuin mies enkä tahtoisi keskustella omista ostoksistani. Kuten hän myös saa ostaa omilla rahoillaan mitä tahtoo.annepa kirjoitti:Tätä minäki ihmettelin. Ilmeisesti kun on yhteinen talous niin pitää kaikkiin, jopa hyvin tärkeisiin menoihin kysyä lupa toiselta puoliskolta. Meillä on erillinen JA yhteinen talous, hellulle ei kuulu pätkän vertaa mitä teen omilla rahoillani kunhan hoidan yhteisen puolen sovitusti.
Mä taidan mennä uudestaan naimisiin ens kuussa. Nää paperihommat Vegasin ja Suomen välillä ovat osoittautuneet vähän hankaliksi ja kalliiksi, joten kai se maistraattivihkiminen täällä Suomen päässä on edessä. Ei kyllä paljon kiinnostaisi. Miksi näitä asioita ei voi hoitaa internetsissä. Mut sitten taas toisaalta, tämä on helvetin hyvä syy ostaa uusi mekko
-
NuoriD
Joonowaysis kirjoitti:Siis oikeesti?NuoriD kirjoitti: pelkäsin, mitä vaimo siitä olisi ajatellut.
Tietysti tässä on sekin, että kun mä olen ainoa (elossa oleva) lapsi, niin käytännössä olisi aika sama, maksaako leikkauksen minä vai vanhemmat. Kun vanhemmista aika jättää, niin minä perin heidän (vähäisen) omaisuutensa joka tapauksessa.
Ja sitten tässä oli se, että miljonääri eno oli jo tarjoutunut auttamaan.
Toki, jos asia olisi ollut kiinni siitä, maksanko minä, niin olisin maksanut.
-
NuoriD
-
NuoriD
Meillä mikään muu kuin yhteistalous ei voisi käytännössä toimia, kun mä tienaan yli kymmenen kertaa sen mitä vaimo.swirl kirjoitti:Meillä on sama juttu. En tahtoisi pelkkää yhteistalouttaannepa kirjoitti:Tätä minäki ihmettelin. Ilmeisesti kun on yhteinen talous niin pitää kaikkiin, jopa hyvin tärkeisiin menoihin kysyä lupa toiselta puoliskolta. Meillä on erillinen JA yhteinen talous, hellulle ei kuulu pätkän vertaa mitä teen omilla rahoillani kunhan hoidan yhteisen puolen sovitusti.
Niin eri tavoin ihmiset näitä asioita lähestyvät. Minusta kuulostaa pikemminkin erittäin kummalliselta, jos nimenomaan ne "hyvin tärkeät menot" eivät ole sellaisia, joista keskustellaan tarkkaan elämänkumppanin kanssa. Pienistä, ei-tärkeistä menoista ei ole sitten niin väliksi. Enkä oikein ymmärrä sellaista parisuhdetta, jossa keskustelu on "luvan kysymistä". Pitäisin myös hyvin kummallisena, että kukaan edes haluaa sellaista elämänkumppania, jolle "ei kuulu pätkän vertaa" omat "hyvin tärkeät menot" ja asiat.annepa kirjoitti:Tätä minäki ihmettelin. Ilmeisesti kun on yhteinen talous niin pitää kaikkiin, jopa hyvin tärkeisiin menoihin kysyä lupa toiselta puoliskolta. Meillä on erillinen JA yhteinen talous, hellulle ei kuulu pätkän vertaa mitä teen omilla rahoillani kunhan hoidan yhteisen puolen sovitusti.
Sitä, soveltuuko tämä mitenkään Daven tapaukseen en osaa sanoa.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Voisi, jos mentäisiin prosenttien mukaan. Meillä on yks tuttavapariskunta jossa mies tienaa moninkertaisesti naiseen nähden. Heillä on yhteis- ja erillistaloudet, ts kumpikin hoitaa osan yhteistaloudesta ja loput rahat menee omaan käyttöön. Mies sanoi että olisi epäreilua vaatia vaimolta euromääräisesti samaa summaa kuin häneltä koska vaimolle ei jäisi omaan kulutukseen mitään.NuoriD kirjoitti:Meillä mikään muu kuin yhteistalous ei voisi käytännössä toimia, kun mä tienaan yli kymmenen kertaa sen mitä vaimo.swirl kirjoitti:Meillä on sama juttu. En tahtoisi pelkkää yhteistalouttaannepa kirjoitti:Tätä minäki ihmettelin. Ilmeisesti kun on yhteinen talous niin pitää kaikkiin, jopa hyvin tärkeisiin menoihin kysyä lupa toiselta puoliskolta. Meillä on erillinen JA yhteinen talous, hellulle ei kuulu pätkän vertaa mitä teen omilla rahoillani kunhan hoidan yhteisen puolen sovitusti.
Meilläkin taidetaan siirtyä prosenttilaskuriin kohta, hellun pomo on hakenu hellulle palkankorotusta.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
-
masa
Todiste ettei mies ajattele kuin nainen.masa kirjoitti:5 minuutin maistraatissa käyntiä varten tuskin kannattanee ostaa uutta mekkoa..
http://naurunappula.com/648625/vaatetuspaatokset.jpg
Viimeksi muokannut Bluntly, 13.10.2010 12:16. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
"Vetäkää käteen, minä maksan" Bluntismi 2006.
Ei ne kuulu mutta monesti kysyn hellulta mielipidettä. Harvoin saan mitään muuta kuin "no miltä susta itestä tuntuu". Mun rahat on mun rahoja, miksi se sille kuuluisi mitä minä niillä teen (jos en käytä huumehia, ole alkoholisti tai karkaa rahoillani maailmalle kuukautta pidemmäksi ajaksi)?urpiainen kirjoitti:Niin eri tavoin ihmiset näitä asioita lähestyvät. Minusta kuulostaa pikemminkin erittäin kummalliselta, jos nimenomaan ne "hyvin tärkeät menot" eivät ole sellaisia, joista keskustellaan tarkkaan elämänkumppanin kanssa. Pienistä, ei-tärkeistä menoista ei ole sitten niin väliksi. Enkä oikein ymmärrä sellaista parisuhdetta, jossa keskustelu on "luvan kysymistä". Pitäisin myös hyvin kummallisena, että kukaan edes haluaa sellaista elämänkumppania, jolle "ei kuulu pätkän vertaa" omat "hyvin tärkeät menot" ja asiat.annepa kirjoitti:Tätä minäki ihmettelin. Ilmeisesti kun on yhteinen talous niin pitää kaikkiin, jopa hyvin tärkeisiin menoihin kysyä lupa toiselta puoliskolta. Meillä on erillinen JA yhteinen talous, hellulle ei kuulu pätkän vertaa mitä teen omilla rahoillani kunhan hoidan yhteisen puolen sovitusti.
Jos mulla ois tommonen tilanne kuin Davella, että vanhemmat leikkuu pitäisi maksaa - eikä ole edes miljonäärienoa - ja mulla ois se raha irrotettavissa, niin en todellakaan edes kysyisi hellulta asiaa. Ilmoittaisin toki että vanhempi pääsi leikkaukseen, minä maksoin.
Mikäli "hyvin tärkeät menot" vaikuttavat meidän molempien elämään niin silloin niistä toki keskustellaan. Silloin ne kyllä kuuluu yleensä yhteistalouden piiriin, jossa menoista keskustellaan muutenkin.
Voitko vielä selittää miksi mun pitäisi keskustella tarkasti helluni kanssa jostakin minun omasta "hyvin tärkeästä menosta" jos olen jo oman osuuteni yhteistaloudessa hoitanut?
EDIT: esimerkki: Leikkuutin silmälasit pois toissakesänä. Leikkuu maksoi pari tonnia, matkat päälle. Minusta tämä on jo kohtalaisen iso meno ja mulle hyvin tärkeä - operaatio on parantanut elämälaatuani paljon. Hellulla ei ollut mitään sanomista siihen että kulutan rahat näin, eikä se edes yrittänyt. Minä vaan ilmoitin että btw aion kuluttaa pari tonnia tälleen. Muuten asiasta kyllä keskusteltiin, tyyliin "sopiiko että menen leikattavaksi tänä-ja-tänä päivänä".
Olisiko minun sinun mielestä pitänyt keskustella tästä menosta enemmänkin helluni kanssa, ottaen huomioon että tämä ei vaikuttanut yhteistalouteemme mitenkään ja maksoin isosta menosta huolimatta sovitusti oman osani ruuasta, sähköstä, vakuutuksista jne?
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
-
NuoriD
Mitä jos ND:n vaimon äidillä olisi sama tilanne? Pitäisikö hoito kattaa yhteisistä rahoista?
Meillä on omia ja yhteisiä tilejä, joita käytetään sen suuremmin neuvottelematta, tulojakauma saman tyyppinen kuin ND:n perheessä, mun tulot ehkä 30% miehen tuloista. Isot ostokset toki päätetään yhdessä siinä tapauksessa, jos ne vaikuttavat molempien elämään.
Pitää kysyä mieheltä maksettaisiinko me mun äidin hoidon ko. tapauksessa, luulen, että maksettaisiin.
Meillä on omia ja yhteisiä tilejä, joita käytetään sen suuremmin neuvottelematta, tulojakauma saman tyyppinen kuin ND:n perheessä, mun tulot ehkä 30% miehen tuloista. Isot ostokset toki päätetään yhdessä siinä tapauksessa, jos ne vaikuttavat molempien elämään.
Pitää kysyä mieheltä maksettaisiinko me mun äidin hoidon ko. tapauksessa, luulen, että maksettaisiin.
-
NuoriD
Kuulosta -eh- oudolta.annepa kirjoitti:Voisi, jos mentäisiin prosenttien mukaan. Meillä on yks tuttavapariskunta jossa mies tienaa moninkertaisesti naiseen nähden. Heillä on yhteis- ja erillistaloudet, ts kumpikin hoitaa osan yhteistaloudesta ja loput rahat menee omaan käyttöön. Mies sanoi että olisi epäreilua vaatia vaimolta euromääräisesti samaa summaa kuin häneltä koska vaimolle ei jäisi omaan kulutukseen mitään.NuoriD kirjoitti:Meillä mikään muu kuin yhteistalous ei voisi käytännössä toimia, kun mä tienaan yli kymmenen kertaa sen mitä vaimo.swirl kirjoitti: Meillä on sama juttu. En tahtoisi pelkkää yhteistaloutta
Meilläkin taidetaan siirtyä prosenttilaskuriin kohta, hellun pomo on hakenu hellulle palkankorotusta.
Avioliitossa ollaan, kunnes kuolema erottaa. Aika surkeaa koko ajan vahtia omia ja toisen rahoja. Koska rahat ovat yhteisiä, niin jos niitä käytetään suuria summia, niin siitä pitää sopia.
Viimeksi muokannut NuoriD, 13.10.2010 12:25. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Ei sun mun mielestä pidä tehdä mitään toisin. Kaikki mitä sanot, kuulostaa hyvin järkevältä. Silti, kuten sanoin, lähestyisin aihetta hyvin toisenlaisin sanakääntein ja ikäänkuin toisenlaisessa moodissa. En tarkoita tätä arvosteluksi: tapoja vain on erilaisia.annepa kirjoitti:Voitko vielä selittää miksi mun pitäisi keskustella tarkasti helluni kanssa jostakin minun omasta "hyvin tärkeästä menosta" jos olen jo oman osuuteni yhteistaloudessa hoitanut?
Olisiko minun sinun mielestä pitänyt keskustella tästä menosta enemmänkin helluni kanssa, ottaen huomioon että tämä ei vaikuttanut yhteistalouteemme mitenkään ja maksoin isosta menosta huolimatta sovitusti oman osani ruuasta, sähköstä, vakuutuksista jne?
Tosin tuo aiemmin mainittu prosenttiasiakin menee minusta vähän hankalaksi, jos pariskunta vaikkapa päättää hankkia lapsia ja että toinen osapuoli jää vaikkapa joksikin aikaa kotiin hoitamaan näitä (ymmärtääkseni näin on esim. Daven tapauksessa). Tällöin toinen osapuoli luopuu yhteisen edun nimissä valtaosasta tulojaan ja voisi sitä kautta olla oikeutettu osaan toisen tuloista?
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
-
Dumis
No jymalauta, että pitää prosenttilaskurilla laskea menot 
Vittu kun mä seukkailin, niin kyllä mä mielelläni maksoin ne ruokailulaskut tai taksimatkat kotia, kun toinen oli köyhä opiskelija. En tietty aina, mutta ei nyt tullut mieleenkään alkaa laskemaan noita että kuka on maksanut mitäkin. Sitten että avioliitossa pitäs alkaa laskee... FAAAAAAAAAAAAAAK!
Vittu kun mä seukkailin, niin kyllä mä mielelläni maksoin ne ruokailulaskut tai taksimatkat kotia, kun toinen oli köyhä opiskelija. En tietty aina, mutta ei nyt tullut mieleenkään alkaa laskemaan noita että kuka on maksanut mitäkin. Sitten että avioliitossa pitäs alkaa laskee... FAAAAAAAAAAAAAAK!
Itse elän yhteistalouden ääripäässä, eli meidän kaikki tilit on yhteisiä ja palkkatulot tupsahtavat samalle tilille. erilliset taloudet on minusta aina tuntuneet monimutkaisilta. Jos on olemassa yhteinen taloustili, jonne kumpikin laittaa vakiosumman, niin miten määritätte asiat, jotka on yhteisiä? Onko keittiön uusi astianpesukone yhteinen? Entä olohuoneen uudet hifi-kaiuttimet. Ostetaanko perheen auto yhteisistä rahoista? Miten käy yhteisen loman, jos toisella ei ole rahaa lähteä, mutta toisella riittäisi molempien kustantamiseen?
Musta tollanen rajanveto tuntuu veteen piirretyltä viivalta, jossa joutuu usein neuvottelemaan miten se sijoittuu.
Musta tollanen rajanveto tuntuu veteen piirretyltä viivalta, jossa joutuu usein neuvottelemaan miten se sijoittuu.
-
Bhven
Tuli huomattua viikonloppuna Keskuspuistossa kuinka helppoa metsässä on eksyä ja kadottaa suuntavaisto, jos seurailee polkuja ja avoimia kallioita etenemistä helpottaakseen. Matka olisi ollut pienen pyöräteiden rajoittaman metsikön (noin viisi hehtaaria) läpi linnuntietä reilu pari sataa metriä, mutta onnistuin tuolla matkalla kävellä täydellisen ympyrän ja palata lähtöpaikkaani. Taivaskin oli pilvessä, joten auringosta ei saanut apuja. Seuraavalla kerralla rannekello mukaan, koska siinä on kompassi.
-
Gaia
Itse asiassa tilaisuus kaikkineen taisi kestää melkein kolme minuuttia kun ei tarvinnut hyysätä yleisöä. Todistajatkin olivat maistraatin henkilökuntaaswirl kirjoitti:Kestääkö se niin kauan?masa kirjoitti:5 minuutin maistraatissa käyntiä varten tuskin kannattanee ostaa uutta mekkoa..Mä aattelin, että se ois hetkessä ohi. Mutta uusi mekko toki tarvitaan, varmasti suurin osa naisista täällä ymmärtää
Uuden mekon mä ainakin ymmärrän ihan täysin
-
masa
Ei tarvi. Meillä on yhteinen taloustili josta maksetaan yhteiset menot (yhteist ravintolakäynnit, yhteiset taksimatka, yhteiset ruokaostokset, sähkölaskut, vastikkeet....). Kumpikin laittaa sinne palkkapäivänä saman verran rahaa, nyt euromäärissä. Jos hellu saa sen palkankorotuksen, niin tilille laitettu summa lasketaan prosenteissa, esim kumpikin laittaa 10% nettotuloistaan palkkapäivänä tälle yhteiselle tilille. Tämä on mejän mielestä reilua. Kaikenlisäksi me ei pelkästään "seukata", me asutaan yhessä.Dumis kirjoitti:No jymalauta, että pitää prosenttilaskurilla laskea menot
Vittu kun mä seukkailin, niin kyllä mä mielelläni maksoin ne ruokailulaskut tai taksimatkat kotia, kun toinen oli köyhä opiskelija. En tietty aina, mutta ei nyt tullut mieleenkään alkaa laskemaan noita että kuka on maksanut mitäkin. Sitten että avioliitossa pitäs alkaa laskee... FAAAAAAAAAAAAAAK!
Ehkä tää ei oo meistä monimutkaista koska me ollaan insinöörejä. Ja hellu on tarkka rahoistaan, minä en niin.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
-
Dumis
Njoo, se on noin kyllä ihan järkeen käypää ja reilua. Ja varmasti helppoa jos ne varat riittää siellä yhteisellä tilillä. Mutta tosin taidatte ostella huonekalut silleen että toinen osaa jotain ja toinen sit jotain ihan muuta. Ainakin niin ite ostelisin jos jonkun kanssa yhdessä asuisin.annepa kirjoitti:Ei tarvi. Meillä on yhteinen taloustili josta maksetaan yhteiset menot (yhteist ravintolakäynnit, yhteiset taksimatka, yhteiset ruokaostokset, sähkölaskut, vastikkeet....). Kumpikin laittaa sinne palkkapäivänä saman verran rahaa, nyt euromäärissä. Jos hellu saa sen palkankorotuksen, niin tilille laitettu summa lasketaan prosenteissa, esim kumpikin laittaa 10% nettotuloistaan palkkapäivänä tälle yhteiselle tilille. Tämä on mejän mielestä reilua. Kaikenlisäksi me ei pelkästään "seukata", me asutaan yhessä.Dumis kirjoitti:No jymalauta, että pitää prosenttilaskurilla laskea menot
Vittu kun mä seukkailin, niin kyllä mä mielelläni maksoin ne ruokailulaskut tai taksimatkat kotia, kun toinen oli köyhä opiskelija. En tietty aina, mutta ei nyt tullut mieleenkään alkaa laskemaan noita että kuka on maksanut mitäkin. Sitten että avioliitossa pitäs alkaa laskee... FAAAAAAAAAAAAAAK!
Ehkä tää ei oo meistä monimutkaista koska me ollaan insinöörejä. Ja hellu on tarkka rahoistaan, minä en niin.