Vaola kirjoitti:Mun tytöt huusivat vielä kuusivuotiainakin "ISOOO KAAKKA TULI!". Vaikka olin jo monta vuotta sanonut, että ei tarvitse huutaa. Että voi vaan tulla sanomaan että vatsa toimi.
Jos tekisin tuota vielä 31-vuotiaanakin, en kyllä tunnustaisi.
Kiva kuulla Midalta toiveikkaita uutisia. Ihailtava asenne sinulla muutenkin, vaikka omassa elämässä on ihan täyskäsi tekemistä, jaksat jakaa tietoa ja tukea. Toivottavasti synnytys menee suunnitelmien mukaan!
Kolmas poikanen syntyi eilen suunnitellusti kotona. Synnytys ei olisi voinut paremmin sujua. Pieni on kooltaan kahden veljensa valista.
Jatkokurssi nimeltaan "viestintaa vastasyntyneen kanssa" on menossa.
Synnytys oli kylla aivan selkeasti helpoin naista kolmesta. Suoraviivainen ja sopivan nopea ja itsella valmis olo. Aika mahtavat endorfiinipollyt tuli nautittua ennen viimeisia sentteja. Niin ja TENS on mahtava vehje!
Lapsellani on nykyään tekonimi. Möhis .(Luulin kyllä, että mä oon se möhis, mutta samapa tuo. Yhtähän me toistaiseksi ollaan.)
Mutta mua vähän ihmetyttää se, että kun tuolla vauvapalstoilla hehkutetaan että jotku alkaa jo tässä vaiheessa tuntemaan vauvanliikkeitä, ja lapsen isäkin tunsi jo jotain eilen aamuvarhaisella..mutta mä en tunne mitään! Koska koska koska? Oon kärsimätön, ja utelias. Tosin siellä palstoilla kyllä sanotaan,että jos ei oo eka lapsi kyseessä, ni vois tuntea mahdollisesti näin aikasin..mutta kun mulla on, niin voi mennä vielä viikkoja. Noo, ei tässä jäniksen selässä olla, mut olis niin kiva ku tulis jo jotain "vuorovaikutusta"..että tuntis konkreettisesti että siellä on joku.
Jaaniin, raskausviikkoja on 16+2. Kai. Suunnilleen.
Kylmä kahvi kaunistaa, mutta tee se vasta ihmeitä tekee.
Vauvojen liikkeen tunteminen on hyvin yksilöllistä vaikka joitakin "yleensä tuntee" aikoja onkin. Ensimmäisen kai tuntee useimmiten myöhemmin. Itse tunsin tytsän "liikkeet" (semmonen kuplan puhkeamisen tuntu) ensimmäistä kertaa 15+ jotain kaupan dödöhyllyllä ja ajattelin oiskohan erikoisia ilmakuplia suolessa Alkoivat siitä lähtien tuntumaan säännöllisesti, toki aina voimistuen. Mies tunsi/näki liikkeen vasta aika myöhäisillä viikoilla.
Meillä puolestaan on tänään aloitettu tukea vasten seisominen huolestuttavassa 6,5 kk iässä, jolloin motoriikka ei todellakaan pelaa vielä edes alkeellisesti. Tähän mennessä rääpäle on ehtinyt teloa nenänsä, saada mustan silmän, kuhmun takaraivoonsa ja ison mustelman käsivarteensa. Mielestäni mukelo oli paljon vanhempi seisomista aloitellessaan, eikä siihen liittynyt tuollaista suorin vartaloin täysin kontrolloimattomasti kaatuilua. Tekisi mieli hankkia tuolle lapselle pakkopaita tai jotain, että se malttaisi mielensä edes vähän aikaa.
^Meillä seisoskeltiin muistaakseni aika tarkkaan 7 kk iässä ja kyllä meno melko holtitonta oli vielä silloinkin. Juoksin perässä ympäri kämppää ja otin koppeja. Ehkä sinun pitäisi hankkia se ExPertin suosittelema konttauskypärä?
Nääh, oppii nopeammin ilman kypärää, enkä minä kuhmuista olekaan niin huolissani. Enemmän huolettaa tuo kasvopuoli, kun on aivan ilmeistä ettei rääpäleen fysiikka vielä riitä seisomiseen ja jalat tai kädet yksinkertaisesti vain pettävät alta, jolloin kaadutaan ihan miten sattuu. Nenäverenvuotoakin jouduin eilen kertaalleen pyyhkimään. Aika sarjakuvamaista sen sijaan oli, kun rääpäle kaatoi minipianon ja lensi sen mukana makamaan sen päälle kädet ja jalat sätkien.
Ihanaa kun toisten lapset jo seisoo puolen vuoden iässä. Meidän vauva, 6kk, oppi eilen kääntymään mahalleen. Neuvolan terveydenhoitaja kyllä jo uhkailikin fysioterapialla jos ei mitään ala tapahtua. No onneksi oppi itse. Kääntymistäkin pahempi ongelma meillä mielestäni on puuron syönti. Koska Suomen valtauskonto tuntuu olevan ei ev.lut. vaan puurouskovaisuus, olen minäkin yrittänyt syöttää vauvalle puuroa. Se ei vaan maistu meidän pikku Annelille, ei sitten mitenkään. Jos saan vähän söpöstettyä puuroa suuhun, niin se tulee pärinän kanssa pihalle. Muuten ruoka maistuu ihan hyvin. Ei kai se puuro voi olla ratkaisevan tärkeää ravintoa puolivuotiaan elämässä? Ainakaan tämä mamma ei jaksa enää puurosotaa.
.(Luulin kyllä, että mä oon se möhis, mutta samapa tuo. Yhtähän me toistaiseksi ollaan.)
Alkoivat siitä lähtien tuntumaan säännöllisesti, toki aina voimistuen. Mies tunsi/näki liikkeen vasta aika myöhäisillä viikoilla.
