EveryWoman kirjoitti:Kysynkin nyt, mikä on sun motiivi osallistua keskusteluun tällaiselta pohjalta? Onko sun intressissä lähinnä mun mielen pahoittaminen? Jos on, olet onnistunut. Väärinymmärretyksi tuleminen on läpi mun koko elämän jatkunut teema, ja tämä puutteeni on aiheuttanut ja aiheuttaa mulle konkreettisia vaikeuksia pärjätä maailmassa. Mulle se, että kun viidennen kerran korjaan samaa väärinkäsitystä, keskustelukumppani edelleen jatkaa kuin en olisi esittänyt ensimmäistäkään korjausta, ei ole leikin asia, vaan satuttaa oikeasti.
Luin tämän viestin viime yönä taksissa palatessani työreissusta kotiin, ja siitä lähtien se on minua vaivannut. Tietenkään motiivini ei ole kenenkään mielen pahoittaminen ja olen pahoillani, jos niin on päässyt sinulle käymään. Asiassa on vain se ongelma, että aina keskustelun huonossa sujumisessa ja vähän oudoissakin kommunikaatiotavoissa ei ole takana väärinymmärrys, vaan mahdollisesti myös se, että keskustelun yksi osapuoli on sen verran pihalla ja sisäisesti ristiriitainen, että muiden kommunikaatiotavaksi jää jonkinlaisten reductio ad absurdumien eksplikoiminen, minkä ristiriitailija saattaa sitten kokea haukkumiseksi tai mieltäpahoittavaksi. Sun ei pitäisi korjata muiden "väärinkäsityksiä" vaan omaa ajatteluasi, josta näitä ikäviä asioita seuraa.
Siis kaiken saivartelun ja vanhojen viestien kaivelun jälkeenkin jää minusta jäljelle, että tämä on kovin käsittämätöntä - kirjoitat: "Mun vaan on tosi vaikea ymmärtää, että kun sanon vaikkapa: Pyrin toimimaan niin, että toimistani olisi pitkällä tähtäimellä ihmisille ja maailmalle mahdollisimman paljon hyötyä ja mahdollisimman vähän haittaa, niin tämä ymmärretään muodossa: Toimin käytännössä täydellisen optimaalisesti yhteisen hyvän eteen ja olen Vitullisen Kaikkivaltias Jumalolento." Kuitenkin, kun Dave, Elco tai minä ehdotamme, että tuottaaksesi todella "maailmalle mahdollisimman paljon hyötyä" voisit varmasti tehdä paljon enemmän maailman hyväksi toimimalla tietyissä yksittäistapauksissa vähän toisin, torjut ehdotukset sillä perusteella, että pitkällä tähtäimellä sinun nykylinjasi johtaa objektiivisesti suurempaan hyötyyn maailmalle. Tätä voi nyt veivailla niin paljon kuin haluaa, mutta ei se messiasharha siitä mihinkään katoa.
Luulen, että osana ongelmaa tässä on se, että hämäät minua käyttämällä oppineita, teknisiä termejä (kuvaat esimerkiksi kantaasi utilitaristiseksi). Tämä harhauttaa minut olettamaan, että ymmärtäisit käyttämäsi termit ja tuntisit niistä käytyä keskustelua. Pitäisi kuitenkin muistaa, että totuus on toinen: olet ilmoittanut, että sinua ei kiinnosta lukea aiheesta vakavaa kirjallisuutta vaan mieluummin tunnustelet itseäsi ja kehittelet omat teoriasi. Ei ihme, että sitten menee metsään. (Huom: tämä ei tarkoita, että pitäisin sinua (ainakaan tästä syystä) jotenkin esim. minua typerämpänä. Päinvastoin, minä pidän itseäni niin hidasälyisenä, että en missään nimessä keskustelisi utilitarismista tai esittelisi utilitaristista eettistä teoriaani varmistamatta, että tunnen aihepiirin kirjallisuutta varsin hyvin. En siis vihjaa olevani jotenkin pystyvämpi tässä asiassa vaan nöyrempi - minusta narsistinen messiaskompleksisi paistaa läpi tässäkin.) Tämä tuli esiin aiemmin, kun huomautin, että utilitarismin ja sääntökeskeisyyden yhteys on aika hankala. Mikä tahansa moraalifilosofian yliopistotason perusoppikirja (sinun kiinnostuksillasi kannattaisi tosiaan lukea näitä, eikä kolmen pennin onnistumisopasroskaa) selvittäisi sinulle, että jo J. S Mill ehdotti sääntöutilitarismia, jonka mukaan eettinen toiminta on sellaista, joka noudattaa hyvinvointia parhaiten maksimoivaa sääntöä. Edelleen, perusoppikirja jatkaisi tästä, että standardikritiikki sääntöutilitarismia vastaan esittää, että sääntöutilitarismi itse asiassa romahtaa tekoutilitarismiin: Mitä tahansa sääntöä R voi parantaa (tehdä enemmän hyvinvointia tuottavaksi) lisäämällä tarkennuksia R*: toimi säännön R mukaisesti, paitsi tilanteessa S, jossa tee poikkeus, koska poikkeus tuottaa enemmän hyvinvointia kuin säännön seuraaminen tässä erityistilanteesa. (Esim. R*: puhu totta (R), paitsi jos valehtemalla tilanteessa S (sijoita oma suosikki science fiction -tarina tähän) voit pelastaa miljoonia ihmishenkiä, niin valehtele tilanteessa S). Ilmiselvästi R* on utilitarismin kriteerien mukaan parempi sääntö kuin R, koska tuottaa de facto enemmän hyvinvointia ja vähentää enemmän kärsimystä. Tästä kuitenkin seuraa, että jokaisessa tilanteessa on mietittävä, onko siinä tilanteessa tehtävä poikkeus vai ei, eli sääntöutilitarismi romahtaa tavalliseksi tekoutilitarismiksi. Utilitarismin omalla logiikalla ei voi vedota sääntöön, kun joku ehdottaa säännön rikkovaa poikkeusta hyvinvoinnin paremmaksi lisäämiseksi. Huomannet täydellisen sopivuuden tähän Kitinäkeskusteluun.
Edelleen, jos perusoppikirjan lisäksi vaivautuisit lukemaan myös moraalifilosofian jatkokurssin ymmärtäisit, että modernit sääntöutilitaristit (kyllä, heitäkin on) tyypillisesti kontraavat sanomalla, että sääntöutilitarismin ei tarvitse sitoutua siihen, että toimintansa tuottaa mahdollisimman paljon hyötyä. Tällöin standardikritiikki ei päde. Kuten varmasti huomaat, tämä on täsmälleen sitä, mitä minä ja Dave esitimme: jos et insistoisi pyrkiväsi tuottamaan "mahdollisimman paljon hyötyä", vaan tyytyisit jonkinlaiseen keskimäärin positiiviseen kontribuutioon hyvinvointitaseeseen, kantasi saattaisi olla sisäisesti koherehtti. Mutta tämä ei kelpaa sinulle, joten pysyt ristiriitaisena ja reductio ad absurdum pätee.
Pöljät vihjailusi siitä, että minä olisin sitoutunut "mestaroimaan maailmankaikkeuden kulkusuuntaa", jätän hölmöydessään omaan arvoonsa. Huomautan vain, että taas jos lukisit desarasvuomellojen sijaan vaikkapa evoluutioprosessien tieteenfilosofiaa, saisit aika vähällä vaivalla paljon järkeä tuohon sekoiluusi evoluution "kehityksestä", "eteenpäin menosta" ja uusien evoluutiomuotojen paremmuudesta.
Edit: pahimipa lyöntivihreitä pois.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Vastaavasti nytkin: sinä esittelet utilitaristista motivoitumistasi, patronisoit Davea selittämällä kuin lapselle miten algoritmit (sic) toimivat moraalisen motivoitumisen problematiikassa ja mitä kaikkea. Minä puutun tähän osoittamalla, että et ymmärrä itse käyttämiäsi käsitteitä tai niihin liittyvää teoriaa - ja sitten päivitellään sitä, että minä haluan keskustella filosofisista nyansseista Kitinässä, kun tosiasiassa vain kritisoin tapaasi käyttää termejä väärin ja ristiriitaisesti. Sun standardit muille ovat niin erilaiset kuin itsellesi, että se on jo aika ironista itsekkyyskeskustelussa, kuten Elco on toistuvasti tuonut esiin.
Yritänhän minäkin saada pillua. "Tarkemmin" (oon Karhuissa) jotta tuo EW:n ideaali on mahdoton sitten niin kenellekään, koska tavoite on yleisperiaatteena harhaa ja kaikilla mittareilla olematon. Paitsi EW:n omalla, ja se on EW:n oma mittari, EW:n tavoitteista käsin. Saa olla, muttei ole universaali.