Manaaja kirjoitti:Eihän toi sun ylläoleva todistanut yhtään mitään muuta kuin sen, että sä olet vastuussa oman onnesi lisäksi myös omasta onnettomuudestasi. Yrität vain epätoivoisesti projisoida vastuuta sitä ulkopuolisille tahoille ja tapahtumille, koska olet itse kykenemätön ottamaan vastuuta omasta onnellisuudestasi ja omasta tilanteestasi ylipäätään. Katso nyt itseäsi, kohta viiskymppinen ukko, ilmaisen rahan miljonääri, joka asuu joko isänsä ja äitinsä tai kuolleen enonsa luona onnettomana. Olisikin suoranainen ihme jos osaisit tällaisessa keskustelussa nähdä minkään muunlaista kantaa kuin tuo vääristynyt kuva onnettomuutesi synnystä minkä juuri esitit.
Edelleen, en voi olla vastuussa kaikkien muiden ihmisten miellyttämisestä. Voin olla vastuussa ainoastaan omista "itsekkäistä" valinnoistani ja siitä, että annan muille samanlaisen oikeuden. Silloin muiden valinnat eivät loukkaa minua, eikä minun valintojeni pitäisi loukata muita. Se on itsenäistä käyttäytymistä. Itsekästä käyttäytymistä on se kun edellämainittua oikeutta itsenäisyyteen koitetaan rajoittaa. Jos Gattaca tai hihhulikristitty loukkaantuu joistain itsenäisistä elämänvalinnoistani, se ei ole minun itsekkyyttäni vaan Gattacan ja hihhulikristityn itsekkyyttä.
Häh?
Enhän minä tuollaisesta puhunut.
Että syyllistäisin muita tai edes itsestäni puhuisin. Vaan että minun on vaikea kuvitella mitään onnea, joka ei jollain tapaa vahingoittaisi muita, suoraan tai välillisesti. Esimerkiksi sinäkin olet varmaan päässyt opiskelupaikkaan tai työpaikkaan karsinnassa, jossa olet vienyt sen paikan joltain muulta hakijalta. Laillisesti tietysti, mutta ties miten karmea elämä jollain niillä syrjäyttämilläsi on ollut senkin takia, koska sinä itsekkäästi kiilasit eteen. Mutta niin tämä maailma vaan menee, ei voi muuten toimiakaan. O.K.
Ketään loukkaamatta voisi elää vain erakkona vuorenhuipulla.. ja silloinkin joku varmaan paheksuisi ettei ole mukana tekemässä työtä yhteiskunnan hyväksi.
EveryWoman kirjoitti:[
Ymmärrän, ja ajattelen jossain määrin itsekin näin. Paitsi siltä osin, että eri mieltä oleminen oikeuttaisi siihen syyllistämiseen ja perhesuhteiden pilaamiseen. Jokainen saa olla sitä mieltä kuin on, kunhan antaa saman vapauden meille muillekin. Eikö?
En jaksa kommentoida kuin tähän. Tietysti jokainen "saa" olla mitä mieltä on. Mutta käytännössä tietenkin toimimme kaikki niin, että muu maailma toimisi enemmän sen mukaan, mitä itse kukin meistä haluaa. Siitä sitten tätä nettikeskustelua, suostuttelua, painostusta ja tietenkin lopulta meitä pakottavaa lainsäädäntöä.
Minun mielestäni vaikka Hitlerkin periaatteessa "sai" olla mitä mieltä oli, mutta silti loppujen lopuksi minusta olisi ollut parempi, jos hän ei olisi ollut sitä mieltä. Minä itse en antaisi hänelle lupaa olla sitä mieltä.
Nykyään hyvää hyvyyttään yritetään viedä länsimaista demokratiaa Afganistaniin. Mikä meistä on hyvää, on heille ulkopuolista painostusta ja asioihinsa puuttumista, koska he haluaisivat elää keskiaikaansa ja kuksia pikkutyttöjä ja poikia kuten ennenkin.
Joku "yhteishyvän maksimointi" on minusta naiivi idea. Se mikä meille on sitä hyvää, voikin olla muille pahaa ihan odottamattomilla tavoilla ja sortaa heidän etujaan. Lisäksi "yhteishyvästä" puhuttaessa tarkoitetaan yleensä vain ihmisiä (ei sinulla toki niin), eikä sitten millään tajuta, että olisiko täällä joitain muitakin.
Edelleenkään minusta ei voi arvottaa, kumpi on itsekkäämpi, lapsenlapsia haluava vanhus vai niiden teosta kieltäytyvä, aktiivisesti ehkäisevä tytär/miniä. Minä olen tyttären puolella, mutta se olen minä vain.