Mammailu

[Vaola]

Mä oon myös ihan ammattilaistaholta joskus kuullut tuosta, että vaikka aitojen tunteiden näyttäminen on toisaalta hyväksi, niin se että jos vanhempi näyttää "menevän rikki" lapsen mielenilmauksista saattaa alkaa ahdistaa lasta ja johtaa negatiivisten tunteiden häpeilyyn ja panttaamiseen, mikä on pienelle lapselle suuri taakka.

Mä pyrin siihen että olen vanhempana se ns. "järkähtämätön kivi", joka ottaa vastaan kiukut harmit ja muut, sanelee ne ehdot ja joka sitten ottaa vastaan kun rajoja koetellaan. Eli toisin sanoen on se turva, se joka on aina siinä ja sanoo miten asiat menee. Toki on hyvä koetella lapsen omia hoksottimia, mutta liian pitkälle vietynä se voi johtaa hämmennykseen ja turvattomuuden tunteeseen.

Alkoi menemään jo vähän aiheen vierestä. Sorry.

[prosessi]

Mulle on muuten paristakin suunnasta toitotettu että lapselle "lapsen tyylisesti" itkeminen jne. kiukuttelu kertoo lapselle, että se on oikein kun äitikin sitä tekee. Myös se, että itse ns. laittaa itsensä lapsen ehdoille, vie sen "vallan" itseltään suoraan lapselle takaisin, vaikka lapsi olisikin hämmentynyt. Ton ikäisten lasten ei kuulemma tulisi tuntea empatiaa vanhempiaan kohtaan; empatiakyky tulee siitä, miten itse käyttäytyy muita kohtaan ja osaa olla pahoillaan satuttaessaan muita niin henkisesti kuin fyysisesti.

Itkeminen ja kiukuttelu ovat kaksi eri asiaa, joista itkeminen on ihan hyväksyttävää ja oikein. Olisihan se kummaa, jos ei saisi itkeä kun on paha mieli jostain. Tämänpäiväinen mukakiukutteluni oli kieltämättä vähän turhaa, etenkin kun mukelo itse ei edes harrasta sellaista.

Sen sijaan valtasuhde lapseen on vähän ongelmallinen ilmiö. On asioita joita joko täytyy tehdä tai jättää tekemättä, mutta käyttämällä valtaa saadakseen lapsen toimimaan toivotusti päätyy liiankin helposti itse fuskaamaan. Jos opettaa ettei sillankaiteella saa kävellä "koska äiti sanoo niin, ja äiti määrää rajoista", jättää helposti kertomatta kaiteella kävelyn vaarallisuudesta, jolloin lapsi vähän isompana (vaikka sitten teini-ikäisenä ja kovassa kännissä) muistaa vain pienenä epäreilulta tuntuneen kiellon muttei sitä konkreettista vaaraa, ja päätyy ikävän helposti kävelemään sitä kaidetta pitkin. Ei "valta" lapsella ole automaattisesti huono asia, kunhan onnistuu saamaan lapsen tekemään juuri ne oikeat asiat ihan itse.

[Kreitsu]

Tätä ei ollut tarkoitettu Prossulle, vaikka tuo jätän kasvattamatta särähtikin korvaani. Tajusin tuon Prossun pointin hyvin aiemmin. Siis sen, mihin RP älähti.

Ihan kiva ja silleen, jos kyse ylipäätänsä olisi mistään pointtien ymmärtämisestä. Tai hei, näköjään on.

Kyse on mammamaisuudesta ja sen ilmentymisestä. Tämä palsta on pysynyt siltä osin suht puhtaana. Okei, kävin pari kertaa mammapalstaa lukemassa kun neuvolatäti sanoi ettei niitä kannata lukea. Oli pakko niinku koittaa. Koska siellä neuvolassa sitten korjataan niitä paskaksi menemisiä kun ei osata olla välittämättä. Ne oli jopa pahempia paikkoja kuin velapalstat joihin mammat tulivat toitottamaan kinka väärä päätökses on.

Ja jos toi "sulla ei ole lapsia"-kortin heitto oli jotenkin mulle suunnattu, niin ei voi muuta tehdä kuin nauraa. Mä odotan itsekin vielä sitä valaistumista mitä aina toitotettiin "vain lapsellisten tietävän/ymmärtävän".

Ilman mammapalstoja kasvattaminen onnistuu, mutta miten onnistuisi lapsen kasvattaminen ilman mammojen kanssa pakkopyörintää. Ei mitenkään. Kaikki muu on helppo pala kakkua.

Ja Vespalle, ihkua, mä jotenkin niin tiesin että sä snaijaat mun pointsin, me ollaan melkein aina oltu samalla levelillä

No huh, mikä purkaus. Kommenttiani en ollut osoittanut sinulle, vaikka totesinkin, että taisin tajuta, mitä Prossu tarkoitti aiemmalla kommentillaan.

Sitähän tämä on, tulkintaa.

[RP]

Purkaus

[prosessi]

Mä oon myös ihan ammattilaistaholta joskus kuullut tuosta, että vaikka aitojen tunteiden näyttäminen on toisaalta hyväksi, niin se että jos vanhempi näyttää "menevän rikki" lapsen mielenilmauksista saattaa alkaa ahdistaa lasta ja johtaa negatiivisten tunteiden häpeilyyn ja panttaamiseen, mikä on pienelle lapselle suuri taakka.

Tuosta muistui mieleeni oman lapsuuteni varhaisin muisto. Olin 2-vuotiaana onnistunut vetämään eteisen laatikon jalkani päälle ja isovarpaani oli murtunut. Istuin eteisen lattialla verilammikossa ja itkin niin hiljaa kuin vain osasin, ettei äiti vain kuulisi ja huolestuisi. Oletan ilmiön johtuneen siitä, että 1,5-vuotiaana olin sairastunut diabetekseen ja äiti sen takia oli jatkuvasti äärimmäisen huolissaan minusta, mikä tietysti välittyi minullekin. Tuollaisilla kokemuksilla varustettuna luonnollisestikin pyrin välttämään ylireagointeja minkään suhteen ja valikoin nuo "itkemistilanteet" huolella. Sitäpaitsi ne väkisinkin kokisivat inflaation liian usein käytettynä. Kun normaalisti kuitenkin kaikki hoidetaan rauhallisesti neuvottelemalla kiukuttelevan lapsen kanssa, nuo poikkeustilanteet tuskin luovat kuvaa "rikki menemisestä".

[Vaola]

^ Joo kyllä mä nimenomaan tarkoitin sellaista jatkuvaa "katso nyt kun minäkin itken aina kun sinä itket"-tyyppistä syyllistämistä.

Itse olin silloin kun lapset olivat pienempiä enimmäkseen väsynyt ja stressaantunut. Ja vaikka koetin parhaani mukaan olla näyttämättä sitä heille, niin jostain syystä heidän mielileikkinsä olivat tuolloin sellaisia joissa "äiti ittuu ja nauttii!". Eli kampaamoa, hierontaa tai muuta missä pikkuiset tomerasti ohjasivat minut lepäämään ja sitten "hoitivat" minua.

Kovin herkkiä nuo lapset ovat aistimaan aikuisten tuntemuksia. Onneksi tuo nyt oli vain ohimenevä vaihe...

EDIT: kirostusvire...

[Manaaja]

Täytyy vain muistaa, että lapsen neuvottelukyky on aika rajallinen. Ja lapsi tarvitsee ne rajat. Kaikki ei ole aina kivaa, mutta joku kuri pitää olla.

No neuvottelu ja neuvottelu. Mä oon taas elänyt itse siinä uskossa, että useimmiten mennään pieleen juuri siinä, ettei edes yritetä selittää ja neuvotella sen skidin kanssa niistä asioista, joka turhauttaa ja tekee lapsesta ymmärtämättömän. Tottakai auktoriteetti täytyy tulla vanhemmilta, mutta sen ei mun mielestä pidä pohjautua lauseeseen "koska mä sanon" saati sitten muuhun lapsen alentamiseen ja kognitiivisten kykyjen aliarviointiin.

Mä ainakin olin ihan rauhallinen, kiltti ja tottelevainen skidi juurikin siitä syystä, että mulle perusteltiin asioita kunnolla ja opetettiin avoimesti syy-seuraussuhteita ja esimerkiksi ääliöilyn riskejä jo ihan pienestä pitäen. Uskon että ton kaltainen kasvatusmalli kehittää myös lapsen empatiantajua ihan eri tavalla pienestä natiaisesta lähtien.

Ei ihmekään että nää "koska mä sanon" -tädit sitten aina ihmettelivätkin, miten mä olen niin fiksun ja varhaiskypsän oloinen verrattuina niiden riehuviin ja kaivoihin hyppiviin taulapääkakaroihinsa. En usko että kyse olisi millään tavalla ollut jostain epätavanomaisesta synnynnäisestä älykkyydestä, vaan yksinkertaisesti siitä että mua kohdeltiin itsenäisesti ajattelevana olentona eikä koirana. Pienten lasten nupit ovat varsin vastaanottavaisia ja synapsit yhdistyy uusia reittejä valonnopeudella, jos niitä vaan viitsii yhtään stimuloida.

Niin ja eihän mullakaan niitä lapsia. Just my 2 cents.

[Kreitsu]

Täytyy vain muistaa, että lapsen neuvottelukyky on aika rajallinen. Ja lapsi tarvitsee ne rajat. Kaikki ei ole aina kivaa, mutta joku kuri pitää olla.

No neuvottelu ja neuvottelu. Mä oon taas elänyt itse siinä uskossa, että useimmiten mennään pieleen juuri siinä, ettei edes yritetä selittää ja neuvotella sen skidin kanssa niistä asioista, joka turhauttaa ja tekee lapsesta ymmärtämättömän. Tottakai auktoriteetti täytyy tulla vanhemmilta, mutta sen ei mun mielestä pidä pohjautua lauseeseen "koska mä sanon" saati sitten muuhun lapsen alentamiseen ja kognitiivisten kykyjen aliarviointiin.

Mä ainakin olin ihan rauhallinen, kiltti ja tottelevainen skidi juurikin siitä syystä, että mulle perusteltiin asioita kunnolla ja opetettiin avoimesti syy-seuraussuhteita ja esimerkiksi ääliöilyn riskejä jo ihan pienestä pitäen. Uskon että ton kaltainen kasvatusmalli kehittää myös lapsen empatiantajua ihan eri tavalla pienestä natiaisesta lähtien.

Ei ihmekään että nää "koska mä sanon" -tädit sitten aina ihmettelivätkin, miten mä olen niin fiksun ja varhaiskypsän oloinen verrattuina niiden riehuviin ja kaivoihin hyppiviin taulapääkakaroihinsa. En usko että kyse olisi millään tavalla ollut jostain epätavanomaisesta synnynnäisestä älykkyydestä, vaan yksinkertaisesti siitä että mua kohdeltiin itsenäisesti ajattelevana olentona eikä koirana. Pienten lasten nupit ovat varsin vastaanottavaisia ja synapsit yhdistyy uusia reittejä valonnopeudella, jos niitä vaan viitsii yhtään stimuloida.

Niin ja eihän mullakaan niitä lapsia. Just my 2 cents.

No hohhoijaa, kauhea paasaus taas. En sanallakaan sanonut, että suosin jotain "koska mä sanon" politiikkaa. Lasten kanssa neuvottelu ei vaan ole sama asia kuin neuvotella aikuisten kanssa. Lasten kanssa käyttäisin ennemminkin sanaa perustella kuin neuvotella. Sitä kieltä ne tajuaa.

Ja huom, minä kiinnitin huomiota nimenomaan tuohon "jätän lapset kasvattamatta" lauseeseen. Noithan näkyy kyllä, kun ei ole mitään otetta lapseen, kun yritetään olla sen kaveri eikä vanhempi.

Säästä avautumises jollekin toiselle, pliide.

[Riemumieli]

Lapset ovat lapsia ja vanhemmat vanhempia. Vanhemmat ovat auktoriteetti ja lapset tekevät niin kuin sanotaan. Ei kysytä, haluatko pissalle, vaan sanotaan, mene pissalle. Ei lapsen ole tarvis miettiä vaihtoehtoja, vaan hänen tulee olla lapsi ja kokeilla rajoja.

Analogiaa edelleen eläinmaailmaan. Koira tuntee olonsa stressaantuneeksi, jos ei tiedä, kuka on perheessä pomo. Samaan tapaan lapsi tuntee olonsa stressaantuneeksi, jos hänen pitää olla aikuinen ja käydä miettimään sitä, tätä ja tuota.

[Manaaja]

No hohhoijaa, kauhea paasaus taas. En sanallakaan sanonut, että suosin jotain "koska mä sanon" politiikkaa.

Säästä avautumises jollekin toiselle, pliide.

Tuota, en minäkään väittänyt että sinä olisit suosinut. Mun oli ainoastaan tarkotus valottaa omaa näkökantaani aihetta sivuten ilman että olisin mitenkään halunnut hyökätä kimppuusi paasaten. Chillaa nyt vähän, jos alat jo näkemään paasausta joka puolella kun ihmiset yrittävät vain keskustella.

[Manaaja]

Lapset ovat lapsia ja vanhemmat vanhempia. Vanhemmat ovat auktoriteetti ja lapset tekevät niin kuin sanotaan. Ei kysytä, haluatko pissalle, vaan sanotaan, mene pissalle. Ei lapsen ole tarvis miettiä vaihtoehtoja, vaan hänen tulee olla lapsi ja kokeilla rajoja.

Analogiaa edelleen eläinmaailmaan. Koira tuntee olonsa stressaantuneeksi, jos ei tiedä, kuka on perheessä pomo. Samaan tapaan lapsi tuntee olonsa stressaantuneeksi, jos hänen pitää olla aikuinen ja käydä miettimään sitä, tätä ja tuota.

Ihmislapsi ei ole koira. Eikä toivottavasti niin tyhmä että sitä tarvitsisi erikseen käskeä pissalle jos sitä kusettaa. Jos se, että skidille perustellaan asioita ja keskustellaan vuorovaikutteisesti sen sijaan että automaattisesti käsketään tekemään sitä ja tätä vie sulta auktoriteetin vanhempana, niin morjensta pöytään vaan.

[RP]

Ihmislapsi ei ole koira. Eikä toivottavasti niin tyhmä että sitä tarvitsisi erikseen käskeä pissalle jos sitä kusettaa. Jos se, että skidille perustellaan asioita ja keskustellaan vuorovaikutteisesti sen sijaan että automaattisesti käsketään tekemään sitä ja tätä vie sulta auktoriteetin vanhempana, niin morjensta pöytään vaan.

Muiden lapsista en tiedä, tytsän kohdalla toimii paremmin "laitatko sen kitaran pois, oot vielä liian pikkunen sille ja voit loukata ittes, laitatko sen omalle paikalle". On aina laittanut takaisin omatoimisesti ja ollut yhtä hymyä. Kitaralla meinaan guitar hero kitaraa. Toimivaa taas ei ollut se kun meinasin "että laita kitara pois" ja otin sen itse, kun mitään ei tapahtunut, ja laitoin paikoilleen. Oli hämmentynyt ja itkuinen.

[Riemumieli]

Oli hämmentynyt ja itkuinen.

Mutta saahan sitä tuntea mielipahaa, kun ei saa tehdä kaikkea mitä haluaa. Ei se ole pahasta. Selittäminen on yksi asia, mutta se että aina palataan samaan, kertoo, että ei se kielto juurikaan tepsi. Toisaalta pientä lasta ei voi kasvattaa, se tulee sitten myöhemmin.

Ja Manalalle tuosta pissajutusta. Ehhehe vaan, nyt ajattelet varmaan jotain 17-vuotiaita lapsia, jotka jo tietävät, mennäkö vessaan vai ei.

[RP]

Oli hämmentynyt ja itkuinen.

Mutta saahan sitä tuntea mielipahaa, kun ei saa tehdä kaikkea mitä haluaa. Ei se ole pahasta. Selittäminen on yksi asia, mutta se että aina palataan samaan, kertoo, että ei se kielto juurikaan tepsi.

Käsittääkseni en ole väittänyt sen olevan pahasta. Tunteita opitaan säätelemään tuntemalla ne, sen pitäisi olla selvää. Ja kuten sanoin, tytsälle tapa toimii parhaiten eli siihen ei tarvitse juuri lainkaan palata. Pitää toki muistaa lapsen muistin lyhyys. Toisin toimimalla siihen saakin palata sitten useamman kerran päivässä.

Näin toimimalla on jättänyt miehen aku ankat rauhaan, äidin dvdt rauhaan yms.

[Riemumieli]

Tuttavapariskunta joskus selitti, miten dvd:t, kirjat ja muut jutut ovat toisarvoisia. Jos lapsi hajottaa, niin sitten hajottaa. Ei voi ummartaa ajattelutapaa eikä vertailua lapsen ja materian välillä.

[RP]

Tuttavapariskunta joskus selitti, miten dvd:t, kirjat ja muut jutut ovat toisarvoisia. Jos lapsi hajottaa, niin sitten hajottaa. Ei voi ummartaa ajattelutapaa eikä vertailua lapsen ja materian välillä.

Öööööö, häh. Kuule useampi mennyt rikki ja sillä ei ole ollut mitään merkitystä, mutta mä en ole koskaan ajatellut että tavaroiden järjestelmällisen rikkomisen salliminen olisi jotenkin öööö materian laittamista lapsen edelle

Olisi ihan suotavaa ettei esim. kylässä ollessaan menisi kaapeille hajottamaan toisten kamoja

[Riemumieli]

[?

Juu, juu, sitä vaan, että täytyy säännöt olla ja tavarat saavat olla rauhassa.

[prosessi]

Lapset ovat lapsia ja vanhemmat vanhempia. Vanhemmat ovat auktoriteetti ja lapset tekevät niin kuin sanotaan. Ei kysytä, haluatko pissalle, vaan sanotaan, mene pissalle. Ei lapsen ole tarvis miettiä vaihtoehtoja, vaan hänen tulee olla lapsi ja kokeilla rajoja.

Miksi lapsen pitäisi mennä pissalle jos ei ole hätä? Kyllä meillä ainakin aloitettiin pottaharjoittelut sillä, että mukelolta kysyttiin ensin onko hätä, ja sitten vastauksen perusteella joko mentiin pissalle tai ei menty. Yleensä mukelon ensimmäinen vastaus oli ei, mutta usein jo minuutin sisään tulikin toteamus "pissahätä", jolloin sinne vessaan sitten mentiin. Tarkoitatko rajojen kokeilulla jotain tahallaan housuihin pissaamista kun vessaan ei ole käsketty, vai mitä? Nyt on jo pitkään ollut niin, että mukelo menee omatoimisesti vessaan, jolloin saa olla tarkkana ehtiäkseen tarkistamaan peseekö tuo kätensä kunnolla pyyhkimisen jälkeen.

[prosessi]

Selittäminen on yksi asia, mutta se että aina palataan samaan, kertoo, että ei se kielto juurikaan tepsi. Toisaalta pientä lasta ei voi kasvattaa, se tulee sitten myöhemmin.

Jos ei perustelua muista, täytyy se tietenkin toistaa. Mukelolla tuo on mennyt vaiheittain niin, että ensin ei muistanut ollenkaan, sitten melko pian epätoivotun tekemisen aloittamisen jälkeen mieleen muistui miksei sitä saakaan tehdä ja kielsi itse itseään tutulla perustelulla, nykyään taas kieltää itseään jo ennen tekemistään. Viimeisin hassu itsenäinen toteamus oli, ettei hän laske mäkeä A-lehtien konttorin vinoja ikkunoita pitkin, koska siitä voi tulla pipi. Sitä en itse ollut tajunnut kieltääkään...

[Vaola]

Miksi lapsen pitäisi mennä pissalle jos ei ole hätä?

Kyllä mä edelleen patistan tytöt käymään vessassa, jos esim. on tiedossa pitkä bussimatka jonnekin, ilman mahdollisuuksia vessakäynteihin. Etenkin silloin kun on tarkoitus ottaa matkajuomia mukaan. Tai esim. ennenkuin mennään leffaan, jossa sitten juodaan myös.

Napisevat edelleen välillä vastaan, vaikka on niitäkin kertoja jolloin olen ajatellut että "siperia opettaa"... Mutta kyllä ne sit aina perusteluiden jälkeen käyvät, kun sanotaan että seuraava mahdollisuus on vasta pitkän ajan kuluttua ja jos juo niin tulee vessahätä ja äitikin käy ja...

[RP]

Jos ei perustelua muista, täytyy se tietenkin toistaa. Mukelolla tuo on mennyt vaiheittain niin, että ensin ei muistanut ollenkaan, sitten melko pian epätoivotun tekemisen aloittamisen jälkeen mieleen muistui miksei sitä saakaan tehdä ja kielsi itse itseään tutulla perustelulla, nykyään taas kieltää itseään jo ennen tekemistään. Viimeisin hassu itsenäinen toteamus oli, ettei hän laske mäkeä A-lehtien konttorin vinoja ikkunoita pitkin, koska siitä voi tulla pipi. Sitä en itse ollut tajunnut kieltääkään...

Toisto, toisto. Olen aina ollut siinä käsityksessä, että toisto on kaiken a ja o ts. että lapsen muisti on lyhyt. Tietyssä iässä sitten alkaakin päähän jäämään. Ja tässä on avainasemassa se kärsivällisyys.

Tytsä tekee myös tuota, tosin kun ei osaa vielä puhua niin pyörittelee päätään ja hokee "ei, ei" ja jättää sitten tekemättä, mitä tuhmaa nyt sitten tekemässä on ollutkaan. Tietty, aina ei onnaa

Meillä on potatuksen kanssa hiukan ongelmia, on ehkä semmonen tunne että otetaan wc-istuinjutska yleisemmin käyttöön. On ollut hänelle luontevampaa. Toivottavasti potalla istuminen ei siis ole joku kehitykselle tärkeä virstanpylväs vaan voi siirtyä suoraan sille pytylle...

Tulee aina sanomaan "kakka" kun on isohätä ja "pisss" kun on pissahätä. Vaippaanhan nuo ehtii usein vielä tulemaan, mutta ainakin tietää mistä kyse. Siis tytsä. Saunan jälkeen vaipoitta oleminen on ollut joskus aika hauskaa seurattavaa. Kuuluu "pisss" ja tytsä siirtyy matolta paljaalle lattialle, ja sitten jo ehtiikin lurahtaa

[prosessi]

Miksi lapsen pitäisi mennä pissalle jos ei ole hätä?

Kyllä mä edelleen patistan tytöt käymään vessassa, jos esim. on tiedossa pitkä bussimatka jonnekin, ilman mahdollisuuksia vessakäynteihin. Etenkin silloin kun on tarkoitus ottaa matkajuomia mukaan. Tai esim. ennenkuin mennään leffaan, jossa sitten juodaan myös.

Napisevat edelleen välillä vastaan, vaikka on niitäkin kertoja jolloin olen ajatellut että "siperia opettaa"... Mutta kyllä ne sit aina perusteluiden jälkeen käyvät, kun sanotaan että seuraava mahdollisuus on vasta pitkän ajan kuluttua ja jos juo niin tulee vessahätä ja äitikin käy ja...

No joo, mukelo ei vielä ole sen ikäinen, etteikö vaippa olisi välttämätön pitkillä vessattomilla matkoilla, kun pidätyskykyä ei vielä ole kovinkaan paljon, joten tuollaisia tilanteita en laskenut mukaan tuohon kysymykseeni. Tuo esimerkkisi ei kuitenkaan ole tuota Riemiksen "ei lapsen ole tarvis miettiä vaihtoehtoja" -mallia, vaan järkevää perustelua ja juuri sitä vaihtoehtojen miettimistä.

[Vaola]

^ Heh, vähän aloin miettimäänkin tuota kirjoittaessani, että tuskin sä nyt niin tyhmä olet, ettet tuollaisia älyäisi itsekin.

Mut pääsinpäs itse hohkaamaan tämmöstä "Hei kattokaa ku osaan!"-meininkiä...

[Yönmustaritari]

"laitatko sen kitaran pois...".

On aina laittanut takaisin omatoimisesti ja ollut yhtä hymyä.

Pitäisikö jo kohta koittaa sanoa, että älä edes ota sitä hiton kitaraa?

[saira]

Oon tässä Manaajan kannalla. Syy-seuraus-suhde tuntuu monella aikuisellakin olevan hakusessa, tehdään mitä sattuu ja jälkeenpäin mietitään ja valitetaan seurauksista. Annan myös tytön tehdä valintoja asioissa selittämällä vaihtoehdot ja niiden seuraukset. Ja ennenkuin joku tarttuu edelliseen, niin löytyy kyllä tilanteita yms. milloin en valintaa voi antaa tehdä, mutta silloinkin selitän kyllä asioita tavalla, jonka tyttö voi ikänsä puolesta ymmärtää. Enkä katso tämän toiminnan vähentävän auktoriteettiani millään tavalla. Ehkäpä kasvattaa sitä vain, kun lapsi ymmärtää etten yritä korostaa sitä antamalla valmiita käskyjä, vaan kunnioitan hänen kykyään ajatella asioita ja tehdä joitain päätöksiä itsekin.