Oletko visuaalinen vai auditiivinen ihminen?

[Gaia]

Onko sinulle tärkeämpiä näkö- vai kuuloaistiin perustuvat kokemukset?
Koetko kuvallisen ilmaisun voimakkaammin kuin esim. musiikin?
Liittyyko musiikkiin ja nimenomaan tiettyihin kappaleisiin vahvoja tunteita? (esim. "meidän biisi", jostain tietystä biisistä tulee mieleen tietty tilanne/tapahtuma)
Luotko mielessäsi kuvia kuulemasi pohjalta, jolloin kuuloaistimus on toissijainen ja mielikuva tärkeämpi?

Kuunteletko musiikkia -aktiivisesti tai passiivisesti- kaiken aikaa vai viihdytkö hiljaisuudessa paremmin?
Osaatko piirtää tai laulaa?

Paljon kysymyksiä.
Itse olen hyvin vahvasti visuaalinen tyyppi. Äänet usein ärsyttävät enkä voi esim. pitää radiota/musiikkia taustaäänenä missään tekemisessä.
Monet biisit muodostuvat kuviksi mielessäni ja voisin useamman pohjalta helposti maalata sarjan kuvia.
En osaa tippaakaan laulaa tai soittaa ja olen todellakin epämusikaalisempi kuin elefantti.

PS. Jos otsikossa ja äänestyksessä olevat käsitteet ovat tuntemattomia, käytä Googlea.

[Elppis]

Mä olen taas juuri päinvastainen kuin Gaia.

En osaa olla täydessä hiljaisuudessa. Horoskooppihöperönä tiedän, että se on Kaksosen yksi luonteenpiirre, kokoajan pitää jotain tapahtua, hetkeäkään ei olla pakoillaan tai rauhoittua. Mä koen olevani siis juuri tällainen.

Kotona soi taustalla joko radio tai CD, muutenkin ihan pelkkä hiljaa oleminen on jotenkin häiritsevää. Koen hiljaisuuden ahdistavana ja jollain tavoin jopa pelottavana. Hiljaisuus ei luo mitään turvaa.

[NuoriD]

En oikein kumpaakaan. Olen kognitiivinen.

Mutta noista kahdesta auditiivinen. Minulla on vain yksi värisilmä, ja istun sen päällä. Mutta musikaalinen en ole. Visuaalisten aistimusten suhteen olen vain vielä lahjattomampi.

[Dumis]

Koen hiljaisuuden ahdistavana ja jollain tavoin jopa pelottavana. Hiljaisuus ei luo mitään turvaa.

Näinkin, mutta koen että se johtuu lähinnä siitä että on ollut perheessä aina jotain vilskettä ja vilinää sekä kavereita ympärillä. En ole luonnostani mikään super-ulospäinsuuntautunut, mutta oppinut olemaan jengin mukana. Nykyisellään kuuntelen lähes aina kotona jotain musaa, kun olen yksinään. Soittaa enkä piirtää osaa, ehkä musisointi kuitenkin olisi lähempänänä sydäntä.

[urpiainen]

En oikein kumpaakaan. Olen kognitiivinen.

Mutta noista kahdesta auditiivinen. Minulla on vain yksi värisilmä, ja istun sen päällä. Mutta musikaalinen en ole. Visuaalisten aistimusten suhteen olen vain vielä lahjattomampi.

Mä olen Dave.

[Elppis]

Koen hiljaisuuden ahdistavana ja jollain tavoin jopa pelottavana. Hiljaisuus ei luo mitään turvaa.

Näinkin, mutta koen että se johtuu lähinnä siitä että on ollut perheessä aina jotain vilskettä ja vilinää sekä kavereita ympärillä. En ole luonnostani mikään super-ulospäinsuuntautunut, mutta oppinut olemaan jengin mukana. Nykyisellään kuuntelen lähes aina kotona jotain musaa, kun olen yksinään. Soittaa enkä piirtää osaa, ehkä musisointi kuitenkin olisi lähempänänä sydäntä.

Aivan; meilläkin on oli lapsuudessa kolme neljän vuoden sisällä syntynyttä lasta, 4 saksanpaimenkoiraa. Ehkä hiljaisuutta haluaa hetkittäin, tosin sekin hiljaisuus on omavalinnaista, mulle hiljaisuus tarkoittaa sitä, ettei kukaan kitise, valita asioista tai huuda tyhjänpäiväisistä asioista. Ehkä elämällä 2v:n kera on jotain tekemistä asian kanssa

[exPertti]

Kotona soi taustalla joko radio tai CD, muutenkin ihan pelkkä hiljaa oleminen on jotenkin häiritsevää. Koen hiljaisuuden ahdistavana ja jollain tavoin jopa pelottavana. Hiljaisuus ei luo mitään turvaa.

Tämä on helvetin ärsyttävää, anteeksi vaan.

Olen tulkinnut tällaisen musiikin pakkosoiton pelkona, että jos on hiljaisuutta voisi kuulla omat ajatuksensa. Aina kun on sekunti hiljaisuutta pitää joku mölytoosa lyödä päälle.

[exPertti]

Jaa niin, sekä että kai.

[Dumis]

Olen tulkinnut tällaisen musiikin pakkosoiton pelkona, että jos on hiljaisuutta voisi kuulla omat ajatuksensa. Aina kun on sekunti hiljaisuutta pitää joku mölytoosa lyödä päälle.

Nääh, se rentouttaa jos esim. imuroidessa laittaa musaa, ei vituta niin paljoa Tietty silloin kun teen jotain tärkeitjutskii, esim. veroehdotusta täyttelen, niin sitten taas tartten kaiken keskittymiseni eikä mikään sais häirää ajatusta, muuten se karkaa. Ehkä tän takii ei noi koulujutut ole olleet mitään lempparijuttuij. Töissä kyllä hommat toimii vaikka oliskin raatio päällä, on se jännä.

[Elppis]

Kotona soi taustalla joko radio tai CD, muutenkin ihan pelkkä hiljaa oleminen on jotenkin häiritsevää. Koen hiljaisuuden ahdistavana ja jollain tavoin jopa pelottavana. Hiljaisuus ei luo mitään turvaa.

Tämä on helvetin ärsyttävää, anteeksi vaan.

Olen tulkinnut tällaisen musiikin pakkosoiton pelkona, että jos on hiljaisuutta voisi kuulla omat ajatuksensa. Aina kun on sekunti hiljaisuutta pitää joku mölytoosa lyödä päälle.

Mölytoosa ja taustalla hiljaa soiva musiikki nyt eivät oikein vastaa toisiaan. Ja ehkä se ärsyttää sua, siksi et kai ole auditiivinen henkilö?

[exPertti]

Mölytoosa ja taustalla hiljaa soiva musiikki nyt eivät oikein vastaa toisiaan. Ja ehkä se ärsyttää sua, siksi et kai ole auditiivinen henkilö?

No, käytännössä se "hiljaa soiva musiikkikin" ärsyttää poislukien automatkat joskus. Huomaan sen ärsyttävän nykyään vielä enemmän, kun hiljaiset hetket ovat huomattavasti harvemmassa ja kun kerrankin olisi hiljaista pitää heti lyödä joku ämyri päälle.

"Moni pyrkii täyttämään tuon tyhjyyden melulla ja kiireellä. Hiljaisuudessa joutuu olemaan yksin oman itsensä kanssa, jolloin tuon tyhjyyden joutuu kohtaamaan. Tällöin syntyy halu torjua se."

[Elppis]

^En väitä vastaan.

[ninnithequeen]

Mul on AINA telkkari päällä kun nukun. Hiljasella, mut se rauhoittaa. UK opetti tohon. Katottiin sängys yhessä sarjaa ja sit se tipahti mainoskatkolla. Mä jatkan perinnettä.

Landella joka vuos en osannu nukkua pariin ekaan yöhön, ku oli niin hiljaista!

[Vesper]

Hyvin vahvasti molempia. Esimerkiksi kouluni olen käynyt täysin läksyjä lukematta, ainoastaan luentoja kuuntelemalla ja keskustelemalla. Samaan aikaan olen kuitenkin aina piirtänyt kirjat/monisteet täyteen erilaisia kuvia, sanoja ja alleviivauksia. Olen tietyissä asioissa myös hyvin kinesteettinen oppija, eli varsinkin jotkut tekniset asiat täytyy itse kokeilla/tehdä, jotta oppiminen olisi tehokasta.
Jos ei mietitä oppimista vaan elämää yleensä, en kaipaa taustahälinää, kuten radiota tai tv:tä kotona ollessani ja olen kulttuurin puolella enemmän kiinnostunut visuaalisista asioita. Minulla ei esim. ole koskaan ollut mitään lempibändiä eikä musiikilla ole juurikaan merkitystä elämässäni. Sen sijaan asioiden pitää olla kauniita. Lahjakas olen molemmilla osa-alueilla: osaan piirtää ja muotoilla ja minulla on absoluuttinen sävelkorva. En silti ole koskaan opetellut soittamaan mitään soitinta, mutta olen aina piirtänyt ja opiskeluissakin nuorenä hölmönä suuntautunut taiteiden pariin. Että ehkäpä kallistuin kuitenkin visuaalisuuden puolelle.

Edit: mitä mä sekoilen?!

[Ylermi Ylihankala]

Luotko mielessäsi kuvia kuulemasi pohjalta, jolloin kuuloaistimus on toissijainen ja mielikuva tärkeämpi?

Kuulo tärkeempi.

Kuunteletko musiikkia -aktiivisesti tai passiivisesti- kaiken aikaa vai viihdytkö hiljaisuudessa paremmin?

Kun luen, en halua musiikkia tai muutakaan häiriötä. Kuitenkin aika usein on musiikkia taustalla eli töissä ja ajomatkoilla.

Osaatko piirtää tai laulaa?

Osaan pirtää kohtuu hyvin. Oon hyvä laulamaan, sellainen karaokehöylä siis.

[Lolita]

Olen molempia, enemmän kuitenkin auditiivinen. Kai. Mielimusiikilla ja -kappaleilla on minulle suuri merkitys, laulu ei ole koskaan vain laulu. Joihinkin kappaleisiin liittyy todella voimakkaita tunteita, tietyt kappaleet merkitsevät tiettyjä ajanjaksoja ja tapahtumia elämässäni. Musiikki vaikuttaa mielialaankin. Soittaa en osaa lainkaan ja laulamisen kanssakin on niin ja näin, hyvänä päivänä voin just onnistua karaokessa.

Mutta toisaalta jotkut kappaleet näen tosi vahvoina kuvina, mielessä alkaa pyöriä musiikkivideo eikä se ole sama video kuin telkkarissa. Äkkiseltään tulee mieleen Maija Vilkkumaan Ei ja Jonna Tervomaan Et tahdo tietää. Olin myös hyvä kuvaamataidossa koulussa ja piirtäminen merkitsi tuolloin paljon. Tuli purettua angsteja musiikin kuuntelun lisäksi piirtämällä. Mutta koska en ole mielestäni tarpeeksi hyvä enkä osaa juurikaan luoda uutta (yritykset suunnitella mieleinen tatuointi itselle), en pahemmin piirrä enää. Epäilen taiteellisuuden tarttuneen, lapsena olin paljon yhdessä oikeasti lahjakkaiden serkkujen kanssa ja lukiossa kaveripiiri oli myös supertaiteellista. Niinpä itsestä ei yksin ole mihinkään

[SikaMika]

Ehdottomasti auditiivinen. Mulla on jonkin sorttinen valokuvamuisti olemassa, eli muistan melko hyvin kuvissa näkemäni yksityiskohdat. Piirtää en osaa pätkääkään eikä kuvataide kosketa sisintäni samalla tavalla kuin musiikki, joka puolestaan aiheuttaa suuriakin tunne-elämyksiä. Lisäksi mun aivoni assosioivat kuulemaani musiikkia muistoihini.

[Niba]

Ennen auditiivinen mutta kuulomuistin mentyä visuaalinen enää..

Ja kuka muuttaa nimensä? kitinöitsijöistä? Taitaa kuolema olla ainoa vapauttaja noissa asioissa?

[NuoriD]

Ennen auditiivinen mutta kuulomuistin mentyä visuaalinen enää..

Ja kuka muuttaa nimensä? kitinöitsijöistä? Taitaa kuolema olla ainoa vapauttaja noissa asioissa?

Aika monikin täällä on nimensä vaihtanut, minäkin.

[McJanne]

Annettujen vaihtoehtojen välimuoto, ehkä kuitenkin poppitiiviseen hieman kallellaan.

[Charles Caldwell]

En ole. Mä olen mä ja mua ei lokeroida!

[Ylermi Ylihankala]

Aika monikin täällä on nimensä vaihtanut, minäkin.

Mä olen kääntänyt takinkin tullen mennen.

[Shield]

"Moni pyrkii täyttämään tuon tyhjyyden melulla ja kiireellä. Hiljaisuudessa joutuu olemaan yksin oman itsensä kanssa, jolloin tuon tyhjyyden joutuu kohtaamaan. Tällöin syntyy halu torjua se."

Juu näin se taitaa monella olla. "Hiljaisuutta eivät kestä he, jotka eivät pysty olemaan kahden omien ajatustensa kanssa". Että tarttis varmaan tehdä jotain.

Itselleni jatkuva äänimaailma on häiritsevää, stressaa päätä ja kroppaa jatkuvasti reagoida tai torjua ulkopuolelta tulevaan ärsykkeeseen, vähintään alitajuisesti.

Toivottavasti niin ei ole kaikilla, mutta ite oon huomaavinani että nää "pakko jatkuvasti olla joku päällä" -ihmiset on aika rauhattomia ja levottomia, eikä sillä hyvällä tavalla.

[Pulkannaru]

Mielestäni kumpaakin, mutta kai näkemispuoli on tärkeämpi.
Musiikki soi, mutta ei jatkuvasti. Toimii yhtenä keinona mm vitutuksen poistossa.
Kuviksessa taisi olla todistuksessa 9, tosin luokkakaverit naureskelivat mun raapustuksille. Eivät tainneet ymmärtää, kun ei ollut ihan valokuvamaista tulkintaa..