
Perjantai 13....
Gattiksen kuudestilaukeava varmaan hoitaisi homman.masa kirjoitti:Jos en olisi naimisissa, tarjoutuisin hoitamaan homman. Nyt sun täytyy tyytyä Manaajan tarjoukseen. Tosin sillä ei taida olla takuita toimivista pähkinöistä..milli kirjoitti:tuntuu... että .. kaikki .. ovat .. raskaana.. paitsi minä..
- Riemumieli
- Kitisijä
- Viestit: 5971
- Liittynyt: 20.08.2005 23:12
- Paikkakunta: Vantaa
Raskaaksi tulemisessa on vielä se ongelma, että yrittäminen saattaa kestää ja kestää. Varsinkin jos on syönyt kauan pillereitä, mömmöt eivät välttämättä poistu elimistöstä kovinkaan pian. Tai sitten ei, toiset tulevat raskaaksi, vaikka ehkäisy olisi mitä luokkaa tahansa, jopa sterilisaation jälkeen.
Muuten tuntemukseni eivät vaikuta suhteen kannalta kovin hyviltä, koska sinulle tarjotaan vain ei-oota ja epämääräisiä lupauksia. Jossain vaiheessa on vain laitettava kova kovaa vastaan ja katsottava, mistä kana pissii. Vaihtoehtoisesti kovin pörinä menee mielestäsi pois ja elämä jatkuu seesteisempänä.
Muuten tuntemukseni eivät vaikuta suhteen kannalta kovin hyviltä, koska sinulle tarjotaan vain ei-oota ja epämääräisiä lupauksia. Jossain vaiheessa on vain laitettava kova kovaa vastaan ja katsottava, mistä kana pissii. Vaihtoehtoisesti kovin pörinä menee mielestäsi pois ja elämä jatkuu seesteisempänä.
Paras päivä ikinä.
^ juu mä tiedän, että pillerit vaikuttaa tuohon, oon ne lopettanut jo kohta pari vuotta sitten, mutta tulihan niitä syötyä kauan. Toi on myös yksi syy, miksen haluaisi odottaa niin pitkään, koska .. jos hedelmällisyyden kanssa on jotain ongelmia, niin.. se raskaus saattaa siirtyä pitkällekin tulevaisuuteenm, jos joutuu joihinkin hoitoihin.
Tää on tällaista, että välillä vaivaa kuume kovempana ja välillä se laantuu.. mutta. tuntuu että mitä pidemmälle aika menee, niin sitä kovemmin kuumeilee, ihan siihen asti, että itkeä tihrustan turhautumista. Eikä auta lainkaan, että ihmiset ympärillä menevät naimisiin ja hankkivat lapsia.
Tää on tällaista, että välillä vaivaa kuume kovempana ja välillä se laantuu.. mutta. tuntuu että mitä pidemmälle aika menee, niin sitä kovemmin kuumeilee, ihan siihen asti, että itkeä tihrustan turhautumista. Eikä auta lainkaan, että ihmiset ympärillä menevät naimisiin ja hankkivat lapsia.
- Riemumieli
- Kitisijä
- Viestit: 5971
- Liittynyt: 20.08.2005 23:12
- Paikkakunta: Vantaa
- Riemumieli
- Kitisijä
- Viestit: 5971
- Liittynyt: 20.08.2005 23:12
- Paikkakunta: Vantaa
Riemumieli kirjoitti:eivät ole helppoa juttuja, voin kokemuksesta kertoa.
Sivusta seuranneena, eivät todellakaan ole juu. Tällä hetkellä serkkuni yrittää saada muksua jo toista tai kolmatta vuotta.
Minä tosin olen sitä mieltä, että se jannu ei ansaitsekaan saada lasta. En meinaan ole eläissäni tavannut ketään niin saamatonta vätystä kuin se on. Jannu on 37 vuotias kouluttautumaton ja ikänsä työttömänä ollut siivelläeläjä. Millä se vätys muka perheensä elättäisi?

Periaatteessa tunnen ihmisiä jotka ovat lapsia halunneet, mutta ovat edelleen lapsettomia. Koskaan ei ole oikea aika, aina jotain muuta yms. Siirretään ja siirretään, lopputulos lapseton elämä. Ei siinä mitään, ovat onnellisia yms eivätkä mitään kadu.
Meinaan vaan, että joskus se päättämättömyys johtaa näihin tilanteisiin, joten punnitsisin kumpi on tärkeämpää. Mies vai lapsi. Kokeeko että pystyy elämään onnellista ja täyteläistä elämää vain kaksin vai onko se lapsi sen edellytys.
Painostus on aina perseestä, mutta joskus välttämätöntä. Painostuksen seuraukset eivät aina ole toivottuja, tämä on hyvä muistaa. Vaikka se lapsi saataisiinkin alulle, mitä lapsen syntymän jälkeen.
Kumpikaan ei ole väärässä tai oikeassa. Pitkälti valintakysymyksiä.
Tytsän syntymän jälkeen oli tämä "tuleeko lapsia lisää"-issue. Miehelle on aina ollut ihan sama, kumpikin vaihtoehto käy. Minä menin "jooeijooeijooeijooei"-linjalla melkein puolitoista vuotta (joo-hetket oli aina ovulaation aikana, raskauden jälkeen ovat hormonit kyllä ilmoittaneet aina hedelmöittymisvalmiuden, ei-hetket ovulaation jälkeen). Toinen lapsi olisi kiva, mutta kaikki sen mukanaan tuoma ei. Kakkua ei voi syödä ja säästää. Ja kaikki se "mukanaan tuoma" on se juttu miksi ehdoton ei. Pupusta ei ole semmoseen. Ja that´s ok.
Meinaan vaan sanoa, että seilaisin tuolla "jooeijooei"-linjalla vieläkin, varmaan maailman tappiin asti ellei ennen toosavekottimen saamista puhjennut kondomi (aikuiset ihmiset kun ei osaa käyttää, daah) olisi aiheuttanut hysteeristä akkaa ja apteekkiin kaahaavaa (hysteerisen akan takia) miestä. Vaikka mahdollisuus toki hyvin pieni kun mitään vielä päästeltykään uiskentelmaan. Ne pari viikkoa mitä odotin joka kuukautista vierasta saapuvaksi, oli semmonen maanpäällinen helvetti, mikä kertoi paljon enemmän kuin se ajoittainen hormonimyrsky.
Olen hyvin tyytyväinen että asian suhteen päästiin ratkaisuun. Helpompi hengittää ja olla tien päässä.
Et juu, ei helppoja juttuja.
Meinaan vaan, että joskus se päättämättömyys johtaa näihin tilanteisiin, joten punnitsisin kumpi on tärkeämpää. Mies vai lapsi. Kokeeko että pystyy elämään onnellista ja täyteläistä elämää vain kaksin vai onko se lapsi sen edellytys.
Painostus on aina perseestä, mutta joskus välttämätöntä. Painostuksen seuraukset eivät aina ole toivottuja, tämä on hyvä muistaa. Vaikka se lapsi saataisiinkin alulle, mitä lapsen syntymän jälkeen.
Kumpikaan ei ole väärässä tai oikeassa. Pitkälti valintakysymyksiä.
Tytsän syntymän jälkeen oli tämä "tuleeko lapsia lisää"-issue. Miehelle on aina ollut ihan sama, kumpikin vaihtoehto käy. Minä menin "jooeijooeijooeijooei"-linjalla melkein puolitoista vuotta (joo-hetket oli aina ovulaation aikana, raskauden jälkeen ovat hormonit kyllä ilmoittaneet aina hedelmöittymisvalmiuden, ei-hetket ovulaation jälkeen). Toinen lapsi olisi kiva, mutta kaikki sen mukanaan tuoma ei. Kakkua ei voi syödä ja säästää. Ja kaikki se "mukanaan tuoma" on se juttu miksi ehdoton ei. Pupusta ei ole semmoseen. Ja that´s ok.
Meinaan vaan sanoa, että seilaisin tuolla "jooeijooei"-linjalla vieläkin, varmaan maailman tappiin asti ellei ennen toosavekottimen saamista puhjennut kondomi (aikuiset ihmiset kun ei osaa käyttää, daah) olisi aiheuttanut hysteeristä akkaa ja apteekkiin kaahaavaa (hysteerisen akan takia) miestä. Vaikka mahdollisuus toki hyvin pieni kun mitään vielä päästeltykään uiskentelmaan. Ne pari viikkoa mitä odotin joka kuukautista vierasta saapuvaksi, oli semmonen maanpäällinen helvetti, mikä kertoi paljon enemmän kuin se ajoittainen hormonimyrsky.
Olen hyvin tyytyväinen että asian suhteen päästiin ratkaisuun. Helpompi hengittää ja olla tien päässä.
Et juu, ei helppoja juttuja.
Welcome to my lifemilli kirjoitti:tuntuu... että .. kaikki .. ovat .. raskaana.. paitsi minä...

Joka tapauksessa, asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella. Mä en tiedä ketään, en yhtä ainoatakaan ihmistä ystävien, kavereiden, sukulaisten tai tuttavien joukosta joka ei olisi haluamaansa vauvaa saanut. Ehkä miehesi kypsyy ajatukseen pikemmin kuin uskotkaan, ehkä käy vahinko, ehkä sinulle tulee vielä tilanne, että haluat odottaa, ehkä menette naimisiin sitten kuitenkin aika pian. Ei voi tietää muuta kuin että vauva on tulossa. Nauti muiden vauvoista siihen saakka ja vielä hetki myös siitä lapsettoman arjesta ja vapaudesta.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
^^Niinpä painostus on perseestä, mä tiedän sen. Ja.. sen takia mä sitä oikeastaan täällä jauhan ja blogissa, koska en halua ahdistaa / painostaa puolisoa siihen pisteeseen asti, että hän lähtee. Toisaalta, mä myös tunnen mun puolison niin hyvin, että mä tiedän, ettei hän ryhdy mihinkään vain sen takia, että mä haluan, ei lähde tekemään mitään vain miellyttääkseen toista.
Kuitenkin, jokainen päivä lisää mitä mä odotan, mä mä joudun odottamaan sitä mitä mä palavasti halua, sitä minkä mä koen täydentävän mun elämän ja joustamaan mahdollisesti mun työuran kustannuksella. Se tuntuu käsittämättömän epäreilulta, jos/kun katselen vain omaa napaa.
Mä haluan ehdottomasti kokonaisen perheen, elämä kahdestaan puolisonkanssa ei tunnu mulle siltä täydeltä elämältä. Toisaalta.. jos pitäisi valita, niin .. musta tuntuu, että se lapsi/lapset olisi se. Mutta mä haluan olla vaimo ja äiti.
Kuitenkin, jokainen päivä lisää mitä mä odotan, mä mä joudun odottamaan sitä mitä mä palavasti halua, sitä minkä mä koen täydentävän mun elämän ja joustamaan mahdollisesti mun työuran kustannuksella. Se tuntuu käsittämättömän epäreilulta, jos/kun katselen vain omaa napaa.
Mä haluan ehdottomasti kokonaisen perheen, elämä kahdestaan puolisonkanssa ei tunnu mulle siltä täydeltä elämältä. Toisaalta.. jos pitäisi valita, niin .. musta tuntuu, että se lapsi/lapset olisi se. Mutta mä haluan olla vaimo ja äiti.
- Riemumieli
- Kitisijä
- Viestit: 5971
- Liittynyt: 20.08.2005 23:12
- Paikkakunta: Vantaa
Noin niin kuin äärimmäisen vitutuksen tunteneena voin todeta, että kun oikein pistetään kova kovaa vastaan, niin mieli voi muuttua, vaikka kuinka olisi vastahankainen. En väitä, että olisin arvostanut painostustapaa, mutta pientä miestä katsellessa sitä ei muista kuin riidellessä.milli kirjoitti:^^Niinpä painostus on perseestä, mä tiedän sen. Ja.. sen takia mä sitä oikeastaan täällä jauhan ja blogissa, koska en halua ahdistaa / painostaa puolisoa siihen pisteeseen asti, että hän lähtee. Toisaalta, mä myös tunnen mun puolison niin hyvin, että mä tiedän, ettei hän ryhdy mihinkään vain sen takia, että mä haluan, ei lähde tekemään mitään vain miellyttääkseen toista.
Paras päivä ikinä.
Ai siis tikittelikö teilläkin vaimon biologinen kello lujempaa?Riemumieli kirjoitti:Noin niin kuin äärimmäisen vitutuksen tunteneena voin todeta, että kun oikein pistetään kova kovaa vastaan, niin mieli voi muuttua, vaikka kuinka olisi vastahankainen. En väitä, että olisin arvostanut painostustapaa, mutta pientä miestä katsellessa sitä ei muista kuin riidellessä.
- Riemumieli
- Kitisijä
- Viestit: 5971
- Liittynyt: 20.08.2005 23:12
- Paikkakunta: Vantaa