Poltin tupakan, onneksi se maistui pahalle.
Ikävä (krapula?-)ahdistus päällä. Oman eron jälkeen ei ole ehtinyt liikoja ajattelemaan mitään ylimääräistä, on ollut aamusta iltaan koko ajan hommia painettavana. Nyt sitten vapaan viikonlopun jälkeen on ehtinyt kelailemaan muitakin kuin kouluasioita, ja alkanut jossain määrin masentamaan. Ei mitään kovin pahaa, mutta selkeä pysähdyksen paikka kuitenkin; vaikka ero on monessa suhteessa helpotus ja itse sitä aktiivisemmin halusin, niin taas - kuten aiempienkin erojen jälkeen - kummittelee selittämätön tyhjyys sisällä. Ohihan se toki taas menee, mutta silti.
Tuo Gee-naisen tragediakin tuntuu samalla jossain määrin ikävöittävän oloa, siis enemmässä määrin kuin semipuolitutun random-nettaajan tapauksessa voisi kuvitella. Kerta kaikkiaan kurja kohtalo, niin vaikeaa uskoa todeksi.
Joku nuori nainen alkoi vielä tänään tylyttämään kotiuduttuani pyörälenkiltä. Tuli ulos fillarikellaristamme samalla ovenavauksella, jäi pitämään mulle ovea auki ja kun sanoin hymyillen kiitos, tää kuittasi sanomalla "olkaa hyvä" niin teitittelevän kohteliaasti kuin vain vanhemmille henkilöille on opetettu sanomaan. Mulle ei olla koskaan vittuiltu NOIN suoraan päin naamaa!!
