Ihmissuhdepaskanjauhantaketju
Totta, siinä vaiheessa ei pitäisi sanoa "ei mikään", mut se on monelle helpompaa sanoa se silloin.annepa kirjoitti:No tuokin on kyllä totta omallakin kohdalla. Silloin sanon että "nyt en voi puhua asiasta, puhun kun on oikea aika". Yleensä menee läpi heittämällä. Jos ei mee niin ei voi mitään, puhun sit kun oon valmis.saira kirjoitti:No mulla itsellä saattaa välillä kestää jäsennellä ajatuksia sellaiseen muotoon, et voin edes kertoa toiselle mikä vituttaa. Kerron kyllä, kun osaan asetella sanani oikein, ettei väärinkäsityksistä ole vaaraa, oli sitten kyse toisesta tai ulkopuolisista asioista.
MUT EN SANO "EI MIKÄÄN VITUTA" JOS JOKU VITUTTAA!!!111
"The only reason for time is so that everything doesn't happen at once."
~Albert Einstein
~Albert Einstein
Enpä nyt oikein käsitä miksei muka voi sanoa mikä vituttaa? Jos vituttaa niin sanoo sen kaiken mikä vituttaa. Jos menee vähän ohi ja haluaa tarkentaa, niin kait siitä voi sanoa myöhemminkin ja tarkentaa?
Eikai kaiken pidä olla loppuun asti jäsenneltyä ja kiveen kirjoitettua?
En tietenkään tarkoita että pitää laukoa jatkuvasti joka asiasta puolittaisen mielipiteensä, mutta en ole itse vielä onnistunut (muistaakseni) pääsemään semmoiseen tilanteeseen etten tietäis mikä minua vituttaa. Toki on pahoja päiviä jolloin vituttaa kaikki ja sitten sanon sen... että nyt vituttaa kaikki ja sitten olen luikkinut kainaloon myöhemmin kertomaan että mikä on.
Hpmh, vastasinkohan omaan kysymykseeni
Eikai kaiken pidä olla loppuun asti jäsenneltyä ja kiveen kirjoitettua?
En tietenkään tarkoita että pitää laukoa jatkuvasti joka asiasta puolittaisen mielipiteensä, mutta en ole itse vielä onnistunut (muistaakseni) pääsemään semmoiseen tilanteeseen etten tietäis mikä minua vituttaa. Toki on pahoja päiviä jolloin vituttaa kaikki ja sitten sanon sen... että nyt vituttaa kaikki ja sitten olen luikkinut kainaloon myöhemmin kertomaan että mikä on.
Hpmh, vastasinkohan omaan kysymykseeni

Ihan samixet. Eniten maailmassa mua vituttaa ihmiset, jotka ei tiedä mikä niitä vituttaa ja/tai eivät halua kertoa sitä.Dumis kirjoitti:Enpä nyt oikein käsitä miksei muka voi sanoa mikä vituttaa? Jos vituttaa niin sanoo sen kaiken mikä vituttaa. Jos menee vähän ohi ja haluaa tarkentaa, niin kait siitä voi sanoa myöhemminkin ja tarkentaa?
Eikai kaiken pidä olla loppuun asti jäsenneltyä ja kiveen kirjoitettua?
En tietenkään tarkoita että pitää laukoa jatkuvasti joka asiasta puolittaisen mielipiteensä, mutta en ole itse vielä onnistunut (muistaakseni) pääsemään semmoiseen tilanteeseen etten tietäis mikä minua vituttaa. Toki on pahoja päiviä jolloin vituttaa kaikki ja sitten sanon sen... että nyt vituttaa kaikki ja sitten olen luikkinut kainaloon myöhemmin kertomaan että mikä on.
Hpmh, vastasinkohan omaan kysymykseeni
Mut yleensä kun ihmistä vituttaa joku asia, niin helposti mitättömät muutkin asiat alkaa tuntuun ärsyttäviltä. Mielelläni ensin mietin hetken, että mikä on se oikea syy vitutukseen ennenkuin alan puhumaan jostain ihan muusta mikä ei liity asiaan ja olooni millään tavalla. Toisaalta myös ärsyyntyneenä käytän sellaista äänensävyä ja sanoja, joka helposti provosoivat toisenkin ärsyyntymään. Yritän pyrkiä siis tiettyyn neutraaliuuteen, jotta tilanne pysyisi mahdollisimman rauhallisena.
"The only reason for time is so that everything doesn't happen at once."
~Albert Einstein
~Albert Einstein
Jokaisella on tietty niitä hetkiä kun monet asiat ärsyttää ja sitten voi olla vaikeaa eritellä että mikä niistä on se joka laukaisi vitutuksen.saira kirjoitti:Mut yleensä kun ihmistä vituttaa joku asia, niin helposti mitättömät muutkin asiat alkaa tuntuun ärsyttäviltä. Mielelläni ensin mietin hetken, että mikä on se oikea syy vitutukseen ennenkuin alan puhumaan jostain ihan muusta mikä ei liity asiaan ja olooni millään tavalla. Toisaalta myös ärsyyntyneenä käytän sellaista äänensävyä ja sanoja, joka helposti provosoivat toisenkin ärsyyntymään. Yritän pyrkiä siis tiettyyn neutraaliuuteen, jotta tilanne pysyisi mahdollisimman rauhallisena.
Itse olen kyllä lataillut myös niitä vähäisempiä syitä toisen käyttäymisestä vitutuksen syyn aiheuttajaksi ja sitten kun asiasta on juteltu hiukan enemmän, niin on myös se eniten vitutusta aiheuttava syy löydetty, olkoonkin se mistä tahansa kotoisin. Myös se vähäisempi syy on käsitelty samalla.
Jos usein joutuu miettimään että mikä on se suurin syy, niin mulle tulee sellainen skenaario mieleen ettei avaudu toiselle tarpeeksi pienistä asioista jotka ottaa pannuun tai muuten vaan ärsyttää. Oon huomannut että on kohtuullisen yleistä ettei pienistä asioista avauduta ja sitten lopulta räjähdellään ties mistä ihmeellisistä asioista kun tarpeeksi on kasannut asioita sisälleen.
Ihan yleisesti tässä paatostelen, ei niinkään sairaa koskettaen nämä mietinnät.
No niin. Tää homma on jo selvitetty, puitu ja puhuttu läpi hepun kanssa.
Tässä oli väärinkäsitys yhdestä asiasta.
Joo, heppu teki toisaalta väärin kun sano et mikään ei vituta vaikka vitutti kuitenkin. Toisaalta ymmärrän et halus jäsennelle ajatuksiaan ennenku sano ääneen mikä mätti, että ei tullut enempää väärinkäsityksiä.
Ja edelleen vituttaa tommonen "antanut hitusvinkulaa". Vanhanaikanen ajattelutapa että nainen antaa ja mies saa.
Tässä oli väärinkäsitys yhdestä asiasta.
Joo, heppu teki toisaalta väärin kun sano et mikään ei vituta vaikka vitutti kuitenkin. Toisaalta ymmärrän et halus jäsennelle ajatuksiaan ennenku sano ääneen mikä mätti, että ei tullut enempää väärinkäsityksiä.
Tässä tapauksessa ei ollut kysymys seksistä.NuoriD kirjoitti: Voisko olla niin, että kun olet antanut sitä hitusvinkulaa, niin sitä ei nyt kiinnosta, kun ei paneta, tai panee jotain toista? Sitten tarvittaessa ottaa taas yhteyttä.
Ja edelleen vituttaa tommonen "antanut hitusvinkulaa". Vanhanaikanen ajattelutapa että nainen antaa ja mies saa.
Viimeksi muokannut Sola, 27.07.2010 9:57. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
No mut jos alan avautuun toisen käyttämästä "väärästä" äänensävystä, tavasta, jolla katsoo (yleensä tykkää katsella minua, ja kyllä otan sen hyvällä, paitsi kun olen ärsyyntynyt), tai esim viime lauantaina jatkuvasta huolehtimisesta, niin silloin ongelma on täysin mun omassa päässäni, eikä toisen käytöksessä. Eli niistä asioista mun on turha kiukutella vaikka sillä hetkellä ärsyttäiskin. Täytyy vaan hetki miettiä, että mikä se syy on, ja keskustella siitä.
"The only reason for time is so that everything doesn't happen at once."
~Albert Einstein
~Albert Einstein
Väärästä äänensävystä kyllä mielestäni voi kysyä, että miksi tekee niin? Yleensä taustalla on jotain, jos toinen sanoo että on hermostunut, niin sitten voi kysyä että mistä ja miksi sinulle siitä mesoo.saira kirjoitti:No mut jos alan avautuun toisen käyttämästä "väärästä" äänensävystä, tavasta, jolla katsoo (yleensä tykkää katsella minua, ja kyllä otan sen hyvällä, paitsi kun olen ärsyyntynyt), tai esim viime lauantaina jatkuvasta huolehtimisesta, niin silloin ongelma on täysin mun omassa päässäni, eikä toisen käytöksessä. Eli niistä asioista mun on turha kiukutella vaikka sillä hetkellä ärsyttäiskin. Täytyy vaan hetki miettiä, että mikä se syy on, ja keskustella siitä.
Minullekin on tuosta huolehtimisesta huomautettu ja mielestäni ihan asiasta

Eiväthän naiset oikeasti pidä seksistä, vaan suostuvat siihen miestä miellyttääkseen.Sola kirjoitti:Tässä tapauksessa ei ollut kysymys seksistä.NuoriD kirjoitti: Voisko olla niin, että kun olet antanut sitä hitusvinkulaa, niin sitä ei nyt kiinnosta, kun ei paneta, tai panee jotain toista? Sitten tarvittaessa ottaa taas yhteyttä.
Ja edelleen vituttaa tommonen "antanut hitusvinkulaa". Vanhanaikanen ajattelutapa että nainen antaa ja mies saa.
Njooh, jos on jostain isoista tunteista kyse, niin on ehkä hyväkin miettiä vähän pidempään että mitä sanoo. Mutta voi toki ilmoittaa että pitää miettiä eikä sanoa "ei mitään/mikään".Sola kirjoitti:No niin. Tää homma on jo selvitetty, puitu ja puhuttu läpi hepun kanssa.
Tässä oli väärinkäsitys yhdestä asiasta.
Joo, heppu teki toisaalta väärin kun sano et mikään ei vituta vaikka vitutti kuitenkin. Toisaalta ymmärrän et halus jäsennelle ajatuksiaan ennenku sano ääneen mikä mätti, että ei tullut enempää väärinkäsityksiä.
Miulla oli semmoinen tilanne että kerran juubelissa menin heittämään yhdelle exän kanssa yhteiselle kaverille semmoisen puolihuolimattoman lauseen jota ei olisi ikinä pitänyt sanoa kenellekään perustelematta, niin eiköhän tämä idiootti juorulehmä mennyt sitten sanomaan sen suoraan exälle. Tuloksena tietty katkeraa tilitystä ja kovasanaista ajatusten vaihtoa ja sitten perustelin sen mitä en edes muistanut lipsauttaneeni jurrissa. Nopeesti kyllä sai opetuksen että mitä kandee sanoa ja kelle.
Se "väärä äänensävy" on yleensä mun omassa päässäni. Siis jos toinen kysyy aidon huolestuneena, että "mitä kulta?", niin mielestäni en ole oikeutettu kiukuttelemaan siitä. Ja kyllä viime lauantainakin pyysin olemaan huolehtimatta liikaa minusta (olimme siis selvinpäin baarissa, ja ite väsyin ennen miestä. Siinä tilanteessa jatkuva kysely sai minut tuntemaan velvollisuudekseni "piristyä" näennäisesti etten veisi miehen iloa illasta ja kavereista). Haluan siinä vaiheessa kuitenkin selventää miksi minusta ei sillä hetkellä saa huolehtia. Koska sen hetkinen ärsyyntyminen ei kuitenkaan johtunut miehestä j huolehtimisesta, vaan väsymyksestä. Minkä senkin hänelle sanoin.Dumis kirjoitti:Väärästä äänensävystä kyllä mielestäni voi kysyä, että miksi tekee niin? Yleensä taustalla on jotain, jos toinen sanoo että on hermostunut, niin sitten voi kysyä että mistä ja miksi sinulle siitä mesoo.saira kirjoitti:No mut jos alan avautuun toisen käyttämästä "väärästä" äänensävystä, tavasta, jolla katsoo (yleensä tykkää katsella minua, ja kyllä otan sen hyvällä, paitsi kun olen ärsyyntynyt), tai esim viime lauantaina jatkuvasta huolehtimisesta, niin silloin ongelma on täysin mun omassa päässäni, eikä toisen käytöksessä. Eli niistä asioista mun on turha kiukutella vaikka sillä hetkellä ärsyttäiskin. Täytyy vaan hetki miettiä, että mikä se syy on, ja keskustella siitä.
Minullekin on tuosta huolehtimisesta huomautettu ja mielestäni ihan asiastaKyllä mä sit opin olemaan huolehtimatta, jos toinen ilmoittaa että nyt on liikaa.
"The only reason for time is so that everything doesn't happen at once."
~Albert Einstein
~Albert Einstein
Parisuhteeni toimivuus taitaa perustua siihen, että kumpikaan ei vaadi toiselta mitään sellaista tekoa, joka pitäisi välittömästi suorittaa. Esimerkiksi toivottu tiskaus tapahtuu vuorokauden sisällä ja pihatyöhön valmistautuminen vie viikon.
Panemisessa on tiukka aikaraja. Ellei toinen ole vartissa valmiina suoritukseen, tilanne on ohi.
Panemisessa on tiukka aikaraja. Ellei toinen ole vartissa valmiina suoritukseen, tilanne on ohi.
Se voi olla aluksi vaikeaa, mutta yhdestä perusohjeesta on hyvä aloittaa: Ole hiljaa ja ota muna suuhun.Sola kirjoitti:Kiitti murut vinkeistä! Mä yritän toimia kuten naisen kuuluu sit heti seuraavalla kerralla kun mun pitäs antaa pimpettiä. Kuuluuko se kahvi/olut antaa ennen vai jälkeen toimituksen? Vai oisko parempi sekä että? Mä en siis vaan osaa näit juttui vielä.
Me transmitte sursum, Caledoni!
-
- Kitisijä
- Viestit: 9426
- Liittynyt: 22.09.2008 13:03
Mä en aina kerro mikä vituttaa, läheskään aina. En vaan jaksa kertoa, koska se on usein lyhyellä tähtäimellä helpompi ratkaisu. En siis ole joka hetki tilassa, jossa jaksaisin käydä läpi milloin mitäkin ongelmaa.NuoriD kirjoitti:Ihan samixet. Eniten maailmassa mua vituttaa ihmiset, jotka ei tiedä mikä niitä vituttaa ja/tai eivät halua kertoa sitä.
Välillä on myös ahdistusta, josta en tiedä mistä tuli. Tämä kuitenkin lienee eri asia kuin vitutus, josta kärsin harvoin.
Yliuuttunut ja liian pieni hurmossetä.