Komppaan tätä sun suuntaan.1108 kirjoitti:Niin mutku tota rääpälettä on niin helppo provota.nypari kirjoitti:Tasokasta pojat, tasokasta...
All Time Favourite biisisi
Tämä on itse asiassa yksi niistä jutuista jotka ikinä ovat taltioituneet kuolleen neekerin ajatuksen juoksuun perin epämääräisinä asioina. Bedlam ja The Reaper. Ei siksi etteikö BÖCin biisi olisi hyvä, ellei peräti loistava. Vaan siksi, että mikä on se mekanismi jolla joku musiikkia laajasti arvosta ihminen voi nostaa yhden kappaleen yli muiden. Tätä en ymmärrä. Voisin yrittää arvata. Se on vähän niin kuin rakkaansa valitsemista. On se sitten nainen tai Lucille. Mutta kun musiikki on kokonaisvaltaista sielunruokaa. Niin siis minulle. En ymmärrä. Minä en pysty sormella osoittamaan yhtäkään siivua joka olisi SE yksi. Se yksi löytyy joka fiilikseen, joka hetkeen, jokaiseen minuuttiin ja jokaiseen päivään. Se kiertää niin kuin kiertää kuu taivaalla.bedlam kirjoitti:Blue Öyster Cult - (Don't Fear) The Reaper. Edelleen ja ikuisesti.
En mäkään sitä ymmärrä. Ehkä minun on joskus pitänyt sanoa johonkin vastaavaan kyselyyn yksi biisi ja sanon siksi aina saman. Varmaan se on se. En tiedä. Itse asiassa kun en koskaan ole muistaakseni kyseistä biisiä kuunnellessani edes liikuttunut kyynelehtimään, vaikka sellaisiakin biisejä on lukemattomia jotka saavat tipan vierähtämään poskelle ilman mitään erityistä tilannetta tai tunnetilaa.HoundDog kirjoitti:Vaan siksi, että mikä on se mekanismi jolla joku musiikkia laajasti arvosta ihminen voi nostaa yhden kappaleen yli muiden. Tätä en ymmärrä.
Tämän biisin voima on kaiketi sen täydellisessä yksinkertaisuudessa. Ja erityisesti siinä, ettei biisiin kyllästy sen yksinkertaisuudesta huolimatta. Tai ehkä siinä, että se on paljastanut minulle itsensä vähitellen. Penskana kuulin biisissä vain yksinkertaista lallatusta. Myöhemmin kun kuuntelin biisin oikeasti alusta loppuun, ymmärsin kuunnella myös traagiset sanoitukset ja huomasin hienon ja dramaattisen kitarasoolo-osion.
Muistaakseni Ville Valokin kehui biisiä 'siksi biisiksi, jonka olisi halunnut itse tehdä'. Samaa kuolema&rakkaus-teemaahan bändinsä on veivannut jo kyllästymiseen saakka. Ja kuultuani Himin karmean raiskauksen arvostin alkuperäistä vieläkin enemmän.
Natassja in Eternal Sleephermine kirjoitti:Mistä tää kertoo?1108 kirjoitti:Darkthrone - Natassja In Eternal Sleep
Alcohol is in my veins
Tears fall as I think of you
The true memory you left me with
Is a key to the wine of melancholy
I drown myself in the deepest of sorrows
As you hurted on that stake they burnt my soul as well
Your pure feelings, your pure hate, it was not enough
Natassja, my beloved satanic witch
The power in your eyes and yourself
Worked for the numble in men
Pass the bottle, pass the knife
Pas me your unholy crafts
I shall never forget you, the best of all there is
I lick your cold lips, I embrace your coffin as I sigh in woe
You never kissed the priest, you never drank the blood of jews
Weird, they say - well, turn it upside down like you did
And they kill, KILL, and they take you away...
Now, centuries later, I do yours and my sign
You live in me, like you moved in with my soul
Your resurrection is the spirit of you - installed in me
So now, your thoughts and your pain are my wine
And Natassja, I'll get these goddamn angels drunk...
EDIT: Oma valinta olisi tällä hetkellä ehdottomasti Burzumin Det Som En Gang Var kappale Hvis Lyset Tar Oss levyltä. Tätä tunnelmaa ei ole kukaan onnistunut toistamaan tähänkään päivään mennessä.
Pidän periaatteena, että koska Kityläiset ovat perseestä, musiikki josta Kityläiset pitävät on paskaa. Jos Kityläiset pitävät jostakin josta itse pidän, alan epäillä senkin olevan paskaa. Ainakin huolestuttaa jos kovin vastakkainen ihminen pitää samasta kuin minä. Se juttu saastuu silloin minulle.
Tämän riskin takia en enää omia mieltymyksiäni luettele. Se ilo voisi olla, että niiden täytyy olla hyviä, jos Kityläiset eivät ole niistä koskaan kuulleetkaan. Mutta jos pitävät... paskabiisi kai sitten
Mutta hei.. nehän just saattavat olla hyviä, joista Kityläiset eivät edes mainitse! Ei minunkaan tartte sitten.
Tämän riskin takia en enää omia mieltymyksiäni luettele. Se ilo voisi olla, että niiden täytyy olla hyviä, jos Kityläiset eivät ole niistä koskaan kuulleetkaan. Mutta jos pitävät... paskabiisi kai sitten

Mutta hei.. nehän just saattavat olla hyviä, joista Kityläiset eivät edes mainitse! Ei minunkaan tartte sitten.
Setä puhuu asiaa.Starflare kirjoitti:Oma valinta olisi tällä hetkellä ehdottomasti Burzumin Det Som En Gang Var kappale Hvis Lyset Tar Oss levyltä. Tätä tunnelmaa ei ole kukaan onnistunut toistamaan tähänkään päivään mennessä.
Nyt sen pystyy jo myöntämään että Burzum on hyvää musaa, en kuunnellut nuorempana koska dikkailin Mayhemiä enemmän. Protestina Euronymous:n kuolemasta dissasin koko Burzumin. Ja tähän väliin huomautan että Varg setä on kyllä pahemman tason pelle. Jannu vaihtelee ideologiaansa useemmin kuin keskiverto pakana kalsareita.
Tjeu: Burzum - Aske. Mp3 klippi: Black Spell Of Destruction
Sieltä suunnalta näköjään töristellään samankaltaisia mielipiteitä kuin omanikin. Varg on kyllä suuremman luokan urpo, mutta voi jumalauta mitä musiikkia ukko on tehnyt. Kurjilla saundeilla soittanut yksinään levyilleen (paitsi Filosofemia, mutta se onkin mielestäni jo paljon heikompi kuin edeltäjänsä) kaikki instrumentit ja vokaalit. Voi vittu niitä vokaaleita, niin helvetin tuskaa täynnä kuin olla ja voi.1108 kirjoitti:Setä puhuu asiaa.Starflare kirjoitti:Oma valinta olisi tällä hetkellä ehdottomasti Burzumin Det Som En Gang Var kappale Hvis Lyset Tar Oss levyltä. Tätä tunnelmaa ei ole kukaan onnistunut toistamaan tähänkään päivään mennessä.
Nyt sen pystyy jo myöntämään että Burzum on hyvää musaa, en kuunnellut nuorempana koska dikkailin Mayhemiä enemmän. Protestina Euronymous:n kuolemasta dissasin koko Burzumin. Ja tähän väliin huomautan että Varg setä on kyllä pahemman tason pelle. Jannu vaihtelee ideologiaansa useemmin kuin keskiverto pakana kalsareita.
Aivan uskomatonta, tunnelmallista, kaunista ja samaan aikaan kuitenkin niin rumaa musiikkia. Varg on muuten maininnut että tulevaisuudessa saattaa julkaista jotain musiikkia "Burzum" nimikkeen alla. Vaikka mielestäni Hlidskjalf levy on oikein hyvä, niin en oikein jaksa juurikaan odottaa ukon musiikilta enään juurikaan mitään. Musta liekki on sammunut sydämestään

Erittäin hyvä kappale kyseessä. Ei mielestäni pärjää kuitenkaan yhdellekään Hvis Lysetin biisille.1108 kirjoitti:Perkele Lost Wisdom on parempi. Kas tässä.
Aivan, "laulu" on todellakin raakaa, kylmää ja omalaatuista. Ja kappaleet ovat todellakin hyviä ja tunnelmallisia. Alkupään levyt (Burzum, Det Som En Gang Var, Hvis lyset tar oss, Filosofem) kolisevat ja lujaa mutta uudempi tuotanto ei enään niinkään. Kuunneltavaa toki mutta, ei aiheuta samanlaisia reaktioita kuin alkupään tuotanto.Starflare kirjoitti:Sieltä suunnalta näköjään töristellään samankaltaisia mielipiteitä kuin omanikin. Varg on kyllä suuremman luokan urpo, mutta voi jumalauta mitä musiikkia ukko on tehnyt. Kurjilla saundeilla soittanut yksinään levyilleen (paitsi Filosofemia, mutta se onkin mielestäni jo paljon heikompi kuin edeltäjänsä) kaikki instrumentit ja vokaalit. Voi vittu niitä vokaaleita, niin helvetin tuskaa täynnä kuin olla ja voi.
Aivan uskomatonta, tunnelmallista, kaunista ja samaan aikaan kuitenkin niin rumaa musiikkia. Varg on muuten maininnut että tulevaisuudessa saattaa julkaista jotain musiikkia "Burzum" nimikkeen alla. Vaikka mielestäni Hlidskjalf levy on oikein hyvä, niin en oikein jaksa juurikaan odottaa ukon musiikilta enään juurikaan mitään. Musta liekki on sammunut sydämestään.
Ja onhan jannun seikkailut muissakin bändeissä huomioitavia (Dark Throne, Mayhem). Lahjakas jätkä mutta kusipää.
Itselleni Zepukat avasivat joskus hyvän bändisoiton ohella sen, että popmusiikissa ei liene syytä olla turhan tarkka lainauksista.
Stairway on kai yksi parhaista esimerkeistä Pagen harrastamasta taiteilijan vapaudesta, kun herra kekkasi Spirit -nimisen bändin vuonna ´68 levyttämän Taurus -biisin. Introissa on havaittavissa vaikutteiden metsästystä ja soveltamista käytännössä.
http://pyzeppelin.free.fr/sons/Spirit%20-%20Taurus.zip
Omaa suosikkibiisiä populaarimusiikin laajalla saralla on vaikea löytää. Kenties Mörrimöykky, jossa on jännittävä tahtilaji tahi Rasva-Rainer, jossa on myöskin jännittävä tahtilaji.
Stairway on kai yksi parhaista esimerkeistä Pagen harrastamasta taiteilijan vapaudesta, kun herra kekkasi Spirit -nimisen bändin vuonna ´68 levyttämän Taurus -biisin. Introissa on havaittavissa vaikutteiden metsästystä ja soveltamista käytännössä.
http://pyzeppelin.free.fr/sons/Spirit%20-%20Taurus.zip
Sen sijaan Pagen kitarasoolon sisääntulo on edelleen eri miellyttävä.SikaMika kirjoitti:Led Zeppelin: Stairway to heaven.
Omaa suosikkibiisiä populaarimusiikin laajalla saralla on vaikea löytää. Kenties Mörrimöykky, jossa on jännittävä tahtilaji tahi Rasva-Rainer, jossa on myöskin jännittävä tahtilaji.
No sinä varsinkaan et ole kokenut mitään, jota minä pitäisin elämisen ja kokemisen arvoisena. Panemista lukuun ottamatta tietystiSikaMika kirjoitti:Sinusta kaikki elämisen ja kokemisen arvoinen on aina ollut yliarvostettua, kun et ole itse elänyt etkä kokenut.Gattaca kirjoitti:Kiitos sika! Sekin vingutus on aina ollut minusta aivan yliarvostettu.
.

Mutta ei Led Zepin jutuissa sitä oikeaa munaa ja elämää ole edes inspiraatioksi meikäluuserille. Kuten ei suurimmassa osassa Kityläisten fanittamassa suttuhevissä. Pitää olla klassista, kansanmusiikkia, taidepoppia, oikeaa rokkia tai saatanametallia, ei jotain puolivillaista ja elotonta sillä välillä.
Myönnytys Ramhomolle: Queen on paremmasta päästä.